Maria Veitola elää raskasta elämänvaihetta. Hänellä on työnsä radioaseman pomona ja Tähdet, tähdet -tuomarina, lapsi­perheen arki ja päälle isän sairaus. – Kun tajusin kelpaavani vanhemmilleni, yhteistä aikaa onkin enää vähän, Maria sanoo.

Maria Veitolalla, 42, on takanaan huonosti nukuttu yö. Sama väsymys on tullut tutuksi tänä keväänä maanantaiaamuisin. Edellisillan suoran Tähdet, tähdet -lähetyksen jälkeen Maria ei adrenaliinikuohuissaan saa unta ennen aamukahta tai kolmea tai neljää. Aamulla on silti herättävä Taisto-pojan, melkein 3, junaleikkeihin ja päivätöihin Radio Helsingin päätoimittajana.

Maria ei kuitenkaan epäröinyt, kun häntä pyydettiin jatkamaan tuomarina musiikkiohjelman toiselle kaudelle. Show’lla on pitkän linjan media-ammattilaisen mielestä siisti formaatti: kokeneet artistit pääsevät rikkomaan roolejaan ja toteuttamaan jotain sellaista, mitä eivät muuten ikinä tekisi. Maria itse nähdään ohjelmassa tutussa osassaan rehellisen suorapuheisena palautteen antajana.

– Monissa ohjelmissa tuomarointi on vain kivakiva-hehkutusta, mutta tässä olen saanut luvan sanoa, mitä oikeasti ajattelen.

Maria saa suoruudestaan ja napakasta tyylistään enimmäkseen hyvää palautetta; kiitosta rohkeudesta ja siitä, että pukee sanoiksi sen, mitä moni mielessään hautoo. Mutta sitten on niitäkin, jotka näkevät hänessä tylyttäjän. Jo oman Maria!-talk show’nsa aikaan muutama vuosi sitten Veitola sai kritiikkiä kovuudesta ja ilkeydestä.

– Tuntui hämmentävältä, miten ohjelma leimasi minut tietynlaiseksi. Minun odotettiin kulkevan kaikkialla Lady Gaga -megalookissa ja vain vittuilevan ihmisille. Sellainen julkisuuskuva alkoi ahdistaa ja mietityttää. En tunnistanut siitä itseäni. Vaikka puhun suoraan ja olen kriittinen, en ole ilkeä tai kova ihminen.

Maria kokee, että suoruus ja uskaliaat, epäkorrektitkin kysymykset sallitaan helpommin miehille.

– Se on tuntunut välillä sietämättömältä. Suorapuheinen nainen on törkeä ämmä, kun taas mies nähdään mageena tyyppinä, joka uskaltaa. Minuakin on kehotettu olemaan tavallisempi. Sellaista on kuulemma helpompi käsitellä.

Esillä kuin palkintolehmä

Seuraavassa tv-ohjelmassaan on Marian vuoro ravistella myös omaa rooliaan. Kun Yökylässä Maria Veitola myöhemmin tänä vuonna alkaa, tyylitietoinen fashionista ilmestyy ruutuihin vaihteeksi meikittä flanellipyjamassaan ja villasukissaan.

– On kivaa näyttää itsestäni toisenlainenkin puoli, tulla esiin ja sanoa, että hei, etpäs tiennytkään minusta kaikkea.

Uudessa sarjassaan Maria seuraa ohjaaja Renny Harlinin uutta nousua Kiinassa, nukkuu laulaja Jukka Pojan vaatehuoneen lattialla ja kansanedustaja Teuvo Hakkaraisen sängyssä (Teuvo yöpyi ­sohvalla). Maria käy Kalle Palanderin perheen luona Espanjan Fuengirolassa ja kokkaa hiphop-tähti Mustan Barbaarin keittiössä. Fitness-yrittäjä Jutta Gustafsberg otti Marian mukaan punttisalille ja työnsi toimittajan bikineissä kehonrakentaja Jari ”Bull” Mentulan arvioitavaksi.

– En ollut ennen ollut tilanteessa, jossa minua arvostellaan lihakimpaleena. Oli mielenkiintoista tajuta, miten vastenmielistä se oli. Seisoin siinä kuin palkintolehmä, josta sanottiin, että tuossa on liikaa ja tuossa röppöä ja käännys vielä.

Tulevassa sarjassa Marian on tarkoitus päästä haastateltaviensa totuttua julkisuuskuvaa syvemmälle. Samalla hän tulee päivittäneeksi myös omansa.

– Ei ohjelmani mikään Vain elämää ole, mutta kyllä sitä tehdessä aika monta liikutuksen hetkeä tuli vastaan. Välillä tihrustin peiton alla koti-ikävääni poissa perheen luota, Maria kertoo.

Terapiasta armeliaisuutta

Viime aikoina Maria on joutunut miettimään omaa rooliaan muutenkin kuin vain työssä. Vaikeinta on ollut seurata isän sairauden etenemistä ja löytää parasta tapaa olla tukena. Marian vanhemmat asuvat Imatralla ja ovat 71-vuotiaita eli iässä, jossa täytetään teatterit, äkkilähdöt ja käydään golfaamassa. Mutta isällä jo nuorena puhjennut nivelreuma lyö nyt arjelle raskaat raamit.

– Joskus ajattelen, että muistisairauskin olisi armollisempi tauti. Isäni on teräväpäinen ja elämänhaluinen mies, jonka ympäriltä kroppa hajoaa. Olen niin surullinen hänen puolestaan.

Marian ei onnistu tänäänkään puhumaan isästään itkemättä. Kyyneleet valuvat poskille tauottomina noroina. Ne syntyvät surusta, pelosta, avuttomuudesta ja valtavasta huolesta.

Maria on käsitellyt myös syyllisyyttä.

– Nuorena en ollut vanhemmilleni helppo lapsi. Minulla oli paniikkihäiriöitä ja masennuksia, ja vanhempani ovat olleet sydän syrjällään takiani. Nyt olen miettinyt paljon, millaisia keloja he ovat käyneet läpi vuokseni.

Teini-iässä Marialla oli tulisia yhteenottoja isänsä kanssa. Isän yritykset ohjata tytärtä ”järkeviin ratkaisuihin”, opiskelemaan kauppatieteitä tai opettajaksi, olivat nuorelle idealistille bensaa liekkeihin.

– Ajattelin, että isä yrittää johtaa minut tylsyyteen ja että hänen arvomaailmansa on ihan perseestä. Vielä aikuisenakin puhelumme päättyivät joskus siihen, että löin hänelle raivoissani luurin korvaan.

Maria teki oman päänsä mukaan: lähti Imatralta ja toteutti unelmansa. Vaikka vanhemmat tukivat niin rahallisesti kuin ajatuksissaan, Maria kuvitteli, ettei isä hyväksynyt hänen valintojaan.

– Uskoin olevani tytär, joka vain teki vanhempansa onnettomiksi, Maria sanoo.

– Vasta myöhemmin, kun olin terapiassa käsitellyt suhdetta vanhempiini, löysin armeliaisuuden heitä kohtaan. Tajusin myös, miten pirun samanlaisia olemme isäni kanssa: ehdottomia ja periksiantamattomia. Siitä kipinät kai sitten syntyivätkin.

Vuosien kipuilun jälkeen Marialla on nykyään loistava suhde isäänsä. He puhuvat puhelimessa lähes päivittäin ja jakavat avoimesti tunteensa ja ajatuksensa.

– Kun lopulta hyväksyn vanhempani ja tajuan kelpaavani heille tällaisena, yhteistä aikaa onkin enää vähän. Se tuntuu helvetin väärältä, Maria murtuu uudelleen.

Isoveli jakaa huolen Marian kanssa.

– On helpottavaa tietää, että toinen jakaa vastuun kanssani. Haemme nyt kumpikin rooliamme uudessa elämäntilanteessa.

Raskaus sulki ovia

Pohtiessaan suhdettaan vanhempiinsa Maria on miettinyt myös omaa vanhemmuuttaan. 42-vuotiaana hän on vielä suht tuore äiti, ja suhde 3-vuotiaan Taiston isään on vain vuoden vanhempi.

Maria muistaa äitiyden alun haastavana. Nainen, joka aiemmin oli ollut yhtä kuin työnsä, löysikin itsensä kotiovelta lastenvaunujen kanssa miettimässä, mitä nyt. Työn sijaan päivät täyttyivät kakkaavasta ja valvovasta vauvasta. Oli myös syvempiä kriiseilyjä siitä, oliko Marialla enää uraa, jolle palata.

– Talk show’lleni oli suunniteltu jatkoa, mutta kun kerroin raskaudestani, mahdollisuus suljettiin edestäni. Sanottiin suoraan, että valitsit sitten lapsen. Olin pelännyt jotain sellaista mutta halunnut uskoa, ettei kuvio nykymaailmassa menisi niin, Maria kertoo.

– Olin kauhean pettynyt maailmaan ja mietin, määritteleekö lapsenteko koko loppuelämäni. Pelkäsin, tuleeko minusta ikinä enää mitään.

Äitiyslomansa lopulla Marialle tarjottiin pestiä Radio Helsingin päätoimittajana. Sitten kiinnostavia töitä alkoi aueta televisiostakin.

– Oli mahtavaa huomata, että vitsit, minähän kelpaan vaikka mihin.

Radiopomon paikka ei ole ollut helpoimmasta päästä. Itse asiassa jokainen, jolle Maria nimityksestään alussa kertoi, varoitteli näännyttämästä itseään mahdottoman tehtävän edessä.

– Hyvällä tavalla en tiennyt, mihin olin ryhtymässä. Pesti on ollut rankempi kuin osasin odottaa. Olen kuitenkin näyttämisenhaluinen. Kun joku sanoo, ettei kannata, vastaan, että anna minun edes yrittää.

Talousvaikeuksissa kamppailevan radioaseman johtaminen on ollut synkimmillään suossa rämpimistä: vaikka työt tehdään loistavasti, rahaa ei vain tule riittävästi. Suuri osa kanavan toimittajista tekee töitä palkatta, ja loputkin saavat vain kohtuullista korvausta. Kevääksi suunnitellaan joukkorahoituskampanjaa.

Päätoimittajana Maria on ensimmäistä kertaa esimiestehtävissä. Osa alaisista on hänen vanhoja ystäviään, ja ystäviään hän joutui myös irtisanomaan tehtävänsä alussa.

– Vaikeinta oli ilmoittaa ystävälle, että sinulle ei ole enää töitä. Olen myös huomannut, että palaverit ja paperinpyöritys eivät ole minun ominta aluettani. Olen enemmän tekijänaisia.

Siksi Maria on palannut radiossa myös toimittajaksi ja juontaa tiistaiaamuja kanavallaan. Hän ei enää haikaile vanhaa talk show’taan televisioon.

– Äitiyslomalta palattuani en ollut enää sama ihminen kuin ohjelman päättyessä. Olisi tuntunut oudolta jatkaa vanhaa talk show’ta sellaisenaan.

Maria pysähtyy miettimään television kapeaa naiskuvaa. Häntä kevyesti närästää, että vain miehet matkustavat maailmalla, ovat sankarikokkeja ja tekevät hulluja projekteja. Naiset juontavat tai heitä kuvataan kajahtaneissa realitysarjoissa.

– Ehkä miehillä on matalampi kynnys lähteä tekemään asioita. He ovat parempia verkostoitumaan ja tukemaan toisiaan. Naiset kilpailevat keskenään jo koulussa. Urani alussa minäkin syyllistyin yksin teen ja tietäni raivaan -ajatteluun, Maria sanoo.

– Yhteistyö olisi mieletön voima.

Lapsuudenkodistaan Maria on perinyt toimeliaisuuden ja intohimoisen asenteen uraansa. Nyt äitinäkään hän ei tunne syyllisyyttä siitä, että tekee paljon töitä.

– Lapsuudessani äitimme oli pihapiirin harvoja töissä käyviä äitejä, mutta me emme kärsineet siitä millään tavalla. Tiedän itsekin olevani parempi äiti ja kumppani, kun saan toteuttaa itseäni työssä. Ajankäyttöni vain on muuttunut järkevämmäksi. Enää en istu iltoja toimistolla todistaakseni olevani vuoden työntekijä, Maria sanoo.

– On ollut yllättävää ja karmeaakin huomata, miten moni ystäväni kantaa huonoa fiilistä jopa siitä, että käy elokuvissa ilman perhettään.


Löperömpi osapuoli

Maria on kannustanut ystäviään pieniin irtiottoihin. Omansa hän teki viime keväänä, kun Taisto oli kaksivuotias. Silloin Maria matkusti kahdeksi viikoksi New Yorkiin – ypöyksin.

– Koko parisuhteemme oli alkanut niin intensiivisesti ja edennyt vauhdilla. Olimme yhtäkkiä keskellä perhemeininkiä, koko ajan lähekkäin, ja piti sietää sitä, että suuresta rakkaudesta oli tullut arkista.

Maria halusi hetken tehdäkseen omia asioitaan, olla yksin, syödä kun huvittaa ja nukkua pitkään.

– Reissu oli parasta, mitä lapsen syntymän jälkeen oli tapahtunut koko perheelle, parisuhteellemme ja minulle. Oli mahtavaa huomata, miten kamalasti ikävöin perhettäni. Vaikka New York on täynnä kiinnostavia ihmisiä, tajusin, että minun mieheni on maailman ihanin ja paras, Maria kuvailee.

– Palasin matkalta uudelleen rakastuneena mieheeni. Ei sellaista kokemusta saa arjessa toisen likaisia sukkia poimiessa.

Maria uskoo, että perhe toimii parhaiten samalla periaatteella kuin parisuhde: olemalla tiimi ja jeesaamalla toinen toisiaan.

– Ei niin, että mies vastaan nainen tai aikuiset vastaan lapset.

Marian lapsuuden perheessä oli tiukka kasvatus, vanhempia kunnioitettiin ja kotitöihin osallistuttiin. Marian puolison lapsuudessa meininki oli toinen.

– Avomieheni on perheensä ainoa lapsi, joka sai kasvaa ilman rajoja ja olla, miten huvittaa. On mielenkiintoista nähdä, miten selviämme kasvatushaasteesta yhdessä, vaikka meillä on niin erilaiset lähtökohdat.

Maria kuitenkin myöntää jo nyt olevansa se löperömpi osapuoli. Isä pitää Taistolle tomerammin jöötä.

– Oma isäni naljailee aina, että nyt voit yrittää olla parempi vanhempi kuin me aikoinamme. Lause on niin auts ja glups! Maria jo nauraa kyyneliensä takaa. ’

Lue lisää:

Viihtyminen taattu! Tähdet, tähdet palaa tänään ruutuun

Maria Veitola yllätti itsensäkin – yöpyi kansanedustaja Teuvo Hakkaraisen sängyssä

Tunnistatko kymmenen vuotta vanhalla musiikkivideolla joraavan farkkuhametytön?

Maria Veitola

Toimittaja, kolumnisti ja käsikirjoittaja syntyi Pohjois-Karjalassa 26.2.1973.

Aloitti Radio Helsingin päätoimittajana vuonna 2013. Juontaa myös kanavan tiistaiaamuja. Palkittiin vuoden 2014 ohjelmapäällikkönä Musiikki & Media -tapahtumassa.

Asuu Helsingissä avomiehensä ja kolmivuotiaan poikansa kanssa.

Tuomaroi nyt Tähdet, tähdet -ohjelmassa. Yökylässä Maria Veitola alkaa myöhemmin tänä vuonna.

”Leimautumista en pelkää. Olen ollut aina kapinallinen raja-aitojen kaataja”, Katariina kertoo Ilta-Sanomille.

Kirjailija Katariina Souri, 49, sai vuosi sitten psykiatrilta diagnoosiksi persoonallisuushäiriön ja kaksisuuntaisen mielialahäiriön. Hän kertoi asiasta ensimmäisen kerran viime viikon lopulla Instagramissa julkaisemassaan kuvassa, jossa kuvaillaan hänen tulevaa omaelämäkerrallista Sarana – tunnustuksia taitekohdassa -kirjaansa.

Kirjan kuvauksessa kerrotaan, että Katariina järkyttyi diagnoosia ja esimerkiksi sitä, miten psyykelääke vaikuttaa häneen

Katariina kertoo tilanteestaan myös Ilta-Sanomien haastattelussa.

– Ajattelin että hetkinen, mitä tapahtuu luovuudelleni, Katariina kertoo IS:lle.

Kirjaa kuvailevassa otteessa kerrotaan, että Katariina mietti diagnoosin saatuaan uskaltaako alkaa syödä lääkkeitä ja mitä jos diagnoosi onkin väärä. Iltalehdelle Katariina kertoo, ettei alkanut syödä lääkkeitä, vaikka saikin kaksi eri reseptiä. Sen takia hän ei myöskään päässyt terapiaan.

– Ymmärrän, että jotkut tarvitsevat lääkitystä. Itse en sitä koe tarvitsevani, koska en esimerkiksi ole milloinkaan ollut psykoosissa tai itsetuhoinen.

”Mitä vanhemmaksi tulen, sen vähemmän mietin, mitä muut ajattelevat.”

Katariinalla on aiemmin todettu kaksisuuntainen mielialahäiriö, ja hän on kertonut avoimesti myös kokemistaan paniikkihäiriöistä. Kirjassa hän kertoo myös ongelmistaan alkoholin kanssa. Kirjailija ei pelkää leimautumista mielenterveyspotilaaksi.

– Leimautumista en pelkää. Olen ollut aina kapinallinen raja-aitojen kaataja. Mitä vanhemmaksi tulen, sen vähemmän mietin, mitä muut ajattelevat, hän kertoo IS:lle.

Timon ja hänen puolisonsa Maikin ensimmäinen yhteinen lapsi on poika. 

Timo Lavikaisen, 43, perheessä eletään jännittäviä aikoja.

Timo valmistautuu parhaillaan Putoukseen ja kuvaa sketsejä tammikuussa alkavaa ohjelmaa varten. Samaan aikaan on puhelimen oltava lähettyvillä, sillä Timon puolison Maikin laskettu aika on näillä hetkillä.

– Sitä ei tiedä, jos lähtö tulee tänään vaikka kesken näytöksen, Timo totesi, kun hän saapui 95-elokuvan kutsuvierasensi-iltaan Espoon kulttuurikeskukseen.

Timolla on niin sanotun ”tavallisen kansalaisen rooli” kaikkien aikojen suurimmassa suomalaisessa jääkiekkoelokuvassa. Elokuvaan liittyy jo nyt muitakin tärkeitä muistoja, Timo kertoo.

”Sitä ei tiedä, jos lähtö tulee tänään vaikka kesken näytöksen.”

– Kun minulla oli tässä viimeinen kuvauspäivä, vaimo teki positiivisen raskaustestin. Jouluvauvaa meille odotetaan.

Timolla on parikymppinen tytär, ja Maikilla on 10-vuotias tytär. Pian syntyvä lapsi on parin ensimmäinen yhteinen. Näyttelijä kertoo, että hartaasti odotettu vauva on poika.

– Meillä ehti olla useampi, kolme keskenmenoa ja sitten lopulta tärppäsi näin. Ne olivat kovia paikkoja.

Timo luottaa, että vauvan hoito palailee mieleen vanhasta muistista.

– Suhtaudun luottavaisesti. Uskon, että kasvattajana olen rennompi, kun kaikki ei ole ihan uutta.