Janne Antin tietää, miten rankkoja ennakkoluuloja ihmisillä on hiv-positiivista kohtaan. Tartunnan vuoksi hän on jäänyt ilman töitä ja suuri osa vanhasta ystäväpiiristä on kaikonnut. –Olin niin masentunut ja katkera, etten tiennyt, selviänkö, Janne sanoo.

Milloin minä kuolen?

Se ajatus pyörii Janne Antinin mielessä, kun hän seisoo amsterdamilaisella hiv-klinikalla juhannusaattona 2006. Hollannissa on ollut tarkoitus viettää lomaa, mutta myös käydä testissä. Kotikaupungissaan Rovaniemellä Janne ei ole halunnut sitä tehdä, sillä siellä asia olisi levinnyt heti jokaisen korviin.

Kun lääkäri kertoo tuloksen, Janne ei hätkähdä. Hän on osannut odottaa sitä. Lääkärin tapaamisen jälkeen Janne soittaa ystävälleen.

– Istu alas, nyt on vakavaa asiaa. Sain juuri tietää, että olen hiv-positiivinen, hän sanoo.

Ystävä purskahtaa itkuun.

Hivistä tulee useimmille mieleen menneiden vuosikymmenten kauhukuvat, jolloin kunnollisia lääkkeitä ei ollut. Silloin hi-virus eteni nopeasti aids-vaiheeseen, romutti immuniteettisuojan ja johti kuolemaan.

Vaikka sairautta ei vieläkään pystytä parantamaan, pitää nykyinen lääkitys viruksen kurissa. Janne ei edes pystyisi tartuttamaan ketään, sillä lääkkeiden ansiosta hänen viruskantansa on nollissa. Janne tuntee olonsa terveeksi, eikä hän ole joutunut kärsimään lääkkeiden sivuvaikutuksista. Suomessa ja suurimmassa osassa Eurooppaa hiv-potilas saa joka kuukausi 400 euron arvoiset lääkkeet ilmaiseksi.

Nykyteknologian avulla voidaan selvittää, milloin ihminen on saanut hiv-tartunnan. Jannen tartunta tapahtui vuoden 2005 syyskuussa Ghanassa.

 

Sana sanaa vastaan

Janne oli tutustunut netissä ghanalaiseen mieheen, jonka kanssa kemiat kohtasivat välittömästi. He pitivät tiiviisti yhteyttä viikoittain. Puolen vuoden tutustumisen jälkeen Jannesta tuntui, että hän on valmis tapaamiseen. Hän varasi kuukauden matkan Afrikkaan.

Paikan päällä nettisuhteesta tuli romanssi. Janne tapasi miehen perheenkin, ja kaikki tuntui olevan paremmin kuin hyvin. Matkan loppupuolella, erään baari-illan jälkeen Janne heräsi aamulla outoon oloon ja kipuihin. Mies myönsi myöhemmin, että oli hyväksikäyttänyt Jannea sinä yönä. Ehkäisy oli miehen mukaan pettänyt.

– En usko, että hän käytti ehkäisyä. Raiskaus se oli, Janne kuvailee.

Ihastunut Janne ei tuolloin osannut ajatella hiv-tartunnan riskiä ja kyseenalaistaa miehen motiiveja. Siksi hän matkan päätteeksi lähti miehen kanssa Suomeen. Pariskunta muutti yhdessä Rovaniemelle.

Siellä mies alkoi kärsiä oudoista oireista: hikoilusta ja kuumeilusta. Janne vaati miestä lääkäriin ja hiv-testeihin, jotka hän perui aina viime tipassa. Oleskeluluvan saatuaan mies alkoi olla jatkuvasti poissa kotoa ja valehdella räikeästi tekemisistään.

"Olin ollut miehelle vain lentolippu Eurooppaan."

Lopulta Janne sai tarpeekseen epärehellisyydestä ja heitti miehen ulos asunnostaan. Myöhemmin hän sai tietää, että Jannen ollessa töissä mies oli myynyt seksiä toisille miehille hänen kotonaan. Lisäksi mies oli tiennyt hiv-positiivisuudestaan. Se varmistettiin, kun poliisi löysi miehen ja hänet pakkotestattiin.

– Tajusin, että olin vain ollut miehen lentolippu Eurooppaan ja saanut kaupan päälle hiv-tartunnan häneltä sinä yönä Ghanassa. Olin niin katkera ja vihainen. Olin päättänyt, että mies saa maksaa siitä, mitä teki minulle.

Jannella ei kuitenkaan ollut riittävästi näyttöä tapahtumista. Oli vain Jannen sana miehen sanaa vastaan. Asiaa ei viety oikeuteen, eikä Janne ole nähnyt miestä yli kymmeneen vuoteen.

 

Tuhat kadonnutta tuttavaa

Hiv-tartunnastaan Janne kertoi vain äidilleen ja läheisimmille ystävilleen. Muuten sosiaalisen miehen elämä jatkui normaalisti: hän teki töitä kampaamoalan yksityisyrittäjänä ja matkaoppaana.

Vuonna 2011 Jannea pyydettiin suosittuun Matkaoppaat-sarjaan, joka teki hänestä nopeasti tunnetun kasvon. Juonto- ja pr-töitäkin oli niin paljon, että niistä joutui kieltäytymään kiireen takia.

– Elin vauhdikasta ja pinnallista elämää. Ramppasin kissanristiäisissä kyllästymiseen asti, Janne kertoo.

"Pahin pettymykseni on ollut, että läheinen ystävä uhkasi tehdä niin julmasti."

Kaikki muuttui, kun Janne ja hänen pitkäaikainen ystävänsä riitaantuivat. Ystävä uhkasi kertoa Jannen hiv-positiivisuudesta julkisuuteen.

– On ollut kaikista pahin pettymykseni, että läheinen ystävä uhkasi tehdä niin julmasti.

Janne kertoi sairaudestaan lopulta itse. Kesällä 2013 Janne makasi Rodoksen rantahiekalla lämpimässä auringossa ja päätti, että Suomeen palatessaan hän kertoo hiv-positiivisuudestaan julkisuuteen.

Vastaanotto olikin ensin kannustava. Moni kehui Jannea rohkeaksi ja taputteli selkään. Parin viikon päästä puhelin kuitenkin lakkasi soimasta. Kutsuja tapahtumiin ja juhliin ei enää tullutkaan.

– Aloin miettiä, kannattiko näin arasta aiheesta kertoa julkisesti Suomen kaltaisessa pienessä maassa. Olin sama Janne kuin ennenkin, mutta silti kaikki tuntui muuttuneen, Janne kertoo.

Lopulta yksinäisyydentunne kärjistyi niin, että Janne poisti Facebookistaan tuhat yhteystietoa. Heistä vain viisi on ottanut yhteyttä jälkeenpäin.

– Siinä karsiutuivat jyvät akanoista. Pystyin heittämään 995 ihmistä elämästäni pois, eivätkä he jääneet kaipaamaan. Se oli sokki. Huomasin, ketkä ovat oikeita ystäviäni.

 

Väkisin leimautunut

Yksinäisyys on avoimuuden suurin taakka. Välit isän kanssa katkesivat jo aiemmin: Janne ei ole ollut hänen kanssaan tekemisissä 20 vuoteen. Sisko suhtautui kylmästi Jannen sairastumiseen. Osa ystävistä lopetti yhteydenpidon ja tuttavapiiri katosi kokonaan. Jäljelle jäivät vain äiti ja muutama läheinen ystävä. Janne masentui ja puhui tunteistaan terapiassa.

– Terapiastakin oli apua, mutta äiti on todellinen tukipilarini, voin puhua hänelle mistä vain. Meillä ei ole salaisuuksia.

Jannen mukaan hivistä kertominen vei häneltä yrityksen edustustehtävät. Hän sanoo, että yhtiön mielestä Janne olisi aiheuttanut heille huonoa julkisuutta ja hämmentänyt asiakkaita.

Janne oli raivoissaan, mutta päätti kääntyä hiv-yhdistysten puoleen. Hän tarjoutui vapaaehtoistöihin ja haki yhdistyksen työpaikkoja. Hänet kutsuttiin työhaastatteluun vain kuulemaan, että hän ei sovi työhön, koska heidän jäsenensä leimautuisivat, jos heidät nähtäisiin Jannen kanssa julkisesti.

– Tajusin, etten kelpaa enää samalla lailla kuin ennen. En olisi koskaan uskonut, millaista syrjintää joutuisin kokemaan, Janne sanoo.

– En halunnut leimautua hiv-Janneksi, mutta se leima tuli. Olin niin masentunut, että mietin, selviänkö tästä ollenkaan.

Kaiken kokemansa vuoksi Janne toivoo, että ihmiset ottaisivat asioista enemmän selvää. Hän haluaisikin lähteä kouluihin kampanjoimaan ja kertomaan nuorille hivistä. Moni luulee vielä nykyäänkin, että hiv tarttuu suutelemalla tai vessanpöntön reunasta. Todellisuudessa viruksen voi saada vain suojaamattomassa sukupuoliyhdynnässä, neulojen ja ruiskujen välityksellä tai suorassa verikontaktissa.

– Ihmisten ennakkoluulot turhauttavat, ja sosiaalisen elämän katoaminen vaivaa minua enemmän kuin mikään muu. Toisaalta ymmärrän, että ihmiset toimivat sen tiedon varassa, joka heillä on.

Pettymys Suomen hiv-yhdistysten toimintaan ja työnantajiin on herättänyt ajatuksen oman yhdistyksen perustamisesta.

– Olen taistellut hiv-tartunnan kanssa yksin pitkään. Se on tehnyt minusta vahvemman ihmisen.

 


 

Muuttunut mies

Yle Kioskin videolla mies seisoo silmät kiinni keskellä vilkasta Esplanadin puistoa. Kyltti vieressä kertoo ”Olen hiv-positiivinen. Uskallatko koskea?”. Ohikulkijat katsovat varovasti. Useat koskettavat, osa tulee halaamaan. Janne ei voi enää pidätellä kyyneleitään.

– Se oli liikuttavaa ja palautti uskoni ihmisiin, Janne sanoo.

Video oli Jannen idea, ja osa hänen toimintaansa hiv-tietoisuuden edistämisessä. Kuluneen vuoden aikana Janne on pystynyt päästämään irti katkeruudesta, joka söi hänen voimiaan pitkään. Aktiivisuus oman asian puolesta saa myös tulevaisuuden näyttämään valoisammalta.

Uudelle kumppaniehdokkaalle Janne on kertonut tartunnastaan heti. Sitä vaatii lakikin: hiv-tartunnasta on kerrottava toiselle osapuolelle ennen seksin harrastamista. Vakavia parisuhteita Jannella on ollut yksi tartunnan jälkeen. Hiv on muuttanut hänen kriteerejään: Janne katsoo nyt kumppanissaan ennen kaikkea henkisiä arvoja.

Janne ei ole varma, onko hän antanut anteeksi miehelle, joka hänet tartutti.

– Kyllä minä pelkään kuolemaa. Se on enemmän läsnä kuin aikaisemmin. En ole niin vahva ihminen miltä näytän.

Sairaus on muuttanut Jannen elämän myös pienissä, tärkeissä asioissa. Enää Janne ei ota äkkilähtöä ulkomaille muutaman tunnin varoitusajalla. Lääkkeet olisi aina otettava samaan aikaan päivästä. Eikä hän voisi minne tahansa matkustaakaan, sillä hiv-lääkityksen kanssa ei ole asiaa esimerkiksi islaminuskoisiin arabimaihin, kuten Jannen rakastamaan Dubaihin. Sairaus rajoittaa myös työskentelemistä matkaoppaana.

"Haluan vain ihmisen, jota rakastaa ja joka rakastaisi minua takaisin."

Ahdasmielisestä Suomesta hän haluaisi muuttaa pois – ellei löydy syytä jäädä.

– Elämästäni puuttuu kaksi isoa asiaa. Ne ovat parisuhde ja vakituinen työ. Tiedän, että hiv on vaikuttanut siihen, ettei minulla nyt ole kumpaakaan, Janne sanoo.

– Haluan samoja asioita kuin kaikki muutkin: olla onnellinen. Haluan vain ihmisen, jota rakastaa ja joka rakastaisi minua takaisin.

Anita Högström, äiti: ”Tuntuu pahalta, että omaa poikaa syrjitään”

"Jannen ja minun suhde on erityinen, ja pidämme yhteyttä päivittäin. Janne kertoi hiv-positiivisuudestaan minulle pian sen jälkeen, kun hän sai itsekin tietää. Totta kai olin surullinen. Otin asioista selvää netistä ja televisiosta. Ymmärsin, ettei se ole niin vaarallinen asia, kun on lääkitys kunnossa. Hiv ei tartu tavallisessa kanssakäymisessä.

Jannen ei olisi kannattanut kertoa sairaudestaan julkisesti. Varoitin häntä siitä. Toivoisin, että koko perheemme voisi olla tekemisissä keskenään. Nyt tilanne on hankala, sillä Jannen ja muiden perheenjäsenten välit ovat katkenneet, ja olen heidän välissään.

Tuntuu pahalta, että Jannea syrjitään niin paljon. Hänellä on ollut elämässään huono tuuri. Toivoisin, että Janne löytäisi kivan kumppanin ja paikan, jossa hän viihtyy. Kun Jannella on vaikeaa, kannustan häntä eteenpäin. Sanon, että kyllä sinä pärjäät."

Ayda Akineri-Meskanen, ystävä: ”Janne on aina ollut avulias ja hyväsydäminen”

"Olen tuntenut Jannen yli 20 vuotta. Hän on mahtava persoona ja upea heittäytyjä. Pidämme hauskaa ja puhumme vakavia tippa linssissä.

Kun Janne kertoi minulle hiv-tartunnastaan, olin surullinen hänen puolestaan. Samalla olin otettu, että hän luotti minuun tarpeeksi kertoakseen. Janne on ollut paljon tekemisissä koko perheeni kanssa, ja suhtaudumme häneen samalla lailla kuin ennenkin.

Janne on aina ollut avulias ja hyväsydäminen. Olen järkyttynyt siitä, miten ihmiset ovat häneen suhtautuneet. En tajua, että vieläkin on olemassa niin ennakkoluuloisia työnantajia ja ihmisiä. Toivoisin, että ihmiset päivittäisivät tietonsa hivistä ja voisivat sanahelinän sijaan näyttää hyväksyntänsä teoilla.

11-vuotias tyttäreni sanoi, että me ei kyllä hylätä Jannea sairauden takia. Jos lapsikin sen ymmärtää, mikseivät aikuiset?"

Lue lisää:

Matkaopas-Janne: nämä ovat suomalaisten pahimmat lomamokat

Mies, joka sai koko Ruotsin itkemään

Janne Antin

  • Syntynyt vuonna 1970 Pietarsaaressa.
  • Asuu yksin Helsingissä.
  • Toiminut kampaamoalan yksityisyrittäjänä Rovaniemellä, Helsingissä ja Turkin Alanyassa sekä matkaoppaana lukuisissa maissa.
  • Muistetaan tv-sarjoista Matkaoppaat, Koti maailmalla Turkki ja Sinkkulaiva.

Kansanedustaja Sari Sarkomaa kertoo suru-uutisesta Facebookissa.

Kansanedustaja Sari Sarkomaa, 52, kertoo virallisilla Facebook-sivuillaan suru-uutisesta: hänen nuorin pikkuveljensä on kuollut. 

– Nuorin pikkuveljeni on menehtynyt. Suruviesti saavutti minut 7.12. iltapäivällä. Jupan ystäville suru-uutinen tiedoksi. Jupaa ei enää ole, Sarkomaa on kirjoittanut Facebookiin.

Sarkomaa on omistanut päivityksessään koskettavan runon veljelleen.

Pikkuveljelleni

Ikinä ei tiedä onko aikaa paljon vai vähän
Yhtäkkiä elämäsi loppuikin tähän

Lähdit niin hiljaa
Että vain aamu kuuli
Sylissään matkalle sinut kantoi tuuli

Kiitos yhteisistä lapsuuden vuosista
Ja vuosista sen jälkeen
Uskon että sinun on nyt hyvä 
Taivaan kodissa olla

Näyttelijä Elisabeth Moss on television uuden kultakauden ykkösnainen. – Olisin tyytyväinen, vaikka tekisin tv-sarjoja lopun elämääni.

Kun Elisabeth Mossin, 35, tähdittämää The Handmaid’s Tale -sarjaa käsikirjoitettiin, Donald Trumpin tie presidentiksi näytti vielä melkein mahdottomalta. Mutta sitten lähes koko maailman yllätykseksi Trump valittiin Yhdysvaltain johtoon ja The Handmaid’s Talesta tuli äkkiä pelottavan ajankohtainen.

– Me halusimme vain tehdä mahdollisimman hienon sarjan. Tapa, jolla The Handmaid’s Tale koskettaa nyt katsojia, tuntuu karmaisevalta, näyttelijä Elisabeth Moss kertoo cannesilaisen hotellin patiolla.

Moss esittää tulevaisuuteen sijoittuvassa sarjassa Offred-nimistä naista, joka on pakotettu synnytyskoneeksi. Margaret Atwoodin Orjattaresi-romaaniin perustuva tarina on lähes kauhuelokuvamainen. Kun Trumpin valtaantulon jälkeen Yhdysvaltain hallinto ryhtyi ajamaan naisten oikeuksien rajoittamiseen tähtääviä lakeja, dystopia ei enää näyttänytkään etäiseltä.

Elisabeth Moss on sarjassa mukana myös tuottajana.

– Joskus taiteessa saavutetaan osin tiedostamattakin jotain olennaista tästä ajasta, hän sanoo.

Kahdeksan kuukauden avioliitto

Syyskuussa Moss valittiin arvostetussa New York Magazinessa television uuden kultakauden kuningattareksi. Mossin ansiolistalla ovat myös The Handmaid’s Talea edeltäneet Mad Men ja Top of the Lake, joiden naissankarit ovat monella tapaa edelläkävijöitä. Mad Menin Peggy Olsonin roolista Moss sai vuosien varrella peräti kuusi Emmy-palkintoa.

– Urallani ei ole ollut vaihetta, jolloin olisin joutunut todella taistelemaan ja torjumaan epätoivoa, Moss myöntää menestyksensä.

Mad Menin alkutaipaleella Moss näytti talkshow-esiintymisissään usein hieman hermostuneelta. Kiitosten ja palkintojen kertyessä varautuneisuus on kuitenkin vaihtunut lennokkuudeksi.

”Toisaalta rakastan laittautumista. Olen aina rakastanut.”

Nytkin Moss hymähtelee usein haastattelun lomassa. Hän nauraa kertoessaan, kuinka vaikeaa on saada ylle Cannesin punaiselle matolle tarkoitettu iltapuku.

– Toisaalta rakastan laittautumista. Olen aina rakastanut, Moss sanoo.

Top of the Lake -sarjan ohjannut Jane Campion on kuvaillut Mossia Mona Lisaa muistuttavaksi hahmoksi.

– Roolihahmoni Robin on ehkä monalisamainen. Hän kätkee tunteensa ja motivaationsa. Mutta en kai ole sellainen tosielämässä, Moss arvelee.

Yksityiselämästään Moss on ollut joka tapauksessa vähäsanainen. Viime vuonna hänen huhuttiin seurustelevan brittinäyttelijä Tom Hiddlestonin kanssa, mutta sitten Hiddleston alkoi tapailla laulaja Taylor Swiftiä. Syyskuussa Moss saapui Emmy-gaalaan seuralaisenaan oma äitinsä Linda.

Se tiedetään, että Moss meni vuonna 2010 naimisiin koomikko Fred Armisenin kanssa. Liitto kesti kahdeksan kuukautta. Myöhemmin Moss on kuvaillut suhdetta traumatisoivaksi ja itseään 15 vuotta vanhempaa Armisenia epänormaaliksi.

Mutta on Mosskin ristiriitainen hahmo. Hän kertoo olevansa feministi ja tekee hyväntekeväisyystyötä naisasia- ja perhesuunnittelujärjestöjen puolesta. Toisaalta hän kuuluu skientologiakirkkoon. Vaikka näyttelijä ei yleensä avaudu yksityisasioistaan, elokuussa hän yllättäen puolusti skientologiaa julkisesti. Taustalla oli Instagram-kommentissa esitetty kritiikki: miten autoritaarisesta maailmasta varoittavan The Handmaid’s Talen tähti voi kuulua lahkoon, joka kohtelee jäseniään kuin sarjan painajaismaailman hallinto? Moss vastasi lyhyesti ilmoittamalla, että uskonnonvapaus, suvaitsevaisuus ja tasa-arvo ovat hänelle tärkeitä.

Kylpytakissa töllön ääressä

Suomessa odotetaan yhä Top of the Laken toista tuotantokautta, joka valmistui melkein vuosi sitten. Ensimmäinen kausi esitettiin Ylellä, mutta toista kautta ei ole ostettu siitä yksinkertaisesta syystä, että se on niin kallis. Mossin nimestä voi nyt pyytää isoja rahoja.

Aikoinaan elokuvanäyttelijät olivat tähtiä, ja jos joku siirtyi televisioon, kyseessä oli askel alaspäin ja pysyvä arvonalennus. Moss on kiistatta tähti, mutta ei tee silti Hollywoodissa elokuvia oikeastaan lainkaan.

– Olisin tyytyväinen, vaikka tekisin sarjoja lopun elämääni, hän kommentoi.

Mossilla on kuitenkin uusi työkenttä eurooppalaisissa elokuvissa. Näyteltyään parissa brittielokuvassa hän otti vastaan roolin ruotsalaisessa satiirissa. Ruben Östlundin ohjaama The Square voitti tänä vuonna Cannesin elokuvajuhlien Kultaisen palmun.

”Juhlavuus ei ainoastaan kuulu asiaan, se on kaiken työn keskellä kivaa.” Toukokuussa näyttelijä Elisabeth Mossin tähdittämä The Square voitti Cannesin elokuvajuhlilla Kultaisen palmun.
”Juhlavuus ei ainoastaan kuulu asiaan, se on kaiken työn keskellä kivaa.” Toukokuussa näyttelijä Elisabeth Mossin tähdittämä The Square voitti Cannesin elokuvajuhlilla Kultaisen palmun.

Moss nauraa muistellessaan, millaista oli lukea käsikirjoitus ensimmäisen kerran.

– Se oli aivan hullu! Yhdysvalloissa elokuvat ovat yleensä sellaisia, että ne on mahdollisimman helppo selittää. Perusidean pitää olla näppärä, jotta leffa ylipäänsä rahoitetaan. Media selittääkin ne sitten puhki.

Mossin roolihahmoja yhdistää eräs seikka: he pistävät luun kurkkuun turhantärkeille miehille.

– Minua kiinnostaa kaksinaismoraalisuuden paljastaminen huumorin keinoin. Saarnaamisella tavoitat vain samanmieliset. Ajattelutapojen muuttamiseen sen sijaan tarvitaan oivalluksia ja uusia näkökulmia.

Vapaa-ajan puutettaan Moss pahoittelee vasta päästessään mehustelemaan, miten hän sen käyttäisi.

– Luksusta on se, että saan olla vähän aikaa yksin. Joskus en halua nähdä ketään. Olen kylpytakissa ilman meikkiä ja katson televisiota. Sellainen on lomaa.

Näyttelijä syntyi 24.7.1982 Los Angelesissa Yhdysvalloissa.

Tunnetaan mm. rooleistaan tv-sarjoissa Mad Men, Top of the Lake ja The Handmaid’s Tale.

Saanut mm. parhaan naispääosan Golden Globen ja peräti kuusi Emmyä Mad Men -sarjan Peggy Olsonina.