Tiina Alahuhta-Kasko kävi katsomassa tuoreen Armi elää! -elokuvan hyvässä seurassa – eli Kirsti Paakkasen ja Mika Ihamuotilan kanssa. ”Elokuva tutki Armi Ratian persoonaa tosi monipuolisesti. Olen nähnyt sen jo kaksi kertaa. Mieletön, vahva kokemus!”
Tiina Alahuhta-Kasko kävi katsomassa tuoreen Armi elää! -elokuvan hyvässä seurassa – eli Kirsti Paakkasen ja Mika Ihamuotilan kanssa. ”Elokuva tutki Armi Ratian persoonaa tosi monipuolisesti. Olen nähnyt sen jo kaksi kertaa. Mieletön, vahva kokemus!”

Marimekon uusi toimitusjohtaja Tiina Alahuhta-Kasko rakastaa huumoria. – Johtajan pitää osata nauraa itselleen. Aitoa asennetta arvostetaan, oli kyseessä sitten mies tai nainen.

Eräs nuori nainen on kerran jos toisenkin ollut avulias ja neuvonut tietä japanilaisturisteille, jotka ovat hortoilleet pitkin autiota teollisuusaluetta karttoineen.

Tätä turistit Itä-Helsingistä aina etsivät, Marimekon sydäntä: pääkonttoria, tehtaanmyymälää ja kangaspainoa, joka humisee pohjakerroksessa hiljaa. He haluavat nähdä omin silmin, kuinka syntyy Unikko tai jokin muu Marimekon 3499 kuosista.

Samassa rakennuksessa on työhuone, jonka pöydällä odottaa kaksi kynää. Kynissä on pöyhkeän vaaleanpunaisia höyheniä, ja ne kuuluvat sille avuliaalle naiselle.

Hän on Tiina Alahuhta-Kasko, 33, Marimekon tuleva toimitusjohtaja. Toinen naispuolinen pörssiyhtiön toimitusjohtaja koko Suomessa.

Huhtikuussa alkavassa pestissään Tiinalla on korkein operatiivinen valta yrityksessä, jonka liikevaihto oli viime vuonna 94,2 miljoonaa euroa. Voittoa tuli 5,6 miljoonaa.

Ja kyllä, hänellä on vaaleanpunaisia puuhkakyniä, vaikkei niitä virallisissa yhteyksissä käytäkään.

– Johtajan pitää osata nauraa itselleen. Kaikenlainen huumorihan on luovuutta. Se antaa energiaa ja purkaa jännitteitä, mikä on tiukkojen aikataulujen keskellä suorastaan välttämättömyys! Vaikka toki globaalissa liiketoiminnassa sille pitää olla oikea paikka ja aika, Tiina sanoo.

Oli globaalia ja sopivaa tai ei, New Yorkissa Tiina ei voinut kuin nauraa, kun osa muotiviikkojen yleisöstä luikki näytöksestä kainalossaan Marimekon istuintyynyt. He olivat ottaneet ne luvatta.

Ensikosketusta brändiin Tiina otti perheensä kesäpaikassa Alahärmässä kolmevuotiaana. Iloiseen takkiin pukeutunut isoäiti puki Tiinallekin samanlaisen. Sitten he kävelivät käsi kädessä naapurin kanalaan.

Vuonna 2002 Tiina käveli sisään Marimekon ovista kesätyöpaikkaansa. Silloinen toimitusjohtaja Kirsti Paakkanen kiinnostui kiihkeästi pulputtavasta kauppatieteiden opiskelijasta ja lykkäsi heti vastuullisia tehtäviä. Kirstistä tuli Tiinan oppiäiti.

Askel askeleelta tie johti tähän, huipulle. Ja kyllä, Tiina on miljardiyritys Koneen entisen pomon Matti Alahuhdan tytär. Sen, joka toimitusjohtajakautenaan kaksinkertaisti teknologiayhtiön markkinaosuuden.

Sieltäkö se innostus johtamiseen on tullut, Tiinalta aina jaksetaan udella.

Kuten nytkin, muttei ihan vielä.

Aina ei tarvitse tehdä töitä

Toimistolla ollaan töissä, kotona vapaalla, Tiina ajattelee. Unelmaduunissakin pitää osata lopettaa päivä ajoissa. Ennen huhtikuista toimitusjohtajan pestiä Tiina vastaa yrityksen operatiivisesta johtamisesta sekä markkinoinnista ja pr:stä.

– On tärkeää miettiä omaa ajankäyttöään kriittisesti. Koti on paikka, missä vain rentoudun, vaikka saa minut tarpeen vaatiessa sieltäkin kiinni nopeasti. Valehtelisin, jos sanoisin, etten tee pitkiä työpäiviä.

Aamu alkaa usein konferenssipuhelulla Australiaan kello kahdeksan. Sitten Tiina liukuu kohti länttä: Kiina, Japani, New York, Los Angeles. Miettii, mille muotiviikoille halutaan ja keitä malleja käytettäisiin.

Tarvittaessa kuudella kielellä, joista ranskan Tiina oppi kahdeksanvuotiaana perheen asuessa Sveitsissä.

Kansainvälisyys on tänä vuonna Marimekon juttu: parin sadan neliön liike aukesi juuri Dubaihin. Uuden luovan johtajan Anna Teurnellin ensimmäiset työt tulevat näkymään myös siellä.

Tekemistä riittää.

– Mutta jokaiseen päivään jätän kolon, johon en sovi mitään. Käyn jutustelemassa epämuodollisesti tiimiläisteni kanssa. Se on todella tärkeää.

Tiimiläiset tarkoittavat Tiinalle kaikkia marimekkolaisia. Käytävillä vastaantulevat työntekijät eivät näe estettä kapsahtaa kaulaan.

Vastakohdat täydentävät

Tiina janoaa kaikkea, mikä liittyy hänen alaansa. Eikä se tunnu työltä: vapaallakin hän etsii inspiraatiota lehdistä, elokuvista tai vaikka taidenäyttelyistä.

Niissä hän käy aviomiehensä Antti Kaskon, 33, kanssa. Yhteisten tuttujen kautta tavannut pari on ollut yhdessä kymmenen ja naimisissa seitsemän vuotta.

– Olemme toistemme vastakohtia, aika hauska parivaljakko. Minä olen ulospäin suuntautunut, se, jolla juttu lentää. Tällainen innostuja, puhunkin nopeasti! Antti on enemmän introvertti.

Lomalla Antti haluaa rentoutua mökillä ja Tiina kaupungin vilinässä. Sitten ollaan puolet ja puolet.

– Meille on tärkeää, että pystyy olemaan aina rehellinen omista fiiliksistään. Ja että ymmärtää kumppanille tärkeitä asioita, myös työtä. Arvostan, että mies on ollut tukenani kaikissa päätöksissäni.

Iltaisin aviopari saattaa käydä elokuvissa tai kokata ystävilleen keskusta-asunnossaan Helsingissä. Keittiössä syntyy esimerkiksi piemontelaista sapuskaa, jossa yksi bravuureista on pasta voin ja salvian kera. Pastat pari on löytänyt yhteisiltä kesälomareissuiltaan Italiasta.

– Antti on paras kokki, minä olen enemmän apurina. Arvostan arjen perusasioita, kuten hyvää ruokaa.

Treenaaminen kiinnostaa kumpaakin. Tiina käy juoksulenkeillä ja ratsastamassa.

– Tykkäämme myös kävellä paljon! Kuulostaa tylsältä, mutta näin on. Matkoillakin aina vain kävelemme ympäriinsä. Se on paras tapa päästä uuden paikan sieluun.


Jyrkkä ei halpavaatteille

Kiinnostus muotiin muuttui bisnekseksi, kun Tiina opiskeli vuonna 2003 Pariisissa toista kaupallista tutkintoaan. Se oli hyvä paikka nähdä muotia ja designia yritysmaailman kautta.

Vaatekaappi pursuaa Marimekkoa, samoin sisustus. Tyyliään Tiina kuvailee pelkistetyksi ja persoonalliseksi.

– En shoppaile halpaketjuissa. Haluan panostaa laatuun, ajattomuuteen ja kestävyyteen.

Vilisevät mustavalkoiset raidat tuottavat Tiinalle joskus hankaluuksia, olivat ne sitten Marimekon tai eivät: voi tulla migreeni. Hän kuitenkin pitää raidoista, ja niitäkin löytyy vaatekaapista. Kuten myös Unikkoa – kuosia, jota joka toinen suomalainen vihaa ja joka toinen rakastaa.

– Unikko on rohkean ajattelun symboli. Pidän siitä paljon, vaikka tietenkin kaikki vahvat asiat jakavat mielipiteitä.

Vihaajille tiedoksi: oli vaarana, ettei Unikko olisi koskaan nähnyt päivänvaloa. Vuonna 1964 Marimekon johtaja Armi Ratia oli kieltänyt suunnittelemasta kukka-aiheisia kuvioita, koska kukat olivat hänestä kauniimpia luonnossa. Suunnittelija Maija Isola pääsi kiellon läpi Unikolla.

Opiskelijana Pariisissa Tiina tutustui useisiin luksusmerkkeihin, kuten Louis Vuittoniin ja Dioriin, mutta tulevana työnantajana ne eivät kiinnostaneet.

– Marimekko edustaa arvomaailmaa, jonka voin allekirjoittaa. Armin alkuperäinen ajatus on sama, mihin itse uskon.

Armi perusti Marimekon miehensä Viljo Ratian kanssa vuonna 1951. Tavoitteena oli tuoda ihmisten arkeen onnea väreillä ja kuvioilla. Jo 1950-luvun puolivälissä Armi hyppäsi mallityttöjensä kanssa lentokoneeseen ja lähti valloittamaan Amerikkaa.

Marimekon vahvat naiset kiinnostivat Tiinaa jo opiskeluaikoina.

– Kun Armi perusti Marimekon, naisen rooli maailmassa oli erilainen. Ne teot olivat sinä aikana todella rohkeita. Sekä Armi että Kirsti ovat visionäärejä, jotka kulkivat omaa polkuaan.

Armi saattoi heittäytyä boheemiksi ja keskittyä välillä aivan muuhun kuin yrityksen lukuihin. Kun Tiinalta kysyy hänen kiinnostuksestaan numeroihin, silmissä leimahtaa.

– Ne kiinnostavat! Totta kai kiinnostavat! kahden tutkinnon kauppakorkeakoululainen lähes huutaa.

Johtajan ei pidä olla etäinen

Miten kansainvälistä miljoonayritystä tullaan johtamaan? Näin:

– Ihminen antaa parastaan ollessaan oma itsensä. Innostun helposti enkä osaa sitä peitellä. Pahinta olisi, jos minut pantaisiin töissä johonkin huoneeseen istumaan ja työskentelemään vain yksin. Suurin inspiraationlähteeni ovat toiset ihmiset.

Tiina haluaa parantaa esimiestaitojaan jatkuvasti.

– Olen nopea tyyppi ja nopea myös puhumaan. Minulle on tärkeää saada kaikki mukaan, joten haluan kehittää viestimistäni yksinkertaisemmaksi ja selkeämmäksi.

Puhe ryöppyää tosiaan vikkelästi. Kertoessaan jostain, mistä pitää – ja niitä asioita riittää – väliin livahtaa sivistyssana jos toinenkin. Mutta nopea saa myös aikaan.

– Strategioilla ja suunnitelmilla ei ole mitään merkitystä, jos niitä ei toteuteta. Uskon konkretiaan. Hyvät asiat eivät ole monimutkaisia.

Pari johtamiseen liittyvää myyttiä saavat Tiinan kuohahtamaan. Esimerkiksi se, että johtajan pitäisi olla etäinen, norsunluuntornissaan.

– Etäinen johtaja on jo etääntynyt liiketoiminnasta, josta hänellä pitäisi olla kokonaisvaltainen käsitys.

Johtajan pitää osata aidosti kuunnella ja arvostaa työntekijöitä. Etäisyys ei edistä myönteistä työkulttuuria.

– Lähestyttävä pomo luo ilmapiirin, joka sallii myös epäonnistumisen. Jos epäonnistumisia ei tule, se tarkoittaa vain, ettei yritetty tarpeeksi rohkeasti. Epäonnistumiset ovat kehityksen siemeniä.

Tiinaa huvittaa perinteinen ajatus, että johtajan pitäisi olla karismaattinen.

– Karismaan edelleen monesti yhdistetään johtajan suuri ego. Karismaattisuus voi olla monenlaista, vaikka erilaisuutta. Ennen kaikkea sitä, että johtaja on oma itsensä.

Oho, se on nainen ja pomo!

Suomessa on 119 pörssiyhtiöitä. Tällä hetkellä, ennen Tiinan pestin alkua, vain yhtä niistä johtaa nainen, Suominen-yrityksen Nina Kopola. Miksi naisia on niin vähän huippupaikoilla?

– Siihen on varmasti monenlaisia syitä. Toivon, että voin roolissani olla yksi tienraivaaja tässä. On hienoa, jos pystyn esimerkilläni inspiroimaan naisia, joita kiinnostaa tämäntyyppinen ura, Tiina sanoo.

Nina Kopola on arvioinut, että lapsista aiheutuva tauko uraan voi olla yksi syy, miksi naiset häviävät miehille toimitusjohtajakisassa.

Tiina näkee äitiyden myös omalla kohdallaan jokin päivä.

– Nyt se ei ole ajankohtaista. Mutta toivon, että toimitusjohtajuuden ja äitiyden voi yhdistää.

Ei ole tavatonta, että nuori nainen päättävässä asemassa kohtaa ennakkoluuloja. Tiina toteaa, ettei näin ole käynyt hänelle.

– Rehellisesti täytyy sanoa, että se, mitä kansainvälisessä bisnesmaailmassa arvostetaan, on aikaansaava, aito asenne. Oli kyseessä sitten mies tai nainen.

Näin Tiina on itse kokenut. Vaikka on hänkin joutunut esimerkiksi joskus Kiinassa odottamaan puheenvuoroa kauemmin kuin miehet.

– Mutta yleensä se, että olet nuori ja nainen, koetaan kiinnostavaksi.

Ja niin, se isä. Matti on Suomen kuuluisimpia yritysjohtajia. Onko Tiina seurannut hänen jalanjälkiään?

– Seuraan omia jalanjälkiäni. Minulle isä on lähtökohtaisesti isä, vaikka toki johtamisesta keskustelemmekin. Meitä yhdistää kiinnostus ihmisten kehittämiseen. Olen oppinut isältäni paljon esimerkiksi siitä, miten saada ihmiset innostumaan.

– Vanhemmat ovat aina kannustaneet miettimään, mistä juuri minä tykkään ja mitä minä haluan tehdä, Tiina kiittelee.

Nyt se on Marimekon johtaminen. Sen hän aikoo tehdä rohkeasti.

– En pelkää hirveästi mitään. Kun tietää tekevänsä parhaansa ja elää omien arvojensa mukaan, mieli pysyy aika rauhallisena.

Lue lisää:

Marimekko ja Luis Vuitton ovat suosituimmat kierrätysbrändit

Tiina Alahuhta-Kasko

Syntyi Espoossa 4.10.1981. Koneen entisen toimitusjohtajan Matti Alahuhdan tytär. Äiti Leena Alahuhta on opettaja. Pikkuveli Teemu Alahuhta, 30, toimii liike-elämässä.

Asuu Helsingissä miehensä Antti Kaskon kanssa.

Opiskellut Helsingin kauppakorkeakoulussa kaksi tutkintoa.

Aloittaa Marimekon toimitusjohtajana huhtikuussa ja työskentelee sen johdossa Mika Ihamuotilan kanssa.

Kilpaurheilu-uransa päätyttyä Minna Kauppi ihmetteli, mitä tekisi tulevaisuudellaan. Nyt hän miettii, miten urheilu olikin joskus maailman tärkeintä. – Saavutin jo kaiken, minkä halusin.

Entisen MM-suunnistajan Minna Kaupin ja Apulanta-rumpali Simo ”Sipe” Santapukin Ukko-poika konttaa kotonaan Lahdessa vikkelästi olohuoneesta keittiöön ja nousee äitinsä polvea vasten seisomaan. Ensiaskeleet on kymmenkuisena jo otettu, mutta konttaamalla pääsee vielä kovempaa.

– Ukko on sekoitus minua ja Simoa. Hän näyttää ihan isältään, mutta on yhtä vilkas kuin minä, Minna, 35, kuvailee.

Minna lepertelee Ukolle, ja Ukko vastaa äidilleen leveällä hymyllä. Sitten Sipe nappaa pojan syliin ja vie tämän viereiseen huoneeseen soittamaan pianoa. Varmaotteinen koskettimien paukuttelu kaikuu ympäri asuntoa.

– Simo on todella herkkä isä. Aina, kun hän on Ukon kanssa, hän on sitä sataprosenttisesti. Heidän yhteiselonsa on todella täyttä. Koska itse olen pojan kanssa ympärivuorokautisesti, en ihan joka hetki pysty samaan, Minna sanoo.

Suunnistuksen yhdeksänkertainen MM-kultamitalisti on tätä nykyä täyspäiväinen kotiäiti. Mullistus on ollut suuri, mutta ihana.

”Kaikki sanoivat, että et sinä kauaa jaksa kotona olla, mutta toisin on käynyt.”

– Kaikki sanoivat, että et sinä kauaa jaksa kotona olla, mutta toisin on käynyt. Viihdyn Ukon kanssa kotona oikein hyvin. En luonut äitiydestä etukäteen itselleni odotuksia, joten en myöskään pettynyt.

"En ole osannut mennä ilman Ukkoa minnekään", Minna sanoo.
"En ole osannut mennä ilman Ukkoa minnekään", Minna sanoo.

Hetken aikaa hukassa

Kaksi vuotta sitten, suunnistusuran lopettamispäätöksen jälkeen, Minna myöntää olleensa ymmällään. Entä nyt? Hän tiesi haluavansa lapsen, mutta mietti, pitäisikö työpaikka kuitenkin hankkia ensin. Hän oli yli kolmekymppinen eikä ollut elämänsä aikana allekirjoittanut vielä yhtään oikeaa työsopimusta.

– Hetken aikaa olin hukassa. Puoli vuotta haahuilin ja mietin, että mitähän tästä tulee. Olin ahdistunut, kun en tiennyt, pitäisikö tehdä lapsi vai löytää työpaikka.

”Puoli vuotta haahuilin ja mietin, että mitähän tästä tulee.”

Asiat loksahtivat kohdalleen, kun Minnalle tarjottiin markkinointipäällikön paikkaa. Minna ehti tehdä työtä vuoden ennen äitiyslomaansa.

– Halu hankkia lapsi oli yksi syy, miksi lopetin urheilu-urani. En kuitenkaan halunnut, että lapsi on korvike urheilulle, joten oli ihanaa saada työpaikka ennen lasta. Sen avulla sopeutuminen tavalliseen arkeen urheilu-uran jälkeen meni luonnostaan.

Se sama kunnianhimoinen Minna, joka voitti mitaleita toisensa perään, on kuitenkin edelleen olemassa.

– Nykyään suuntaan kunnianhimoni lapsen kanssa olemiseen. Haluan tehdä tämän asian mahdollisimman hyvin, haluan olla hyvä äiti. Tiedän, että kunnianhimoni tulee vielä tulevaisuudessa näkymään työelämässäkin, mutta juuri nyt haluan keskittyä vauvaan. Enää en tosin laittaisi kaikkea alttiiksi työpaikan takia kuten urheiluaikoinani.

Yhtä asiaa huippu-urheiluajaltaan Minna edelleen kaipaa: todella kovaa fyysistä kuntoa. Peruskunto Minnalla on vieläkin hyvä. Hän urheilee päivittäin käymällä joko vaunulenkeillä tai silloin tällöin suunnistamassa. Muutamiin suunnistuskisoihinkin hän osallistui kesän aikana.

– Kun on tosi hyvässä kunnossa, askel on niin kevyt, että tuntuu kuin lentäisi. Se on äärimmäisen hieno fiilis. Mutta sitä varten pitäisi tehdä todella paljon töitä, eikä minulla ole siihen mitään syytä. Liikun mieluummin siksi, että se on kivaa.

"Enää en laittaisi kaikkea alttiiksi työpaikan takia kuten urheiluaikoinani."
"Enää en laittaisi kaikkea alttiiksi työpaikan takia kuten urheiluaikoinani."

Arki ennen ja nyt

Huippu-urheiluaikana Minnan arki pyöri täysin suunnistuksen ehdoilla. Urheilijana hän meni heti herättyään puolen tunnin aamulenkille, teki puolen päivän aikaan päätreenin ja urheili vielä illallakin. Matkalaukku oli aina pakattuna, treenileirejä ja kilpailuita kun oli jatkuvasti eri puolilla maailmaa.

– Silloin kuvittelin, että minulla oli muutakin elämää, mutta jälkikäteen ajateltuna urheilu kyllä meni kaiken edelle. Jos olin menossa ystävälleni kylään, tein ennen sitä treenin, koska sitä ei vain voinut jättää väliin.

Äitiysloma-arjessa päivän aikataulun puolestaan sanelee lapsenhoito. Minna ja Ukko heräilevät aamuseitsemältä, sitten syödään puurot ja leikitään lattianrajassa. Ukko nukkuu kahdet päiväunet, joiden aikana Minna joko ulkoilee vaunuja työnnellen tai rentoutuu kotona.

”On välillä outoa olla niin paljon kotona.”

Nykyisessä arjessa on urheilu-uraa helpompaa tavata ystäviä kahvilassa, käydä koko perheen kesken lounaalla tai ylipäätään viettää perinteistä kotiarkea.

– On välillä outoa olla niin paljon kotona, sekä minä että Simo olemme niin tottuneet jatkuvaan matkustamiseen. Mutta Simollakin on nykyään kova kiire keikalta kotiin.

Nykyistä Minnaa jopa vähän ihmetyttää se, miten hurjalla sykkeellä hän on aikanaan urheillut.

– Miten urheilu olikin silloin maailman tärkeintä? Lapsen avulla olen päässyt uran ikävöinnistä aika hyvin eroon. Saavutin jo kaiken, minkä halusin. Urani loppuvaihe oli niin vaikea jatkuvien vammojen takia, että siitä luopuminen oli helpotus, Minna miettii.

– Toisaalta huippu-urheilu oli mahtavaa aikaa. Tunsin joka päivä olevani etuoikeutettu, kun sain tehdä sitä työkseni. Jos Ukko joskus löytää intohimonsa urheilusta, minulla ei ole mitään syytä estellä häntä.

Kultaakin kalliimpi

Vaikka Minna on urheilu-urallaan tottunut äärimmäisiin tunteisiin, on oma lapsi silti tuonut tunne-elämään uuden ulottuvuuden: täydellisen rakkauden.

– Lapsi on meille hienointa elämässä. Olemme saavuttaneet valtavan suuria asioita – Simo Suomen ykkösbändissä ja minä maailman ykkösenä omalla alallani – mutta Ukko on suurempi kulta kuin mikään mitaleistani. Jos hän tekee jotain herttaista, minulla nousevat kyyneleet silmiin.

”Ukko on suurempi kulta kuin mikään mitaleistani.”

Positiivisten tunteiden lisäksi äitiys on tuonut mukanaan myös uudenlaisia murheita. Siinä missä Minna aiemmin harmitteli huonoa suoritusta kilpailussa, nyt hän hämmentyy, jos ei saa Ukon itkua heti hiljenemään.

– Meistä taitaa näkyä, että olemme esikoisen vanhempia. Olemme aika epävarmoja ja huolissamme kaikesta, emme osaa ottaa rennosti. Tämä on vielä tällaista opettelua. Onneksi lähipiirissäni on useita äitejä, saan heiltä paljon tietoa.

Minna myöntää olleensa ehdottomampi kasvatusasioissa ennen lapsen syntymää. Hän oli päättänyt, ettei Ukolle näytetä yhtään lastenohjelmia ja ajatellut, että vauvankin voi jättää hoitoon lyhyiksi ajoiksi. Toisin kävi.

– Kummasti ne Teletapit helpottavat elämää. Ja mummu laittoi lapsen nukkumaan ensimmäisen kerran vasta viikko sitten, kun juhlin kavereiden kanssa synttäreitäni. En ole osannut lähteä ilman Ukkoa mihinkään.

"Urheilu-urani loppuvaihe oli niin vaikea jatkuvien vammojen takia, että siitä luopuminen oli lopulta helpotus."
"Urheilu-urani loppuvaihe oli niin vaikea jatkuvien vammojen takia, että siitä luopuminen oli lopulta helpotus."

Ei liikaa hemmottelua

Minna ja Sipe ovat kasvaneet ihan tavallisissa perheissä, toinen Asikkalassa ja toinen Heinolassa. Minna toivoo, että he voivat antaa Ukolle samanlaisen rennon lapsuuden, mutta hän tiedostaa, että asetelma on toinen.

– Pakko myöntää, että Ukolla on isompi kultalusikka suussaan kuin meillä. Olemme kuitenkin tarkkoja siitä, ettemme hemmottele häntä liikaa. Emme esimerkiksi aio ostaa hänelle yhtään joululahjoja, niitä tulee läheisiltä muutenkin jo ihan tarpeeksi, Minna pohtii.

”Pakko myöntää, että Ukolla on isompi kultalusikka suussaan kuin meillä.”

– Puen Ukon enimmäkseen äitiyspakkauksen vaatteisiin tai tutuilta saatuihin, käytettyihin asuihin. Lasten merkkivaatteet ovat ihania, mutta ne eivät ole rakkautta.

Minna itse on 90-luvun laman lapsi. Hänellä on kaksi sisarusta, eikä perheellä ollut lama-aikana liikaa rahaa. Lapsuuden niukkuus näkyy hänen elämässään vieläkin.

– Vaikka tililläni on rahaa, juoksen edelleen alennusten perässä. Jos näen ruokakaupan hyllyllä punaisen ale-lapun, ryntään sinne heti. Toivonkin, että rahan sijaan voin kannustaa Ukkoa ahkeruuteen. Haluan opettaa hänet nauttimaan tekemisestä.

Lapsena Minna oli innokas touhuaja. Hän harrasti kaikkea mahdollista tenniksestä telinevoimisteluun. Minnalle on tärkeää, että myös Ukko saa liikkua ja testata erilaisia harrastuksia.

– Kasvatuksemme peruspilari on touhuta niin paljon kuin mahdollista. Lapsella pitää olla paljon harrastuksia. Hänen pitää saada juosta ja kuluttaa energiansa. Sellainen minä olin lapsena ja olen edelleenkin.

Samaan aikaan Minna on kuitenkin huolissaan lasten harrastusten ammattimaistumisesta. Harrastamisen kuuluu hänen mielestään olla ennen kaikkea kivaa.

– Tuntuu, että jotkut nuoret noudattavat treeniohjelmiaan niin tiukasti, etteivät he ikinä edes käy missään. Osaavatko he enää rentoutua vai onko koko elämä harrastusten sanelemaa? Jos vetää täysillä vain yhteen ääripäähän, ei enää elä, Minna pohtii.

– Kyllä minä opiskeluaikoina kävin bileissä ja osasin pitää hauskaa treenileireillä, vaikka samaan aikaan otin urheilun tosissani. Se, että osaa levätä arjessa, tuo rentoutta myös omaan urheilusuoritukseen.

"Simo on hyvä edustusvaimo", Minna nauraa.
"Simo on hyvä edustusvaimo", Minna nauraa.

Viides kerta Linnassa

Ukon syntymän jälkeen Minna ja Sipe eivät ole juurikaan päässeet viettämään kahdenkeskistä aikaa. Tilanteeseen tuli muutos itsenäisyyspäivänä, kun Minna sai kutsun Linnan juhliin.

– Onneksi Simo on hyvä edustusvaimo, Minna nauraa.

Minna on ollut itsenäisyyspäivän vastaanotolla aiemmin neljästi, Sipe kerran. Tuolloin Minnakin oli saanut kutsun, mutta jätti juhlat väliin. Pari oli alkanut tapailla vain muutamaa viikkoa aiemmin, eivätkä he halunneet vielä silloin paljastaa suhdettaan muille.

Minna ja Sipe ehtivät tavata toisiaan kolme kuukautta julkisuudelta salassa, kunnes ensimmäinen yhteinen elokuvailta leffateatterissa paljasti parin.

”Ensitreffimme olivat New Yorkissa.”

– Ensitreffimme olivat New Yorkissa. Menimme sinne samalla lennolla, mutta istuimme eri penkkiriveillä. Leffaan menimme myöhemmin yhdessä, koska hävisin Simolle yhden vedon. Hän ei enää halunnut elää kaapissa, Minna muistelee.

– Nykyään saamme onneksi kulkea Lahden kaduilla ihan rauhassa. Pyörimme vauvauinneissa ja ruokakaupoissa ihan kuten kuka tahansa lapsiperhe.

Minna Kauppi

Suomen menestynein suunnistaja syntyi Asikkalassa 25.11.1982.

Asuu Lahdessa avopuolisonsa, Apulanta-muusikko Sipe Santapukin ja lapsensa Ukon, 10 kk, kanssa.

Opiskeli Jyväskylän yliopistossa kieliä, kasvatustieteitä, journalistiikkaa ja taloustieteitä.

Perhevapaalla Novasol-yrityksen markkinointipäällikön töistä.

Laulaja Nelli Matula vihaa kiristäviä housuja ja löytää suosikkinsa nopeammin astiahyllystä kuin vaatekaapista.

Tähdet tähdet -ohjelmassa hänet näki puoli miljoonaa suomalaista viikoittain. Ääni on tuttu Robinin Hula hula -hitistä, Kesäkumi-kampanjasta sekä fiittaamasta Cheekin ja Elastisen yhteisessä Profeetat-projektissa. Nelli Matulan omaa Lemmikki-musiikkivideota on katsottu Youtubessa yli 3,4 miljoonaa kertaa, ja nyt hänen nimensä nostettiin Vuoden tulokas -ehdokkaaksi Emma-gaalassa.
Silti laulaja kainosti jännittää torstaina julkaistun uuden kappaleensa, Tää ei oo ohi, vastaanottoa.

– Mä olen niin nobody vielä, kyllä tässä ramppikuumetta pukkaa!

Pöksytön kotihiiri

21-vuotias Nelli on hip hopiin ja R&B-musiikkiin keskittyneen Rähinä Recordsin ainoa naisartisti. Asema äijäporukassa ei silti hätkäytä.

– Vaikka olen vasta aloittelija, minulla on vahva oma visio siitä, mitä olen tekemässä. Seison kaiken tekemisteni takana musiikin kirjoittamisesta videoiden suunnitteluun.

Sama pätee Nellin tyyliinkin: pintaa paljastava look on oma valinta. Beyoncén kaltaisten jenkkidiivaesikuviensa tapaan Nelli poseeraa usein pelkässä bodyssa tai superlyhyissä shortseissa ja hameissa. 

– En todellakaan pukeudu hot pantseihin siksi, että levy-yhtiön sedät olisivat käskeneet niin. Käytän sellaisia vaatteita, jotka koen voimauttaviksi ja joista saan hyvää fiilistä, Nelli sanoo.

– Urbaanimusassa tällainen pukeutuminen on osa kulttuuria ja luontainen osa genreä. Tanssijana olen tottunut ajattelemaan kroppaani työvälineenä. Ei sen esitteleminen ole minusta kohahduttavaa tai erityisesti ilmennä seksikkyyttä tai uhmakkuutta.

Ja vielä: eipä unohdeta housuttomuuden mukavuutta!

– Olen kotihiiri ja parhaiten rentoudun kotona, löhöämällä lattialla meritähtiasennossa, päälläni iso huppari ja pantsit. Housut tuntuvat vain kiristäviltä – housut pois ja boikottiin! Nelli tuulettaa.

Ei Nellikään joka hetki pukeudu ihonmyötäisesti. ”Sellaisena päivänä, kun olen mättänyt kolme burritoa, valitsen mieluusti ison hupparin”, laulaja heittää. Kuva: Viivi Huuska / Rähinä Records
Ei Nellikään joka hetki pukeudu ihonmyötäisesti. ”Sellaisena päivänä, kun olen mättänyt kolme burritoa, valitsen mieluusti ison hupparin”, laulaja heittää. Kuva: Viivi Huuska / Rähinä Records

Muotia enemmän Nelli on kiinnostuneempi sisustuksesta ja sekoaa ennemmin astiahyllyllä kuin vaatekaupassa.

– Ymmärrän, että look on iso osa brändiäni, mutta en suhtaudu vaatteisiin superintohimoisesti. Mieluummin pukeutuisin lautasiin, niistä suosikin valinta sujuu paljon helpommin kuin vaatekaapilla.

Skarppi taiteilija

Musiikkiuran rinnalla Nelli opiskelee liiketaloutta Haaga-Helia -ammattikorkeassa. Liiketaloutta siksi, että olisi artisti-yrittäjänä kartalla myös uransa numeropuolesta.

– En haluaisi olla se taiteilija, jolle pitää tulkata kaikki bisnespuolen asiat. Olen suorittajaluonne, mutta opiskelu ei ole ollut ihan helppoa lievän kirjoitus- ja lukihäiriöni vuoksi.

Kallion ilmaistaidelukiosta kirjoittaneen ylioppilaan kouluvuosiin kuuluu myös vaihto-oppilasvuosi Sveitsin ranskankielisessä osassa.

”Stressitasoni nousivat niin, että oireilin menettämällä puolet hiuksistani.”

– Vanhempani olivat käyneet vaihtareina ja kannustivat lähtemään. Vuosi oli supermagea mutta myös superrankka. Halusin hoitaa kaiken tip top, ja jossain vaiheessa stressitasoni nousivat niin, että oireilin menettämällä puolet hiuksistani. Tukkaa lähti ihan nyrkeittäin, Nelli kertoo.

– Suosittelen vaihtarivuotta silti, se oli ainutlaatuinen kokemus itsenäistymisestä ja aikuistumisesta.

Matulan harvinainen sukunimi on puolalaisen lasinpuhaltaja-esi-isän peruja. Joskus Nelli heittää vitsiä sukunimikaimastaan Josef Matulasta, joka oli saksalaisen Kahden keikka -tv-dekkarin särmikäs etsivä. Sarjaa tehtiin 30 vuotta.

– Harmi vain, ettei moni ikäisistäni kavereista ole nähnyt koko sarjaa. Kun yritän heittää siitä läppää, seuraakin vain vaivautunutta hiljaisuutta, Nelli paljastaa nauraen.

Nelli Matula

  • 18.12.1995 syntynyt espoolainen laulaja.
  • Julkaisi Tää ei oo ohi -sinkun 14.12. (Rähinä Records).
  • Ollut mukana Tähdet tähdet -kisassa, Robinin Hula hula -biisillä sekä Kesäkumi-kampanjassa 2017.
  • Soittaa poikkihuilua.