Fitnesskilpailija Marianne Kiukkonen, 29, ja meikkitaiteilija Tahiti Norres, 28, ovat teettäneet itselleen parannetun ulkonäön. 

Artikkeli Me Naisissa vuonna 1997 ( Linkki tiedostoon ).

Mitä olet muuttanut ulkonäössäsi?

Marianne: Synnytyksessä revenneet vatsalihakseni ommeltiin yhteen vuosi sitten. Lihaksissa oli nyrkin mentävä aukko! Se kuvaa hyvin synnytyksen kovuutta. Repeämä todettiin, kun treenasin ja ihmettelin, miksei vatsani litisty. Vastaanotolle tosin menin teettämään huuleni muhkeammiksi restylanruiskeella. Seuraavaksi leikattiin rinnat. Ne lopsahtivat kisoihin treenatessa ja laihtuessani.

Tahiti: Minulle on tehty uudet rinnat ja ultra pulse -laserhionta tasoittamaan silmäkulmien ryppyjä, joita sain liiasta auringonotosta. Huulissani on goretex-lanka suurentamassa niitä. Turvotus saatiin aikaan restylan-ruiskeilla, joita olen ottanut muuallekin kasvoihin pehmentämään juonteita. Vaikutus häviää 3–6 kuukaudessa, mutta on uusittavissa.

Marianne: Se on vähän sama kuin kävisi kampaajalla värjäyttämässä juurikasvua. Valokuvissa muhkeutetut huulet ovat tosi hyvän näköiset, kuvista olen huomannut, että monelle se on tehty. Onko kaikki muu aitoa?

Marianne: Kulmani sekä silmä- ja huulirajaukseni ovat pigmentoidut. Ne ovat jo osin lähteneet pois ja pitäisi pian uusia. Vedän jumppaa ammatikseni, joten en voi olla siellä meikattu, haluan silti olla freesi ja huoliteltu. Kynteni ovat rakennekynnet ja pakarassani on tatuointi. Koska olen esillä ja joudun hymyilemään, oikaisutin hampaani hionnalla ja laminaattikuorilla. Operaatio oli kallis ja pitkä, mutta olen tyytyväinen. Hiukseni olivat jo lapsena vaaleat, nyt värjätyt.

Tahiti: En edes kunnolla muista, minkä värinen tukkani on, aloitin värjäämisen 12-vuotiaana. Kai se alunperin on ollut tylsä maantienväri. Rakennekynnet minulla tietysti myös on.

Miten luonnehtisit peilikuvaasi ennen muutoksia?

Tahiti: Olen ollut pienestä pitäen perfektionisti. Itsekritiikkini on erittäin korkea. Näen aina peiliin katsoessani, että tuokin kohta voisi olla paremmin.

Marianne: Ulkonäkö ei ole ollut minulle mikään tärkeä asia. Käytin vain punaista huulipunaa ja ripsiväriä, kunnes Tahiti astui elämääni! Ensi kertaa minua meikatessaan, hän huusi kauhusta, kun laitoin ripsivärillä kulmakarvat. Valokuvia ennen leikkausta ei oikein voi verrata nykyisiin, olin silloin niin kokematon. Hyvien kuvaajien kanssa olen oppinut poseeraamaan ja tuomaan vartaloni esiin.

Mihin et ollut tyytyväinen?

Marianne: Vatsaani! En tosin tiennyt, että se oli rikki.

Tahiti: En pitänyt vartaloani sopusuhtaisena: alaosa oli paksumpi. Kun sain uudet rinnat, kroppa näytti heti paljon sopusuhtaisemmalta. Alun perin menin vastaanotolle puhumaan rasvaimusta, mutta sitä ei ole vieläkään tehty. Olen jo unohtamassa sen kokonaan. Itsetunto on nyt parempi.

Itsetunto on nyt parempi

Milloin ajattelit ensimmäisen kerran, että voisit korjata kirurgisesti ulkonäköäsi?

Marianne: Kun luin lehdistä juttuja niistä. Kynnys oli silti järkyttävän korkea. Nyt ihmiset ovat kyselleet minulta, että ai sinne vain mennään? Niin! Sinne vain mennään, ihan kuin mihin tahansa lääkärinvastaanotolle.

Tahiti: Halusin jo 15-vuotiaana rasvaimuun. 10 vuotta sitten kävin kerran Amerikassa juttelemassakin siitä, mutta jäin harkitsemaan. Pienestä pitäen uskoin, että joskus vielä menen plastiikkakirurgille. Olen siinä kai edelläkävijä.

Epäröitkö yhtään. Jos, niin miksi?

Marianne: Tottakai. Julkisuudessa on kerrottu kauhukuvia: komplikaatioita tulee ja joku on kuollutkin. Kaikissa leikkauksissahan on kuitenkin mahdollisuus komplikaatioihin. Riskit ovat olemassa. Epäröinti poistui, kun kuulin ammatti-ihmisiltä leikkauksesta. Tajusin, että enhän ole ensimmäinen ihminen, jolle tämä tehdään.

Tahiti: Niin! Onhan näitä leikkauksia tehty monelle muullekin!

Oletko valmis vielä korjauttamaan jotain kohtaa itsessäsi?

Marianne: Uraani ajatellen kasvot ovat minulle tärkeät. Jos olen mukana fitnesskilpailuissa vielä kymmenen vuoden kuluttua, kasvojenkohotus voisi olla paikallaan. Vaikea tietää. Se riippuu paljon elämäntilanteesta. Jos olen löytänyt miehen ja olen vaikka raskaana, tuskin mitään face liftejä edes ajattelen.

Tahiti: Model lift voisi olla leikkaus, jonka teen seuraavaksi. Se kiristää ihoa ohimoilta ja nostaa samalla silmäkulmia, arvet jäävät piiloon hiusrajaan. Kaikki mallit nykyään haluavat sen.

Mistä tiedät, milloin on oikea aika korjauttaa jotakin?

Marianne: Silloin, kun se tuntuu oikealta ja jos joku piirre ulkonäössä häiritsee. Ajatellaan vaikka nenääni. Se on perunanenä, mutta ei haittaa minua, koska näen sen kuitenkin olevan kuvissa nätti. Jos se vaivaisi, minusta olisi ihan kohtuullista leikkauttaa se.

Tahiti: Ei leikkaukseen saa mennä esimerkiksi siksi, että luulee saavansa jonkun miehen, jos rinnat tai huulet ovat isot. Sinne pitää mennä pelkästään oman itsensä vuoksi.

Mitä hyvää näet operoinnista koituneen elämällesi?

Marianne: Kun poseeraan kilpailuissa, ainakaan en jää rinnan mitalla jälkeen! Itsetuntoni kasvoi ja tunnen itseni naisellisemmaksi. Vyötäröni tuli esiin rintoja nostamalla: ongelmakohtani, vatsa, näyttää nyt paremmalta.

Tahiti: Tottakai se vaikuttaa itsetuntoon. Nyt voin olla bikineissä ja tiedän, että näytän paremmalta kuin ennen. Siteeraan siskoani, joka totesi: miksi ei voisi parannella luontoa.

Silikonit ja ekorinnat

Mitä rintoihisi on laitettu?

Marianne: Soijaöljyä, sanon niitä ekorinnoiksi! Julkisuudessa aina puhutaan vain silikoneista. Muitakin vaihtoehtoja on, kuten soijaöljy ja suolaliuos. Silikoniproteesejakin on monenlaisia, nykyään sellaisiakin, että vaikka veitsellä pistäisi, ne eivät lähde valumaan.

Tahiti: Minulla on juuri sellaiset silikonit. Ne ovat pisaran malliset ja ne laitettiin lihaksen alle.

Miten päätökseesi vaikutti silikonin ympärillä käyty keskustelu ja tutkimukset?

Tahiti: Plastiikkakirurgin mielestä ne olivat minulle sopivat. Ja minusta tuntuu, että sataprosenttisesti ei pystytä näyttämään, että silikoni olisi vaarallista. Monista muistakin aineista on vaaraa ihmisen terveydelle: esimerkiksi tupakoinnista. Silikonin joutuu vaihtamaan 7–14 vuoden välein. Kun se ajankohta tulee, voin valita toisinkin. Rintani leikattiin puoli vuotta sitten. Kapselointia ei tullut.

Marianne: Rintani leikattiin elokuussa. Siellä niitä oli rivissä ja kokeilin, mikä tuntuu hyvältä. Valitsin soijaöljyn. Luotan kuntooni, palautumiskykyyni ja vaistooni: tunnen kroppani.

Miltä tuntui valita rinnat?

Tahiti: Se oli jännää: katsot niitä ja sitten kokeilet! Jotkut olivat aivan hirveän isoja, oikein wow, wow. Olihan se aika hauskaa!

Marianne: Huomasin, että suhtautumiseni rintoihin on muuttunut. Oikeastaan se tapahtui jo lasta imettäessäni. Sitä teki, vaikka ympärillä oli vieraita.

Tahiti: Nyt rintojaan pitää vähän kuin esineinä. Jos joku kyselee niistä kovasti, saatan ihan hyvin sanoa, että haluatko nähdä tai koittaa. Sekä miehiä että naisia kiinnostaa, miltä ne tuntuvat.

Miltä rintasi tuntuvat nyt?

Tahiti: Ihan kiinteiltä, eivät ne ole mitenkään kovat. Olen jo tottunut niihin täysin. Kun nukun vatsallani, tunnen että rinnan alla on jotain, pari palloa.

Marianne: Minä en usein edes muista, että rinnoissani on jotain.

Miten kuppikokosi muuttui?

Tahiti: Silikonia laitettiin kolme desilitraa. Nyt käytän C-kuppeja, aikaisemmin liivin mallista riippuenkoko oli A tai B.

Marianne: Se muuttui A:sta C:hen, treenauskin tosin vaikuttaa siihen. Soijaöljyä laitettiin kaksi desiä. Nyt, kun ne ovat ylempänä, ne näyttävät vähän isommilta.

Tahiti: Vähän? Nehän ovat nyt tosi muhkeat!

Millaista oli mennä liiviostoksille ensi kerran uudessa koossa?

Tahiti: Aika hurjaa! Kun kysyttiin kuppikokoa, en osannut vastata. Kun menin ostamaan ensimmäisiä rintsikoita, rinnat olivat niin turvoksissa, että minulla oli lainassa D-kupin liivit. Oikein pelästyin, että tuliko näistä nyt liiankin isot. Sitten turvotus häipyi.

Marianne: Oli naisellinen olo. Liivit näyttävät päällä ihan toisenlaisilta, kun pitsit eivät jää rutulle.

Mitä vaatevarastollesi tapahtui, kun vartalo muuttui?

Tahiti: Nyt pitäisi käyttää tiukkoja vaatteita, muuten näyttää raskaana olevalta tai lihavalta. Uikkareita laitoin pois ja joitain asuja. Good bye, entinen elämä! Yläosani on kokoa 42. Alaosat ostan koosta 36 tai 38.

Marianne: Melkein kaikki entiset vaatteeni sopivat, jopa yhdet rintaliivit. Muutos ei ollut niin suuri. Selkäni on aika leveä: kun jännitän sitä, rinnanympärykseni on 110 senttiä, ilman sitä 106.

Oletko yhä tyytyväinen?

Marianne: Enemmän kuin tyytyväinen! En olisi uskonut, että nämä ovat näin nätit.

Tahiti: Kun tällaisia rintoja ihaili muilla, aina mietti, miltä ne itsellä näyttäisivät. Ne näyttävät vieläkin paremmilta kuin mitä luuli.

Marianne: Olen varma, että kun laittaa rinnat, se auttaa muutenkin tsemppaamaan. Ei upeista rinnoista ole iloa, jos takapuoli roikkuu!

Sairaalasta tv-studioon

Kuinka paljon leikkaukset sattuvat? Miten kauan kipua oli?

Tahiti: En pystynyt edes nousemaan sängystä, minulla oli paha olo ja oksetti. Pitkään aikaan en voinut esimerkiksi avata ovia. Jos olin ottanut särkylääkkeen, kipua ei tuntunut, mutta sitten kun se ei enää tehonnut: auuhh!

Marianne: Rinnat olivat arat, mutta lauantaina jo esiinnyin, vaikka minut oli leikattu keskiviikkona. Treenasin, mutta vain alakropan treenejä. Osasin varoa, en riuhtonut enkä repinyt. Minulta on leikattu laserilla äänihuulet ja se oli paljon kipeämpi toimenpide. Kovin kipu, mitä olen tuntenut, oli ehdottomasti synnytyksessä.

Tahiti: Kauneuden eteen pitää kärsiä! Esimerkiksi huulia laitettaessa minulle annetaan aina rauhoittavaa ja huulet puudutetaan. Sama toimenpide tehdään Mariannelle ilman mitään. Jos minulle tehtäisiin niin, varmaan pyörtyisin.

Marianne: Tuon lauseen, kauneuden eteen pitää kärsiä, olen kuullut monta kertaa, kun Tahiti nyppii kulmiani. Se on minusta paljon hirveämpää kuin joku ruiskeen laittaminen huuliin!

Pelottiko sinua ennen leikkausta?

Tahiti: Pelotti, olin hiestä märkänä, mutta minä nyt pelkään kaikkea: lääkäreitä, piikkejä ja sairaaloita.

Marianne: Minua ei jännittänyt ollenkaan, se oli kuin lomaa. Pääsin kotoa vähäksi aikaa pois, ja minulle tuotiin valmiit ruoat huoneeseen. Se oli ihanaa! Kauanko pidit sairaslomaa?

Tahiti: Lepäilin kotona viisi päivää. Viikko voisi olla sopiva aika.

Marianne: Kolme tuntia! Menin suoraan sairaalasta tv-haastatteluun, joka oli sovittu etukäteen. Minulla oli veripussit ja letkut selkään teipattuna ja bleiseri peitti ne. Leikkauksen jälkeen rintojen alle työnnetään letkut ja niitä pitkin veri pääsee valumaan pois onkaloista, jotta sisäistä verenvuotoa ei tule. Muutoin voisi seurata komplikaatioita. Sairaalassa pitäisi yöpyä, mutta en halunnut perua haastattelua. Lääkäri lupasi, mutta vain sillä ehdolla, että saattajaksi tulee sairaanhoitaja. Haastattelu meni hyvin, olin ollut oikein iloinen ja puhunut ihan järkeviä, mutta itse en muista siitä mitään!

Oot sie tehny gutseninat?

Mitä miessuhteillesi on tapahtunut muutosten jälkeen?

Tahiti: Eivät ole valitelleet!

Marianne: Minähän olen nyt sinkku, kukaan mies ei ole edes kosketellut rintojani leikkauksen jälkeen. Vipinää ei ole enempää kuin ennenkään.

Tahiti: Miehet kyllä katsovat, jos päällä on jotain tiukkaa.

Marianne: Mutta ei se merkitse sitä, että otettaisiin vakavasti. Päinvastoin.

Tahiti: Jos joku luulee, että saa miehiä laittamalla rinnat, turha luulo.

Marianne: Parempi laittaa vaikka tennissukat. Pääsee halvemmalla!

Onko rintojen suurentaminen vaikuttanut seksielämääsi?

Tahiti: Tuskin siinä kohtaa nyt ajattelee mitenkään sitä, miltä näytän, kun menee sänkyyn?

Marianne: Ehkä sitä voisi olla vähän rohkeampi.

Tahiti: No ehkä vähän rohkeampi, mutta olen minä aina ollut rohkea. En voi silti mitenkään sanoa, että seksi olisi parempaa nyt. Vaatteet päällä tunnen oloni kyllä aikaisempaa naisellisemmaksi ja seksikkäämmäksi.

Miten vanhempasi suhtautuivat siihen, että heiltä saamasi geenit eivät riittäneet sinulle?

Tahiti: Kun olin teettänyt huulet, kotona sanottiin, että olisit ennemmin laittanut rinnat kuin tuollaiset lerppahuulet. Kun sitten teetin rinnat, ne hyväksyttiin.

Marianne: Aluksi en aikonut puhua vanhemmilleni ollenkaan. Mutta kun menin sinne maalle leikkauksen jälkeen, isä heti huomasi ja huikkasi, että Mari, oot sie tehny itelles gutseninat? Huulien muhkeuttamisesta en ole sanonut kotona vieläkään.

Marianne, kun valitsit fitnessin lajiksesi, otitko jo silloin huomioon ulkonäkövaatimukset?

Marianne: Tiesin, että paljon on tyttöjä paranneltu, mutta oletin silti rintojeni olevan ihan riittävät. Mutta sitä tuli kriittiseksi. Ensimmäisen kilpailun jälkeen mietin, että enhän minä ollut mitään. Lavalla kukaan ei kysele, mitä sinulle on tehty, siellä vain arvostellaan.

Tahiti: Kyllä minä Mariannessa huomaan eron entiseen: hampaat, kulmat, hiukset. Mutta kyllä ihminen saakin muuttua, pysyä ajan hengessä. Ei saa jämähtää!

Tunnistatko, kenellä on silikonirinnat tai -huulet? Miten?

Tahiti: Minä näen sen heti. Jos itselle on tehty, sen huomaa toisesta.

Marianne: Jos edessäni seisoisi rivistö naisia bikinit päällä, pystyisin heti sanomaan, että tuossa, tuossa ja tuossa rinnat on tehty ja tuossa huulia paranneltu. Kun lihoin, mies lähti Ketä varten haluat olla kaunis?

Tahiti: Itseäni varten.

Marianne: Samoin minä. Mutta en ensisijaisesti halua olla kaunis. Tahiti on kaunis, mutta minulle pitäisi olla paljon powerimpi sana: vaikka sitten se uhkea.

Entä jos olisit ruma?

Marianne: Minä olen ollut ruma: lihoin lasta odottaessani 90-kiloiseksi, tukka roikkui enkä edes viitsinyt katsoa peiliin. Kun lihoin, mies lähti. Tiedän, että samanlaisia tapauksia on paljon. Siksi haluaisinkin nyt olla muille äideille kannustavana esimerkkinä.

Tahiti: Mikä on ruma? Jos itsetunto on alhaalla, tuntee itsensä rumaksi, vaikka toisten mielestä voi olla kaunis.

Miten paljon on mennyt rahaa?

Tahiti: Parempi, ettei lasketa!

Marianne: Minä jouduin ainakin ottamaan lainan. Hampaani maksoivat jo pelkästään liki 20 000 markkaa eli melkein saman verran kuin rinnat, 23 000 markkaa. Kynnet 500 markkaa per kerta. Jos ne laittaisi koko ajan, paljonko siitä tulisikaan vuodessa? Huulet maksavat 3 000–5 000 markkaa, riippuen siitä kuinka paljon niitä muhkeutetaan. Kyllä se maksaa! En tupakoi, ei ole autoa ja olen luopunut pitkälti ravintolailloistakin, mieluummin säästän rahaa näihin.

Miksi kerrot leikkauksistasi?

Tahiti: On ihan turha mennä valehtelemaan, että kaiken takana on vain hyvät toppaukset. Haloo, hei: kaikkihan sen näkevät. Mieluummin myönnän kuin teen niin, että kiellän ja annan ihmisten nauraa minulle.

Marianne: Teen kuitenkin puolijulkista työtä. Minusta olisi väärin, jos väittäisin, etten ole tehnyt mitään ja antaisin käsityksen, että kovalla treenillä saa veltostuneet rinnat kasvamaan. Haluan olla itseni ikäisille esimerkkinä siitä, ettei tarvitse olla nelikymppinen, ennen kuin voi tehdä itselleen jotain.

Mitä haluat kehittää itsessäsi?

Tahiti: Henkistä puolta tietysti. Haluaisin ehkä vielä opiskella lisää.

Marianne: Minä haluaisin päästä johonkin elokuvaan ja oppia näyttelemistä. Haluaisin Bond-tytöksi!

Ida Paul ja Kalle Lindroth ovat Emma Gaalassa ehdolla vuoden tulokkaaksi. 

Duona esiintyvän Ida Paulin ja Kalle Lindrothin työtilanne ei ole tavanomaisin, sillä Ida Paul opiskelee toista vuotta maailman parhaaksi rankatussa Harvardin yliopistossa.

”Jenkeissä keskityn kouluun ja teen kappaleita.”

– Lensin yöllä juuri takaisin Suomeen. Teemme töitä periodeissa. Suomessa teemme keikkoja ja musajuttuja. Kun olen Jenkeissä keskityn kouluun ja teen kappaleita, Ida Paul kertoi tänään Emma-ehdokkaiden julkistustilaisuudessa.

Ida Paulin äiti on suomalainen ja isä yhdysvaltalainen. Lapsena hän on asunut Amerikassa lyhyen aikaa, jolloin haave amerikkalaisessa yliopistossa opiskelusta lujittui. 

Hakuprosessi Harvardiin kesti puoli vuotta, jonka aikana Ida Paul keräsi suosituksia opettajilta ja kollegoilta, kirjoitti esseitä ja teki SAT-pääsykokeen. Ida Paul teki jo tuolloin, 19-vuotiaana, kappaleita Warnerin artisteille.

– Toki arvosanat pitää olla kouluun riittävän hyvät, mutta pitää olla lisäksi joku asia, jossa on ihan huippu. Minulla se oli tämä musajuttu, joka on yhä minulle numero yksi.

”Kaikki eivät ole tiedehörhöjä”

Harvardissa Ida Paul ei ole vielä päättänyt pääainettaan, mutta on opiskellut yhteiskuntatieteitä, naistutkimusta sekä sivuaineina tanssia ja teatteria. Hän asuu kampuksella asuntolassa.

”Koulu on ihan oma ekosysteeminsä.”

– On kivaa, kun parhaat kaverit asuvat ihan naapurissa. Koulu on ihan oma ekosysteeminsä, kaikki tarvittava on kävelymatkan päässä. 

– Vaikka koulussa on lahjakkaita ihmisiä, ei kaikki todellakaan ole mitään tiedehörhöjä, jotka ovat hautautuneet laboratorioon. Sinne haetaan joka vuosi entistä monipuolisempi vuosiluokka opiskelijoita.

Harvardiin pääsy ei jää rahasta kiinni

Lukuvuosimaksu Harvardissa on yli 50 000 dollaria eli yli 42 000 euroa. Ida Paul painottaa, että Harvard kuuluu need blind -haun piiriin, jossa maksut räätälöidään opiskelijalle maksukyvyn mukaan. Loput maksusta kuitataan lahjoituksilla, joita yliopisto on saanut.

– Tiedän opiskelijoita, jotka eivät maksa opiskelusta mitään. Jotkut käyvät opintojen ohella töissä. Kenelläkään ei jää pääsy rahoituksesta kiinni.

”Musa on ainut pysyvä asia mun elämässä.”

Ida Paulilla on tällä hetkellä koti Suomessa ja Amerikassa, mutta hän uskoo panostavansa tulevaisuudessa eniten musiikkiin. Ida Paulin ja Kalle Lindrothin ensimmäinen albumi julkaistaan helmikuussa.

– Musa on ainut muuttumaton, pysyvä asia mun elämässä. Vaikka elämä ja vaatimuksen Harvadissa ovat joskus stressaavia, se varmasti kannattaa. Mitä enemmän koen, sitä enemmän minulla on myös lauluihin kirjoitettavaa.

Kansanedustaja Sari Sarkomaa kertoo suru-uutisesta Facebookissa.

Kansanedustaja Sari Sarkomaa, 52, kertoo virallisilla Facebook-sivuillaan suru-uutisesta: hänen nuorin pikkuveljensä on kuollut. 

– Nuorin pikkuveljeni on menehtynyt. Suruviesti saavutti minut 7.12. iltapäivällä. Jupan ystäville suru-uutinen tiedoksi. Jupaa ei enää ole, Sarkomaa on kirjoittanut Facebookiin.

Sarkomaa on omistanut päivityksessään koskettavan runon veljelleen.

Pikkuveljelleni

Ikinä ei tiedä onko aikaa paljon vai vähän
Yhtäkkiä elämäsi loppuikin tähän

Lähdit niin hiljaa
Että vain aamu kuuli
Sylissään matkalle sinut kantoi tuuli

Kiitos yhteisistä lapsuuden vuosista
Ja vuosista sen jälkeen
Uskon että sinun on nyt hyvä 
Taivaan kodissa olla