"Jossakin vaiheessa työttömyyden häpeämisestä tuli vain niin paha olo, että se oli pakko päästää ulos", sanoo keväällä ilman työtä jäänyt Maria Mäkinen. Kuvat: Shutterstock ja Marian kotialbumi
"Jossakin vaiheessa työttömyyden häpeämisestä tuli vain niin paha olo, että se oli pakko päästää ulos", sanoo keväällä ilman työtä jäänyt Maria Mäkinen. Kuvat: Shutterstock ja Marian kotialbumi

Maria Mäkinen tajusi, että työttömyyden salailu vie turhaan energiaa tehokkaalta työnhaulta.

Maria Mäkinen, 38, jäi työttömäksi maaliskuun lopussa tänä vuonna, kun hänen työsuhdettaan viestintäpäällikkönä ei enää jatkettu koeajan jälkeen. Se oli Marialle kova kolaus. Hän oli tehnyt töitä koko aikuisikänsä ja määritellyt itsensä vahvasti ammattinsa kautta.

– Kun minut heitettiin yhtäkkiä pihalle, tuli sellainen olo, että mikä minä olen, Maria kertoo.

Kaikki muut ympärillä vaikuttivat uratykeiltä, joilla oli upeat työt. Maria koki olonsa arvottomaksi ja häpesi sitä, että joutui jäämään muiden elätettäväksi.

Hänelle on aina ollut tärkeää pärjätä itse. Siksi oli vaikeaa sanoa ääneen olevansa työtön.

– Kehittelin titteleitä, kuten freelancer tai aloitteleva tutkija. Toimittajan on helppoa sanoa olevansa freelancer, vaikka en minä muutamalla hassulla jutulla itseäni todellisuudessa elättänyt.

Vaikka kukaan ei edes kysynyt, Marialla oli tarve selitellä, miksi hän pyörii päivästä toiseen kotona. Kun naapuri kävi auttamassa remontissa, Maria koki tarpeelliseksi kertoa, että on tutkija. Hän on hakenut yliopistolta mahdollisuutta tehdä väitöskirjaa ja saa noin kuukauden päästä tiedon siitä, voiko aloittaa tutkimuksensa.

Ahdistus vaikeutti työnhakua

Lopulta asian kiertely alkoi kuluttaa niin paljon voimia, että Maria ei jaksanut enää. Töitä hakiessa oli raskasta keksiä kerta toisensa jälkeen, miten selittää aukko cv:ssä. 

– Huomasin, että ahdistus vaikutti työnhakuuni, koska minulla oli koko ajan sellainen olo, että huijaan sekä itseäni että muita. Tulin siihen tulokseen, etten voi käyttää niin paljon energiaa sellaiseen.

Ensin Maria pystyi myöntämään työttömyytensä tuntemattomille esimerkiksi koirapuistossa. Kun asia oli tullut esille tarpeeksi monta kertaa, siitä oli yhä helpompaa puhua myös samalla alalla olevien kanssa.

Maria julkaisi työttömyydestään kirjoituksen blogissaan ja sai asian sydämeltään.

– Jos ei ole koskaan ollut työttömänä, ei usein tiedä, kuinka paljon työtön joutuu tekemään töitä pitääkseen päänsä kasassa, Maria kertoo.

Hyvät tyypit työttöminä

Nyt, kun häpeä on poissa, Maria kokee voivansa hakea töitä paljon vapautuneemmin. Blogikirjoituksen nähnyt headhunter otti jo yhteyttä, ja kehotti mieluummin soittelemaan yrityksiin kuin hakemaan vapaana olevia paikkoja ilmoitusten perusteella.

– Aiemmin en olisi pystynyt soittamaan jonnekin ja kertomaan, mitä osaan. En oikein itsekään tiennyt, mitä olen.

Arvottomuuden tunteeseen puolestaan auttoi Marian sosiaaliohjaajana työskentelevä tuttu, joka huomautti, että sinähän otat nyt takaisin sitä veroa, jota olet aiemmin maksanut.

Vaikka työelämä on isossa murroksessa ja työttömyyskaudet ovat monelle enemmän sääntö kuin poikkeus, Mariakin on kuullut tutut hokemat: hyvä tyyppi saa aina töitä ja tekevälle niitä riittää. Se ei välttämättä ole totta. Työn löytäminen ei aina ole helppoa.

Maria muistaa, kun hänen entiseltä kollegaltaan meni työpaikka alta. Hän sai heti uutta työtä samalta alalta. Facebookin kommenttiketjussa kollegaa kannustettiin: "totta kai sait uuden työn, parhaat saavat aina".

– Ensin tuli semmoinen olo, että olenko huonompi. Sitten tuli kiukku, että ei se noin mene. Mielestäni olen hyvä tyyppi, mutta tuolla on tosi monta muutakin, Maria sanoo.

Lue Marian blogikirjoitus täältä.

Huonompiakin aikoja on nähty

Maria kyllästyi häpeämään työttömyyttään: "Huijasin itseäni ja muita"

Tässä oma tarinani otsikolla "Onko väärin, että olen onnellinen, vaikka olen työtön?" Tavallinen tarina nykyään. Viisikymppinen korkeakoulutettu osaava ja hyvässä iskussa oleva ihminen saa lähteä YT-neuvotteluiden jälkeen. En kaipaa myötätuntoa. Asiani ovat kunnossa. Lainat on maksettu ja hyvinä aikoina säästöjäkin ehti kertyä. Jopa ansiosidonnaisesta päivärahastakin jää säästöön, vaikka mistään entisestä ei ole tarvinnut tinkiä. Loppuuhan sekin aikanaan, mutta peruspäivärahakin riittää ja...
Lue kommentti

Brittihovissa on hämmentävä kihlajaissuma. Erikoisesta hääeleganssistaan parhaiten tunnettu prinsessa Eugenie avioituu Jack Brooksbankin kanssa loppuvuodesta, mutta ihaninta tässä uutisessa on kosintatapa. Se oli kuin elokuvista.

Prinssi Andrew'n ja tämän entisen kohuvaimon Sarah Fergusonin nuorempi tytär prinsessa Eugenie, 27, astelee pian kohti alttaria.

Hovi tiedotti eilen, että Eugenie ja työkerhon omistaja Jack Brooksbank, 29, ovat sinetöineen seitsemän vuoden suhteensa.

Nuoripari meni kihloihin aiemmin tässä kuussa vieraillessaan Nicaraguassa. 

BBC:n haastattelussa kaksikko paljastaa, että kosinta oli juuri prinsessalle sopiva, siis vähintäänkin täydellinen.

Herra Brooksbank oli polvistunut kosimaan rakastettuaan tulivuori (!) taustanaan. Juuri ennen kosintaa kaksikko oli katsellut järvelle ja ihastellut sen ylle lankeavaa auringonlaskua.

– Järvi oli niin kaunis. Ja se auringonlaskun kajo oli erilainen kuin mikään ennen näkemäni. Olin juuri sanonut ääneen, että tämä on uskomattoman hieno hetki. Ja sitten hän täysin yllättäen kosi! Se oli täydellistä, prinsessa Eugenie kertoi BBC:n haastattelussa. 

Täydellinen kosinta viimeisteltiin täydellisellä sormuksella, jossa komeilee punertava Padparadscha-safiiri timanttiryppään keskellä. Häät pidetään loppuvuodesta, jolloin prinssi Harryn ja Meghan Marklen keväthäistä on ehtinyt kulua jo tovi.

No, prinsessa Eugenie ansaitsee onnensa. Edellisen kerran, kun hän nousi laajemman yleisön tietoisuuteen vuonna 2011, tilanne oli vähemmän mairitteleva.

Prinssi Williamin ja Katen häissä prinssin serkkujen Beatricen ja Eugenien vitsailtiin näyttävän aivan Tuhkimon pahoilta sisarpuolilta Anastasialta ja Drusellalta. 

Onneksi näissä 2000-luvun moderneissa prinsessasaduissa myös pahat sisarpuolet löytävät onnen!

Prinsessa Beatricen ja hänen siskonsa prinsessa Eugenien kuninkaallinen häätyyli herätti hilpeyttä vuonna 2011. Kuva: MV Photos
Prinsessa Beatricen ja hänen siskonsa prinsessa Eugenien kuninkaallinen häätyyli herätti hilpeyttä vuonna 2011. Kuva: MV Photos

Toni Wirtanen kertoo tällä viikolla tv:ssä syyttävänsä vaimonsa masennuksesta musabisnestä. ”Se on saakelin mylly, joka jauhaa ihmisen päreiksi.”

Apulanta-yhtyeen keulakuva Toni Wirtanen, 42, ja hänen muusikkovaimonsa Jannika B, 32, nähdään tämän viikon torstaina Yökylässä Maria Veitola -ohjelmassa.

Jaksossa Maria Veitola vierailee Tonin ja Jannikan kesämökillä Lahden kupeessa, Hollolassa. Pariskunta keskustelee Marian kanssa rakkaudestaan, perhe-elämästään ja kamppailuistaan mielenterveyden kanssa. Kumpikin pariskunnasta on puhunut avoimesti sairastaneensa masennusta.

Toni kertoo Marialle elämänsä vaikeimmaksi paikaksi sen, kun vuonna 2003 alkoi kärsiä paniikkihäiriöstä ja ahdistuksesta.

– Silloin kun meni järki, niin se oli kyllä aika paha. Siinä oli elämässä vähän kaikenlaista ja sitten tuli paniikkihäiriöshow’t ja ahdistuskysymys siihen perään, Toni sanoo.

– Se veti todella synkkyyteen. Se oli pahinta.

Tonin mukaan mielenterveyden kanssa painiskelu on musiikkialalla yleistä.

”Silloin kun meni järki, niin se oli kyllä aika paha.”

– Meidän alalla ei ole ketään, joka vetäisi ilman nappeja ja terapiaa, mikä on hyvin hämmentävää.

Myöhemmin Marian yökyläilyn aikana pariskunta kertoo myös Jannikan uupumuksesta ja masennuksesta, johon hän sairastui pari vuotta sitten. Jannikan mukaan hänen tilanteensa johtui monesta tekijästä. Yksi syistä oli se, että hän on painanut töitä 15-vuotiaasta saakka ilman kesälomia: kiireinen elämä ajoi siihen, ettei Jannika ehtinyt käsitellä vaikeuksiaan.

Toni toteaa, että hänen mielestään yksi syy Jannikan sairastumiseen löytyy musabisneksestä:

– Mä syytän tätä hiton musabisnestä. Se on saakelin mylly, joka jauhaa ihmisen päreiksi. Jannika on tehnyt aina helvetisti töitä ja uskonut siihen, että mitä enemmän tekee, niin se myös palkitaan. Mutta musa-ala ei toimi niin.

Rakkaus otti aikansa

Jannika ja Toni tapasivat ensimmäisen kerran vuonna 2011, kun Jannika lähestyi Tonia saadakseen apua artistinuralleen. Jannikan mukaan heidän ensimmäinen tapaaminen ei ollut erityisen innostava.

– Täytyy sanoa, etten ollut koskaan tavannut yhtä negatiivista ihmistä. Toni sanoi, että älä jätä työtäsi, älä tule alalle, tämä on perseala, Jannika kertoo.

Rakkaus ei syttynyt Jannikan mukaan todellakaan ensisilmäyksellä. Pariskunta tapasi kuitenkin uudelleen ja uudelleen yhteisten tuttujen kautta, ja lopulta se oli menoa.

”En ollut koskaan tavannut yhtä negatiivista ihmistä kuin Toni.”

– En tiedä miten, mutta tässä sitä ollaan. Olen sanonut kaikille, ettei koskaan kannata ensimmäisen hetken perusteella tehdä päätelmää ihmisestä. Rakastan tuota miestä joka päivä enemmän, Jannika kertoo.

Haastattelimme Jannikaa viime kesänä, kun hän oli toipumisprosessinsa alussa. Lue juttu tästä: