"On ihan hyvä, ettei elämä ole ollut liian helppoa. Tylsistyisin tasaiseen arkeen", Maria arvioi. Kuva Andreas Janett
"On ihan hyvä, ettei elämä ole ollut liian helppoa. Tylsistyisin tasaiseen arkeen", Maria arvioi. Kuva Andreas Janett

Yrittäjä Maria Drockila selvisi vaikeasta nuoruudesta, mediakohuista ja konkurssiuhasta. Enää hän ei pelkää pyytää apua.

Maria Drockilan, 34, työhuoneen nurkassa nököttää kukka, jota ei voi parhaalla tahdollakaan sanoa hyvinvoivaksi. Hontelo palmu on kituuttanut itselleen sentin paksuisen rungon, jonka päässä roikkuu harva lehtitupsu.

– Tuo kukka taitaa olla ainoa asia, joka on pysynyt mukanani kaksikymmentä vuotta. Välillä en ole muistanut kastella palmua moneen kuukauteen, mutta se on sinnitellyt hengissä, Maria naurahtaa.

Sitkeyttä on vaadittu Marialtakin, jonka vaikeudet alkoivat jo kouluaikana.

– Minusta tuntui pitkään, etten sopeudu tähän yhteiskuntaan, kun en mahdu perinteiseen muottiin. Olin se surkea oppilas, joka veteli kokeista vitosia eikä innostunut oikein mistään. Kun kukaan ei nähnyt vahvuuksiani, en uskonut niihin itsekään.

Neljätoista vuotta omaa kynttilä- ja lahjatavarayritystä pyörittänyt Maria sanoo suoraan, että työ on ollut hänen pelastuksensa.

– Ennen minusta tuntui siltä, etten osaa mitään, mutta nykyään tiedän pystyväni mihin tahansa. Työstä sain ensimmäiset onnistumisen elämykseni. Sellaista tunnetta en koskaan koulussa kokenut.

Ensi keväänä Maria aikoo antaa jälleen kyytiä ennakkoluuloille kilpaillessaan MTV3:n Hyväntekeväisyys-Diili-ohjelmassa. Sen nuorimmat katsojat tuskin muistavat, että alun perin Maria tuli tunnetuksi missikruunusta vuonna 1997.

– En olisi ikinä uskonut, että yhden kuukauden periodi tulee leimaamaan elämääni niin voimakkaasti. Misseys on risti, jota kannan mukanani hautaan saakka, hän myöntää.

Spede ja huhumylly

Massiivisempi pyöritys Mariaa odotti kuitenkin missikisojen jälkeen, kun viihteen monitoimimies, nyt jo edesmennyt Pertti Pasanen nimitti hänet Spede Yhtiöiden toimitusjohtajaksi. Omituiselle siirrolle haettiin selitystä jopa sukulaisuussuhteesta.

Maria ei uteluihin koskaan vastannut, vaan keskittyi uuteen pestiinsä, joka venyi lopulta neljän vuoden mittaiseksi.

– Aivan untuvikkonahan minä siihen työhön menin. En osannut aluksi suurin piirtein muuta tehdä kuin teroittaa lyijykyniä ja sisustaa toimistoa. Suurimman paineen toi media. 19-vuotiaana ihminen on kuitenkin aika haavoittuvassa iässä. Olin kuin pelinappula, jota heiteltiin sinne tänne, Maria on oivaltanut jälkikäteen.

Kouluaikojen romuttamalle itsetunnolle kokemus teki silti hyvää. Maria sai vahvistusta mielessä kyteneelle unelmalleen ja perusti vuonna 1998 oman yrityksen, kynttiläpajan.

– Oman firman myötä tajusin, että enhän minä nyt aivan surkea voi olla, jos saan liikevaihdon kasvamaan.

Innostus tuotti tulosta. Vuonna 2006 Marialle myönnettiin valtakunnallinen Vuoden nuori yrittäjä -palkinto.

Seuraava vuosi toi mukanaan lisää hyviä uutisia: Maria sai esikoistyttären silloisen miehensä, Janne Timosen kanssa. Hän irrottautui työmaailmasta ja rekrytoi tilalleen sijaisen.

– Viihdyin vauvan kanssa kotona niin hyvin, että suunnittelin työkuvioiden muutoksesta pysyvämpääkin ratkaisua. Olisin halunnut keskittyä enemmän tuotekehittelyyn ja luovaan suunnitteluun.

Konkurssin partaalla

Puolentoista vuoden poissaolon jälkeen Marian oli pakko palata firmansa toimitusjohtajaksi. Kynttiläpaja oli sukeltanut niin rajuun syöksyyn, että koko yritys oli konkurssin partaalla.

– Kun tulin takaisin, firmani oli monta sataatuhatta tappiolla ja yrityksen pääoma oli huvennut. Se oli hirvittävä tilanne, josta en voinut syyttää muuta kuin itseäni. Minähän olin sijaiseni palkannut, hän toteaa.
Lisälainan, yhteistyökumppaniensa ja monen vuoden työn avulla Maria nousi lopulta jaloilleen.

– Jouduin ensimmäistä kertaa elämässä tilanteeseen, jossa minun oli nieltävä ylpeyteni ja pyydettävä apua. Tuo kokemus todisti, että kukaan ei selviä yksin. Olen kiitollinen siitä, että minulla on niin ihania yhteistyökumppaneita ja sitoutunut henkilökunta, koska ilman heitä en olisi nyt tässä, Maria kiittelee.

Vaikka Maria iloitseekin siitä, että firma on taas jaloillaan, hän ei haaveile miljoonatuotoista.

– Mitä vanhemmaksi olen tullut, sitä enemmän raha on menettänyt merkityksensä. Taloudellinen perustoimeentulo riittää minulle. Se, että on katto pään päällä, ruokaa ja vaatetta.

Koko haastattelu Me Naisten numerossa 50/2012.

Ida Paul ja Kalle Lindroth ovat Emma Gaalassa ehdolla vuoden tulokkaaksi. 

Duona esiintyvän Ida Paulin ja Kalle Lindrothin työtilanne ei ole tavanomaisin, sillä Ida Paul opiskelee toista vuotta maailman parhaaksi rankatussa Harvardin yliopistossa.

”Jenkeissä keskityn kouluun ja teen kappaleita.”

– Lensin yöllä juuri takaisin Suomeen. Teemme töitä periodeissa. Suomessa teemme keikkoja ja musajuttuja. Kun olen Jenkeissä keskityn kouluun ja teen kappaleita, Ida Paul kertoi tänään Emma-ehdokkaiden julkistustilaisuudessa.

Ida Paulin äiti on suomalainen ja isä yhdysvaltalainen. Lapsena hän on asunut Amerikassa lyhyen aikaa, jolloin haave amerikkalaisessa yliopistossa opiskelusta lujittui. 

Hakuprosessi Harvardiin kesti puoli vuotta, jonka aikana Ida Paul keräsi suosituksia opettajilta ja kollegoilta, kirjoitti esseitä ja teki SAT-pääsykokeen. Ida Paul teki jo tuolloin, 19-vuotiaana, kappaleita Warnerin artisteille.

– Toki arvosanat pitää olla kouluun riittävän hyvät, mutta pitää olla lisäksi joku asia, jossa on ihan huippu. Minulla se oli tämä musajuttu, joka on yhä minulle numero yksi.

”Kaikki eivät ole tiedehörhöjä”

Harvardissa Ida Paul ei ole vielä päättänyt pääainettaan, mutta on opiskellut yhteiskuntatieteitä, naistutkimusta sekä sivuaineina tanssia ja teatteria. Hän asuu kampuksella asuntolassa.

”Koulu on ihan oma ekosysteeminsä.”

– On kivaa, kun parhaat kaverit asuvat ihan naapurissa. Koulu on ihan oma ekosysteeminsä, kaikki tarvittava on kävelymatkan päässä. 

– Vaikka koulussa on lahjakkaita ihmisiä, ei kaikki todellakaan ole mitään tiedehörhöjä, jotka ovat hautautuneet laboratorioon. Sinne haetaan joka vuosi entistä monipuolisempi vuosiluokka opiskelijoita.

Harvardiin pääsy ei jää rahasta kiinni

Lukuvuosimaksu Harvardissa on yli 50 000 dollaria eli yli 42 000 euroa. Ida Paul painottaa, että Harvard kuuluu need blind -haun piiriin, jossa maksut räätälöidään opiskelijalle maksukyvyn mukaan. Loput maksusta kuitataan lahjoituksilla, joita yliopisto on saanut.

– Tiedän opiskelijoita, jotka eivät maksa opiskelusta mitään. Jotkut käyvät opintojen ohella töissä. Kenelläkään ei jää pääsy rahoituksesta kiinni.

”Musa on ainut pysyvä asia mun elämässä.”

Ida Paulilla on tällä hetkellä koti Suomessa ja Amerikassa, mutta hän uskoo panostavansa tulevaisuudessa eniten musiikkiin. Ida Paulin ja Kalle Lindrothin ensimmäinen albumi julkaistaan helmikuussa.

– Musa on ainut muuttumaton, pysyvä asia mun elämässä. Vaikka elämä ja vaatimuksen Harvadissa ovat joskus stressaavia, se varmasti kannattaa. Mitä enemmän koen, sitä enemmän minulla on myös lauluihin kirjoitettavaa.

Kansanedustaja Sari Sarkomaa kertoo suru-uutisesta Facebookissa.

Kansanedustaja Sari Sarkomaa, 52, kertoo virallisilla Facebook-sivuillaan suru-uutisesta: hänen nuorin pikkuveljensä on kuollut. 

– Nuorin pikkuveljeni on menehtynyt. Suruviesti saavutti minut 7.12. iltapäivällä. Jupan ystäville suru-uutinen tiedoksi. Jupaa ei enää ole, Sarkomaa on kirjoittanut Facebookiin.

Sarkomaa on omistanut päivityksessään koskettavan runon veljelleen.

Pikkuveljelleni

Ikinä ei tiedä onko aikaa paljon vai vähän
Yhtäkkiä elämäsi loppuikin tähän

Lähdit niin hiljaa
Että vain aamu kuuli
Sylissään matkalle sinut kantoi tuuli

Kiitos yhteisistä lapsuuden vuosista
Ja vuosista sen jälkeen
Uskon että sinun on nyt hyvä 
Taivaan kodissa olla