Yli kolmekymmentä vuotta levyjä tehnyt Maritta Kuula ei halua paljastaa ikäänsä. Someaika on tehnyt hänestä hiukan vainoharhaisen. Kuva Panu Pälviä
Yli kolmekymmentä vuotta levyjä tehnyt Maritta Kuula ei halua paljastaa ikäänsä. Someaika on tehnyt hänestä hiukan vainoharhaisen. Kuva Panu Pälviä

Maritta Kuula on levyttänyt jo yli kolmekymmentä vuotta, mutta jäänyt suurelle yleisölle tuntemattomaksi. Vahvan meikin taakse piiloutuu omapäinen, mutta ujo artisti.

Ei ikinä enää. Tämä saa jäädä viimeiseksi. Näin laulaja-lauluntekijä Maritta Kuula on vannonut jokaisen levynsä jälkeen. Niin myös tänä keväänä, kun hänen seitsemäs soololevynsä Kuuluisaa sukua ilmestyi kuuden vuoden levytystauon jälkeen.

– Levyn tekeminen on niin raskas prosessi, että olen sanonut samaa joka levyn jälkeen. Siitä on tullut jo vähän vitsi. Musiikin tekeminen on minulle kuitenkin jokin sisäinen pakko, Maritta sanoo.

Maritta on tehnyt musiikkia jo yli kolmekymmentä vuotta. Vuosien varrella hän on hankkinut pienen mutta vannoutuneen kuulijakunnan. Suurelle yleisölle taiteilija on kuitenkin jäänyt tuntemattomaksi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Myös Maritta itse on jäänyt vähän etäiseksi ja mystiseksi. Edes tietoa naisen iästä ei tahdo löytyä mistään. Laulaessaan Maritta kuulostaa vuoroin pikkutytöltä, vuoroin elämää nähneeltä yökerholaulajalta. Marittaa onkin kutsuttu niin lapsinaiseksi kuin lapsivanhukseksi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kuka tämä Maritta Kuula oikein on?

Raaka 80-luku

Maritta Kuula ei ole taiteilijanimi vaan ihan kasteessa saatu. Mutta muutoin Maritta on kyllä varjellut tarkoin yksityistä minäänsä julkisuudelta.

– Julkisuus on aina vähän pelottanut minua. Olen pelännyt jotenkin menettäväni itseni, jos avaan elämääni liikaa. Olen myös vähän ujo. Biiseissä paljastan kuitenkin paljonkin itsestäni.

Maritta aloitti levytysuransa 1980-luvun alussa 500 kg lihaa -bändissä, jonka hän perusti yhdessä oululaisten ikätoveriensa Kauko Röyhkän ja Pupu Lihaviston kanssa

1980-luvun alun Oulu oli musiikista innostuneelle nuorelle naiselle ”raaka” paikka. Vähättelyyn törmäsi tämän tästä.

– Musiikin tekeminen tuntui vielä silloin jotenkin ihan mahdottomalta naiselle. Moni tyttö varmasti kyllästyi siihen vähättelyyn ja suuntasi luovuutensa johonkin muuhun, maalaamiseen tai kirjoittamiseen.

Marittan tavaramerkkejä ovat olleet persoonalliset sanoitukset ja kokeilevat sovitusratkaisut. Sanoituksissa on aina ollut feministinen ote

 – Mutta jos 80-luvulla sanoit olevasi feministi, sait helposti kuulla olevasi tissitön, suomenruotsalainen lesbo.

Vapaaehtoisesti lapseton

Musiikkiuran ohessa Maritta on työskennellyt viestintäalalla ja tiedotustehtävissä. Päivätöissä käyminen ollut pakollistakin, koska levyjä on ilmestynyt harvakseltaan eikä Maritta ei ole koskaan kuulunut Suomi-rockin keikkakuningattariin.

– En missään tapauksessa halveksi kaupallisuutta tai menestystä. On hienoa, jos musa menestyy ja haluaisin itsekin menestyä mutta omilla ehdoillani.

Maritta on pysynyt naimattomana eikä hänellä ole lapsia. Marittalla on elämänkumppani, mutta hän ei asu tämän kanssa yhdessä. Yksin asuminen ja lapsettomuus ovat olleet tietoisia valintoja.

– Lapsuudenperheessäni oli seitsemän lasta, joista olin toiseksi nuorin. Ympärillä oli aina hälinää ja tunsin suurimman osan ajasta olevani väärässä paikassa. Äitini oli niitä naisia, jotka unohtivat itsensä hoivatessaan muita. Se on ollut jotenkin traumatisoivaa minulle.

Lapsia vastaan Marittalla ei kuitenkaan ole mitään.

– Olen usein lasten kanssa samalla aaltopituudella, koska muistan yhä, miten rikasta esimerkiksi kuusivuotiaan sisäinen maailma on. Mutta vaadin paljon omaa tilaa ja aikaa ja tykkään myös laiskotella.

Välillä Maritta on miettinyt yhteen muuttamista seurustelukumppaninsa kanssa, mutta tullut aina tulokseen, ettei ehkä sittenkään.

 – Voi olla, etten enää edes sopeutuisi asumaan kenenkään kanssa. Olen kiltti mutta omapäinen.

Vähän vainoharhainen

Mutta se ikä. Maritta ei myönnä, että nolostelisi ikäänsä. Hän ei vain halua, että hänestä on liikaa tietoa tarjolla.

– Tämä someaika on tehnyt minusta entistä vainoharhaisemman. En todellakaan halua syntymäaikaani nettiin pyörimään. Ja mitä väliä sillä on? Kyllähän sen nyt voi jokainen suurin piirtein päätellä, minkä ikäinen olen, jos olen aloittanut 80-luvulla.

Sen Maritta kuitenkin myöntää, että ikääntyminen masentaa toisinaan.

– Rumenee, rypistyy ja aamuisin peilistä katsoo joku hirviö, mutta toisaalta ei minulla nyt nuorenakaan ollut kovin kummoinen käsitys itsestäni.

Välillä Marittaa ärsyttää, että ulkonäkö on naisartistille yhä paljon tärkeämpi juttu kuin miehelle.

–  Eihän nykyään musiikkia enää edes pääse tekemään sellaiset naiset, jotka eivät olisi kauniita.

Lue Maritta Kuulan koko haastattelu Me Naisten numerosta 14/2014. Voit myös ostaa digilehden täältä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla