Maria Jungner yllättyi siitä, miten arki astui parisuhteeseen alkuhuuman jälkeen.
Maria Jungner yllättyi siitä, miten arki astui parisuhteeseen alkuhuuman jälkeen.

Viime vuosi oli Maria ja Mikael Jungnerin liitolle rankkaa aikaa. Stressi laukaisi Marialle tutun tavan reagoida: kun hän voi huonosti, se näkyy suhteessa ruokaan. Artikkeli on ilmestynyt Me Naisissa vuonna 2009.

Maria Jungner, 36, heilauttaa polkkatukkaansa tyytyväisenä uuteen kampaukseensa.

Ihan pelkästä vaihtelunhalusta ei hiusmallin muuttumisessa ole kysymys. Viimesyksyisen sairastelun jälkeen Marian oli melkein pakko luopua pitkistä hiuksista, niin huonoon kuntoon ne menivät.

– Nyt voin hyvin, mutta aina kun voin huonosti, se näkyy suhteessani ruokaan. Viime aikojen stressi johti siihen, että ruoka ei yksinkertaisesti enää maistunut. Kärsin vatsavaivoista ja olin jatkuvasti väsynyt. Alimmillaan painoin 46 kiloa, Maria kertoo.

Viime vuodet ovat sisältäneet isoja elämänmuutoksia. Marian ja Mikael Jungnerin perheessä – johon kuuluvat myös Marian tyttäret Rebecca, 8, ja Joanna, 7, sekä Mikaelin Karoliina, 5 – on erottu, menty naimisiin ja opeteltu elämään yhteistä uusperheen arkea. Samaan aikaan demarivaikuttajat saivat puhuttua Marian ehdolle Espoon kaupunginvaltuustoon.

Omaksi hämmästyksekseen hän myös tuli valituksi.

– Vaikka pidän yhteiskunnallista vaikuttamista tärkeänä, mietin ehdolle asettumista pitkään. Jo ajatus herätti syyllisyydentunteita. Ajattelin, että työ vähentäisi ennestään rajallista aikaa lasteni kanssa. Olisiko siinä mitään järkeä? En osaa tehdä asioita vasemmalla kädellä. Kun johonkin ryhdyn, teen töitä tosissani, työtunteja laskematta.

Maria oli syyllistänyt itseään ilmankin. Vaikka hän mielestään osasi hoitaa eronsa paremmin kuin silloisen avioliittonsa, hän tunsi jatkuvaa ikävää ja huonoa oloa lastensa puolesta.

– Lopulta hain apua terapiasta. Oman rikkinäisyyden myöntäminen ei ollut helppoa varsinkaan tässä ajassa, jossa pärjääminen on itseisarvo.

Tv-kuuluttaja Maria Jungnerin ja Yleisradion toimitusjohtajan Mikael Jungnerin salamarakastuminen on saanut paljon huomiota siitä lähtien, kun he kolme vuotta sitten tapasivat Ylen 80-vuotisjuhlissa, tekivät nopeasti ratkaisuja ja aloittivat yhteisen elämän.

Oman lisänsä suhteeseen on tuonut Mikaelin sairastama eturauhassyöpä.

– Viime vuosi oli suhteellemme rankkaa aikaa. Juuri kun kuvittelin, että asiat rauhoittuvat, ne vyöryivätkin päälle. Olin liian heikossa kunnossa jaksaakseni sitä kaikkea. Piti olla äiti, vaimo, uusperheen äiti, työntekijä, tuore valtuutettu. Lisäksi lähipiirissäni oli muitakin vaikeuksia. Se oli liikaa julkisen eron ja suhteen jälkeen.

Maria yllättyi, miten arki astui parisuhteeseen alun huuman jälkeen pitkälti ulkopuolisten paineiden vuoksi.

– Tavallaan satu loppui ja tilalle tuli arki. Puolentoista vuoden avioliiton jälkeen olemme tulleet taitekohtaan. Meillä on jo hyvin valmis elämä. On lapset, koti ja työ. Pakostakin tulee toisinaan mieleen, mitäs sitten? Minulle tämä on ollut kriisin paikka, mutta hyvässä mielessä. Uskon, että kriiseissä ihminen kasvaa ja kehittyy. Kipu tuntuu kuuluvan kasvuun.

Äskettäin Maria kannusti naimisiin menevää ystäväänsä.

– Ei saa luovuttaa, vaikka ensimmäisen vuoden jälkeen ei tuntuisikaan yhtä romanttiselta kuin aluksi. Kaikkien naimisiin menevien pitäisi tehdä periaatepäätös, ettei ensimmäisen vuoden jälkeen erota, vaikka mitä tapahtuisi. Sama koskee lapsen syntymän jälkeistä vuotta. Kun kriisin, taitekohdan ylitse pääsee, rakastuu uudelleen!

Suhteessa tuntosarvet ojossa

Maria sanoo mittaavansa herkästi parisuhteen lämpötilaa ja kulkevansa tuntosarvet ojossa.

– Yritän kouluttaa itseäni toisen ymmärtämisessä. Olemme aina olleet puhuva pariskunta. Hämmentävää onkin, kun toinen työpaineissaan haluaa keskittyä ja vetäytyä. Ja parisuhteessa tulee aina aika, jolloin alkaa kuulla toista väärin. Vaikka toinen sanoisi mitä, sen kääntää mielessään toisinpäin.

Marian mielestä haastavinta yhteiselämässä on ollut miehen julkinen työ.

– Minulla ei ole kovin hyvä paineensietokyky, ainakaan silloin, kun toista hutkitaan. On rankkaa seurata rinnalla, kun rakas ihminen joutuu koville. Olen oppinut, ettei selittely auta, mutta samalla taistelutahto on noussut. Onneksi on koti ja perhe – jokaisella ihmisellä täytyy olla jokin pakopaikka, jossa ei tarvitse olla puolustusasemissa.

Uusperheen arki tuo suhteeseen omat haasteensa. Siitä Marialla on kokemusta jo edellisestä liitostaan.

– Uusperheen ongelma on, että siinä ”vetää kaikista ovista”. Uusiovanhemmalla on velvollisuudet, mutta ei oikeuksia. Kaikilta aikuisilta vaaditaan paljon kypsyyttä, jotta arki rullaisi. Niissä paineissa testataan myös, toimiiko uusi suhde.

– Jos se ei ole kunnossa, pohja pettää helposti. Mutta vaikka suhde olisi kuinka vahva, ei se kestä, jos sitä koko ajan potkitaan ja ajaudutaan kriisistä toiseen.

Maria kiittää ex-miestään siitä, että he ovat pystyneet sopimaan tyttöihin liittyvistä asioista kivuttomasti. Vähitellen hän on rakentanut toimivan suhteen myös Mikaelin tyttäreen.

– Suhde puolison lapseen on oma juttunsa. Se rakkaus ei syty pakottamalla. En rakasta puolisoni lasta samalla tavalla kuin omiani, mutta en myöskään yhtään vähempää. Meillä on nyt hyvä ja läheinen suhde.

Haaveissa yhteinen lapsi

Maria on pitänyt tärkeänä sitä, ettei hän uusperheen aikuisen roolissaan tyrkytä itseään lapselle.

– Kun tyttö sitten eräänä päivänä sairaana tukeutui minuun ja hakeutui kainalooni, tajusin ensimmäisen kerran, että nyt on kynnys ylitetty ja luottamus saavutettu. Äidin asemaa ei silti kukaan voi uhata, ja oma äiti on tietysti lapselle se rakkain. Mutta saan rakastaa näitä lapsia ja viettää aikaa yhdessä perheenä. Lainassahan lapset ovat meillä kaikilla.

Mariasta on palkitsevaa nähdä, että lapset tuntevat turvallisuutta uuden aikuisen seurassa.

– Avioerolapsi kaipaa turvaa vielä tavallistakin enemmän.

Kun lapset ovat Marian ja Mikaelin luona, perhe viettää paljon aikaa kotona.

– Emme halua jakaa sitä yhteistä aikaa minkään muun menon kanssa. Virallisten tapaamisten lisäksi otamme lapset luoksemme aina, kun meille se mahdollisuus tarjotaan.

Yhteinen arki on Marian mielestä tiivistänyt parisuhdetta.

– Meillä on ihana perhe ja hauskat, ihanat lapset, ja olemme löytäneet yhteisen tavan toimia ja rakastaa toisiamme.

Myös toive yhteisestä lapsesta on voimakas.

– Olen sanonut, että haaveenani on neljä lasta, joista kolme on jo koossa. Mutta meillä on omat haasteemme yhteisen lapsen hankkimisessa. Esikoiseni odotutti itseään muutaman vuoden, joten tiedän mitä on odottaa lasta – sanan varsinaisessa merkityksessä.

Hajalle ja taas ehjäksi

Rebeccan syntyminen olikin mullistava käännekohta Marian elämässä. Vasta äidiksi tulo havahdutti hänet pitämään huolta itsestään ja omista tarpeistaan.

– Olen oppinut arvostamaan itseäni vasta aikuisena naisena. Äitiys ja nyt Mikaelin tuki ja rakkaus ovat opettaneet, että kelpaan sellaisena kuin olen. Mikaelin kanssa olen saanut hajota ja koota itseni uudelleen.

Kun Maria viime syksynä laihtui ja reagoi stressiin syömishäiriöisesti, hän reagoi tutulla tavalla. Myös nuoruudessaan hän kärsi vastaavasta ongelmasta.

– Reagoin käytökselläni lapsuuteni kipupisteisiin. Oli surua, läheisten menetyksiä ja kodin vauhdikasta taiteilijaelämää. Joskus tuntuu, ettei ole niin kipeää asiaa, etten olisi sitä itse kokenut. Selviytyminen on ollut pitkä prosessi. Välillä tunnen yhä olevani rikkinäinen. On opittava olemaan itselleen hieman armollisempi ja hyväksyttävä oma epätäydellisyytensä.

Nyt kahden tyttären äitinä häntä huolestuttavat ulkonäköpaineet ja naismalli, jota ympärillä tyrkytetään.

– Puhutaan paljon siitä, että aikuisilta vaaditaan yhä enemmän ja enemmän, mutta niin vaaditaan lapsiltakin. On minusta aika hurjaa jos jo kymmenvuotiaat laihduttavat ja minäkuva muodostuu vain ulkoisten asioiden varaan. Eivätkä pelkästään tytöt kärsi syömishäiriöistä, se on nykyään myös poikien ongelma. Itseäni auttoi, kun opin ymmärtämään, että minuus tulee sisältä päin.

Maria pyrkii kasvattamaan omien tyttäriensä itsetuntoa vahvistamalla sitä, että he ovat ihania sellaisinaan, eivät tekojensa perusteella.

– Liian usein lasta tulee kehuneeksi vain suorittamisesta, kympin numeroista ja läksyjen tekemisestä. Tuntuu siltä, että elämän suorittaminen aloitetaan jo varhaislapsuudessa. Kovat arvot ja menestymisen pakko purkautuvat sitten lasten ja nuorten pahoinvointina.

Maria kiittelee oman aikansa koulujärjestelmää, jossa terveydenhoitaja oli aina oppilaiden tavoitettavissa.

– Hoitajalle saattoi puhua ongelmista. Hän kuunteli ja pystyi sillä tavalla helpottamaan lapsen ahdistusta.

Maria on miettinyt vertaisavun tärkeyttä.

– Aikuisille vertaistuki on tärkeää, miksei myös lapsille. Itse saatoin lapsuudessani puhua kaverille, jonka tiesin kokeneen samanlaisia asioita kuin minä. Hänen kanssaan saatoin jutella ilman häpeää. Kokemusten jakaminen helpotti. Nyt mietin, olisiko mahdollista jonkinlainen isosisarusjärjestelmä. Aikuiset loisivat väylät, mutta olisivat enemmän taustalla.

Valtuutettuna hän haluaa erityisesti edistää lasten ja nuorten asioita. Paikka nuorisolautakunnassa tarjoaa siihen myös mahdollisuuden.

– Nuorten pahoinvoinnista ja ongelmiin varhaisesta puuttumisesta puhutaan, mutta kun rahoja jaetaan, juuri nuoret jäävät ilman. Keskiluokka on väliinputoaja, jonka ongelmat jäävät helposti huomaamatta. Kulissit voivat näyttää hyviltä, mutta niiden taakse voi piiloutua paljon pahoinvointia.

Kohti omia pelkoja

Maria ymmärtää nyt, että hän oli nuorena suorittaja, täydellisyyden tavoittelija ja ylikorostuneesti vastuunkantaja.

– Esikoisena pidin aina huolta pikkusisaruksista. Samalla olin äärettömän epävarma. Haaveilin oopperalaulajan urasta, mutta en kuvitellutkaan, että uskaltaisin esiintyä. Nyt olen päätynyt esille televisioon. Tavallaan olen mennyt sitä kohti, mikä on eniten pelottanut.

Luottamustehtävä kaupunginvaltuutettunakin tuntui ensin pelottavalta.

– Minulla ei ollut siihen tehtävään alun perin edes kauheasti kunnianhimoa. Nyt kun puoli vuotta on takana, olen innoissani ja tunnen vastuuta niistä, jotka ovat minua äänestäneet. Poliitikon työ ei merkitse minulle oman egon korostamista tai uran tekemistä. Haluan oikeasti vaikuttaa ja välittää.

Maria pohtii jo mahdollisuutta asettua ehdolle eduskuntavaaleihin.

– Minua pyydettiin eurovaaliehdokkaaksi, mutta kun lapset ovat näin pieniä, en halunnut ottaa vastaan niin isoa haastetta. Eduskuntavaaleihin on muutama vuosi aikaa, ja siihen mennessä poliittista kokemustakin ehtii karttua.

Mikael on ollut vaimolleen vahva tuki politiikassa.

– Uusissa asioissa on auttanut, että on naimisissa miehen kanssa, jolla on vankka kokemus politiikasta ja poliitikoista. Apua otan mielelläni vastaan, mutta asioista päätän itse. Meillä tuleekin välillä kotona kiivaita poliittisia väittelyitä, Maria kertoo.

Maria ei kadu sitä, että he aloittivat yhteisen elämänsä niin pian ensi tapaamisen jälkeen.

– Emme pelanneet mitään pelejä tavatessamme, meillä ei ollut rooleja eikä muureja. Ne töyssyt, jotka parisuhteeseen tulevat, tulevat joka tapauksessa. Niiltä ei välty, vaikka hidastaisikin etenemistahtia. Yksi suurimpia aikuisiän oppejani on, että et ehkä voi vaikuttaa asioihin jotka tapahtuvat, mutta kylläkin siihen, miten niihin suhtaudut.

Ida Paul ja Kalle Lindroth ovat Emma Gaalassa ehdolla vuoden tulokkaaksi. 

Duona esiintyvän Ida Paulin ja Kalle Lindrothin työtilanne ei ole tavanomaisin, sillä Ida Paul opiskelee toista vuotta maailman parhaaksi rankatussa Harvardin yliopistossa.

”Jenkeissä keskityn kouluun ja teen kappaleita.”

– Lensin yöllä juuri takaisin Suomeen. Teemme töitä periodeissa. Suomessa teemme keikkoja ja musajuttuja. Kun olen Jenkeissä keskityn kouluun ja teen kappaleita, Ida Paul kertoi tänään Emma-ehdokkaiden julkistustilaisuudessa.

Ida Paulin äiti on suomalainen ja isä yhdysvaltalainen. Lapsena hän on asunut Amerikassa lyhyen aikaa, jolloin haave amerikkalaisessa yliopistossa opiskelusta lujittui. 

Hakuprosessi Harvardiin kesti puoli vuotta, jonka aikana Ida Paul keräsi suosituksia opettajilta ja kollegoilta, kirjoitti esseitä ja teki SAT-pääsykokeen. Ida Paul teki jo tuolloin, 19-vuotiaana, kappaleita Warnerin artisteille.

– Toki arvosanat pitää olla kouluun riittävän hyvät, mutta pitää olla lisäksi joku asia, jossa on ihan huippu. Minulla se oli tämä musajuttu, joka on yhä minulle numero yksi.

”Kaikki eivät ole tiedehörhöjä”

Harvardissa Ida Paul ei ole vielä päättänyt pääainettaan, mutta on opiskellut yhteiskuntatieteitä, naistutkimusta sekä sivuaineina tanssia ja teatteria. Hän asuu kampuksella asuntolassa.

”Koulu on ihan oma ekosysteeminsä.”

– On kivaa, kun parhaat kaverit asuvat ihan naapurissa. Koulu on ihan oma ekosysteeminsä, kaikki tarvittava on kävelymatkan päässä. 

– Vaikka koulussa on lahjakkaita ihmisiä, ei kaikki todellakaan ole mitään tiedehörhöjä, jotka ovat hautautuneet laboratorioon. Sinne haetaan joka vuosi entistä monipuolisempi vuosiluokka opiskelijoita.

Harvardiin pääsy ei jää rahasta kiinni

Lukuvuosimaksu Harvardissa on yli 50 000 dollaria eli yli 42 000 euroa. Ida Paul painottaa, että Harvard kuuluu need blind -haun piiriin, jossa maksut räätälöidään opiskelijalle maksukyvyn mukaan. Loput maksusta kuitataan lahjoituksilla, joita yliopisto on saanut.

– Tiedän opiskelijoita, jotka eivät maksa opiskelusta mitään. Jotkut käyvät opintojen ohella töissä. Kenelläkään ei jää pääsy rahoituksesta kiinni.

”Musa on ainut pysyvä asia mun elämässä.”

Ida Paulilla on tällä hetkellä koti Suomessa ja Amerikassa, mutta hän uskoo panostavansa tulevaisuudessa eniten musiikkiin. Ida Paulin ja Kalle Lindrothin ensimmäinen albumi julkaistaan helmikuussa.

– Musa on ainut muuttumaton, pysyvä asia mun elämässä. Vaikka elämä ja vaatimuksen Harvadissa ovat joskus stressaavia, se varmasti kannattaa. Mitä enemmän koen, sitä enemmän minulla on myös lauluihin kirjoitettavaa.

Kansanedustaja Sari Sarkomaa kertoo suru-uutisesta Facebookissa.

Kansanedustaja Sari Sarkomaa, 52, kertoo virallisilla Facebook-sivuillaan suru-uutisesta: hänen nuorin pikkuveljensä on kuollut. 

– Nuorin pikkuveljeni on menehtynyt. Suruviesti saavutti minut 7.12. iltapäivällä. Jupan ystäville suru-uutinen tiedoksi. Jupaa ei enää ole, Sarkomaa on kirjoittanut Facebookiin.

Sarkomaa on omistanut päivityksessään koskettavan runon veljelleen.

Pikkuveljelleni

Ikinä ei tiedä onko aikaa paljon vai vähän
Yhtäkkiä elämäsi loppuikin tähän

Lähdit niin hiljaa
Että vain aamu kuuli
Sylissään matkalle sinut kantoi tuuli

Kiitos yhteisistä lapsuuden vuosista
Ja vuosista sen jälkeen
Uskon että sinun on nyt hyvä 
Taivaan kodissa olla