Aiemmissa parisuhteissaan näyttelijä Matleena Kuusniemi on ollut hyvä lähtemään. Nyt, neljän vuoden seurustelun ja Leo-pojan syntymän jälkeen sitoutuminen pelottaa vähemmän.

Matleena Kuusniemen, 35, kirjahyllyssä on kolo, johon on viime kuukausina alkanut kertyä lehtileikkeitä. Sieltä löytyvät listat New Yorkin parhaista kaupoista ja Tukholman lapsiystävällisimmistä nähtävyyksistä. Kolmikuisen Leo-pojan äidillä ei ole matkavinkeille nyt käyttöä, mutta ne onkin kerätty hamaa tulevaisuutta ajatellen.

Ennen Leoa Matleena oli aina valmis lähtemään reissuun. Jos jokin maa vaikutti kiinnostavalta, näyttelijä saattoi tilata lennot ja hypätä matkaan lyhyellä varoitusajalla. Lapsettomana ei tarvinnut tyytyä keräämään lehdistä matkajuttuja ja haaveilemaan. Kaikki oli mahdollista heti.

– Viime talvena olin Vietnamissa. Nyt ei tarvitse edes miettiä, pitäisikö tänä talvena valloittaa Nepal. Pieni vauva estää monet asiat.

Ei Matleenaa silti ahdista. Sitten joskus – haaveileminen tuntuu oikeastaan vapauttavalta. Oli ihanaa, kun koko maailma tuntui olevan jatkuvasti auki, mutta se toi myös stressiä. Valinnanmahdollisuuksia oli liikaa ja kaikki tuntui olevan kiinni vain omasta jaksamisesta tarttua aina uuteen haasteeseen.

– Lapsi laittaa asiat oikeisiin mittasuhteisiin. Enää en kaipaa extreme-elämyksiä. Haaveilen mieluummin pienistä asioista: uimaan pääsystä tai yhdestä kokonaan nukutusta yöstä. Myös suorituskeskeisyyteni on karissut, en ota itseäni enää niin vakavasti. Tänä syksynä olen ensimmäistä kertaa uinut, koska nautin siitä – en vain siksi, että olisin parempi ihminen.

Ensi kertaa tarpeellinen

Espoosta kotoisin oleva Matleena asuu miehensä Antti Mansikkamäen kanssa Helsingin Hakaniemessä. Valkokankaalla ja televisiossa hänet on totuttu näkemään paheellisten mutta eteeristen toisten naisten ja pettäjien rooleissa. Kun tuore äiti nyt kurkkaa, että esikoisella on kaikki hyvin, ja istuu hörppäämään kahvia, hän vaikuttaa vain sympaattiselta ja helposti lähestyttävältä.

Villatakki römpsöttää rennosti auki ja hiukset on sitaistu sykerölle niskaan. Kädet viuhtovat ilmassa ja puhe pulppuaa. Vähän väliä näyttelijä taipuu kaksinkerroin ja hihittää valtoimenaan. Ei puhettakaan pidättyväisestä hymistelystä tai etäisestä tärkeilystä.

Matleena itse tosin uskoo, että rempseys on ohimenevää. Että kyse on vain hormoneista. Nehän ovat saaneet ainaisen vilukissan ääreisverenkierronkin heräämään ja sormet ja varpaat lakkaamaan palelemasta. Villasukat on voinut jättää kaappiin.

– Tuntuu, että höpötän koko ajan. Käyn varmasti vauvan takia ylikierroksilla, keho tuntuu olevan koko ajan valppaana. En ole koskaan ollut touhottaja, pikemminkin passiivinen ja hillitty pötköttelijä. Eräs ystävänikin ehti jo ihmetellä, millainen Leosta kasvaa, kun sen äiti vain puhuu ja puhuu, Matleena nauraa.

Kuluneiden kolmen kuukauden aikana Matleena ei ole nukkunut yhtään täyttä yötä, muttei silti tunne itseään väsyneeksi. Päinvastoin: energiaa riittäisi jaettavaksi. Aluksi 24 tunnin työvuorot säikäyttivät, mutta nyt Matleenasta jo tuntuu, että virikkeitä voisi olla enemmänkin.

– Päivät Leon kanssa menevät nopeasti, hän on hyväntuulinen lapsi. Tämä hoitamisvaihehan on vielä helppo, kasvattaminen se vasta vaatii voimia. Uskon kuitenkin, että asiat menevät omalla painollaan: kaikki lopettavat jossain vaiheessa tutin syömisen ja oppivat nukkumaan omassa sängyssään. Tuskin Leo loppuiäkseen tähän meidän viereemme jää.

Pikkumies jaksaa valvoa korkeintaan puolitoista tuntia kerrallaan. Sitten seuraavat parin tunnin unet, herääminen, vaipanvaihto, syöttö ja uusi nukuttaminen. Säännöllinen päivärytmi tuntuu freelancerista tervetulleelta vaihtelulta. Elämän keskipiste on siirtynyt pois omasta navasta.

– Tuntuu hyvältä, että joku tarvitsee minua vuorokauden ympäri. Se on kunnia. En ole koskaan tuntenut itseäni yhtä tarpeelliseksi kuin nyt.

Illuusio vapaudesta

Matleena ja Antti tapasivat neljä vuotta sitten yhteisen ystävänsä bileissä.

– Onneksi muilla on vähän laajempi ja monipuolisempi ystäväpiiri kuin minulla. Muuten emme olisi varmasti koskaan törmänneet, Matleena nauraa jälkkärisuklaata imeskellen.

Diplomi-insinöörin ja näyttelijän kodissa ei työasioista puhuta. Tai Matleena kuulemma välillä yrittää, mutta lopettaa, kun vastakaikua ei tule.

– Antti käy mielellään katsomassa esityksiäni, mutta hän ei jaksa analyyttistä lätinää rooleistani. Varsinkin nyt kun olen Leon kanssa kotona, minustakin on mukavaa, ettei kotiin tuoda töitä. Kun Antti tulee kotiin, hän on meidän kanssamme ja arkisista kotiasioista puhuminen riittää meille.

Matleenalta ei heru ymmärrystä miehille, jotka väittävät, että lapsen ensimmäiset kuukaudet kuuluvat vain äidille. Totta kai vauva on imettämisen takia enemmän kiinni äidissä, mutta kyllä miehenkin läsnäololla on Matleenan mukaan merkitystä.

– On turha yrittää uskotella, ettei mies alkuvaiheessa mahdu kuvioon tai pysty osallistumaan. Jo se, että on paikalla jakamassa vastuuta, on suureksi avuksi. Onneksi Antti tuntuu olevan lapsesta yhtä onnessaan kuin minäkin, vaikka elämänmuutos on tietysti ollut iso.

Leon syntymän jälkeen pariskunnalle tuli puhetta myös naimisiinmenosta. Pian Matleena alkoi kuitenkin jarrutella: ei nyt heti tähän päälle – mennään yksi asia kerrallaan.

– Hämmästyin itsekin omaa reaktiotani. Aloin ensimmäistä kertaa miettiä, olenko sittenkin vähän sitoutumiskammoinen. Tajusin, että olen aina ollut ennen kaikkea hyvä lähtemään. Olen katsonut kortit loppuun, mutta en ole jäänyt hakkaamaan päätäni seinään ja katselemaan samojen virheiden toistamista.

Matleenan johtoajatuksena on ollut, että parisuhteessa molempien pitää olla vapaita tulemaan ja lähtemään. Jos kotiintulo ei kiinnosta, se ei kiinnosta. Liekojen solmimisesta ei ole mihinkään.

– Nyt minulla on ensimmäistä kertaa tunne, että tästä suhteesta en halua lähteä, näistä kahdesta en halua koskaan vapaaksi. Silti lopullinen sitoutuminen pelottaa. Siksi olen varmasti freelancerkin: en kestäisi, jos joku tulisi sanomaan, että nyt olet meillä töissä seuraavat kymmenen vuotta.
Ainakin illuusio vapaudesta on pakko säilyttää. Ajatus siitä, että molemmat pysyvät suhteessa vapaaehtoisesti, ei vain jonkin sormuksen takia.

– Tässäkin suhteessa on jo ollut karikoita, mutta niistä on selvitty. Nämä neljä vuotta ovat olleet minulle myös itsenäistymisen aikaa. Koska olemme eri aloilla, en ole voinut hakea liikaa tukea toiselta. Olen joutunut opettelemaan luottamaan itseeni ja pönkittämään vain itse itseäni.

Kosketus jää mieleen

Omasta lapsuudestaan Matleena muistaa etenkin läheiset hetket äitinsä kanssa. Miten äiti aina hieroi selkää tai antoi lasten laittaa kylmät jalkansa reisiensä väliin. Vaikka perheessä keskusteltiin paljon, lämpimimmät muistot Matleenalle ovat jääneet kosketuksista.

– Ärsyttää, kun tänä päivänä korostetaan niin paljon puhumisen merkitystä. Jos et ole sosiaalinen, et muka pärjää elämässä. On olennaista saada itseään ilmaistuksi, mutta haluaisin silti korostaa omalle lapselleni myös koskettamisen tärkeyttä. Saa olla hiljaa ja saa olla ujo, mutta halata on osattava.

Leossa näkyy jo nyt molempien vanhempien piirteitä, mutta Matleena toivoo pojan perivän etenkin isänsä lempeyden.

– Haluaisin kasvattaa Leosta kauniskäytöksisen herrasmiehen. Pojasta tulee sellainen, miten hän näkee isänsä kohtelevan äitiä. Ja hyvin on kohdellut toistaiseksi eli ainakin roolimalli on kunnossa. Poika saa nähdä, että isäkin imuroi ja pussaa. Moni voi aikuisena opetella puhumaan hienoja asioita, mutta peruskäytös kumpuaa kuitenkin lapsuudesta.

Vaikka Matleenan äidillä on kätilön koulutus ja kokemusta neljän lapsen kanssa elämisestä, hän ei ole puuttunut Leon kasvattamiseen.

– Äitini on viisas nainen. Parhaat neuvoni sain itse asiassa lastenlääkäriltä, kun olin lähdössä sairaalasta. Leo oli kaksi viikkoa yliaikainen ja kysyin, pitäisikö kesivään ihoon laittaa rasvaa. Lääkäri katsoi meitä ja sanoi: te olette vanhemmat, te saatte nyt päättää. Siitä tuli hyvä mieli.

Välillä itken onnesta

Pappisperheeseen syntynyt Matleena sai lapsuudenkodissaan kristillisen kasvatuksen. Nyt Leon synnyttyä hän on huomannut, miten syvälle kristillisyys on juurtunut.

– Minulle oli yhtäkkiä hyvin tärkeää, että Leo kastetaan ja hän kuuluu kirkkoon. Tykkään jotenkin ajatuksesta, että lapsella on muitakin varjelijoita kuin minä ja muut perheenjäsenet ja sukulaiset.

Johdatukseen Matleena uskoo muutenkin elämässään, asiat tapahtuvat silloin, kun niiden kuuluukin tapahtua. Hän pääsi Teatterikorkeakouluun vasta kuudennella yrittämällä, mutta pääsi kuitenkin. Ja sai lapsen vasta päälle kolmikymppisenä, mutta sai kuitenkin.

– Tulisin hulluksi, jos ryhtyisin vertailemaan, että mullahan voisi olla jo viisi lasta ja kaksi tutkintoa. Pitää olla tyytyväinen siihen, miten elämä on mennyt.

Ennen äitiyttä Matleena ehti elää lähes 35 vuotta itsekästä elämää, matkustella ja harrastaa, kerätä kokemuksia. Parikymppisenä hän oli vielä arka, pelokas ja ahdistunut, täysin lukossa itsensä ja tunteidensa kanssa. Terapeuttisten opiskeluvuosien jälkeen pahimmat kriisit kuitenkin hellittivät ja muuttuivat tavallisiksi elämän ylä- ja alamäiksi.

– Olen nyt hyvällä tavalla itsekkäämpi ja itsevarmempi, rennompi kuin ennen. Siksi olen nyt parempi äiti kuin olisin ollut parikymppisenä. Ennen Leoa ehdin jo ajatella, että ehkä en saakaan lapsia. Yritin kai suojella itseäni, olla haluamatta niitä liikaa. Silti olen nyt onnellinen, että kaikki palaset loksahtivat kohdalleen, ja minusta tuli äiti.

Peiton alta kohoaa ensin yksi jalka, sitten toinen. Tämän päivän ensimmäiset päiväunet ovat pian ohi. Matleena vilkaisee vällyjen väliin ja pyyhkäisee vaivihkaa silmäkulmaansa.

– Välillä olen niin onnellinen Leosta, että meinaan itkeä. Onneksi luonto on järjestänyt niin, ettei pienen vauvan äiti ehdi liikaa tunteilla. Kaikki aika menee toimimiseen. Ei elämästä tulisi mitään, jos jäisi ihastelemaan jokaista käden heilautusta tai pelkäisi jokaisen hengenvedon olevan se viimeinen.

– Olen tehnyt itselleni kylmästi selviytymisstrategian, sillä minulla ei ole kuin kaksi vaihtoehtoa. Romahtaa tai selvitä, Anne Kukkohovi sanoi Me Naisten haastattelussa ystävänsä Teri Niitin poismenon jälkeen. Kuva: Jouni Harala

Anne Kukkohovi kertoo sosiaalisessa mediassa, että hänen äitinsä on kuollut.

Juontaja ja malli Anne Kukkohovi kertoo Facebookissa, että hänen äitinsä on menehtynyt.

Kukkohovi kirjoittaa, että hänen äitinsä diagnoosista on kulunut kymmenen kuukautta.

– Se sama päivä kuin Teri menehtyi. Syyskuu Pariisissa 2016 olimme yhdessä ensimmäisellä ja viimeisellä matkallamme. Meillä oli kivaa, juoksimme sadetta pakoon ja flirttailimme miesten kanssa. Tänään minusta tuli äiditön tytär. 23.10. kello 8.10. R.I.P. rakas äiti, Kukkohovi suree menetystään Facebookissa.

Hänen ystävänsä, stylisti Teri Niitti kuoli vain 43 vuoden ikäisenä tammikuussa 2017. Kukkohovi kertoi sen jälkeen Me Naisille, kuinka parikymmentä vuotta kestänyt ystävyys Terin kanssa oli hänen henkireikänsä. Tuolloin hän kertoi myös joutuneensa tekemään järjestelyjä, jotta voisi olla kuluvan vuoden aikana sairastuneen omaisensa tukena toisessa kaupungissa.

Kukkohovi kertoi Facebookissa syyskuussa vierailevansa Vaasan keskussairaalassa. Toisessa syyskuisessa päivityksessään hän kertoi vievänsä äidille sairaalaan proteiinilettuja. Lokakuussa hän kertoi vierailleensa Vaasan sairaalan saattohoito-osastolla.

Maria Veitola on yksi Tähdet, tähdet -ohjelman tuomareista. Kuva: Sanoma-arkisto / Jonna Öhrnberg

”Kyllä se tavallaan olis ollut aika räikeää, että ihminen, josta liikkuu paljon kertomuksia naisten huonosta kohtelusta, olisi jatkanut mukana”, Veitola kommentoi.

Laulaja Tomi Metsäketoa ei nähty eilisessä Tähdet, tähdet -ohjelman lähetyksessä. Katsojille Metsäkedon hyllyttäminen ohjelmasta ei näkynyt erityisen silmiinpistävästi. Myös Ilta-Sanomien haastattelemat ohjelman muusikot totesivat, että tunnelma kuvauksissa oli samanlainen kuin ennenkin.

Ohjelman yksi tuomareista Maria Veitola kertoi IS:lle olevansa tyytyväinen siihen, ettei Metsäketoa enää nähdä ohjelmassa.

– Mun mielestä kaikelle tuollaiselle pitää olla nollatoleranssi. Kyllä se tavallaan olis ollut aika räikeää – varsinkin nyt, kun on ollut tuo Me too -kampanja – että ihminen, josta liikkuu paljon kertomuksia naisten huonosta kohtelusta, olisi jatkanut mukana. On varmaan hänellekin parasta, että hän ei ole tässä enää, Veitola kertoi.

”Kaikella tuollaisella” Veitola viittaa syytöksiin, joita julkisuudessa on esitetty Metsäketoa kohtaan. Viime torstaina Seiska uutisoi, että viisi naista syyttää Metsäketoa sopimattomasta käytöksestä.

Sivuun tuotantorauhan takaamiseksi

MTV3-kanava tiedotti lauantaina hyllyttävänsä Metsäkedon ohjelman tulevista jaksoista. Kanava kertoi tiedotteessaan haluavansa taata tuotantorauhan.

Viikonloppuna Metsäketo kommentoi poisjääntiään ohjelmasta Facebook-sivullaan ja lähettämässään tiedotteessa. Kirjoituksessaan hän kertoo työkiireistään, isänsä kuolemasta, kärkkäästä naisseuran hakemisesta, stressistä, vauhtisokeudesta ja juhlimisesta, joka on hänen sanojensa mukaan välillä karannut käsistä.

Hän myönsi hakeneensa naisseuraa ”joskus liiankin suurella yksipuolisella tahdonvoimalla” ja ”olleensa monille ihmisille öykkärimäinen”. Samalla hän pyytää anteeksi.

– Jos voisin kääntää kelloa taaksepäin, niin sen myös tekisin. Tiedän, että anteeksianto on vaikeaa, mutta sitä nyt tässä kuitenkin hartaasti toivon, Metsäketo kirjoitti.

#MeToo

Parin viime viikon ajan julkisuudessa on keskusteltu paljon häirinnästä, ahdistelusta ja asiallisen kohtelun rajoista. Syynä on Me too -kampanja, jonka tarkoituksena on tehdä näkyväksi, kuinka yleistä seksuaalinen häirintä on.

Myös Me Naiset on kirjoittanut kuluneen viikon aikana useita juttuja aiheesta. Lue ne kaikki tämän linkin takaa

Jo riittää!

IS: Maria Veitola kommentoi Tomi Metsäkedon jäämistä pois Tähdet, tähdet -ohjelmasta: ”Varmaan hänellekin parasta”

Todisteet Metsäketoa vastaan ovat niin laajat ja vakuuttavat, että puolustelijat eivät joko tiedä keissistä mitään, tai eivät yksinkertaisesti halua tasa-arvoa tähän maailmaan. Sikailu naisia (ja ketä tahansa kohtaan) on kuvottavaa! Hyssyttely ja toisaalle katsominen taas on sikailun mahdollistamista. Moinen käytös tulee tuomita ja teilata niin monta kertaa, että se loppuu. Kiitos, Maria, rohkeudestasi!
Lue kommentti