Jo kolmesta Martina Haagin romaanista on tehty elokuva. ”On luksustilanne saada kirjoittaa tarina ja itse näytellä sen pääosa”, tähti iloitsee. Kuva: Milka Alanen
Jo kolmesta Martina Haagin romaanista on tehty elokuva. ”On luksustilanne saada kirjoittaa tarina ja itse näytellä sen pääosa”, tähti iloitsee. Kuva: Milka Alanen

– Erosuru on universaali kokemus, ruotsalaisnäyttelijä ja -kirjailija Martina Haag, 52, sanoo. Hänen omastaan syntyi menestysromaani.

Juuri tällaisen kirjan ruotsalaisnäyttelijä ja kirjailija Martina Haag olisi tarvinnut, kun hän tuli jätetyksi 18 aviovuoden ja neljän lapsen jälkeen. Kirvelevän kuvauksen perheen hajoamisesta ja avioerosta, siitä ensimmäisestä epäilyksen hetkestä syvimpään lohduttomuuteen ja edelleen selviytymiseen. Sellaisen Martina tuli kirjoittaneeksi itse, ja nyt hänen teoksensa Olin niin varma meistä auttaa vuorollaan niitä, jotka käyvät läpi omaa eroaan.

– Eihän minun edes pitänyt kirjoittaa erosta. Aloitin viisi kuusi muuta tarinaa, mutta lopulta huomasin aina käsitteleväni sitä. Vaikka olin tullut omassa surutyössäni jo pitkälle, ero väijyi mielessä joka päivä. En kai voinut välttyä tältä, Martina sanoo.

Erosuru on universaali kokemus

Martinan avioliitto päättyi 2014, ja tämä romaani, tekijänsä viides, ilmestyi 2015. Yksistään Ruotsissa sitä on myyty yli 300 000 kappaletta ja se on palkittu vuoden kirjana. Ruotsalaisille teoksesta on tullut myös tirkistelykanava Martinan ja tv-persoona Erik Haagin eroon, vaikka Martina painottaakin, että kirjan tarina on fiktiota. Senkin pääosassa ovat kirjailijavaimo ja tv-kasvo-mies, joka on löytänyt uuden naisen työympyröistään.

–Tuntuu huikealta, että niin moni on lukenut kirjani. Saan edelleen kirjeitä lukijoilta, ja minut pysäytetään Tukholman kaduilla päivittäin. Useimmat sanovat: ’Kirjoitit juuri minun elämästäni, tuo on minun tarinani.’ Jätetyksi tuleminen ja erosuru näyttävät olevan universaali kokemus.

Martina kertoo koskettavimmasta lukijapalautteesta eräässä kirjan signeeraustilaisuudessa. Huppupäinen mies oli kaivanut paperikantisen pokkarin taskustaan ja pyytänyt siihen kirjailijan allekirjoitusta. Mies oli jo lähdössä, mutta kääntyi sitten takaisin.

– Hän kertoi olleensa pelimies ja tapailleensa muita naisia avioliittoonsa ulkopuolella. Sitten hän oli lukenut kirjani ja havahtunut: mitä tapahtuu, jos jätän perheeni, noinko jätetyille käy, Martina muistelee.

– Kun mies kertoi jääneensä vaimonsa ja perheensä luo, ajattelin, herregud, kylläpä kannatti kirjoittaa!

Katso video, jolla Martina kertoo mieluisimmat seikkansa Suomesta.

2919427
”1: Suomalaiset tykkäävät kirjoista, joissa ihmisten pitää vähän ponnistella. 2: Ivana Helsinki -mekot. 3: Temppeliaukion kirkko Helsingissä. Ja bonuksena avantouinti!”

Vartti kerrallaan

Martinan – ja kirjan päähenkilön – kokemus alkoi pienestä epäilyksen häivähdyksestä ja eteni epäuskoon: ei voi pitää paikkaansa, viidenkympin kriisi, tälle vielä nauretaan yhdessä.

– Sitten iskee tukahduttava käsitys, että ero on totta. Oleminen on vain putoamista syvän kuilun pohjalle. En voi koskaan enää tuntea iloa. Kuka minä olen, jos en ole toinen puolisko parista? Martina kuvailee.

”Surutyöhön ei kuitenkaan ole pikakelausta.”

– Eroaminen on ihan helvetillinen urakka. Sen rankkuuden tajuaa vasta, kun itse joutuu sen keskelle. Surutyöhön ei kuitenkaan ole pikakelausta vaan jokainen viiltävä vaihe on pakko käydä läpi.

Jotkin vaiheet kävivät kunnon päälle. Martina ei saanut nukuttua eikä syötyä.

– Alussa riitti, että selviydyin seuraavasta varttitunnista. Hengitin sisään, hengitin ulos. Suunnitelmia ei voinut tehdä yhtään sen pidemmälle.

Martina kiittelee ystäviään, jotka jaksoivat kuunnella hänen avautumistaan uudelleen ja uudelleen. Hän muistuttaa, että surutyössä erilaisilla tunteilla on vaiheensa.

– Pitää saada tuntea vihaa, katkeruutta, häpeää, ikävää ja raivoa. Kaikki tunteet täytyy saada päästää ilmoille. Eron käsitteleminen on vähän kuin peli, jossa kehityt tasolta seuraavalle. Ylin tavoite on antaa anteeksi – siihen vain on vähän helkkarin vaikea päästä!

Olin niin varma meistä onkin lopulta selviytymistarina.

– Silloin, kun kaikki tuntui koko ajan yönmustalta, olisin tarvinnut kirjan, jossa joku kertoo selvinneensä. Että on toivoa. Että jonain päivänä saattaisin vielä hymyillä.

”Halusin sekoittaa sopivassa suhteessa vadelma- ja lakuveneitä.”

Siksi mustan rinnalla kirjassa on myös valoa ja huumoria. Martina päätti sijoittaa päähenkilönsä ja tapahtumat tuntureille ja erämökkiin, millaisessa hän itsekin kirjoitti romaaninsa.

– Ajattelin, ettei kukaan jaksa lukea kirjaa, jos siinä on pelkkää surua ja lohduttomuutta. Halusin sekoittaa sopivassa suhteessa vadelma- ja lakuveneitä.

Jotain hyvääkin

Nykyään Martina näkee erollaan jo hyviäkin seurauksia. Hän on mielestään äitinä paremmin läsnä lapsilleen ja ystävänä rehellisempi sekä suorapuheisempi.

– Olen se ystävä, jonka kanssa puhutaan oikeista asioista eikä lätistä vain niitä näitä, hän sanoo.

– Vastoinkäymiset kasvattavat ihmisistä paljon mielenkiintoisempia. Ylämäet tekevät hyvää persoonallisuudelle.

Mitä ajattelet rakkaudesta nykyään?

– Jaa-a, tuohon en osaa vastata. En ole vielä päässyt surutyössäni niin pitkälle.

Liikunta on yhä tärkeä osa Virpi Sarasvuon arkea, vaikka hän ei enää ehdikään liikkua entiseen malliin.

Entistä huippuhiihtäjä Virpi Sarasvuota nähdään harvoin parrasvaloissa. Eilen hän saapui Urheilugaalaan ilman puolisoaan Jari Sarasvuota.

– Työskentelen yrittäjänä. Sain juuri viime viikolla postissa valmentajan ammattitutkinnon paperit. Kasailen siihen liittyvää materiaalia valmiiksi, Virpi kertoi kuulumisiaan.

Virpi kertoi, että liikunta on yhä tärkeä osa hänen arkeaan.

– Liikun aktiivisesti, vaikka riippuu tietysti mihin vertaa. Urheilu-ura oli täysin eri elämä ja eri vaihe. Olisi tietysti kauhean kätevää, jos olisin nykyisessä arjessa yhtä hyvässä kunnossa kuin ammattiaikoina.

Virpillä ja Jarilla on kaksi yhteistä tytärtä, joiden elämää nainen ei halunnut tarkemmin kommentoida.

Gaalailtaan hän suhtautui odottavin mielin.

– Täällä on paljon ihmisiä, joita ei muuten tapaa. Elämä on aika lailla työtä ja arkea muuten.

Arttu Wiskarin mukaan pienet arjen muutokset ovat tärkeimpiä. 

Laulaja Arttu Wiskari on tehnyt vuoden ajan muutoksia hyvinvointiinsa.

– Aloitin pienten muutosten tekemisen viime vuoden alussa. Aloin liikkua ja katsoa ruokavaliossa pieniä juttuja. Kesän söin ja join miten halusin ja olin ihan puhki.

Syksyn alussa laulaja aloitti tipattoman ja aloitti treenaamaan personal trainerin kanssa.

– Neljän kuukauden tipaton oli iso muutos, ja sen aikana tein lisää pieniä muutoksia. Kun ne olivat hallussa, päätin tipattoman häämatkamme ajaksi, viime kesänä lastensa äidin kanssa avioitunut Arttu kertoo.

”Kaikki perheenäidit tietävät, miten vaikea säännöllisten liikunta-aikojen järjestäminen on.”

Arkisin Arttu tekee musiikkia ja hoitaa 2- ja 4-vuotiata lapsia kotona. Viikonloput hän keikkailee.

– En ole oikein ikinä lomalla. Kaikki perheenäidit tietävät, miten vaikeaa säännöllisten liikunta-aikojen järjestäminen on. Joskus pitää mennä salille aamulla, joskus illalla. Saatan usein mennä salille vasta yhdeksältä. Se, että jaksaa raahautua sinne, on pääjuttu. En aseta itselleni mitään älyttömiä tavoitteita, jotka saavutettuani repsahdan.

Arttu ei seuraa tarkasti kilojen tippumista, vaan yrittää vaalia pieniä muutoksia arjessaan.

– Eilen tehtiin kotona taas terveellistä safkaa. Paistoimme kasviksia, pinaattia ja lihaa.

Keikkalavojen lisäksi Wiskari nähdään Supermarsu-elokuvassa, joka saa ensi-iltansa ensi viikolla. Laulaja pitää päähenkilö Emilian isäpuolen Pertin roolia lähes luonneroolina.

– Pertissä on noin puolet Arttu Wiskaria. Vähän hömelömpi versio meikäläisestä se on.