– Haluan esimerkilläni rohkaista naisia luottamaan itseensä, rikkomaan rajojaan ja antamaan itselleen luvan olla enemmän, sanoo Marja-Leena Lappalainen, Roope Lappalaisen ex-puoliso. Hänen oman elämänsä rohkein valinta istuu hänen vieressään: afrikkalainen hengenpelastaja Euca Ncube, 21, on Marja-Leenan, 36, uusi onni. Artikkeli on ilmestynyt Me Naiset -lehdessä vuonna 2000.

Artikkeli on ilmestynyt Me Naiset -lehdessä vuonna 2000. ( Linkki tiedostoon )

Ngiyakufuna ndinokuda on ndebelen kieltä ja tarkoittaa: minä rakastan sinua.

Se lause on tullut tutuksi Marja-Leena Lappalaiselle, kun hän viime syksynä Viktorian putouksilla kohtasi uuden rakastettunsa, zimbabvelaisen Euca Ncuben.

– Minä rakastan sinua, sanoo Euca nyt selvällä suomen kielellä Marja-Leenaa ilkikurisesti vilkaisten ja osoittaa näin, että kieliopetus olennaisissa asioissa on toiminut myös toisinpäin. Englantia pariskunta käyttää muissa, vähemmän olennaisissa yhteyksissä Euca on kolmen viikon lomalla Suomessa tapaamassa Marja-Leenaa ja tämän poikia Maxia, 7, ja Lexiä, 5, ja pitää kokemustaan mahtavana.

– Suomalaiset ovat todella mukavia ja kaikki ystävät ja sukulaiset ovat ottaneet meidät hyvin vastaan.

Lisäksi rakastan Suomea ja Suomen talvea. Maltan tuskin odottaa kesää, jota kaikki ovat kovasti kehuneet, Euca sanoo ja hymyilee leveästi simpukanvalkoisin hampain, joiden hohtoa tumma iho vain korostaa.

– Eikö hän olekin viehättävä, Marja-Leena kysyy myöhemmin, eikä yritäkään peitellä hehkuaan, jonka uusi rakkaus on saanut aikaan.

Rakkaus leimahti Viktorian putouksilla Marja-Leena ja Euca tapasivat viime syksynä Viktorian putouksilla Afrikassa.

Marja-Leena on kiinnostunut kaikesta mikä liittyy omaan sisäiseen voimaan ja kasvamiseen. Ja juuri tuohon kasvamiseen liittyvät seikat aivan konkreettisella tavalla veivät Marja-Leenan Afrikkaan ja toivat Eucan hänen elämäänsä.

– Olen jo vuosia haaveillut matkustamisesta Afrikkaan. Viime vuoden helmikuussa matkustin yksinäni Kap-kaupunkiin ja Viktorian putouksille. Putousten äärellä sain idean – miksi en ryhtyisi järjestämään valmennusmatkoja nimenomaan Afrikkaan.

Marja-Leena oli aiemmin jo vetänyt Suomessa itseensä tutustumiskursseja, jotka saivat sysäyksen hänen omista arvottomuuden ja pelon tunteistaan.

– Niillä pyritään löytämään oma sisäinen voima, etsitään rajoja, kohdataan pelkoja ja opitaan hallitsemaan mieltä ja kohtaloa, Marja-Leena kertoo.

Viktorian putoukset ja koko alueen mahtava luonto ja villieläimet tarjosivat Marja-Leenan mielestä sopivan ympäristön irtautumiselle ja rajojen etsimiselle.

– Seuraavan kerran matkustin Afrikkaan tekemään järjestelyjä tulevaa kymmenen hengen ryhmääni varten ja mietin mitä kaikkea ohjelmaan voi mahduttaa. Yksi kokemisen arvoinen asia oli mielestäni Sambesijoen koskenlasku.

Valmentautuessani omaan laskuuni kohtasin Eucan.

Euca, joka huolehti asiakkaista ja toimi hengenpelastajana, kertoi laskuun liittyvistä turvaseikoista ja näki ryhmän joukossa Marja-Leenan.

– Ja hän oli äärettömän peloissaan. Koskenlasku on oikeasti vaarallista ja jotta se sujuisi hyvin, pitää laskijan olla oikeassa vireessä. Rauhoittelin häntä, Euca kertoo.

Marja-Leenan lasku menikin sitten ihan hyvin – alkupään koskissa kahdeksan hengen lautta kaatui kaksi kertaa, ja vaikka Marja-Leena aluksi veden alla luulikin kuolevansa, pelastusliivit pitivät huolta siitä, että kaikki pääsivät takaisin pintaan.

Ensikohtaamisesta alkaen Marja-Leena jäi Eucan mieleen.

– Viktorian putouksilla on paljon valkoisia naisia turisteina, mutta kun kohtasin Marja-Leenan – ensimmäisen kerran silmäni hakeutuivat asiakkaan silmiin. En oikein ymmärrä mitä tapahtui, mutta siitä hetkestä hän jäi sydämeeni, Euca kertoo.

Myös Marja-Leenan mieleen jäi iloinen ja avoin mies, mutta suhde pysyi asiakassuhteena. Mutta marraskuussa, Marja-Leenan tultua uuden ryhmän kanssa takaisin, rakkaus leimahti todenteolla.

– Minä rakastuin Eucassa hänen turvallisuutta herättävään olemukseen ja hänestä heijastuvaan rakkauteen, aitoon välittämiseen muista ihmisistä.

Euca puolestaan rakastui Marja- Leenasta pursuavaan positiiviseen energiaan.

– Sitä on vähän vaikea selittää, mutta sellaista en ole koskaan muista naisista löytänyt.

Epäsovinnainen rakkaus

Euca ja Marja-Leena istuvat sylikkäin ja tummaa ihoa vasten korostuu Marja-Leenan pohjoismainen vaaleus.

Siinä kietoutuvat toisiinsa kaksi väriä, musta ja valkoinen, kaksi eri kulttuuria, eurooppalainen ja afrikkalainen, ja kaksi eri kymmenellä alkavaa syntymävuottakin – siinä on riittävästi epäsovinnaisuutta aiheuttamaan ennakkoluuloja ja pelkoja niin ympäristössä kuin omassa itsessäkin.

Marja-Leena myöntää, ettei tämän suhteen asetelma ole aivan yksinkertainen.

Hän kävi itsensä kanssa pitkiä keskusteluja, ennen kuin uskalsi antaa itselleen luvan vakavasti rakastaa.

Eikä hän ratkaisuunsa olisi rohkaistunut, jos olisi vielä sama ihminen, kun niinä vuosina, jolloin hän tuki ex-miehensä kilpa-autoilu-uraa ja järjesti yhdessä tämän kanssa Helsingin katurataajoja.

Itsensä tunteminen, hyväksyminen ja arvostaminen ovat oppia, joka antaa keinot päästä pelkojen ylitse. Marja-Leenan kohdalla tuo kasvu johti lopulta edellisen liiton kariutumiseen ja uuden itsenäisemmän naisen elämän alkamiseen.

– Itse olen jo lapsuudesta lähtien kokenut arvottomuuden tunnetta, joka osittain johtui alkoholistiperheen lapsen taustastani.

Koin ettei isäni – joka nyt on selviytynyt – arvostanut minua, kun usein jäin toiseksi ja alkoholi vei voiton.

Murrosikäiseen jättää jälkensä sellainenkin, kun veljet kiusaavat heräävästä naisellisuudesta, alkavasta rintojen kasvusta. Muistan siitä lähtien peittäneeni kehoani vaistomaisesti, hävenneeni naisellisuuttani, Marja-Leena kertoo.

Arvottomuuden ja huonommuuden tunne heijastui Marja- Leenassa niin, että hänestä tuli kova, maskuliininen, jätkä.

– Kovuus näkyi minussa rakkaudettomuutena, joka kohdistui myös perheenjäseniin. Hellyys, naisellisuus, äitiys olivat peitettäviä arvoja. Sen sijaan kovat arvot, raha ja menestys, olivat minulle tärkeitä. Ja koko ajan olin tyytymätön kaikkeen, kärttyinen nirppanokka.

Lopulta tajusin, että jos menen liian kauaksi naisellisuudesta, kadotan itseni.

– Itsetunnon kasvaminen alkoi kysymyksestä kuka minä olen ja sai vastauksen – voin olla paljon enemmän. Jos itse vähättelen itseäni, eivät toisetkaan arvosta minua. Ehkä en olekaan niin huono ja arvoton. Ehkä itse pystyn antamaan vastauksen omaa itseäni koskeviin kysymyksiin paremmin kuin kukaan ulkopuolinen. Tähän asti olin ottanut totuutena sen mitä muut minulle sanoivat. Opin tekemään omia valintoja ja luottamaan siihen miltä minusta tuntuu, Marja-Leena kertoo.

Meidät on hyväksytty

Tuota luottamusta tarvitaan nyt, kun Marja-Leena on tehnyt rohkean valinnan ja uskaltaa rakastaa rajoja rikkoen.

– Kun mietin yhteiselämäämme, eniten pelkäsin ympäristön reaktioita. Mutta sitten tajusin, että minun on kuunneltava omaa sisäistä ääntäni ja tehtävä niin kuin minusta tuntuu hyvältä. Pitäisikö minun luopua onnestani siksi että toiset eivät hyväksy minua. Se taas tarkoittaa, että en ole arvokas omana itsenäni ja jos joku minut hylkää ratkaisuni takia, hän tekisi sen joka tapauksessa joskus myöhemmin. Eikä ole koskaan minua hyväksynytkään, kertoo Marja-Leena pohtineensa.

– Vieroksunnassa on usein kysymys pelosta tuntematonta kohtaan ja se on taas jokaisen henkilökohtainen ongelma.

Suurin osa Marja-Leenan omista peloista on osoittautunut turhiksi.

– Kyllä me huomiota herätämme Helsingissä liikkuessamme ja osa lähipiiristä on tietysti ollut kauhuissaan. Mutta enimmäkseen ihmiset ovat suhtautuneet hyvin positiivisesti.

Euca korostaa, että hän on tavanut Suomen-vierailullaan vain mukavia ihmisiä, jotka kutsuvat häntä jo kotoisasti Jukaksi.

Mutta ennakkoluuloisuutta voisi olla toisinkin päin – ei ole tavallista sekään, että tummaihoinen mies esittelee kotonaan itseään vanhemman valkoihoisen miniäehdokkaan.

Eucan perhe on keksiluokkainen runsaslapsinen hartaasti katolinen perhe, joka on aina korostanut koulutuksen tärkeyttä – onhan isä rehtori. Vaikka koulutus on erittäin kallista, jokaiselle lapselle on tarjottu siihen mahdollisuus.

Osa heistä on käyttänyt sen hyväkseen ja edennyt johtajiiksi, insinööreiksi.

– Perheeni suhtautuu Marja-Leenaan erittäin myönteisesti. Esimerkiksi äitini on hyvin avoin ja hänelle on tärkeintä, että olen onnellinen, ei hän halua puuttua asioihini. Hän on joskus antanut minulle neuvon: elämä on täynnä mahdollisuuksia, täytyy vain pelata kortit oikein ja jokaisen täytyy pelata oma pelinsä. Mutta jos koskaan tarvitset apua, olen valmis neuvomaan, Euca kertoo äitinsä elämänohjeista.

Myös Eucan isä ja sisarukset ovat antaneet suhteelle siunauksensa.

– Luultavasti ympäristö näkee sen vahvan energian, joka välillämme on, Euca sanoo. Marja-Leena korostaa, että niillä alueilla missä he Afrikassa ovat liikkuneet, ei jako mustiin ja valkoisiin ole niin selkeä kuin vaikkapa Johannesburgissa.

– Siellä on vaarallista valkoihoisen liikkua, mutta Viktorian putouksilla on totuttu turisteihin.

Kun liikumme yhdessä ihmiset ovat hämmästyneitä, mutta myönteisessä mielessä.

Euca opettaa rentoa elämänasennetta

Euca sanoo, että kulttuuriero näkyy miehen ja naisen välisessä suhteessa.

– Afrikassa mies on perheen pää, jota kunnioitetaan. Arkielämän tasolla se näkyyy vaikkapa siinä, että mies tekee miesten ja nainen naisten työt. Nainen ei voi puuttua miehen töihin edes lamppua vaihtamalla, vaan hänen täytyy odottaa vaikkapa pimeässä kunnes mies tulee kotiin ja korjaa asian. Muuten mies kokee miehisyyttään loukatun.

Euca itse ei kuulu niihin miehiin – hän pitää erityisesti Marja-Leenan itsenäisyydestä ja ihailee tämän taitoja.

Tosin viimeisin niin sanottu miesten työ, jonka Euca on Marja-Leenalle suorittanut, oli juuri lampun vaihtaminen.

– Minusta taas tuntuu hyvältä, että talossa on mies, joka osallistuu töiden jakamiseen. En minä kädetön ole, mutta annan mielelläni Eucan hoitaa asioita.

Euca ei imuroi eikä pese pyykkiä, mutta ruokaa hän laittaa mielellään. Ihmetys oli suuri, kun hän näki Marja-Leenan koneilla varustetun keittiön.

– Nehän vievät työpaikkoja ihmisiltä, sanoi Euca, joka kotimaassaan on tottunut palvelijoihin. Niitä on heidänkin perheessään neljä.

Suurin kultturiero, jonka Marja- Leena on havainnut ja joka voisi muodostua suhteen ongelmaksi, jollei hän itse yritä muuttua, ovat pedanttisuuden ja easy going -mentaliteetin törmäykset.

– Afrikkalainen ja eurooppalainen aikakäsitys on ihan erilainen. Asiat tapahtuvat rennosti omalla painollaan ja omilla aikatauluillaan.

Arvomaailma on aivan erilainen. Ensimmäisen riitansa he riitelivät, kun Euca lupasi tulla puolen tunnin päästä ja tulikin Marja-Leenan odotettua puolitoista tuntia.

– Minä olen tottunut täsmällisyyteen ja pedanttisuuteen. Savu nousi päästäni ja toinen vaan hymyilee, Marja-Leena muistelee.

Mutta juuri siinä Marja-Leenalla onkin omien sanojensa mukaan oppimista. – Asiat voi tehdä joko pinna kireällä tai iloisesti.

Eucakin korostaa, että hänen filosofiassaan tärkeintä on olla onnellinen, hymyillä, olla iloinen eikä ottaa turhia paineita. – Tulla onnelliseksi, se on tärkeintä mitä elämässä voi tavoitella.

Myös muuta opittavaa Marja-Leenalla on Eucan elämäntyylistä.

– Materia ei ole niin tärkeää kuin ihmisyys. Perhettä arvostetaan valtavasti ja lapsia. Hämmästyin, miten kauniisti he huolehtivat lapsista. Heidän kulttuurissaan lapset ovat timantteja, eivät vain omat vaan kaikki lapset.

Hämmästyttävää on myös se, miten vähässä ajassa Euca on onnistunut murtamaan epäluuloisuuden ja päässyt Marja-Leenan lasten kaveriksi.

– Tapasin pojat ensimmäisen kerrran helmikuussa, kun he tulivat Viktorian putouksille. Lex oli heti ystäväni. Max vanhempana oli vähän epäluuloinen, mikä on tietysti ymmärrettävää kun kyseessä on eri rotu ja kulttuuri. Mutta ei kestänyt kauan, kun molemmat pojat halusivat olkapäilleni. Minun on aina ollut helppo tulla toimeen lasten kanssa ja pidän lapsista paljon. Sisarellani on juuri Maxin ja Lexin ikäiset lapset, Euca kertoo.

Kommunikointi sujuu, sillä Marja-Leenan lapset käyvät kansainvälistä koulua ja puhuvat englantia.

– Kavereilleen he jo kehuvat, että Euca on niin vahva että jaksaa nostaa krokotiilin, Marja-Leena nauraa.

Nyt he vaativat Eucaa opettamaan heille rugbya, jota tämä on pelannut jopa ammatillisella tasolla.

– Urheilen monipuolisesti, Euca kertoo.

Suurin ongelma suhteessa on etäisyys, mutta Marja-Leena ja Euca ovat ratkaisseet asian niin, että he matkustavat toistensa maihin vuorotellen kuukausittain.

– Kallistahan se on, yksi lento maksaa kuusituhatta markkaa. Mutta elämme muuten nuukasti. Euca perustaa parhaillaan kotikaupunkiinsa
ensimmäistä matkapuhelinmyymälää, jossa Nokia tulee olemaan näyttävästi esillä, Marja-Leena kertoo.

Euca itse sanoo, että hänen ammatilliset tulevaisuudensuunnitelmansa ovat vielä ihan auki.

– Olen avoin ja tulen toimeen ammateissa, joissa ollaan tekemisissä muiden ihmisten kanssa.

Mutta minulla ei ole rajoituksia, katsotaan mitä kohtalo tuo tullessaan sillä kaikkeen tapahtumiseen on syy. Tärkeintä on, ettei jää paikoilleen ja opiskelee jatkuvasti sillä vain niin voi pysyä huipulla.

Ikäero ei meitä vaivaa

Marja-Leenan ja Eucan välillä on yhtä suuri ikäero kuin oli Marja-Leenan ja tämän edellisen puolison välillä – nyt vain Marja-Leena on vanhempi ja kokeneempi osapuoli. Se ei rakastuneita kuitenkaan millään tavalla vaivaa.

– Ihmiset ovat olleet yllättyneitä suhteestamme, mutta meille ikäero ei ole ongelma, sillä emme tee mitään väärin. Rakkaus on voima, joka sitoo meidät yhteen ja ylittää kaiken. Vähitellen myös ympäristö tottuu, se vaatii vain aikaa, Euca sanoo.

Myös Marja-Leena vakuuttaa, että henkisesti he ovat niin samanikäisiä, ettei eroa huomaa.

– Euca on kypsä ja vastuuntuntoinen. Meillä on sikahauskaa keskenämme.

Juttelemme ja nauramme paljon. Henkinen ja älyllinen puoli merkitsee paljon. Euca ajattelee samalla tavalla kasvusta ja itsensä tuntemisesta kuin minäkin. Ja hän itse edustaa hyvin kypsää ihmistä – jo hengenpelastajaammattinsa puolesta hän on oppinut välittämään muista ihmisistä ja asettamaan muut itsensä edelle.

– Suhteemme perustuu rakkauteen, syvään kunnioitukseen toista kohtaan, hyvään fiilikseen ja vapauteen olla ja tehdä mitä haluaa. Tähän suhteeseen lähden itsenäisenä, luottavaisena ja vapautuneena, aivan eri lähtökohdista kuin edelliseen, Marja-Leena sanoo.

– Me olemme vakavissamme, suhteemme ei ole mitään pelleilyä, Marja-Leena ja Euca korostavat, mutta toteavat myös, että naimisiinmeno ja lapset eivät tässä vaiheessa tunnu ajankohtaisilta.

Hämmästyttävintä Eucassa on Marja-Leenan mielestä ollut afrikkalaisen miehen miehisyys ja itsetunto.

– Euca ei koskaan ole yrittänyt alistaa, mutta hän tietää olevansa vahvempi ja mies ja tarjoaa turvallisen olkapään. Marja-Leena otti tuon olkapään mielellään vastaan, sillä hän on sitä mieltä että naisten pitääkin olla naisia ja käyttää naisellista voimaa; herkkyyttä, sensuellisuutta, intuitiivisuutta, joustavuutta ja kestävyyttä.

Ja jos Marja-Leena aiemmin on kärsinyt naisellisuudestaan ja yrittänyt muuttua maskuliinisemmaksi, niin nyt nainen hänessä kukoistaa.

– Eucan myötä olen tutustunut omaan naisellisuuteeni aivan eri tavalla. Naiseus minussa korostuu ja heijastuu myös fyysiselle puolelle ja olen saanut kokea aivan uutta naisellista täyttymystä. Aiemmin olin pikkutyttö, nyt olen kypsä nainen. Tämä rakkaus on tutustuttanut minua omaan itseeni ja tunnen syvää kiitollisuutta elämää kohtaan. Menin läpi yksinäisyyden ja tunsin että ansaitsin hyvän ihmissuhteen, jonka sainkin, Marja-Leena kertoo.

Myös Euca ristii kätensä päivittäin ja kiittää kaikesta hyvästä, mutta erityisesti siitä, että Marja-Leena Viktorian putousten pauhussa astui hänen elämäänsä.

Kasmir on aiemminkin kertonut kokemastaan epävarmuudesta. Kuva: Heli Blåfield
Kasmir on aiemminkin kertonut kokemastaan epävarmuudesta. Kuva: Heli Blåfield

Laulaja Kasmir kertoo jumaloivansa avopuolisoaan, mutta tunteneensa pariskunnan ikäeron takia riittämättömyyttä.

Vain elämää -ohjelmassa keskustellaan tällä viikolla seksin merkityksestä parisuhteessa. 

Kasmir-nimellä esiintyvä laulaja Thomas Kirjonen, 33, avaa rohkeasti omaa tilannettaan:

– Omassa elämässäni parisuhteessa jossain kohtaa mun halut saattavat olla ihan olemattomat. Siinä ei ole mitään sellaista, että rakkaus olisi kuollut, mutta kyllähän seksi on kumminkin tosi tärkeä osa parisuhdetta. 

Mira Luoti, jonka päivää tällä viikolla vietetään, on Kasmirin kanssa samoilla linjoilla seksin tärkeydestä. 

– Kun lapset tulee, niin joutuu rakentamaan sen ihan uudelleen. Siitä täytyy pitää huolta, hän lisää.

”Olin tosi epävarma meidän parisuhteen alussa.”

Ikäero ja epävarmuus

Kasmir kertoo jaksossa myös tunteneensa parisuhteen aluksi epävarmuutta omasta riittävyydestään. 

– Jumaloin mun avopuolisoa, hän on kaikin tavoin kaunis ihminen. Mutta se ikäero siinä, olin tosi epävarma meidän parisuhteen alussa. 

Kasmir on Iltalehden mukaan seurustellut pari vuotta nyt 21-vuotiaan Julian kanssa. Kasmir harmittelee olleensa välillä ”tosi perseestä”, koska epävarmuus nostaa usein ihmisen ikävimmät piirteet esiin.

Kasmir on aiemminkin puhunut avoimesti epävarmuuden ja riittämättömyyden tunteista. Me Naisten haastattelussa hän kertoi hiljattain kuittailusta, jota sai kavereiltaan kaljuunnuttuaan nuorena.

– Vaikka ihmiset eivät tarkoittaisi pahaa, herkkään paikkaan osuvat sanat satuttavat. Pilkka myrkytti mieltäni ja aiheutti ujoutta ja epävarmuutta. Itsetuntooni jäi syvä särö.

Tiina Arlin sai laittomat potkut, haastoi työnantajansa oikeuteen, voitti käräjät ja ajautui pitkäaikaistyöttömyyteen. – Miksi minulta vietiin kaikki, vaikka tein työni hyvin? hän kysyy nyt.

Tässä päivässä ei ole mitään juhlimisen arvoista.

Ajatus risteilee Tiina Arlinin, 53, päässä, kun hän hörppii keittiönpöydän ääressä kahvia kotonaan 15. toukokuuta Vantaan Myyrmäessä.

Vaikka ulkona sää on juhlittavan upea eikä kiire paina, Tiinan mieli on apea. Hänen ajatuksensa ovat siinä, mitä tapahtui päivälleen neljä vuotta sitten.

15. toukokuuta 2014 Tiina istui Helsingin käräjäoikeuden istuntosalissa työsuhderiidan takia. Vastassaan hänellä oli entinen työnantajansa Suomen valtio, eduskunnan kanslia.

Vuonna 2012 Tiina oli saanut potkut esimiehensä, kansanedustaja Reijo Hongiston avustajan paikalta vain kaksi päivää ennen kuin hänen määräaikainen työsuhteensa olisi päättynyt. Määräaikaista työsuhdetta ei voi purkaa laillisesti ilman erittäin painavaa syytä.

– Lopputili tuli aivan puskista, niin yllättäen kuin vain mahdollista. En ollut saanut mitään varoituksia, Tiina kertoo.

Alun perin Tiinan työsuhteen piti kestää Hongiston kauden loppuun saakka. Eduskuntaryhmän puheenjohtajan pyynnöstä Tiinalle kirjoitettiin lyhyempi sopimus. Suullisesti ja kirjallisesti Tiina ja hänen esimiehensä kuitenkin sopivat, että Tiinan pesti kestää vaalikauden loppuun saakka.

Tiina otti yhteyttä liittoonsa heti, kun sai tietää, ettei työsuhdetta jatketa. Liiton avustuksella hän yritti neuvotella asiasta työnantajansa kanssa. Keskustelut eivät johtaneet mihinkään. Tiina haastoi työnantajansa oikeuteen.

”Ainoa rehellinen syy potkuille oli se, että minulla oli suhde pomoni kanssa.”

– Siitä alkoi täysi helvetti. Esimieheni alkoi mustamaalata mainettani, Tiina kertoo.

Oikeudenkäyntiä Tiina joutui odottamana melkein kaksi vuotta. Kun istuntopäivä vihdoin koitti, Tiinan entinen esimies väitti todistajana monia asioita.

Hän väitti, että Tiina olisi jättänyt tulematta töihin, koska oli ollut edellisenä iltana juopottelemassa. Esimies väitti, ettei Tiina osannut kirjoittaa ja että hän kieltäytyi työtehtävästä. Vain vähän aikaa sitten Tiinan ja Hongiston välit olivat Tiinan mukaan olleet aivan toiset.

– Kaikki syytteet tulivat puun takaa eivätkä pitäneet paikkaansa. Ainoa rehellinen syy potkuille oli se, että minulla oli suhde pomoni kanssa. Hän on perheellinen mies ja halusi minusta eroon, kun hänen omatuntonsa alkoi kolkuttaa, Tiina kertoo.

(Juttu jatkuu kuvan jälkeen.)

Tiina irtisanottiin vuonna 2012. Kuva otettu joulukuussa 2011. Kuva: Tiinan kotialbumi
Tiina irtisanottiin vuonna 2012. Kuva otettu joulukuussa 2011. Kuva: Tiinan kotialbumi

Oikeus tuli, terveys meni

Elokuussa 2014 myös Helsingin käräjäoikeus asettui Tiinan puolelle. Hän voitti käräjät.

Käräjäoikeuden mukaan Tiinan irtisanomiselleen tai ylipäätään vaalikautta lyhyemmälle määräaikaiselle työsuhteelle ei löytynyt laillista perustetta. Työnantaja ei pystynyt todistamaan yhtäkään irtisanomisen syyksi esitettyä väitettä todeksi. Erityisen loukkaavana oikeus piti sitä, että Tiina irtisanottiin vain kaksi päivää ennen määräaikaisen työsuhteen päättymistä.

Myös Tiinan ja Hongiston suhdetta puitiin istuntosalissa. Reijo Hongisto on kiistänyt jyrkästi suhteensa Tiinaan. Käräjäoikeuden papereissa kuitenkin lukee, että tutkintamateriaalien perusteella ”heidän välillään on ollut läheisempi suhde kuin pelkkä työtoveruus. Kuinka pitkälle suhde on edennyt jää arvoitukseksi, eikä sillä ole tämän jutun ratkaisun kannalta merkitystä.”

Samoissa papereissa lukee, ettei henkilökohtaisen suhteen viileneminen ole peruste työsuhteen päättymiselle.

”Olin työtön, masentunut ja aivan loppu.”

Voiton jälkeen Tiinan tunteet risteilivät. Toisaalta hän tunsi iloa siitä, että oikeus tapahtui.

– Koskaan aiemmin avustaja ei ole vienyt työsuhderiitaa käräjille, minä löysin siihen ensimmäisenä rohkeuden. Lähdin käräjille siksi, että halusin avustajille paremmat oikeudet. En ollut ainoa, jolle kirjoitettiin suotta vaalikautta lyhempi sopimus, Tiina kertoo.

– Olin tyytyväinen, että tulevaisuudessa avustajilla olisi ennakkotapaukseni jälkeen parempi irtisanomissuoja. Muut avustajat eivät voi saada samanlaisia mielivaltaisia potkuja.

Samaan aikaan Tiina kuitenkin ajatteli, että hänen elämänsä oli aivan pilalla.

– Olin työtön, masentunut ja väsynyt. Myös ihmissuhteeni pomoni kanssa oli tietenkin ohi. Mietin, mitä ihmettä seuraavaksi tapahtuu.

Pakko pysyä kasassa

Heti irtisanomisensa jälkeen vuonna 2012 Tiina alkoi hakea uutta työtä. Aiemmin parhaimmillaan kahta työtä tehnyt nainen ei voinut kuvitellakaan jäävänsä lepäämään laakereillaan. Samaan aikaan tapaus nousi isosti uutisotsikoihin.

– Lähetin työhakemuksia, lähetin ja lähetin, Tiina kertoo.

Tiina haki toimistotöitä, joista hänellä on vuosien kokemus. Potkujensa jälkeen hän on päässyt yhteen haastatteluun.

– Karsiuduin heti kättelyssä. Yksi syy ikäni lisäksi on varmaankin se, että moni työnantaja googlaa hakijat. Minun kohdallani Googlessa törmää usein ex-pomoni esittämiin perättömiin väitteisiin.

”Ajattelin, että on pysyttävä hengissä siksi, että oikeus tapahtuu.”

Vaikka Tiina yritti pysyä sinnikkäänä, oikeudenkäynti ajoi hänet loppuun. Yöt menivät valvoessa ja päivät kuluivat miettien, mitä seuraavaksi tapahtuu.

– Minulla oli usein huono ja ahdistunut olo. Sain paniikkikohtauksia. Mutta halusin saada oikeudenkäynnin hoidettua. Ajattelin, että on pysyttävä reippaana ja hengissä siksi, että oikeus tapahtuu.

Kun oikeus lopulta tapahtui, Tiinan vointi romahti.

– Kun kaikki oli ohi, minusta tuntui siltä, kuin ilmapallosta olisi vedetty ilmat ulos. Kaikki oli mennyt, ja iski masennus.

Käteen pelkkää tyhjää

Tällä hetkellä Tiina on määräaikaisella työkyvyttömyyseläkkeellä masennuksen takia. Hän on aiemmin päässyt käymään terapiassa, mutta hoitojakso jäi liian lyhyeksi.

– Terapiassa minusta alkoi pikkuhiljaa tuntua, että pääsen eteenpäin. Kun hoito loppui kesken, olin taas tyhjän päällä. Minulla on edelleen paljon unihäiriöitä. Ne vievät voimat. Heräilen jatkuvasti ja valvon miettien.

”Tein sen virheen, että lähdin suhteeseen varatun miehen kanssa. Siitä olen saanut kärsiä nahoissani.”

Työsuhderiidan voittamisen jälkeen Tiinalle määrättiin korvaukseksi yhdeksän kuukauden palkat, irtisanomisajan palkka ja lomakorvaus irtisanomisajalta. Kuukausipalkka Tiinalla oli 2315 euroa. Suomen valtio määrättiin maksamaan myös oikeudenkäyntikulut, mutta ne menivät suoraan liittoon.

Könttäsummana yhdeksän kuukauden palkka voi kuulostaa suurelta, mutta todellisuus on toinen.

– Koska korvaukset maksettiin palkkoina, niistä maksettiin ansiotuloverot. Työttömyysvakuutusrahasto otti korvauksesta noin puolet, ja työttömyyskassa peri summasta takaisin maksettuja työttömyyspäivärahoja. Kun siihen päälle laskee sen, etten työllisty, voisi sanoa, etten voittanut rahallisesti mitään, Tiina kertoo.

Tiinan entinen esimies on yhä töissä kansanedustajana. Se tuntuu Tiinasta epäreilulta.

– Miksi minulta vietiin kaikki, vaikka tein työni hyvin? Samaan aikaan minulle laittomat potkut antanut ihminen istuu eduskunnan työelämä- ja tasa-arvovaliokunnassa.

Iso virhe, jonka Tiina menneisyydessään näkee, on se, että hänen välinsä Hongistoon muuttuivat niin läheisiksi. 

– Minulla olisi pitänyt hälytyskellot soida sen suhteen, mutta en osannut kuunnella järjen ääntä. Luotin sinisilmäisenä väärään ihmiseen. Siitä virheestä olen saanut kärsiä nahoissani moninkertaisesti.

Lopussa on vain toivo

Mitä jos?

Ajatus nousee satunnaisesti Tiinan mieleen. Millaista elämää hän eläisi nyt, jos olisi päättänyt, ettei haastakaan työnantajaansa oikeuteen?

– Minun on vaikeaa päästä elämässä eteenpäin. Edelleen monesti alkaa itkettää, kun vain mietin koko tilannettani. Olen lapseton tahattomasti, mutta aina olen miettinyt, että työ ja ura voisivat olla lapsiani. Minulla on sellainen olo, ettei minulla ole mitään, kun ei ole perhettä tai työtä.

Omasta voinnista huolimatta Tiina on silti varma, että kävisi läpi saman uudestaan.

– Se, että rikotaan lakia, on valtavassa ristiriidassa oikeudentajuni kanssa. En olisi voinut päästää työnantajaani kuin koiraa veräjästä. Irtisanominen oli niin törkeä.

”Edelleen toivon, että saan kunnon sellaiseksi, että pääsen tekemään jotain hyödyllistä.”

Ja kyllä Tiinan elämästä hyvääkin löytyy. On iäkkäät vanhemmat, jotka tarvitsevat apua ja jaksavat tukea. On Vantaan lähimetsät, joihin sukeltaessa ja linnunlaulua kuunnellessa tuntuu hetken ajan siltä, että kaikki on hyvin. Lisäksi aina on pientä toivoa.

– Edelleen toivon, että vielä joskus saan vointini sellaiseksi, että pääsen tekemään jotain hyödyllistä. Haluaisin päästä vielä joskus töihin.

Mieluiten Tiina haluaisi kansanedustajaksi. Eduskunnassa hän haluaisi päästä vaikuttamaan esimerkiksi työttömien tilanteeseen kokemusasiantuntijana. Hallituksen työttömiin kohdistuva politiikka ja erityisesti aktiivimalli saavat Tiinan tulistumaan.

Nykyisille päättäjille hänellä on tiukkoja terveisiä:

– Terveisiä sieltä, minne aurinko ei paista, koska sieltä tämä politiikka on. Miksi ihmeessä leikataan heiltä, joilla ei ole yhtään mitään? Miksi heitä kyykytetään, joilta on jo viety kaikki? Se on niin kohtuutonta, epäinhimillistä ja epäoikeudenmukaista kuin vain voi olla.

Juttua muokattu 20.5. klo 23.39: korjattu kirjoitusvirheitä. Juttua muokattu 21.5. klo 9.21: Tarkennettu  Tiina Arlinin työsuhteen solmimista, suhdetta Hongistoon ja työhistoriaa.