"Jokaisessa työssä on hyvät ja huonot puolensa. Salkkareissa tiivis kuvaustahti oli raskas, mutta oli myös hienoa, että jokainen päivä oli erilainen", Venla Savikuja pohtii. Kuvat: Mikko Hannula
"Jokaisessa työssä on hyvät ja huonot puolensa. Salkkareissa tiivis kuvaustahti oli raskas, mutta oli myös hienoa, että jokainen päivä oli erilainen", Venla Savikuja pohtii. Kuvat: Mikko Hannula

Salkkareissa näytellyt Me Naisten uusi bloggaaja Venla Savikuja on vegaani, joka lenkkeilee päivittäin. Itsestään huolehtiminen piti opetella, sillä nuorempana hiuksiakin alkoi lähteä päästä stressin takia.

Elämän pienet ilot ovat Me Naisten uuden lifestylebloggaajan Venla Savikujan, 26, polttoainetta. Vaikka kirpeä kevättuuli puhaltaa nytkin kylmästi ja luikertelee ulkovaatteiden alle, Venla iloitsee taivaalla helottavasta auringosta. Se on Venlalle merkki siitä, että nyt mennään ulos. Vanhemmat opettivat hänelle jo lapsena, että jos sää on hyvä, siitä pitää nauttia.

Venlan olemus on nauravainen ja kohtelias, mutta selvästi varovainen. Venla punnitsee sanojaan tarkkaan, koska haluaa tehdä selväksi, ettei pyri tuputtamaan ajatuksiaan muille.

– Blogini takia ihmiset helposti ajattelevat, että yritän sanella muille, miten heidän tulisi elää. Mutta minähän kerron vain itsestäni ja ajatuksistani. Pyrin puntaroimaan omia kulutustottumuksiani ja omalla esimerkilläni innostamaan muita eettisempien ja ekologisempien elämäntapojen pariin. Jokainen tekee näissä asioissa omat ratkaisunsa, Venla pohtii.

Suuri yleisö muistaa Venlan Salatut elämät -sarjan Heidi Aaltosena. Venla aloitti Salkkareissa 17-vuotiaana opiskellessaan Kallion ilmaisutaidon lukiossa. Hän näytteli sarjassa yhteensä kuusi ja puoli vuotta.

”Salkkari-leima ei haittaa minua.”

– Salkkari-leima ei haittaa minua. Ohjelma oli pitkään työpaikkani, ja olen siitä ylpeä. Edelleenkin minut välillä pysäytetään kadulla roolini vuoksi, Venla sanoo.

Näytteleminen ja kirjoittaminen ovat Venlan intohimoja. Näyttelemisessä Venla nauttii heittäytymisestä ja toisen saappaisiin astumisesta. Venlan huippusuosittu blogi taas käsittelee hyvinvointia ja hyvää elämää ja löytyy nyt Me Naisten verkkosivuilta.

Löydät Venlan blogin täältä!

– Välillä fiilistelen auringonlaskua, välillä hyviä kasvisreseptejä, silloin tällöin kirjoittelen myös syvempiä keloja. Paras blogista saamani palaute on se, että olen niin maanläheinen.

VENLAN HYVÄN OLON EVÄÄT

Veganismi

”Aloin perehtyä ruuan eettisyyteen ja ekologisuuteen pari vuotta sitten katsomalla dokumentteja ja lukemalla kirjoja. Olin jo kauan syönyt kasvispainotteisesti ja miettinyt, että kasvisruokavalio olisi maailmalle parempi vaihtoehto. Karut paljastusdokumentit teurastamoista avasivat silmäni, enkä enää pystyisi palaamaan lihansyöjäksi.

Venla iloitsee, että vegaaniruokaa löytyy jo ravintoloistakin. Hän valitsi helsinkiläisessä Cargo-ravintolassa avokadoceasarsalaatin vegaanisena.
Venla iloitsee, että vegaaniruokaa löytyy jo ravintoloistakin. Hän valitsi helsinkiläisessä Cargo-ravintolassa avokadoceasarsalaatin vegaanisena.

Minulle tulee hyvä mieli siitä, etten ole enää itse osallisena eläinten huonoon kohteluun. En kuitenkaan ole naiivi: tiedän, että jopa seinämaaleissa voi olla siasta saatavia raaka-aineita, joten täysin puhtaaseen elämään en pysty. Silti uskon, että näilläkin valinnoilla on vaikutusta.

Veganismiin vaikutti osittain myös oma koirani. Sanotaan, että siat ovat älykkäämpiä kuin koirat. Alkoi tuntua älyttömältä, että koirani löhöili vieressäni ja lautasellani oli sikaa. Ymmärsin, etten halua arvottaa eläimiä näin.

”Moni pitää veganismia dieettinä ja kyselee minulta, kauanko aion noudattaa sitä.”

Moni pitää veganismia dieettinä ja kyselee minulta, kauanko aion noudattaa sitä. En ole ikinä ollut diettaaja, eikä vegaaniruokavalio rajoita syömistäni. Oikeasti sen noudattaminen on yllättävän helppoa, sillä nykyään vegaanivaihtoehtoja on tarjolla runsaasti.

En pyri tekemään liharuuasta kasvisversioita, vaan jo lähtökohtaisesti valmistamaan hyvää kasvisruokaa. Läheisenikin ovat positiivisesti yllättyneitä, kun he maistavat kokkailujani. Rakastan mausteista ruokaa, esimerkiksi vihreää tai punaista kookoscurrya, tofu-masalaa ja meksikolaista ruokaa.

Makeasta en niin välitä. Tykkään enemmän suolaisista herkuista. Jos minun alkaa tehdä mieli karkkia, tiedän, että olen syönyt liian vähän.

Viikonloppuisin saatan herkutella esimerkiksi nacholautasella. Toki minäkin nautin hyvistä leivoksista ja saatan käydä keskellä viikkoa ostamassa munkin.”

Sauna

”Asun Espoossa paritalossa. Se on koirani Mulanin vuoksi hyvä paikka luonnon ja lenkkeilymahdollisuuksien ansiosta. Asuntomme on kätevästi länsimetron varrella, kunhan metrorata vain valmistuu. Aiemmin asuin Helsingin Vuosaaressa Aurinkolahdessa, silloin metro tuli tutuksi.

Meillä on kotona aina saunottu, ja lapsuudenkodissani Inkoossa oli mahtava puusauna. Siellä saa ihanan kosteat löylyt, joita voi fiilistellä. Ilmeisesti saunon vähän liikaakin, sillä saan löylyä heittäessäni ystäviltäni palautetta, että Venla, tänne palaa.

Sauna on minulle paikka, jossa saan pääni selvitettyä. Olen luonteeltani vähän liian tunnollinen ja stressaan asioita etukäteen. Sen takia mieleni saattaa mennä ylikierroksille, jolloin menetän yöuneni. Sauna toimii minulle luonnollisena unilääkkeenä, sillä löylyjen jälkeen oloni on raukea ja levollinen.

”Välillä olen turhan neuroottinen ja pedantti.”

Välillä olen turhan neuroottinen ja pedantti. Ylioppilaskirjoituksissa jäin huoneeseen aina viimeisenä, sillä halusin käyttää hyväkseni kaiken mahdollisen ajan. Olen kunnianhimoinen ja haluan hoitaa asiat hyvin. Minun pitäisi opetella tekemään asioita useammin vasemmalla kädellä, hyvällä tavalla siis. Ja oppia murehtimaan vähemmän. Tiedän, ettei se auta mitään, mutten osaa lopettaa sitä.

Salkkareissa näytteleminen oli minulle opettavainen kokemus. En muista ikinä tuon kuuden vuoden aikana olleeni sairauslomalla, sillä kukaan muu ei voinut näytellä rooliani. Salkkareiden lisäksi opiskelin tunnollisesti ja vietin paljon aikaa ystävieni kanssa. Se oli liikaa. Stressaannuin niin, että hiukseni alkoivat irrota päästäni.

Jälkikäteen olen ymmärtänyt, että tuo rytmi oli minulle liian hektinen. Minun olisi pitänyt suorittaa vähemmän ja nukkua enemmän. Mutta töiden ja koulun jälkeen oli niin kivaa nähdä ystäviä ja juoda samalla vähän drinkkejä. Noiden vuosien jälkeen luovuin alkoholista reiluksi pariksi vuodeksi kokonaan. Pienikin määrä alkoholia tekee olostani ankean pitkäksi aikaa. Minun on parempi juoda harvemmin.

Olen oppinut myös sen, että vaikka työni on julkista ja olen sosiaalinen, olen samalla introvertti. Sosiaaliset tapahtumat kuluttavat minua, ja tarvitsen niistä kunnolla palautumisaikaa.

Iän ja elämänkokemuksen myötä huomaan olevani aiempaa tasapainoisempi. Kuulostaa kliseiseltä, mutta uskon päässeeni pahimmasta suorittajaluonteestani eroon.”

Venla nauttii lenkkeilystä luonnossa. Kotona hän treenaa kahvakuulan ja punttien kanssa.
Venla nauttii lenkkeilystä luonnossa. Kotona hän treenaa kahvakuulan ja punttien kanssa.

Koira

”Mulan on rakas kolmevuotias koirani, joka on rodultaan amstaffi. Jotkut sanovat rotua tappelukoiraksi, joten ironisesti nimesimme hänet tyttökoirana Disney-tarinan mukaan.

Mulan on aika huomionkipeä, mikä naurattaa vieraita. Onhan siinä tekemistä, kun 25 kiloa voimakasta koiraa yrittää tunkea syliin. Jos olemme olleet kotoa päivän pois, Mulan ääntelee kuin pikkulapsi ja kiukuttelee, kun ei ole saanut huomiota.

Mulanin läsnäolo lievittää stressiäni ja asettaa turhat murheeni oikeisiin mittasuhteisiin. Mulan nukkuukin vieressäni. Se on lämpöpatteri, enkä saa kunnolla unta ilman sitä. Tiedän, ettei koiria pitäisi inhimillistää, mutten ole siinä onnistunut. Sehän on kuin minun lapseni.

”Mulan nukkuukin vieressäni.”

Lapsuudenkodissani Inkoossa meillä oli kolme kania. Ne olivat meille hyvin rakkaita ja käyttäytyivät ihan kuin koirat: ne tulivat jopa ovelle vastaan kotiin tullessa. Oli koko perheelle rankkaa, kun niistä aika jätti. Isänikin väänsi silloin itkua.

Halusin koiraa monta vuotta, mutta aiemmin en olisi voinut sellaista ottaa. Nyt elämäntilanteeni oli oikea: ehdin olla Mulanin kanssa kotona ja ulkoilla sen kanssa aamuin illoin.”

Luonto

”Kun päässäni alkaa sauhuta liikaa, palautan itseni maanpinnalle lähtemällä ulos lenkille. Metsässä laitan kuulokkeisiin aina Aamulypsyn podcastin, hengitän raitista ilmaa ja nautin luonnon rauhasta. Se rauhoittaa. Lenkkeily on minulle henkireikä, josta saan energiaa.

Liikun päivittäin, mutten treenaa tietty tavoite mielessäni. Myöskään ulkonäön vuoksi treenaaminen ei motivoi minua.

Liikunta on minulle ennemmin elämäntapa kuin jotain, missä pitää koko ajan kehittyä. Tällä hetkellä minulla ei ole edes salijäsenyyttä, vaan liikun kahvakuulan ja painojen kanssa kotona.

Tunnen kehoni ja tiedän, että ilman liikuntaa minulle tulee tukkoinen olo. Jos en kiireen vuoksi pääse liikkumaan, huomaan heti eron olossani.

Haluan pitää peruskuntoni hyvänä. Minua motivoi se, että voin hyvin enkä heti hengästy portaissa. Mutta kaikessa on puolensa: kun joskus treenasin enemmän salilla, en puolestani jaksanut lenkkeillä.

”Jokaiselta elämän osa-alueelta ei tarvitse vaatia täydellistä suoritusta.”

Liika kurinalaisuus terveysasioissa ei mielestäni toimi. Jokaiselta elämän osa-alueelta ei tarvitse vaatia täydellistä suoritusta. Moni tuntuu vertaavan itseään kilpaurheilijoihin ja ajattelee, että pitäisi olla yhtä hyvä kuin he. Vaikka urheilijathan tekevät sitä työkseen. Ei ole realistista, että ihminen, jolla on monta rautaa tulessa, urheilisi joka päivä. Arjessa voi silti tehdä terveyttään edistäviä valintoja.

Lapsena kävimme talvisin hiihtämässä ja keväällä kaivoimme pyörät esiin. Mutta se oli positiivista, ei patistavaa liikuntaa.

Lapsuudessani nautin myös partiosta, ja jo ala-asteella kävimme kesäisin Nuuksiossa vaeltamassa rinkat selässä. Pulahdimme järveen, poimimme mustikoita ja paistoimme ruuat trangialla. Sellaisesta elämästä nautin.

Lenkkeilen myös ystävieni kanssa. Kokoonnumme kavereiden kesken jonkun luona, teemme metsä- tai rantalenkin ja vaihdamme samalla kuulumiset. Sen jälkeen saunomme ja kokkailemme yhdessä hyvää ruokaa. Ihan parasta.”

Venla Savikuja

26-vuotias näyttelijä-bloggaaja syntyi vuonna 1990 Inkoossa. Asuu Espoossa.

Näytteli Salkkareissa vuosina 2009–2015 sekä elokuvassa Nightmare – painajainen merellä.

Osallistui Fitnesspäiväkirjat-ohjelmaan vuonna 2015.

Venlan blogi aloitti juuri Me Naisissa, menaiset.fi/blogit/venla-savikuja.

Isäksi tuleminen ja omista tunteista vaikeneminen ajoivat Pete Parkkosen etsimään itseään. – Kävin terapiassa läpi parisuhteet,
erot ja asiat, joista olin siihen asti vaiennut.

Pete Parkkosella, 27, on tilanne päällä. Artistikollega on sairastunut, ja keikkamyyjä kyselee Peteä paikkaamaan illan laivakeikkaa.

Pete näppäilee silmälasiensa takaa kännykällä mietteliään näköisenä kohteliasta kieltäytymistä. Laivan lähtöön olisi aikaa viisi tuntia, mutta talvirenkaiden vaihto on varattu alkuillalle. Lähtö keikoille on seuraavana päivänä, ja poikaakin olisi hyvä nähdä ennen sitä.

Vielä muutama vuosi sitten Pete olisi sen enempää miettimättä lupautunut. Mutta kaksi vuotta sitten hänestä tuli pienen pojan isä, ja sen jälkeen hän on oppinut itsestään paljon. Kuten sen, että kieltäytyminen on vaikeaa, mutta joskus se on vain tehtävä. Pete jättäisi mieluummin epämiellyttävät asiat sanomatta ja antaisi niiden kasvaa sisällään purkausta odottavaksi tulivuoreksi.

Kaksi vuotta sitten, kuusi kuukautta pojan syntymän jälkeen, näin lopulta tapahtui.

– Siinä oli monta asiaa yhtä aikaa käsiteltävänä. En halunnut kohdata ongelmia ja menin lopulta jumiin. Vierestä tilannetta seurannut kaverini iski käteeni terapeuttinsa numeron.

Siitä alkoi matka, jonka aikana Pete oppi tuntemaan itsensä paremmin ja tasapainottelemaan elämän eri osa-alueilla: artistina, isänä, ystävänä, kumppanina ja seksisymbolina.

Vaikenemisen kulttuuri

Yhdeksän vuotta sitten 18-vuotiaasta Petestä tuli koko kansan tuttu, kun hän sijoittui Idols-ohjelmassa kolmanneksi. Pete muutti menestyksen myötä lapsuudenkodistaan Pihtiputaalta Helsinkiin. Kun ohjelma loppui, katosi myös viikoittainen miljoonayleisö.

– Hain artistina pitkään paikkaani ja tavallaan haen varmaan vieläkin. Vuosien aikana olen saanut tehdä töitä itseni kanssa ja opetella kärsivällisyyttä, kun kaikki ei tapahdu heti.

”Olen monella tapaa kuin isäni, joka ei juuri puhu tunteistaan, jos ei kysy.”

Vuonna 2015 alkoi viimein tapahtua. Peten sooloura lähti nousuun, ja hän kiersi omien keikkojensa lisäksi feataamassa JVG:n festarikeikoilla, eli kiertue-elämää, jollaisesta oli teini-ikäisestä asti haaveillut.

Samana kesänä Peten elämä mullistui, kun hänestä tuli yllättäen isä.

– Minulla ei ollut mitään käsitystä siitä, millaista isyys käytännössä on. Kaikki vastasyntyneen kanssa oli uutta. Pelkäsin aluksi, toiminko oikein ja mietin, mitä tälle käärölle pitää nyt tehdä.

Pete teki parhaansa lapsen kanssa. Samaan aikaan artisti Pete Parkkosella meni lujaa ja keikkoja oli paljon.

– Olin vielä silloin ihminen, joka vaikenee, kun tulee ongelmia. Yritin painaa eteenpäin hymy huulilla ja hoin kaikille, että kyllä tästä selvitään. Asiat kuitenkin kasaantuivat, ja parisuhteessa ja ystävyyssuhteissa tuli ongelmia.

Pete ei tuolloin tiedostanut, että osasyy ongelmiin oli vaikeneminen.

– Olen monella tapaa kuin isäni, joka ei juuri puhu tunteistaan, jos ei kysy. Sen sijaan olemme molemmat kohteliaita, auttavaisia ja super­aktiivisia. Kaikkea pitää kokeilla ja tehdä. Asiat ovat meillä järjestyneet aina ilon kautta. Olin varmaan hämilläni, kun näin ei enää tapahtunutkaan.

Jumissa pään sisällä

Ensimmäisenä muutoksen Petessä huomasivat ystävät. Yleensä positiivisesta kaverista oli veto poissa.

– Olin jumissa pääni sisällä, energiatasoni laski. Samalla sivuutin ikävät asiat, koska en osannut ja jaksanut kohdata niitä, Pete kertoo.

– Tilannetta ehti kestää muutaman kuukauden, kunnes hain ystäväni vinkistä ammattiapua. En halua edes ajatella, miten olisi käynyt, jos tilanne olisi pitkittynyt. En ole koskaan totaalisesti romahtanut, mutta niin olisi ennen pitkää käynyt.

"Olin ennen ihminen, joka vaikenee, kun tulee ongelmia. Yritin painaa eteenpäin hymy huulilla ja hoin kaikille, että kyllä tästä selvitään."
"Olin ennen ihminen, joka vaikenee, kun tulee ongelmia. Yritin painaa eteenpäin hymy huulilla ja hoin kaikille, että kyllä tästä selvitään."

Terapiassa puhuminen tuntui alkuun vaikealta, mutta jokaisen kerran jälkeen Pete löysi lisää uskallusta avata elämäänsä enemmän.

– Kävin siellä lopulta läpi parisuhteet, erot ja asiat, joista olin siihen asti vaiennut. Löysin avaimia lukkoihin, joihin en ollut ikinä koskenut.

Hän ymmärsi myös, että isän ja artistin roolit olivat monella tapaa ristiriidassa.

– Oli uutta ja vanhaa, isoa ja pientä. Tasapainoilin isyyden ja muun yksityiselämän sekä artistiuden välillä. Onneksi lähipiirini piti tiukoissakin paikoissa pääni kasassa ja jalkani maan pinnalla.

Pete vertaa terapeutille puhumista peiliin katsomiseen.

– Ymmärsin paremmin, miksi olin toiminut niin kuin olin toiminut. Opin tuntemaan itseäni paremmin. En todellakaan väitä, että olisin nyt ihmisenä mitenkään valmis, ja opettelen edelleen puhumisen kulttuuria. Mutta minun elämääni avoimuus on helpottanut. Enää ei tarvitse lukita asioita sisälle.

Isät ja pojat

Toinen tärkeä peili Peten elämässä on hänen poikansa.

Pete ei elä parisuhteessa lapsen äidin kanssa, mutta tapaa 2,5-vuotiasta poikaansa usein.

”On jännää löytää lapsesta samoja piirteitä kuin itsestään.”

– Meille kummallekin oli aina itsestään selvää, että tapaan lasta paljon. Kun miettisin omaa elämääni ilman isääni, se tuntuisi mahdottomalta. En haluaisi sellaista tilannetta omalle lapselleni. Vaikka lapsi ei asu kanssani, en ajattele, että olen tehnyt isänä mitään väärin. Olen toiminut kaikissa tilanteissa parhaaksi näkemälläni tavalla.

Pete arvelee olevansa isänä leikkisä. Hän esimerkiksi ulkoilee, leikkii ja musisoi pojan kanssa.

– On ollut siistiä, että lapsen kanssa kasvaa siinä sivussa itsekin. On myös jännää löytää lapsesta samoja piirteitä kuin itsestään.

Petellä on aina ollut läheiset välit Pihtiputaalla asuviin vanhempiinsa. Hän käy vanhassa lapsuudenkodissaan silloin tällöin, ja eläkkeellä olevat vanhemmat käyvät Helsingissä kerran kuussa katsomassa poikaa ja pojanpoikaa.

Luvatonta koskettelua

Parempi itsetuntemus auttoi Peteä suhtautumaan myös seksisymbolin roolin, joka hänelle lankesi Kohta sataa -videon myötä. Videolla alastomana kiemurtelevan Peten vartalo on sivelty öljyllä. Strategisen paikan peittona on samppanjapullo.

– Tiesin tasan tarkkaa, mihin videota tehdessämme ryhdyin. Olen aina ollut hullu heittäytyjä, ja videon tekeminen oli helppoa. Olen aina pitänyt itseäni hyvännäköisenä ja pitänyt itsestäni huolta urheilemalla. Sinällään seksisymbolin rooli tuntui luonnolliselta.

Roolissa on ollut myös varjopuolensa. Pete sanoo, että videon jälkeen hänestä tuli seksiobjekti, jota sai lähennellä luvatta.

– Varsinkin keikoilla tai niiden jälkeen, kun on alkoholia mukana kuvioissa, meininki saattaa olla tosi härskiä. Oletusarvo on myös , että keikalla paita lähtee aina pois.

"Ihastun miehissä ja naisissa samoihin piirteisiin."
"Ihastun miehissä ja naisissa samoihin piirteisiin."

Tänään kuuluisa kiharapilvi on vedetty huomaamattomasti ponnarille, joka uppoaa hupparin uumeniin. Silmälaseissaan ja hiukset kiinni Pete saa kulkea rauhassa. Keikoilla tai baareissa tilanne on toinen. Kun Me too -kampanja alkoi sosiaalisessa mediassa, Peten teki mieli kirjoittaa omista kokemuksistaan.

– Vaikka kuinka olisi seksisymboli, niin luvaton koskettelu on seksuaalista häirintää. Enhän minäkään sano kaupan kassalle, että ottaisitko paidan pois, Pete vertaa.

– Yleensä jos joku koskettelee luvattomasti, sanon tiukasti ja ystävällisesti: älä koske. Paras vaihtoehto on lähteä pois paikalta.

Pete painottaa, että ei ole tehnyt tästä isompaa numeroa, koska on pystynyt käsittelemään asiaa.

– Onneksi tämä tapahtui nyt eikä vaikka urani alussa. Tunnen itseni paremmin ja ymmärrän asioiden suhteellisuuden. Jos ahdistelu menisi vakavammaksi ja alkaisi satuttaa henkisesti, sitten minun pitäisi miettiä sitä uudestaan.

Parisuhdestatus

Tällä hetkellä Pete elää kämppiksinä parhaan ystävänsä kanssa. Järjestely on herättänyt puhetta sen jälkeen, kun Pete kertoi haastattelussa, että voi ihastua yhtä lailla miehiin kuin naisiin.

– En halua pistää itseltäni mitään ovia kiinni enkä ala määritellä 27-vuotiaana, millainen olen ja miten elän viisikymppisenä, hän sanoo.

– Sain sanomisestani todella paljon palautetta. Hyvä jos pystyin olemaan jollekin avuksi, mutta samalla mietin, onko tällainen asia todella uutinen vielä vuonna 2017.

”Kiinnitän huomiota iloisiin ja rempseisiin ihmisiin. Ihastun tyyppeihin, jotka uskovat itseensä.”

Parisuhteessa Pete kertoo eläneensä vain naisten kanssa.

– Ihastun miehissä ja naisissa samoihin piirteisiin. Kiinnitän huomiota iloisiin ja rempseisiin ihmisiin. Ihastun tyyppeihin, jotka uskovat itseensä. Tätä tapahtuu varsinkin silloin, kun itse etsii itseään. Toisen itsevarmuus saa ajattelemaan, että minäkin haluan elää noin ja haluan mukaan hänen menoonsa. Positiivisuus on yhdistänyt minua ja kumppaneitani, Pete kertoo.

– Myönnän, että ihastun helposti. Ihastus saattaa kestää vain viikon, kuukauden, joskus pitempäänkin. Ihastuminen ei tarkoita sitä, että ryhtyisin kohteen kanssa parisuhteeseen.

Kämppiksen kanssa asuminen sopii Petelle, sillä hän ei viihdy kovin hyvin yksin.

– En ole keksinyt terapiassakaan siihen kummempaa vastausta, minusta yksinolo vain on perseestä. Jaan ja teen mieluummin asioita yhdessä, hän sanoo.

"Tärkein rooli elämässä on olla aidosti oma itsensä. Kun asiat ovat oman pään sisällä kunnossa, niin kaikki elämän osa-alueet toimivat hyvin."
"Tärkein rooli elämässä on olla aidosti oma itsensä. Kun asiat ovat oman pään sisällä kunnossa, niin kaikki elämän osa-alueet toimivat hyvin."

– Nykyisen kämppiksen kanssa meillä oli törkeen kivaa, joten oli itsestään selvää, että voisimme muuttaa samaan asuntoon. Kämppikseni on yksi siisteimpiä tuntemiani tyyppejä. Vaikka olen itse vielä ihan kakara, niin välillä on kiva tehdä aikuisjuttuja. Yksi ilta juotiin viiniä, syötiin juustoja, katsottiin Frasieria ja kuunneltiin jazzia.

Pete arvostaa vanhempiensa pitkää liittoa, mutta ei usko, että sellainen on häntä varten.

– Vanhempieni suhteen kaltaisia parisuhteita, joissa ollaan 16-vuotiaasta eläkepäiville, ei varmaan synny tulevaisuudessa enää kauheasti. En ehkä näe sellaista itselläni, mutta arvostan heidän välistään luottamusta ja omistautumista perheelle, Pete pohtii.

– Isältä olen oppinut herrasmiesmäisyyden naisia kohtaan. Olen samanlainen ovien avaaja.

Pete on oppinut itsestään myös ystävyyssuhteissa. Kaveriporukka koostuu pitkälti taiteilijoista. Ystävät ovat hänelle elämän suola.

– Välitän ystävistäni usein enemmän kuin itsestäni. Huolehdin, että kaikilla on aina kaikki hyvin ja autan usein pyytämättä. Siinäkin minun on pitänyt opetella rajojen vetämistä, että jaksaisin itsekin.

Hyvästit tuppisuulle

Tällä hetkellä Pete elää monella tavalla unelmaansa, koska pystyy elättämään itsensä musiikilla. Tekstejä hän tekee parhaiten uudessa ympäristössä, ja joka vuosi hän matkustaa vähintään yhteen uuteen maahan lomailemaan ja tekemään kappaleita.

– Yksi unelmistani on se, että olisin jonain päivänä käynyt maailman jokaisessa maassa. Tällä hetkellä käytyjä maita on 37. Matkustan nykyään aina yksin, sillä reissussa joudun kohtaamaan itseni, ja se tekee hyvää.

Pete on onnellinen, että on itsensä kanssa nykyisessä pisteessä.

– Olen päässyt pois tuppisuun roolista, vaikka tunneasioissa minulla on siihen yhä taipumusta. Olen myös oppinut, että kaikesta selviää puhumalla. Rohkaisen itseäni usein sanomaan asioita, joista olisin aikaisemmin vaiennut.

Tekstittäjänä ja musiikintekijänä Pete uskoo olevansa vielä ihan alussa.

– Haen siinä roolissa itsevarmuutta ja tyyliäni. On ihan kivakin ajatella, että kaikki on vielä edessä.

– Tärkein rooli elämässä on olla aidosti oma itsensä. Kun asiat ovat oman pään sisällä kunnossa, niin kaikki elämän osa-alueet toimivat hyvin.

Pete Parkkonen

27-vuotias laulaja tuli tutuksi neljännen kauden Idolsista, jossa sijoittui kolmanneksi.

Tehnyt kolme albumia, neljäs ilmestyy ensi vuonna. Uusi sinkku julkaistaan loppuvuodesta.

Voitti viime vuonna Tähdet tähdet -musiikkiohjelman ja vuonna 2014 Tanssii tähtien kanssa -ohjelman.
Asuu kämppiksen kanssa Helsingissä, 2-vuotias poika.

Antti Lindtman hehkuttaa vauvaonnea sosiaalisessa mediassa.

SDP:n kansanedustaja Antti Lindtman, 35, ja hänen puolisonsa Kaija Stormbom, 54, ovat saaneet esikoistytön. Antti kertoo asiasta sosiaalisessa mediassa. Instagramissa hän julkaisi kuvan, jossa näkyy hänen oma kätensä ja pikkuinen lapsen käsi.

– Pieni on elämän alku, suuri on vanhempien onni. Tyttö tuli, kaikki hyvin, Antti kirjoittaa.

 

Pieni on elämän alku, suuri on vanhempien onni. Tyttö tuli, kaikki hyvin❤️

A post shared by Antti Lindtman (@anttilindtman) on

Kuvan paikkasijainniksi Antti on lisännyt Helsingin Naistenklinikan.

Myös Facebookissa Antti hehkuttaa pienen vauvan synnyttämää onnea.

– Tyttö tuli, 3440g/50cm. Kaikki hyvin <3 Elämä on tässä ja nyt, Antti kirjoittaa.

Antti ja Kaija ovat kertoneet avoimesti siitä, kuinka vaikeaa lapsen saaminen on heille ollut. Kesällä Antti kirjoitti Facebookissaan, että he ovat toivoneet perheenlisäystä jo kymmenen vuotta.

– Se haave on ollut mielessä joka päivä, viimeisenä illalla ja aamulla ensimmäisenä, yli kymmenen vuoden ajan. Toivon liekki ehti kynttilässä jo välillä lepattaakin, hän kirjoitti.

Samassa päivityksessä hän ilmoitti, että pariskunta odottaa vihdoin lasta.