Elämäntapa­remontti palautti Maria Guzeninan entisiin mittoihinsa, mutta muutos näkyy muutenkin hyvänä olona. ”Minulta kysytään, miten näytät niin energiseltä.”
Elämäntapa­remontti palautti Maria Guzeninan entisiin mittoihinsa, mutta muutos näkyy muutenkin hyvänä olona. ”Minulta kysytään, miten näytät niin energiseltä.”

Kansanedustaja Maria Guzenina-Richardson hukkasi hyvän olonsa raskaisiin ministerivuosiin ja kävi lähellä uupumusta. Vuosi sitten hän päätti muuttaa elämänsä. Tuloksena on kymmenen karistettua kiloa ja vierellä uusi rakas.

Se tapahtui viime keväänä. Kansanedustaja Maria Guzenina-Richardson (sd.), 45, seisoi makuuhuoneensa peilin edessä. Sieltä katsoi vieras nainen.

– Näin harmaan, vanhentuneen täti-ihmisen, jolla oli tummat silmänaluset ja mietin, että tuoko minä olen? Miten tässä näin kävi, päälle nelikymppisenä?

Kaksi vuotta Jyrki Kataisen hallituksen peruspalveluministerinä olivat olleet työläitä. Marian työpäivät venyivät ­pahimmillaan 14 tuntisiksi. Aikaa ei ollut itselle eikä ihmissuhteille.

Riitaisa kuuden puolueen hallitus ­kävi läpi vaikeaa sote-uudistusta, jonka pääpromoottorina Maria toimi. Loppuaikoina hän suoritti työn sisulla.

Oma hyvinvointi ja ulkonäkö tuntuivat tois­sijaisilta ja kiire alkoi näkyä konkreettisesti. Maria vaihtoi korkokengät mataliin, käytännöllisiin ballerinoihin. Hiukset päätyivät käytännöllisesti kiinni.

– Painoni nousi tuona aikana kymmenisen kiloa. En nukkunut tarpeeksi ja söin epäsäännöllisesti. Kun en saanut tarpeeksi yöunta, en jaksanut urheilla ja kun en jaksanut urheilla, ei veri kiertänyt kropassa. Siihen päälle söin vielä ministeriön kokoussämpylät, hän hymähtää.

Viime vuoden toukokuussa Maria joutui jättämään ministerin tehtävät ja palasi kansanedustajaksi, kun puolueen silloinen puheenjohtaja Jutta Urpilainen päätti kierrättää ministereitään. Tärkeän aikakauden loppu tarkoitti enemmän aikaa itselle ja läheisille.

Maria alkoi systemaattisesti muokata vinoutuneita elämäntapojaan. Ensin hän muutti ruokavalionsa säännölliseksi, sitten hän yritti palauttaa unirytminsä normaaliksi.

– Ensimmäiset kerrat salilla olivat raskaita. Oloni oli pöhöttynyt ja tuntui, etten jaksa edes jalkaa nostaa. Yhtäkkiä se vain lähti kulkemaan. Jalat kantoivat, pystyin vetämään treenin täysillä alusta loppuun. Sitten alkoi tuntua hyvältä.

Ministeriaikana vaatekoko kipusi 40:een ja sen ylikin. Monelle normaali koko tuntui entiselle  mallille liian suurelta. Nyt Maria on kokoa 36.

Vaikka muutos on tapahtunut maltillisesti, omalle peilikuvalleen hän on vieläkin sokea.

– Ostin jokin aika sitten farkut ja ­sanoin myyjälle, että olen vähän laihtunut, voisin kokeilla kahdenkymmenenyhdeksän tuuman farkkuja. Myyjä katsoi oudosti, mutta toi housut, jotka eivät istuneet päälläni yhtään.

Nyt Maria istuu punaisella sohvalla mustissa pillifarkuissa, kokoa 25. ­Ymmärrys omasta pienentyneestä olemuksesta aiheuttaa kansanedustajassa huutonaurun.

– En olisi ikinä uskonut, että mahdun näihin!

Nainen hymyilee ja hehkuu niin, etteivät pelkät terveet elämäntavat riitä selitykseksi. Hän näyttää rakastuneelta naiselta. Maria myöntää, että yksinäisten ministerivuosien jälkeen hän on löytänyt rinnalle uuden kumppanin.

– Kyllähän se pistää säteilemään, kun rinnalla on mies, joka rakastaa kunnolla, Maria sanoo, muttei halua kertoa rakkaastaan enempää.

Nykyiseen viikkorytmiinsä Maria mahduttaa ainakin kolme juoksukertaa salilla. Sen lisäksi hän käy jumpassa.

– Ministerivuosien kilot tulivat reisiin, mahaan, takapuoleen, käsivarsiin, selkään. Siis joka paikkaan, esittelee Maria ja osoittelee sormilla ongelmakohtia.

Haastatteluun hän on konkannut ­portaat jäykin jaloin.

– Nyt olen ihastunut vuosien jälkeen uudelleen ryhmäliikuntatunteihin. Kävin eilen ensimmäistä kertaa bodylicious-peppujumpassa. Sen jäljiltä en pysty edes kävelemään kunnolla, hän naurahtaa.

Uusi olomuoto ei ole jäänyt muilta huomaamatta.

– Moni on kysynyt, mitä sinulle on tapahtunut, kun näytät niin erilaiselta, olet energinen ja silmissä on terävä katse. Vastaan, että kun elämänilo löytyy, kroppakin voi hyvin.

Ruokavaliostaan Maria on jättänyt kokonaan pois punaisen lihan, sokerin ja vehnäjauhot – ja arki-iltojen siiderit.

– Olen vähentänyt myös alkoholinkäyttöäni. En juo enää sokerilimuja tai siidereitä, joita oli niin helppo ottaa yksi työpäivän päätteeksi. Huomasin, että lasikin siideriä vaikuttaa nukkumiseeni. Mieluummin pidän yöuneni yhtenäisenä. Joskus voin ottaa lasillisen viiniä.

Hampaat irvessä

Kun Maria pääsi eduskuntaan vuonna 2007, paineet olivat kovat. Hän oli julkkisehdokas, joka oli 90-luvulla tullut tunnetuksi musiikkikanava MTV:n juontajana Lontoossa ja sittemmin radio- ja tv-toimittajana Suomessa.

– Oli luonnollista, että ihmiset epäilivät urani alussa. Jokaisen pitääkin ansaita kannuksensa uudessa työssä. Politiikkaan tulee usein julkkiksia, jotka häipyvät hetken päästä. Heille se voi olla vain välivaihe tai nimennostattamisprojekti. Minä haluan olla mukana pitkään.

Toisen kauden kansanedustajan nouseminen ministeriksi vuonna 2011 oli monelle yllätys – ja Marialle haaste, josta ei voinut kieltäytyä. Työ vaati perehtymistä, eikä Maria halunnut olla pelkkä kumileimasin.

– Saatoin herätä kahdelta yöllä lukemaan muistioita. Seuraavana päivänä sihteerini sanoi, ettei viestejä lähetellä öisin 3:40, silloin sinun pitäisi nukkua. Mutta kun aikaa ei ollut, aloin tehdä kompromisseja unen kanssa.

Ministerivuosiensa jälkeen Marialla on riittänyt enemmän aikaa itselleen ja läheisille. Vierelle on löytynyt myös uusi rakas.

Taipumus suorittamiseen syntyi lapsuudenkodissa. Maria on kertonut julkisuudessa, kuinka isä joi ja löi, ja Maria yritti korjata jäljet. Alkoholistiperheessä miellyttämisen halu iskostui selkärankaan jo lapsena. Sellaisen voisi kuvitella tekevän poliitikon entistäkin haavoittuvammaksi. Maria sanoo, että hänet juuri se saa työskentelemään entistä lujemmin.

– Usein alkoholisti- tai väkivalta­perheen lapsille kehkeytyy vahva omanarvontunto, kun on hyväksynyt tapahtuneen. Sellainen ihminen ei myöskään odota passiivisesti, että jotain tapahtuisi, vaan hän uurastaa saadakseen hyväksynnän. Tarkkailen vieläkin, ettei ­kukaan ole ärtynyt ja olen aina toimintavalmiudessa.

Uurastaminen oli Marian venäläisen äidinäidin Ljuban ahkerasti käyttämä sana.

– Isoäiti sanoi aina, että uurastaminen on hyväksi. Kun pikkutyttönä autoin häntä myymään vihanneksia torilla, sain palkkion työpäivän jälkeen. Eihän se olisi tuntunut miltään, jos olisin saanut palkkion tekemättä mitään.

Sama velvollisuudentunne näkyy yhä. Pitkänkään työpäivän jälkeen Maria ei vain istahda sohvalle, vaan siivoaa ensin kodin. Sohvahetkikin on ansaittava.

Halu korjata kaikki, jopa mahdoton, vei uupumuksen rajoille.

– Näkyihän se ministerikaudellani, kun hampaat irveessä suoritin ja uupuessanikin kieltäydyin tunnustamasta ­itselleni, että olen jo aika heikossa hapessa. Aamulla sitä vain veti itsensä ylös ja lähti töihin velvollisuudesta, että minähän hoidan tämän homman.

Maria onkin joutunut opettelemaan delegointitaitoja.

– Ymmärrän, ettei minun tarvitse kantaa kaikkia taakkoja yksin. Se on kyllä vaikeaa, pienissäkin asioissa. Jos vaikka pöydällä on likainen astia, en pyydä toista viemään sitä tiskialtaaseen, vaikka hän olisi lähempänä. Mieluummin vien astian itse, koska en odota, että kukaan muu tekisi sen puolestani.

Oma perhe, äiti ja 14-vuotias poika Alex, eivät Marian mukaan ole kärsineet hänen urastaan. Kun Maria aloitti kansanedustajana, Alex oli kahdeksanvuotias. Poika on kasvanut siihen, että äiti tekee paljon töitä ja on julkisuudessa.

Poikaansa Maria luonnehtii tasa­painoiseksi, rauhalliseksi ja keskustelevaksi. Ja äitiinsä tulleena erityisen kiinnostuneeksi yhteiskunnallisista asioista.

– Ehkä se johtuu siitä, että hän on ­joutunut kuuntelemaan minua koko ­elämänsä, naurahtaa Maria.

–Olen hyvin ylpeä pojastani. Ajattelen usein kiitollisena, että tulipa siitä viisas ja huomaavainen.

Maria jäi pois tulevista Eurovaaleista Alexin ja iäkkään äitinsä vuoksi. Marian isä kuoli muutama vuosi sitten.

– Europarlamentaarikon pesti on ­viisivuotinen. Halusin, että Alex käy koulunsa loppuun Suomessa ja että hänen elämässään on pysyvyyttä. Haluan myös itse vaikuttaa täällä Suomessa.

Työ Euroopan neuvoston Suomen delegaation puheenjohtajana vie Marian ulkomaille noin kerran kuussa. Silloin äiti pitää huolen Alexista.

Ministerikyydissä on yksinäistä

Kateellisten puheita on politiikassa vaikea välttää, eikä Maria ole vaatimaton luonne. Osin syystä: viime eduskuntavaaleissa hän oli naisten ääniharava.

 Timo Soini on loistava esimerkki siitä, miten poliitikkoa usein parjataan ääneen, mutta se johtuu kitkeryydestä, että tuohan saa hirveästi ääniä. Viimeksi minä sain naisista eniten ääniä koko Suomessa, jopa vaikeana tunnetulla ­Uudellamaalla. On siis ymmärrettävää, että minuakin kritisoidaan ja lyödään lujaa. Onneksi olen lujaa tekoa.

Maria näkee oman ministerikautensa auttaneen seuraajansa, puoluetoveri Susanna Huovisen työtä.

– Susannan työsarka on varmasti monin paikoin helpompi kuin omani. Raivasin hänelle tien, laitoin liikkeelle ja kävin matsia asioista, jotka hän saa nyt viedä loppuun rauhallisemmassa ilmapiirissä.

Maria sanoo, ettei ota omaa menestystään itsestäänselvyytenä, vaikkei ­liioin pyytele olemassaoloaan anteeksi.

– Olen aina jännittänyt vaalituloksia niin että voin pahoin. Valvojaisissa piti näyttää tyyneltä, vaikka koko ajan teki mieli mennä oksentamaan. Jännitin niin, että mitenköhän tässä käy.

Puolueen sisällä muutokset eivät ole ohi. Viime viikolla Jutta Urpilainen ­joutui väistymään, kun puoluekokous valitsi uudeksi puheenjohtajaksi ay-­pomo Antti Rinteen.

– Toivon, että Jutta käyttää kaiken ministerinä ja puheenjohtajana oppimansa hyödyksi jossakin toisessa asemassa. Hän on nuori nainen, jolla on edelleen paljon annettavaa. Antti Rinne on viisas, kun hyödyntää Jutan osaamisen esimerkiksi eurooppalaisissa neuvottelupöydissä. Siellä Juttaa pidetään vahvana ja osaavana vaikuttajana.

Mariaa on kuvailtu kovaksi pyrkiessään päämääräänsä. Suorasanaisilla ­ihmisillä on yleensä vihollisia.

– En koe, että minulla olisi vihollisia, hän pyörittelee sanojaan ja vaikenee hetkeksi.

– On vain opponoijia tai ihmisiä, jotka eivät ole samaa mieltä kanssani.
Hänen mukaansa politiikassa ei ­taklata merkityksettömiä ihmisiä.
– En ihmettele, että minua yhä taklataan, mutta olisi järjetöntä jättää politiikka vain siksi. Jos naisen poliittiseen uraan tulee säröjä, hänen oletetaan vetäytyvän ja pyytelevän anteeksi. Oikea tasa-arvo on sitä, että nainen hakee paikkansa myös niiden takapakkien jälkeen.

Marian kohdalla tämä tarkoittaa, että hän on ehdolla ensi eduskuntavaaleissa. Ministeriksikin hän on valmis, viimeisen pestin raskaudesta huolimatta.

Millainen ihminen haluaa ministeriksi, ehkä toistamiseen?

– Peloton. Ministerin auton takapenkki on hyvin yksinäinen paikka, hän sanoo.

Ihana, tolkuton tuulenhalkoja

Ministerivuosien elämäntyyli ei kaduta Mariaa.

– Minun piti tehdä siinä tilanteessa niin kuin tein.  Olen ollut pienestä tytöstä yrittäjähenkinen, olen laittanut itseni likoon ja ottanut riskejä, Maria sanoo.

– Seitsenvuotiaana kuulin vanhempieni puhuvan, että meillä oli tiukkaa taloudellisesti. Kun tulin koulusta kotiin, keräsin keittiön kaapeista vanhat purnukat, raahasin ne pihalle ja laitoin kyltin, että myydään keittiötarvikkeita. Ymmärsin jo silloin, että taloudellinen tilanteeni on riippuvainen siitä, miten itse toimin.

Ennen poliitikon uraansa Maria teki freelancerina ohjelmia Yleisradiolle ja omisti 2000-luvun taitteessa vaatekaupan Helsingissä. Nykyisin elämässä on erilainen varmuus. Hän asuu Espoossa rivitalossa, nauttii kansanedustajan palkkaa ja on tunnettu poliitikko.

Oma ulkonäkökään ei aiheuta enää epävarmuutta niin kuin nuorempana.

– Naisen ei tarvitse täyttää muiden kauneusihanteita tai näyttää barbielta. Omanarvontunne riittää. Minullakin on iso nenä, joka häiritsi hirveästi nuorena. Nyt olen ylpeä tästä tolkuttomasta tuulenhalkojastani.

Maria sanoo olevan sinut itsensä ja ikänsä kanssa. Se näkyy. Järkevät ballerinat ovat vaihtuneet mustiin koroke­pohjaisiin korkokenkiin.

–Ikään ei pidä alistua. Vielä 45-vuotiaanakin voi muuttaa elämänsä suunnan. Ei saa koskaan ajatella, että tässä tämä oli.

Maria Guzenina-Richardson
(os. Stieren, ent. Lindell)

■ 12.01.1969 Helsingissä syntynyt kansanedustaja ja Espoon kaupunginvaltuutettu, Euroopan neuvoston Suomen valtuuskunnan puheenjohtaja.
■ Työskenteli MTV-Europen juontajana Lontoossa 1993–1997.
■ Ollut kolmesti naimisissa. Poika Alex (s. 1999) syntyi liitosta Skunk Anansie -yhtyeen rumpali Mark Richardsonin kanssa.
■ Harrastaa kuntosalia ja ruoanlaittoa.

Prinssi Harryn ja herttuatar Meghanin hääkuvista huokuu sama välitön ja onnellinen tunnelma, joka nähtiin vihkitilaisuudessa.

Kensingtonin palatsi on viimein julkaissut kuvia lauantaina avioituneista prinssi Harrystä ja Meghan Marklesta.

Hovi julkaisi Sussexin herttuaparista kolme kuvaa, joista yksi on kaunis mustavalkoinen otos. Kuvassa Harry ja Meghan ovat asettuneet portaille ja hymyilevät iloisina – Harry ehkä maireampana kuin koskaan.

Herttuatar Meghan poseerasi ilman huntuaan mustavalkoisessa kuvassa tuoreen aviomiehensä prinssi Harryn kanssa. Kuva: Alexi Lubomirski / Kensingtonin palatsi
Herttuatar Meghan poseerasi ilman huntuaan mustavalkoisessa kuvassa tuoreen aviomiehensä prinssi Harryn kanssa. Kuva: Alexi Lubomirski / Kensingtonin palatsi

– Herttua ja herttuatar haluavat kiittää kaikkia, jotka osallistuivat heidän häidensä juhlintaan. He ovat onnekkaita, että saivat jakaa päivän kaikkien Windsoriin kokoontuneiden sekä televisiota katsoneiden kesken, Kensingtonin palatsin Twitter-viestissä kerrotaan.

Julkaistujen kuvien joukossa on myös virallinen potretti hääparista sekä heidän lähipiiristään.

Viralliseen sukupotrettiin asettuivat Harryn ja Meghanin lisäksi morsiuslapset, kuningatar Elisabet II ja prinssi Philip, prinssi Charles ja herttuatar Camilla, prinssi William ja herttuatar Catherine sekä Meghanin äiti Doria Ragland. Kuva: Alexi Lubomirski / Kensingtonin palatsi
Viralliseen sukupotrettiin asettuivat Harryn ja Meghanin lisäksi morsiuslapset, kuningatar Elisabet II ja prinssi Philip, prinssi Charles ja herttuatar Camilla, prinssi William ja herttuatar Catherine sekä Meghanin äiti Doria Ragland. Kuva: Alexi Lubomirski / Kensingtonin palatsi

Harry ja Meghan poseerasivat morsiuslasten kanssa Windsorin linnan lattialla. Kuva: Alexi Lubomirski / Kensingtonin palatsi
Harry ja Meghan poseerasivat morsiuslasten kanssa Windsorin linnan lattialla. Kuva: Alexi Lubomirski / Kensingtonin palatsi
Kuva David Beckhamista riisumassa aurinkolasejaan kuninkaallisiin häihin mennessä levisi viikonloppuna sosiaalisessa mediassa. Kuvat: Reuters
Kuva David Beckhamista riisumassa aurinkolasejaan kuninkaallisiin häihin mennessä levisi viikonloppuna sosiaalisessa mediassa. Kuvat: Reuters

Twitter-yleisön mielestä David Beckham oli kuninkaallisten häiden paras osa. 

Koko viikonlopun ajan kansainvälistä mediatilaa on hallinnut yksi ihminen, näyttelijä Meghan Markle, eli nykyinen Sussexin herttuatar Meghan.

Toki Meghanin aviomies prinssi Harry on myös näkynyt kuvissa morsiamensa rinnalla, ja hippusen palstatilaa ovat saaneet esimerkiksi innostuneet sulhaspojat, kirkkaankeltaisissa juhlinut Amal Clooney ja lenkkareita mekon kanssa käyttänyt Serena Williams.

Yksi tyyli-ikoni on kuitenkin jäänyt liian vähälle huomiolle: jalkapallolegenda, tyyli-ikoni ja lukemattomien ihmisten julkkisihastus numero yksi, David Beckham

Jos Twitteriä on uskominen, tummanharmaassa puvussa ja kaksirivisessä vaaleanharmaassa liivissä esiintynyt Beckham oli yksi häiden tärkeimmistä vieraista. 

Eivätkä nämä ole edes hänen häänsä!

Beckham, aina niin ärsyttävän hyvännäköisenä. 

Poskisuukko Beckhamille sai Sir Elton Johnin lipomaan huuliaan.

Mitä Beckhamin tyyliin tulee, siitä tiedetään Voguen mukaan seuraavaa:

Kapealinjainen puku oli Dior Hommelta, ja sen on suunnitellut Kim Jones, joka juuri nimitettiin merkin johtoon alkuvuodesta. Mukava avaus herra Jonesin pääsuunnittelijauralle siis. Pukuun Beckham yhdisti kultaisen taskukellon ja aurinkolasit.

Lisäksi Beckhamilla on tietysti eräänlaisia pysyviä asusteita. Esquire arvelee artikkelissaan, että David Beckham saattaa olla ainoa kuninkaallisten häiden vieras, jolla on tatuointeja kaulassa. 

Beckham paranee vanhetessaan

Kuluneen sanonnan mukaan nainen on kuin viini, eli paranee vanhetessaan (joskaan Alkon asiantuntijan mukaan sanonta ei koske kaikkia viinejä). 43-vuotias Beckham on elävä todiste siitä, että vähintäänkin osa miehistäkin paranee iän myötä. 

Pyörivätkö kellon viisarit David Beckhamin kohdalla eri suuntaan?
Toivoa on!

Siltä varalta, että joku ei vieläkään ole vakuuttunut Beckhamin nousujohteisesta tyylikkyydestä:

David Beckham kymmenen vuotta sitten – sama hymy, vähemmän tukkaa ja tatuointeja.
David Beckham kymmenen vuotta sitten – sama hymy, vähemmän tukkaa ja tatuointeja.

David Beckham 15 vuotta sitten korvakoruineen ja vaalennettuine hiuksineen.
David Beckham 15 vuotta sitten korvakoruineen ja vaalennettuine hiuksineen.

David Beckham 20 vuotta sitten. 1990-luvun lopussa hän suosi keskijakausta.
David Beckham 20 vuotta sitten. 1990-luvun lopussa hän suosi keskijakausta.