Maria Sid kotiutui perheineen Ruotsiin. Kuva: Jussi Helttunen.
Maria Sid kotiutui perheineen Ruotsiin. Kuva: Jussi Helttunen.

Näyttelijä Maria Sid viettää kesän Syke-sarjan ruotsalaisversion kuvauksissa. 

Näyttelijä, ohjaaja Maria Sidin, 47, nykyinen kotikaupunki Tukholma on tulevista Euroviisuista sekaisin. Hulinalta ei voi välttyä katukuvassakaan.

Maria ei ole vielä päättänyt, lähteekö Globen Arenalle seuraamaan laulukilpailua. Ruotsiin muuton jälkeen Marian ja perheen vapaa-ajasta on tullut sosiaalisesti vilkkaampaa.

– Ruotsalaisilla on aina syy juhlia jotain, on se sitten kanelipullapäivää tai Lucia-neitoa. Käymme vähän väliä jollain porukalla kahvilla tai syömässä, ja ravintola on jo varattuna ensi viikon syntymäpäivääni varten, Maria kertoo kotikulmillaan Tukholmassa.

– Tapaan työkavereitakin usein työn ulkopuolella.

Maria on asunut ja työskennellyt Ruotsissa aiemminkin, mutta viime vuonna hän pakkasi mukaansa koko perheen. Muuttopäätöstä oli edeltänyt monen vuoden putki ”suhaamista” eli lentelyä töiden perässä Suomen ja Ruotsin lisäksi jopa Kiinassa asti.

Kun kouluikäiset lapset tekivät läksyjä Helsingissä, Maria auttoi niissä Skypen välityksellä Kiinasta.

– Jossain vaiheessa suhaamiseenkin väsyy. Arkea helpottaa kummasti, kun jokainen työmatka ei ala lentokentän kautta.

Onnistuminen on asennekysymys

Marian mielestä perheen muutto ulkomaille oli ennen kaikkea asennekysymys. Marian kotipaikat ja koulut vaihtuivat usein jo hänen lapsuudessaan.

”Joku näkee maisemanvaihdot hankaluutena, minä otin ne rikkautena.”

– Lapsena sain asua siellä täällä. Joku näkee maisemanvaihdot hankaluutena, minä otin ne rikkautena: sain erilaisia kokemuksia ja monenlaisia ystäviä, Maria sanoo.

– Sain jo lapsena erilaisia näkökulmia ja halusin nyt tarjota sellaisen omillekin lapsilleni. Kun he nyt näkevät, millaista on elää vaikkapa Ruotsissa, tulevaisuudessa heillä on enemmän vaihtoehtoja valita esimerkiksi opiskelupaikkansa.

Marian ja Peter Archénin sekä kahden lapsen perheessä kotikieli on ruotsi, mikä on auttanut toiseen kulttuuriin solahtamisessa.

– Eniten pelkäsin täkäläistä koulusysteemiä, tarjoaisiko se jotenkin huonompaa opetusta kuin kehuttu suomalainen koulu. Mutta olenkin ollut positiivisesti yllättynyt: täällä esimerkiksi ryhmätyön tekemisen ja kommunikoinnin taito ovat maailmanluokkaa.

Slaavilainen puoli kaipaa hiljaisuutta

Niin, se kommunikaatio. Ruotsalaiset tunnetaan loputtomasta keskustelunjanostaan. Sen Mariakin on pistänyt merkille.

”Välillä väsyn ruotsalaisten jatkuvaan keskustelemiseen.”

– Puhumisen kulttuuri on Ruotsissa meitä pidemmällä ja yhteiskunnallinen keskustelu on vilkkaampaa. Ruotsissa puhutaan nyt hyvässä hengessä tasa-arvosta ja paljon pakolaisvirrasta, Maria arvioi.

– Suomalaisena en ole maailman sosiaalisin ihminen ja välillä melkein väsyn ruotsalaisten jatkuvaan keskustelemiseen. Silloin slaavilaisuuteni nostaa päätään ja tulee hetkiä, kun olen mieluummin rauhassa.

Samaa suoraan sanovaa slaavilaisuutta Maria on saanut tuoda rooliinsa uutuussarjassa Syrror, jota kuvataan Tukholmassa parhaillaan. Se on suomalaisen Syke-sarjan ruotsalaisversio, jossa Maria näyttelee ylilääkäri Margotia. Roolissa kohtaavat johtajan viran realismi ja henkilökohtaisen elämän haasteet.

– Tämä ylilääkäri ei ole sairaanhoitajien paras kaveri, mutta hänen historiastaan löytyy selitys, miksi.

Maria valittiin rooliinsa koekuvausten kautta. Isossa maassa hyviin töihin on tunkua, joten Maria on iloinen osastaan.

Sairaalahommissa

Valmistautuessaan rooliinsa Maria kulki sairaalassa lääkärien ja hoitajien varjona ja seurasi vierestä muun muassa leikkauksia.

– On se vaan karua hommaa, Maria muistelee sairaalapäiviään.

– Sairaalaympäristö herättää minussa edelleen henkilökohtaisia pelkoja.

”Sain olla mukana isoäidin viimeisissä hetkissä. Sellainen kokemus ei jää mielestä koskaan.”

Marian koskettavimmat sairaalakokemukset ovat ajalta, jolloin hän saattohoiti isoäitiään.

– Sain olla mukana isoäidin viimeisissä hetkissä. Sellainen kokemus ei jää mielestä koskaan, Maria sanoo.

– Sairaala on haastava, pelottava ja mielenkiintoinen miljöö ja ehkä kiinnostava ohjelma-aihe juuri siksi, että se koskettaa meitä kaikkia jossain vaiheessa elämää.

Kahden tuotantokauden jaksoista on nyt kuvattu puolet ja tuleva kesä kuluu töissä.

– Ajattelen työstäni niin, että olen lomalla aina kun en ole töissä. Yhtenäkin lomapäivänä ehtii tehdä vaikka mitä kivaa, Maria sanoo.

– Ruotsissa olen alkanut harrastaa enemmän. Kotipaikkamme lähellä voi tehdä mitä vain: uida, pelata tennistä ja lasketella talvisin.

Niin, ja juhlia. Toukokuisten synttäreiden jälkeen kesäkuussa odottaa Abba-legendojen Björn Ulvaeusin ja Benny Anderssonin järjestämät bileet. Kutsut ovat tulleet jo.

Riku Rantalan ja Tuomas Milonoffin lapset olivat pieniä juuri silloin, kun ura Yhdysvalloissa olisi saattanut aueta. 

Riku Rantala ja Tuomas ”Tunna” Milonoff viettävät perinteisesti tammikuun matkaillen, mutta nyt he ovat poikkeuksellisesti Suomessa Mad Cook Show'nsa toisen tuotantokauden kuvauksissa.

– Olen viidestätoista tammikuusta viettänyt vain yhden Suomessa, koska silloin kolmas lapseni syntyi, Riku kertoo.

Mad Cook Show'n lisäksi Riku ja Tunna ovat tehneet yhdessä esimerkiksi  palkittua Madventures-matkailuohjelmaa ja Ylen Docventures-dokumenttisarjaa. He omistavat myös Gimme Ya Wallet -tuotantoyhtiön.

”Olemme molemmat familymaneja¨.”

Miehet kertovat, että Madventures-ohjelman menestys poiki aikanaan isojakin työtarjouksia.

– Emme lähteneet kansainväliselle tielle, koska saimme juuri silloin skidejä. Amerikan tuotannot ovat niin paljon kovempia ja järjettömän työläitä. Sinne olisi pitänyt jalkautua, eikä se ollut siinä vaiheessa mahdollista. Katsotaan sitten, kun lapset kasvavat. Me ei haluta olla niitä faijoja, jotka laittoivat uran lasten edelle. Olemme molemmat familymaneja, Tunna sanoo.

Perhelomailua

Mad Cook Show'n kuvausten jälkeen molemmilla miehillä on reissusuunnitelmia yhdessä perheen kanssa. Tunna lähtee  yhdistetylle työ- ja lomareissulle Intiaan Goaan perheensä kanssa.

– Talvehdin siellä. Menin suoraan lukiosta vuonna 1994 ensimmäistä kertaa puoleksi vuodeksi Intiaan. Seuraavana vuonna menin taas puoleksi vuodeksi – ja olen edelleen samalla tiellä. Goasta tuli kuin toinen koti, ja siellä myös Madventures-ohjelma sai alkunsa, Tunna kertoo.

Tunnan perhe vuokraa Goalta talon normaalisti kahdeksi kuukaudeksi kerran vuodessa.

– Parhaat ideat syntyvät yleensä Goalla riippumatossa. Ideoita tulee myös silloin, kun on suihkussa, juuri nukahtamassa tai muuten rentoutunut. Sen takia meille on ehdoton edellytys, että olemme joka vuosi reissaamassa, Tunna kertoo.

– Teemme siellä asioita, joita ei täällä kiireisessä elämässä ehdi tehdä: luemme, kirjoitamme uusia ideoita ylös, syömme hyvää ruokaa, uimme ja keskitymme läsnäoloon.

”Parhaat ideat syntyvät yleensä Goalla riippumatossa.”

Riku lähtee kuvausten jälkeen perheensä kanssa Meksikoon Puerto Vallartaan.

– Eniten kiinnostaa meksikolainen sapuska. Duunimielessä haluaisin päästä käymään pohjoisessa, koska emme ole pyörineet siellä niin paljoa.

Telkkarista tutut

Riku ja Tunna tunnistetaan toisinaan myös maailmalla, sillä Madventuresista tehtiin yksi kansainvälinen tuotantokausi, joka myytiin National Geographicille. Ohjelma pyöri yli 200:ssa maassa, ja ohjelman dvd:tä myytiin yli 200 000:ta kappaletta.

– Ohjelma pyöri Naurusaarista lähtien kaikkialla. Olin kerran jossain mitättömän pienessä pikkukylässä, jossa yhtäkkiä baarin telkkarista alkoi pyöriä Madventures. Reissureiden keskuudessa ohjelmalla on kulttimaine, ja dvd:t saattavat pyöriä guesthouseissa, Tunna kertoo.

Silti kumpikaan ei koe olevansa maailmalla iso julkkis.

–On huvittavaa, että bangkokilaisessa ostoskeskuksessa jengi tuli ottamaan selfieitä. Sri Lankassa pienessä maalaiskaupungissa yksi riksakuskeista osoitti minua, ja jengi ryntäsi luokseni juttelemaan ja ottamaan selfieitä. Totta kai tuntuu mahtavalta, että oma työ menestyy, Riku sanoo.

Terveellinen startti vuodelle

Tv-ohjelmien tekemisen vastapainoksi Riku ja Tunna elävät kiireistä lapsiperheen arkea. Rikulla on kolme poikaa puolisonsa Saija Rantalan
kanssa ja Tunnalla kaksi lasta vaimonsa Jenni Milonoffin kanssa.

”Olen dokannut vähemmän ja syönyt terveellisemmin.”

Riku kertoo, että hän on myös alkanut syödä terveellisemmin ja liikkua enemmän.

– Olin aika väsynyt ja housut alkoivat kiristää vyötäröstä. Nyt kilot ovat karisseet. Olen dokannut vähemmän ja syönyt terveellisemmin ja monipuolisemmin aiempaa pienempiä annoskokoja. Olen myös lisännyt liikuntaa. Harrastan joogaa, jumppailen ja fillaroin. Talvikeleillä luistelen lasten kanssa, ja toivottavasti pääsen hiihtämään, Riku kertoo.

Ulkonäköä tärkeämpää on hyvä fiilis.

– On huvittavaa, että olen kirjoittanut kirjoja ja tehnyt televisio-ohjelmia näistä asioista, mutta vasta nyt aloin lukea omia kirjojamme ja kuunnella, mitä Mad Cook Show'ssamme puhutaan. Tavoittelen hyvää fiilistä ja välttelen kakkostyypin diabetesta.
 

– Idiootit ovat idiootteja kansallisuudesta riippumatta, sanoo Italiassa asuva Ella Kanninen.

Helsingin Sanomat kertoi tammikuun alussa , että seksuaalista ahdistelua vastustava #metoo-kampanja sai Italiassa aikaan raivoisan vastareaktion (HS 1.1.). Artikkelin mukaan saapasmaassa ei ole tavatonta, että miehet kouraisevat tavatessa tuttavallisesti naispuolisia kavereitaan takapuolesta.

Italiassa viisitoista vuotta asunut juontaja Ella Kanninen, 43, ei tunnista nykyistä kotimaataan kuvauksesta.

"En näe tässä asiassa kulttuurieroja."

– Huono käytös, kuten toiseen ihmiseen käsiksi käyminen, on yhtä huonoa niin Italiassa kuin kaikkialla muuallakin. Seksuaalinen ahdistelu on vallankäyttöä ja kiusaamista, joka on kaikissa muodoissaan tuomittavaa. En näe tässä asiassa kulttuurieroja, Ella sanoo.

Italialainen kulttuuri on toki suomalaista kehollisempaa. Lämmin ilmasto mahdollistaa kevyen vaatetuksen, hyvältä näyttäminen ja pikku flirtti ovat tärkeää.

Ellasta ne eivät täytä ahdistelun määritelmää. 

– Ystäväpiirini Italiassa on laaja, tunnen naisia leipomotyöntekijöistä tv-toimittajiin. Olemme keskustelleet tästä aiheesta paljon. Yhdelläkään meistä ei ole miespuolisia tuttuja, jotka tervehtisivät käymällä luvatta kiinni. Se olisi yhtä tökeröä Italiassa kuin Suomessakin, Ella toteaa. 

– Poskisuudelmat sen sijaan kuuluvat asiaan niin miesten kuin naistenkin välillä. Samoin toisen ulkonäöstä heitetyt kohteliaisuudet tai viheltely kadulla, kun viehättävä nainen kulkee ohi. Ne ovat kuitenkin eri asioita kuin vallankäyttö ja törkeä ahdistelu, juontaja korostaa.

"Hän kumartui eteenpäin ja pisti muina miehinä kätensä polvelleni."

Käsi polvella

Italiassa tv-alan töitä monta vuotta tehnyt Ella muistaa omalta uraltaan vain yhden arveluttavan tapahtuman.

– Kymmenisen vuotta sitten olin lounaalla miespuolisen tv-pomon kanssa. Lounaan lopuksi hän kumartui eteenpäin ja pisti muina miehinä kätensä polvelleni. Tartuin siihen, siirsin sen hänen omalle polvelleen ja totesin, että minulla on poikaystävä. Asiaan ei palattu, eikä torjuminen vaikuttanut töihini millään lailla, Ella kertoo.

– Tämä olisi voinut sattua missä tahansa muuallakin. Idiootit, jotka eivät kunnioita toisten ihmisten koskemattomuutta tai reviiriä, ovat idiootteja kansallisuudesta riippumatta, Ella toteaa.

"Aloimme ystäväni kanssa karjua niin, että heppu säikähti."

Reippaalla otteella

Lisäksi Ellalle on eri puolilla Eurooppaa metrossa ja busseissa sattunut tilanteita, joissa joku on hivuttautunut ruuhkan varjolla vaivihkaa selvästi liian lähelle aivan takapuolen taakse ”hinkuttamaan”.

– Paras suhtautumistapa on kääntyä ympäri, katsoa tyyppiä silmiin ja kysyä napakasti: Mitä luulet tekeväsi? Se yleensä auttaa, oltiinpa missä tahansa. Varpaille tallominen on myös hyvä keino, Ella nauraa.

– Joskus on käynyt niinkin, että kyseessä on todella ollut viaton kanssamatkustaja, joka pelästyy silminnähden reaktiotani. Silloin ei auta kuin pahoitella. 

Italiassa viettämiensä vuosien aikana Ella on huomannut, että tasa-arvo etenee koko ajan. Naisen asemasta ja esimerkiksi perheväkivallasta puhutaan paljon, samoin miesten ja naisten palkkaeroista.

– Suomea ja Pohjoismaita pidetään Italiassa tasa-arvon mallimaina, Ella Kanninen sanoo.