– Haluan esimerkilläni rohkaista naisia luottamaan itseensä, rikkomaan rajojaan ja antamaan itselleen luvan olla enemmän, sanoo Marja-Leena Lappalainen, Roope Lappalaisen ex-puoliso. Hänen oman elämänsä rohkein valinta istuu hänen vieressään: afrikkalainen hengenpelastaja Euca Ncube, 21, on Marja-Leenan, 36, uusi onni. Artikkeli on ilmestynyt Me Naiset -lehdessä vuonna 2000.

Artikkeli on ilmestynyt Me Naiset -lehdessä vuonna 2000. ( Linkki tiedostoon )

Ngiyakufuna ndinokuda on ndebelen kieltä ja tarkoittaa: minä rakastan sinua.

Se lause on tullut tutuksi Marja-Leena Lappalaiselle, kun hän viime syksynä Viktorian putouksilla kohtasi uuden rakastettunsa, zimbabvelaisen Euca Ncuben.

– Minä rakastan sinua, sanoo Euca nyt selvällä suomen kielellä Marja-Leenaa ilkikurisesti vilkaisten ja osoittaa näin, että kieliopetus olennaisissa asioissa on toiminut myös toisinpäin. Englantia pariskunta käyttää muissa, vähemmän olennaisissa yhteyksissä Euca on kolmen viikon lomalla Suomessa tapaamassa Marja-Leenaa ja tämän poikia Maxia, 7, ja Lexiä, 5, ja pitää kokemustaan mahtavana.

– Suomalaiset ovat todella mukavia ja kaikki ystävät ja sukulaiset ovat ottaneet meidät hyvin vastaan.

Lisäksi rakastan Suomea ja Suomen talvea. Maltan tuskin odottaa kesää, jota kaikki ovat kovasti kehuneet, Euca sanoo ja hymyilee leveästi simpukanvalkoisin hampain, joiden hohtoa tumma iho vain korostaa.

– Eikö hän olekin viehättävä, Marja-Leena kysyy myöhemmin, eikä yritäkään peitellä hehkuaan, jonka uusi rakkaus on saanut aikaan.

Rakkaus leimahti Viktorian putouksilla Marja-Leena ja Euca tapasivat viime syksynä Viktorian putouksilla Afrikassa.

Marja-Leena on kiinnostunut kaikesta mikä liittyy omaan sisäiseen voimaan ja kasvamiseen. Ja juuri tuohon kasvamiseen liittyvät seikat aivan konkreettisella tavalla veivät Marja-Leenan Afrikkaan ja toivat Eucan hänen elämäänsä.

– Olen jo vuosia haaveillut matkustamisesta Afrikkaan. Viime vuoden helmikuussa matkustin yksinäni Kap-kaupunkiin ja Viktorian putouksille. Putousten äärellä sain idean – miksi en ryhtyisi järjestämään valmennusmatkoja nimenomaan Afrikkaan.

Marja-Leena oli aiemmin jo vetänyt Suomessa itseensä tutustumiskursseja, jotka saivat sysäyksen hänen omista arvottomuuden ja pelon tunteistaan.

– Niillä pyritään löytämään oma sisäinen voima, etsitään rajoja, kohdataan pelkoja ja opitaan hallitsemaan mieltä ja kohtaloa, Marja-Leena kertoo.

Viktorian putoukset ja koko alueen mahtava luonto ja villieläimet tarjosivat Marja-Leenan mielestä sopivan ympäristön irtautumiselle ja rajojen etsimiselle.

– Seuraavan kerran matkustin Afrikkaan tekemään järjestelyjä tulevaa kymmenen hengen ryhmääni varten ja mietin mitä kaikkea ohjelmaan voi mahduttaa. Yksi kokemisen arvoinen asia oli mielestäni Sambesijoen koskenlasku.

Valmentautuessani omaan laskuuni kohtasin Eucan.

Euca, joka huolehti asiakkaista ja toimi hengenpelastajana, kertoi laskuun liittyvistä turvaseikoista ja näki ryhmän joukossa Marja-Leenan.

– Ja hän oli äärettömän peloissaan. Koskenlasku on oikeasti vaarallista ja jotta se sujuisi hyvin, pitää laskijan olla oikeassa vireessä. Rauhoittelin häntä, Euca kertoo.

Marja-Leenan lasku menikin sitten ihan hyvin – alkupään koskissa kahdeksan hengen lautta kaatui kaksi kertaa, ja vaikka Marja-Leena aluksi veden alla luulikin kuolevansa, pelastusliivit pitivät huolta siitä, että kaikki pääsivät takaisin pintaan.

Ensikohtaamisesta alkaen Marja-Leena jäi Eucan mieleen.

– Viktorian putouksilla on paljon valkoisia naisia turisteina, mutta kun kohtasin Marja-Leenan – ensimmäisen kerran silmäni hakeutuivat asiakkaan silmiin. En oikein ymmärrä mitä tapahtui, mutta siitä hetkestä hän jäi sydämeeni, Euca kertoo.

Myös Marja-Leenan mieleen jäi iloinen ja avoin mies, mutta suhde pysyi asiakassuhteena. Mutta marraskuussa, Marja-Leenan tultua uuden ryhmän kanssa takaisin, rakkaus leimahti todenteolla.

– Minä rakastuin Eucassa hänen turvallisuutta herättävään olemukseen ja hänestä heijastuvaan rakkauteen, aitoon välittämiseen muista ihmisistä.

Euca puolestaan rakastui Marja- Leenasta pursuavaan positiiviseen energiaan.

– Sitä on vähän vaikea selittää, mutta sellaista en ole koskaan muista naisista löytänyt.

Epäsovinnainen rakkaus

Euca ja Marja-Leena istuvat sylikkäin ja tummaa ihoa vasten korostuu Marja-Leenan pohjoismainen vaaleus.

Siinä kietoutuvat toisiinsa kaksi väriä, musta ja valkoinen, kaksi eri kulttuuria, eurooppalainen ja afrikkalainen, ja kaksi eri kymmenellä alkavaa syntymävuottakin – siinä on riittävästi epäsovinnaisuutta aiheuttamaan ennakkoluuloja ja pelkoja niin ympäristössä kuin omassa itsessäkin.

Marja-Leena myöntää, ettei tämän suhteen asetelma ole aivan yksinkertainen.

Hän kävi itsensä kanssa pitkiä keskusteluja, ennen kuin uskalsi antaa itselleen luvan vakavasti rakastaa.

Eikä hän ratkaisuunsa olisi rohkaistunut, jos olisi vielä sama ihminen, kun niinä vuosina, jolloin hän tuki ex-miehensä kilpa-autoilu-uraa ja järjesti yhdessä tämän kanssa Helsingin katurataajoja.

Itsensä tunteminen, hyväksyminen ja arvostaminen ovat oppia, joka antaa keinot päästä pelkojen ylitse. Marja-Leenan kohdalla tuo kasvu johti lopulta edellisen liiton kariutumiseen ja uuden itsenäisemmän naisen elämän alkamiseen.

– Itse olen jo lapsuudesta lähtien kokenut arvottomuuden tunnetta, joka osittain johtui alkoholistiperheen lapsen taustastani.

Koin ettei isäni – joka nyt on selviytynyt – arvostanut minua, kun usein jäin toiseksi ja alkoholi vei voiton.

Murrosikäiseen jättää jälkensä sellainenkin, kun veljet kiusaavat heräävästä naisellisuudesta, alkavasta rintojen kasvusta. Muistan siitä lähtien peittäneeni kehoani vaistomaisesti, hävenneeni naisellisuuttani, Marja-Leena kertoo.

Arvottomuuden ja huonommuuden tunne heijastui Marja- Leenassa niin, että hänestä tuli kova, maskuliininen, jätkä.

– Kovuus näkyi minussa rakkaudettomuutena, joka kohdistui myös perheenjäseniin. Hellyys, naisellisuus, äitiys olivat peitettäviä arvoja. Sen sijaan kovat arvot, raha ja menestys, olivat minulle tärkeitä. Ja koko ajan olin tyytymätön kaikkeen, kärttyinen nirppanokka.

Lopulta tajusin, että jos menen liian kauaksi naisellisuudesta, kadotan itseni.

– Itsetunnon kasvaminen alkoi kysymyksestä kuka minä olen ja sai vastauksen – voin olla paljon enemmän. Jos itse vähättelen itseäni, eivät toisetkaan arvosta minua. Ehkä en olekaan niin huono ja arvoton. Ehkä itse pystyn antamaan vastauksen omaa itseäni koskeviin kysymyksiin paremmin kuin kukaan ulkopuolinen. Tähän asti olin ottanut totuutena sen mitä muut minulle sanoivat. Opin tekemään omia valintoja ja luottamaan siihen miltä minusta tuntuu, Marja-Leena kertoo.

Meidät on hyväksytty

Tuota luottamusta tarvitaan nyt, kun Marja-Leena on tehnyt rohkean valinnan ja uskaltaa rakastaa rajoja rikkoen.

– Kun mietin yhteiselämäämme, eniten pelkäsin ympäristön reaktioita. Mutta sitten tajusin, että minun on kuunneltava omaa sisäistä ääntäni ja tehtävä niin kuin minusta tuntuu hyvältä. Pitäisikö minun luopua onnestani siksi että toiset eivät hyväksy minua. Se taas tarkoittaa, että en ole arvokas omana itsenäni ja jos joku minut hylkää ratkaisuni takia, hän tekisi sen joka tapauksessa joskus myöhemmin. Eikä ole koskaan minua hyväksynytkään, kertoo Marja-Leena pohtineensa.

– Vieroksunnassa on usein kysymys pelosta tuntematonta kohtaan ja se on taas jokaisen henkilökohtainen ongelma.

Suurin osa Marja-Leenan omista peloista on osoittautunut turhiksi.

– Kyllä me huomiota herätämme Helsingissä liikkuessamme ja osa lähipiiristä on tietysti ollut kauhuissaan. Mutta enimmäkseen ihmiset ovat suhtautuneet hyvin positiivisesti.

Euca korostaa, että hän on tavanut Suomen-vierailullaan vain mukavia ihmisiä, jotka kutsuvat häntä jo kotoisasti Jukaksi.

Mutta ennakkoluuloisuutta voisi olla toisinkin päin – ei ole tavallista sekään, että tummaihoinen mies esittelee kotonaan itseään vanhemman valkoihoisen miniäehdokkaan.

Eucan perhe on keksiluokkainen runsaslapsinen hartaasti katolinen perhe, joka on aina korostanut koulutuksen tärkeyttä – onhan isä rehtori. Vaikka koulutus on erittäin kallista, jokaiselle lapselle on tarjottu siihen mahdollisuus.

Osa heistä on käyttänyt sen hyväkseen ja edennyt johtajiiksi, insinööreiksi.

– Perheeni suhtautuu Marja-Leenaan erittäin myönteisesti. Esimerkiksi äitini on hyvin avoin ja hänelle on tärkeintä, että olen onnellinen, ei hän halua puuttua asioihini. Hän on joskus antanut minulle neuvon: elämä on täynnä mahdollisuuksia, täytyy vain pelata kortit oikein ja jokaisen täytyy pelata oma pelinsä. Mutta jos koskaan tarvitset apua, olen valmis neuvomaan, Euca kertoo äitinsä elämänohjeista.

Myös Eucan isä ja sisarukset ovat antaneet suhteelle siunauksensa.

– Luultavasti ympäristö näkee sen vahvan energian, joka välillämme on, Euca sanoo. Marja-Leena korostaa, että niillä alueilla missä he Afrikassa ovat liikkuneet, ei jako mustiin ja valkoisiin ole niin selkeä kuin vaikkapa Johannesburgissa.

– Siellä on vaarallista valkoihoisen liikkua, mutta Viktorian putouksilla on totuttu turisteihin.

Kun liikumme yhdessä ihmiset ovat hämmästyneitä, mutta myönteisessä mielessä.

Euca opettaa rentoa elämänasennetta

Euca sanoo, että kulttuuriero näkyy miehen ja naisen välisessä suhteessa.

– Afrikassa mies on perheen pää, jota kunnioitetaan. Arkielämän tasolla se näkyyy vaikkapa siinä, että mies tekee miesten ja nainen naisten työt. Nainen ei voi puuttua miehen töihin edes lamppua vaihtamalla, vaan hänen täytyy odottaa vaikkapa pimeässä kunnes mies tulee kotiin ja korjaa asian. Muuten mies kokee miehisyyttään loukatun.

Euca itse ei kuulu niihin miehiin – hän pitää erityisesti Marja-Leenan itsenäisyydestä ja ihailee tämän taitoja.

Tosin viimeisin niin sanottu miesten työ, jonka Euca on Marja-Leenalle suorittanut, oli juuri lampun vaihtaminen.

– Minusta taas tuntuu hyvältä, että talossa on mies, joka osallistuu töiden jakamiseen. En minä kädetön ole, mutta annan mielelläni Eucan hoitaa asioita.

Euca ei imuroi eikä pese pyykkiä, mutta ruokaa hän laittaa mielellään. Ihmetys oli suuri, kun hän näki Marja-Leenan koneilla varustetun keittiön.

– Nehän vievät työpaikkoja ihmisiltä, sanoi Euca, joka kotimaassaan on tottunut palvelijoihin. Niitä on heidänkin perheessään neljä.

Suurin kultturiero, jonka Marja- Leena on havainnut ja joka voisi muodostua suhteen ongelmaksi, jollei hän itse yritä muuttua, ovat pedanttisuuden ja easy going -mentaliteetin törmäykset.

– Afrikkalainen ja eurooppalainen aikakäsitys on ihan erilainen. Asiat tapahtuvat rennosti omalla painollaan ja omilla aikatauluillaan.

Arvomaailma on aivan erilainen. Ensimmäisen riitansa he riitelivät, kun Euca lupasi tulla puolen tunnin päästä ja tulikin Marja-Leenan odotettua puolitoista tuntia.

– Minä olen tottunut täsmällisyyteen ja pedanttisuuteen. Savu nousi päästäni ja toinen vaan hymyilee, Marja-Leena muistelee.

Mutta juuri siinä Marja-Leenalla onkin omien sanojensa mukaan oppimista. – Asiat voi tehdä joko pinna kireällä tai iloisesti.

Eucakin korostaa, että hänen filosofiassaan tärkeintä on olla onnellinen, hymyillä, olla iloinen eikä ottaa turhia paineita. – Tulla onnelliseksi, se on tärkeintä mitä elämässä voi tavoitella.

Myös muuta opittavaa Marja-Leenalla on Eucan elämäntyylistä.

– Materia ei ole niin tärkeää kuin ihmisyys. Perhettä arvostetaan valtavasti ja lapsia. Hämmästyin, miten kauniisti he huolehtivat lapsista. Heidän kulttuurissaan lapset ovat timantteja, eivät vain omat vaan kaikki lapset.

Hämmästyttävää on myös se, miten vähässä ajassa Euca on onnistunut murtamaan epäluuloisuuden ja päässyt Marja-Leenan lasten kaveriksi.

– Tapasin pojat ensimmäisen kerrran helmikuussa, kun he tulivat Viktorian putouksille. Lex oli heti ystäväni. Max vanhempana oli vähän epäluuloinen, mikä on tietysti ymmärrettävää kun kyseessä on eri rotu ja kulttuuri. Mutta ei kestänyt kauan, kun molemmat pojat halusivat olkapäilleni. Minun on aina ollut helppo tulla toimeen lasten kanssa ja pidän lapsista paljon. Sisarellani on juuri Maxin ja Lexin ikäiset lapset, Euca kertoo.

Kommunikointi sujuu, sillä Marja-Leenan lapset käyvät kansainvälistä koulua ja puhuvat englantia.

– Kavereilleen he jo kehuvat, että Euca on niin vahva että jaksaa nostaa krokotiilin, Marja-Leena nauraa.

Nyt he vaativat Eucaa opettamaan heille rugbya, jota tämä on pelannut jopa ammatillisella tasolla.

– Urheilen monipuolisesti, Euca kertoo.

Suurin ongelma suhteessa on etäisyys, mutta Marja-Leena ja Euca ovat ratkaisseet asian niin, että he matkustavat toistensa maihin vuorotellen kuukausittain.

– Kallistahan se on, yksi lento maksaa kuusituhatta markkaa. Mutta elämme muuten nuukasti. Euca perustaa parhaillaan kotikaupunkiinsa
ensimmäistä matkapuhelinmyymälää, jossa Nokia tulee olemaan näyttävästi esillä, Marja-Leena kertoo.

Euca itse sanoo, että hänen ammatilliset tulevaisuudensuunnitelmansa ovat vielä ihan auki.

– Olen avoin ja tulen toimeen ammateissa, joissa ollaan tekemisissä muiden ihmisten kanssa.

Mutta minulla ei ole rajoituksia, katsotaan mitä kohtalo tuo tullessaan sillä kaikkeen tapahtumiseen on syy. Tärkeintä on, ettei jää paikoilleen ja opiskelee jatkuvasti sillä vain niin voi pysyä huipulla.

Ikäero ei meitä vaivaa

Marja-Leenan ja Eucan välillä on yhtä suuri ikäero kuin oli Marja-Leenan ja tämän edellisen puolison välillä – nyt vain Marja-Leena on vanhempi ja kokeneempi osapuoli. Se ei rakastuneita kuitenkaan millään tavalla vaivaa.

– Ihmiset ovat olleet yllättyneitä suhteestamme, mutta meille ikäero ei ole ongelma, sillä emme tee mitään väärin. Rakkaus on voima, joka sitoo meidät yhteen ja ylittää kaiken. Vähitellen myös ympäristö tottuu, se vaatii vain aikaa, Euca sanoo.

Myös Marja-Leena vakuuttaa, että henkisesti he ovat niin samanikäisiä, ettei eroa huomaa.

– Euca on kypsä ja vastuuntuntoinen. Meillä on sikahauskaa keskenämme.

Juttelemme ja nauramme paljon. Henkinen ja älyllinen puoli merkitsee paljon. Euca ajattelee samalla tavalla kasvusta ja itsensä tuntemisesta kuin minäkin. Ja hän itse edustaa hyvin kypsää ihmistä – jo hengenpelastajaammattinsa puolesta hän on oppinut välittämään muista ihmisistä ja asettamaan muut itsensä edelle.

– Suhteemme perustuu rakkauteen, syvään kunnioitukseen toista kohtaan, hyvään fiilikseen ja vapauteen olla ja tehdä mitä haluaa. Tähän suhteeseen lähden itsenäisenä, luottavaisena ja vapautuneena, aivan eri lähtökohdista kuin edelliseen, Marja-Leena sanoo.

– Me olemme vakavissamme, suhteemme ei ole mitään pelleilyä, Marja-Leena ja Euca korostavat, mutta toteavat myös, että naimisiinmeno ja lapset eivät tässä vaiheessa tunnu ajankohtaisilta.

Hämmästyttävintä Eucassa on Marja-Leenan mielestä ollut afrikkalaisen miehen miehisyys ja itsetunto.

– Euca ei koskaan ole yrittänyt alistaa, mutta hän tietää olevansa vahvempi ja mies ja tarjoaa turvallisen olkapään. Marja-Leena otti tuon olkapään mielellään vastaan, sillä hän on sitä mieltä että naisten pitääkin olla naisia ja käyttää naisellista voimaa; herkkyyttä, sensuellisuutta, intuitiivisuutta, joustavuutta ja kestävyyttä.

Ja jos Marja-Leena aiemmin on kärsinyt naisellisuudestaan ja yrittänyt muuttua maskuliinisemmaksi, niin nyt nainen hänessä kukoistaa.

– Eucan myötä olen tutustunut omaan naisellisuuteeni aivan eri tavalla. Naiseus minussa korostuu ja heijastuu myös fyysiselle puolelle ja olen saanut kokea aivan uutta naisellista täyttymystä. Aiemmin olin pikkutyttö, nyt olen kypsä nainen. Tämä rakkaus on tutustuttanut minua omaan itseeni ja tunnen syvää kiitollisuutta elämää kohtaan. Menin läpi yksinäisyyden ja tunsin että ansaitsin hyvän ihmissuhteen, jonka sainkin, Marja-Leena kertoo.

Myös Euca ristii kätensä päivittäin ja kiittää kaikesta hyvästä, mutta erityisesti siitä, että Marja-Leena Viktorian putousten pauhussa astui hänen elämäänsä.

Rosa Meriläisellä on aina aikaa seksille ja itsetyydytykselle. Kuva: Milka Alanen

Kirjailija Rosa Meriläinen suhtautuu omaan seksuaalisuuteensa mutkattomasti. Hän masturboi päivittäin ja suosittelee sitä muillekin.

Seksistä puhuminen on ollut kirjailija Rosa Meriläiselle aina luonnollista. Nykyään hän pitää Lipstick Mafia -podcastia, jossa seksistä ja seksuaalisuudesta pyritään puhumaan avoimesti ja suoraan – Rosalle tyypilliseen tapaan.

– Olen kotona paljon alasti. Silloin näkee oman kehonsa monesta kulmasta ja oppii pitämään siitä, hän kertoo.

– Olen luonteeltani avoin ja puhelias ja olen pystynyt puhumaan suoraan seksistä miesten kanssa jo teininä. Ikääntyminen auttaa siinä, että toiveistaan osaa kertoa entistä paremmin.

”Olen seurustellut 17-vuotiaasta asti enkä osaa olla yksin. Minun on pakko saada koskettaa toista ihmistä.”

Rosa erosi juontaja Simo Frangénista alkuvuonna. Nyt hän on kihloissa toimittaja Tuomas Murajan kanssa. Koko aikuisikänsä aikana Rosa ei ole koskaan ollut sinkku.

– Olen seurustellut 17-vuotiaasta asti enkä osaa olla yksin. Minun on pakko saada koskettaa toista ihmistä ja nukkua toisen kanssa. Ajattelen, että onnellista parisuhdetta on vaikeaa ylläpitää ilman seksiä. Sille pitää löytyä aikaa.

”Jos minulla on kiire, mieluummin masturboin kuin meikkaan.”

Myös itsetyydytys on Rosa Meriläisen mukaan tärkeä osa seksuaalisuutta. Hän ottaa sille aikaa päivittäin.

– Ajattelen, että masturbointi on konkreettinen rakkauden teko itseä kohtaan. Jos minulla on kiire, mieluummin masturboin kuin meikkaan. Siitä tulee hyvä ja hehkuva olo, hän kuvailee.

Rosa kertoo tietoisesti treenaavansa lantionpohjan lihaksiaan.

– Treenaan vaginapainonnostoa ja nostan esimerkiksi ketsuppipulloa. Olen opiskellut asiaa netistä.

Treenien ansiosta Rosa on oppinut olemaan paremmin läsnä omassa kehossaan.

– Pystyn saamaan orgasmin ajatuksen voimalla sekunneissa. Olen saanut orgasmin myös suudellessa. Pystyn säätelemään sen kestoa ja pitkittämään sitä.

Lue koko Rosan haastattelu torstaina ilmestyvästä Me Naisten numerosta 43/17.

Manuelalla ja Tuurella on kummallakin lapsia edellisistä liitoistaan.

Muusikko Tuure Kilpeläinen, 47, ja taitelija Manuela Bosco, 35, seurustelevat, kertoo Voice.

– Ollaan yhdessä. Kyllä, Manuela kertoo Voicen mukaan.

Manuela erosi entisestä puolisostaan Kasmir Baltzarista kesäkuussa. Manuelalla ja Kasmirilla on kaksi yhteistä lasta Sahara-tytär ja Otava-poika. Sahara on syntynyt vuonna 2014 ja Otava vuonna 2016.

Myös Tuure on eronnut ja hänellä on ex-puolisonsa kanssa kaksi lasta.

Manuela ja Kasmir antoivat Me Naisille yhteishaastattelun keväällä 2016. Pääset lukemaan sen tämän linkin kautta.