Mari Sainio (o.s. Kakko) Me Naisissa vuonna 2007.
Mari Sainio (o.s. Kakko) Me Naisissa vuonna 2007.

Big Brother -ohjelma ei ollut käänteentekevä vain siihen osallistuneille kilpailijoille, vaan myös juontaja Mari Sainiolle (o.s. Kakko). Taustatiimistä löytyi nimittäin se oikea. – Tätä ihmistä olen etsinyt koko elämäni, Mari sanoi Me Naisten haastattelussa vuonna 2007.

Vuoden alussa Viihdeuutisten juontajana aloittaneen Mari Kakon, 33, viime viikot ovat olleet aikamoista pyöritystä. Uuden työn lisäksi lehtien palstoilla on spekuloitu Marin suhdetta naimisissa olevaan mieheen ja kahden lapsen isään, johon hän tutustui tosi-tvsarja Big Brotherin tuotannon aikana.

Kun Mari nyt astuu sisään talvitamineissaan ja ulkoilmaa huuruten, ei kiireestä tai lehtikirjoitusten aiheuttamista huolen rypyistä ole tietoakaan. Ilman sen suurempia selvännäkijän kykyjä huomaa, että tämä nainen on tyytyväinen elämäänsä: koko olemus suorastaan säteilee tasapainoa ja onnea.

– Hyvä olo on varmasti seurausta kahdesta asiasta. Ensinnäkin ikä on tuonut varmuutta, nyt tiedän mitä haluan. Sen lisäksi kaikki palikat ovat tällä hetkellä elämässäni kohdallaan. Minulla on ihana työ, ihania harrastuksia, ihania ystäviä ja ihminen, jonka kanssa minun on hyvä olla.

Tuo ihminen on Big Brotherin toisen tuotantokauden ohjaaja Kim Sainio, joka haki vuoden alussa avioeroa aiemmasta liitostaan. Mari ja Kim muuttivat yhteenreilu kuukausi sitten.

– Juorulehtien kirjoitukset eivät minua hetkauta, lähinnä ne tuntuvat huvittavilta. Minua ei vaivaa se, mitä ulkopuoliset ajattelevat elämästäni: tärkeintä on, että läheiseni tietävät, miten asiat oikeasti ovat. Suhdettamme ovat julkisuudessa kommentoineet pääasiassa ihmiset, jotka eivät tunne taustoja eivätkä tiedä, mitä kaikkea on tapahtunut.

Mari osasi kuitenkin odottaa pahoja puheita.

– Totta kai tiesin, että otsikoita on tulossa. Silti en epäröinyt hetkeäkään heittäytyä tähän suhteeseen. Kolahdus oli sen verran kova, ettei siinä jäänyt mitään epäselvää. Tajusin heti, että tämä on se ihminen, jota olen etsinyt koko elämäni.

En vaihtaisi päivääkään pois

Ilman julkisuuden asettamia paineitakin voisi kuvitella, että on haastavaa aloittaa suhde tilanteessa, jossa mukana on elettyä elämää ja kaksi lasta. Mari itse ei kuitenkaan koe, että ympäröivillä olosuhteilla olisi ollut minkäänlaista vaikutusta parin keskinäiseen suhteeseen.

– Uskon, ettei elämässä tapahdu mitään sattumalta, kaikella on tarkoituksensa, aikansa ja paikkansa. Niin tälläkin kohtaamisella. Joku jossakin oli päättänyt, että asioiden pitää mennä juuri näin.

Marin mukaan hänellä on ylipäätään vahva intuitio niin ihmisten kuin asioidenkin suhteen.

– Jo viidentoista minuutin tapaamisen jälkeen tiedän yleensä, mitä mieltä olen jostakin ihmisestä enkä ole vielä kertaakaan erehtynyt. Luotan vaistooni ja yritän toimia sen viitoittamalla tavalla. Minusta ihmistä ei yksinkertaisesti ole luotu elämään yksin, ja kun lopulta sitten kohtaa ihmisen, joka heti alusta lähtien tuntuu oikealta, tunteeseen pitää mielestäni uskoa.

Asioiden katumiseen Mari ei sen sijaan halua elämäänsä tuhlata. Jos hommat menevät metsään, ne menevät eikä siihen kuole.

– En kadu elämässäni mitään, heittäydyn aina täysillä mukaan kaikkeen, mitä teen. Kun luottaa sydämensä ääneen ja toimii sen mukaan, ei tarvitse harmitella asioita jälkeenpäin. Vain silloin voisi olla katumisen paikka, jos
toimisin vastoin omaa sydäntäni.

Myös töiden suhteen Mari kokee aina olleensa onnekas. Vastaan on kuin sattumalta tullut mielenkiintoisia mahdollisuuksia, jotka ovat avanneet ovia uusiin maailmoihin.

– Kirjoitin ylioppilaaksi vuonna 1992 ja tein viiden vuoden ajan pelkästään lapsesta asti haaveilemiani tanssijan töitä, esiinnyin ja opetin. Sen jälkeen olin ihan pihalla, en tiennyt yhtään, mitä halusin seuraavaksi tehdä. Niinpä menin päiväksi työvoimatoimistoon ja kaivoin esiin kaikki
opiskelumahdollisuudet, mitä Suomesta löytyi.

Helsinkiläisen ammattikorkeakoulun Stadian tarjoama medianomin tutkinto ei ollut Helsingistä kotoisin olevalle Marille ennestään tuttu, mutta ainoa, joka kuulosti vähääkään kiinnostavalta.

– Laitoin paperit sisään ja tulin valituksi. Koulu avasi silmäni asioille, joita haluan tehdä: vähitellen siirryin myös ruudun toiselle puolelle juontajaksi. Ensimmäisen tv-työn saaminen oli hieno hetki, ja sen jälkeen jokainen uusi pesti on ollut taas askel eteenpäin. Nyt olen tehnyt tasaisesti töitä sekä tuotantopuolella että kameran edessä.

Marin ensimmäinen juontotyö televisiossa oli musiikkiin keskittynyt Lista, jota seurasi visailuohjelma Noutajat.net.

– Tv-töiden jälkeen löysin kirjoittamisen, josta olen aina tykännyt. Pitkään aikaan en kuitenkaan osannut ajatella, että voisin kirjoittaa lehtiin ihan työkseni. Myös perusliikunnallisuuteni on vähitellen jalostunut ammatiksi. Aloin tanhuta 6-vuotiaana ja menin tanssikouluun 15-vuotiaana, ja sen jälkeen olen liikkunut säännöllisesti. Näin jälkeenpäin tuntuu, että urani alku on ollut täynnä hienoja sattumia.

Tällä hetkellä Mari kokee olevansa unelma-ammatissaan saadessaan yhdistää töissään kaikki kolme itselleen rakasta asiaa eli kirjoittamisen, liikunnan ja television.

– Tulossa on hyvin työntäyteinen kevät. Viihdeuutisten lisäksi luvassa on freelance-toimittajan ja aerobic-ohjaajan töitä sekä juontokeikkoja.

Olen sinut itseni kanssa

Televisiotöitä aloittaessaan Mari otti kaiken negatiivisen palautteen henkilökohtaisesti.

– Ikävien kommenttien miettiminen vei liikaa aikaa. Nyt olen oppinut suodattamaan: kuuntelen kyllä mielelläni kaikenlaista kritiikkiä, mutta poimin sieltä vain itselleni tärkeät asiat. Sonnankin joukosta voi joskus löytyä totuuden siemen, josta voin jatkossa ottaa opikseni. Enää negatiivinenkaan palaute ei pahoita mieltäni, sillä tiedän olevani ammattitaitoinen, tiedän mitä osaan.

Monien muiden asioiden suhteen Mari on edelleen herkkä.

– Olen kauhea tunneihminen ja heikompien puolustaja kaikessa mahdollisessa, oli sitten kyse lapsista, eläimistä tai kaltoin kohdelluista ihmisistä. Jonkun traagisen elokuvan jälkeen saatan olla kaksikin päivää aivan maassa, tapahtumat menevät niin syvälle. Joistakin elokuvista tiedän jo etukäteen, etten voi katsoa niitä ollenkaan. Liikuttuisin kuitenkin ihan liikaa.

Silti Mari ei usko, että itseään pitäisi loputtomiin suojella kaikelta koskettavalta.

– Ihminen kaipaa tunnekokemuksia, ja aion jatkossakin katsoa elokuvia ja tehdä asioita, jotka herättävät suuria tunteita. Herkkyyteni ansiosta koen myös positiiviset asiat hyvin voimakkaasti. Minut on helppo saada innostumaan ja monia juttuja teen aivan lapsen riemulla.

Mari kertoo iän karttuessa oppineensa arvostamaan entistä enemmän pieniäkin asioita. Kirkas sininen taivas aamuisella juoksulenkillä riittää tuomaan energiaa koko päiväksi.

– Vaikka tässäkin iässä alkaa jo moni asia ärsyttää – ryppyjä tulee ja painon pitämiseksi kurissa joutuu tekemään hulluna töitä – en silti mistään hinnasta vaihtaisi tätä itsevarmuutta ja seesteisyyttä mihinkään teinivuosien tempoiluihin. Katselimme juuri eräänä päivänä ystäväni kanssa yläasteikäisiä tyttöjä pelaamassa jääpalloa, ja olimme molemmat sitä mieltä, että teini-ikä oli kyllä vihoviimeisintä aikaa. Sitä leimasi hirveä epävarmuus ja kipuilu, kun itseään ei tuntenut vielä ollenkaan.

Nyt Mari tuntee olevansa sinut itsensä kanssa. Elämään on mahtunut rankkoja ja surullisiakin aikoja, mutta vaikka se Marin omastakin mielestä kuulostaa kliseeltä, niiden kautta hän on oppinut itsestään paljon uutta.

– Arkeani suunnittelen kyllä paljon, mutta mitään pidemmän aikavälin suunnitelmia en ole koskaan harrastanut. Siitä huolimatta olen onnellinen siitä, miten elämäni on mennyt. Mitään ajanjaksoa en vaihtaisi pois, kaikki ne ovat olleet vähintäänkin kasvattavia kokemuksia. Vastoinkäymiset ovat myös karsineet ympäriltäni merkityksettömiä ihmisiä ja jäljelle ovat jääneet vain ne oikeat ystävät, joiden seurassa todella viihdyn.

Muutenkin Mari kokee, että vuosien varrella läheisten piiri on pienentynyt, mutta mukana pysyneet ihmiset ovat tulleet entistä tärkeämmäksi.

– Perhe ja lähimmät ystäväni ovat aina olleet tukenani. Erityisesti vanhemmilleni täytyy antaa täydet pisteet, he ovat vaikuttaneet kaikkien eniten siihen, millainen olen tänään. He eivät ole koskaan painostaneet minua mihinkään, vaan antaneet minun tehdä itse omat valintani. Lapsena minulla oli tiukat ja selkeät rajat, mutta niiden vastapainona myös rajattomasti rakkautta, välittämistä ja yhdessäoloa.

Arvostan sydämen viisautta

Mari tunnustaa olleensa oikeastaan aina todellinen äitihahmo. Tähän asti lasten virkaa ovat toimittaneet pääasiassa sfinxit eli karvattomat kissat, joiden kasvattamisen Mari aloitti kuusi vuotta sitten ensimmäisten joukossa Suomessa. Tulevaisuudessa haaveena on kuitenkin myös ihan oikeiden lasten saaminen. 

– Toivon kyllä kovasti tulevani vielä joku päivä äidiksi. Tällä hetkellä puran lapsirakkauttani kummityttööni, veljeni kolmevuotiaaseen tyttäreen, jota vien jo tanssitunneille ja jonka kanssa säädän muitakin tyttöjen juttuja.

Miehessä Mari arvostaa ennen kaikkea karismaa ja sydämen viisautta. Parisuhteessa myös samanlainen arvomaailma ja samat kiinnostuksen kohteet ratkaisevat.

– Olen luonteeltani parisuhdeihminen ja nautin siitä, että saan jakaa asioita toisen kanssa. Se on minulle tärkeää. Roolin vetäminen taas saa minut raivon partaalle. Suurin virheeni aiemmissa seurusteluissani on varmasti ollut se, että olen roikkunut suhteissa, vaikka olen tiennyt
niiden olevan tuhoon tuomittuja. Toisaalta olen ainakin katsonut kaikki jutut loppuun asti. Kaikista suhteista olen myös oppinut jotain: ainakin sen, mitä en tulevilta suhteiltani halua.

Kun rinnalla sitten on se oikea, elämä rikastuu Marin mukaan ihan mielettömästi. Asioiden jakaminen pelkästään ystävien kanssa kun on kuitenkin eri asia.

– Big Brotherin kuvauksiinkin meneminen oli loppuaikoina aivan erilaista, kun tiesi, että paikalla olisi myös se itselle merkittävä ihminen.

En pelkää tulevaa

Tällä hetkellä Marista tuntuu, ettei mikään pysty hetkauttamaan ja rikkomaan hänen sisäistä rauhaansa ja onnellisuuttaan.

– Totta kai se muuttaisi tilanteen, jos vaikka jollekin läheiselle tapahtuisi jotain pahaa. En ole koskaan menettänyt ketään minulle läheistä ihmistä, mutta viime aikoina olen miettinyt paljon sitäkin mahdollisuutta.

Tulevia vastoinkäymisiä Mari ei kuitenkaan mieti etukäteen.

– Olen tottunut elämässä siihen, että aina kun asiat tuntuvat olevan hyvin, jotain ikävää todennäköisesti tapahtuu. Siitä huolimatta en enää tämän ikäisenä jaksa arkailla tulevaa. Olen muutenkin optimisti ja uskon siihen, että asiat järjestyvät tavalla tai toisella.

Vaikeina aikoina Marin pelastus on ollut liikunta. Ilman sitä kriiseistä selviäminen olisi hänen mukaansa ollut huomattavasti vaikeampaa. Nyt Mari odottaa ennen kaikkea kesää ja lomaa.

– Minusta on kiva tehdä paljon töitä, mutta kesää odotan kyllä myös. Silloin on aikaa relata sekä touhuta kissojen kanssa.

Tuoreen parisuhteen tulevaisuudesta kysyttäessä Mari hymyilee onnellisen näköisenä.

– Olen yleensä aika hetkessä eläjä, mutta sen voin myöntää, että nyt tuntuu kyllä olevan isoista asioista kysymys.

Mari viettää nykyään joulun Kimin ex-puolison Tiinan kanssa. Lue keskiviikkona 4.12.2013 ilmestynyt haastattelu täältä.

”Leimautumista en pelkää. Olen ollut aina kapinallinen raja-aitojen kaataja”, Katariina kertoo Ilta-Sanomille.

Kirjailija Katariina Souri, 49, sai vuosi sitten psykiatrilta diagnoosiksi persoonallisuushäiriön ja kaksisuuntaisen mielialahäiriön. Hän kertoi asiasta ensimmäisen kerran viime viikon lopulla Instagramissa julkaisemassaan kuvassa, jossa kuvaillaan hänen tulevaa omaelämäkerrallista Sarana – tunnustuksia taitekohdassa -kirjaansa.

Kirjan kuvauksessa kerrotaan, että Katariina järkyttyi diagnoosia ja esimerkiksi sitä, miten psyykelääke vaikuttaa häneen

Katariina kertoo tilanteestaan myös Ilta-Sanomien haastattelussa.

– Ajattelin että hetkinen, mitä tapahtuu luovuudelleni, Katariina kertoo IS:lle.

Kirjaa kuvailevassa otteessa kerrotaan, että Katariina mietti diagnoosin saatuaan uskaltaako alkaa syödä lääkkeitä ja mitä jos diagnoosi onkin väärä. Iltalehdelle Katariina kertoo, ettei alkanut syödä lääkkeitä, vaikka saikin kaksi eri reseptiä. Sen takia hän ei myöskään päässyt terapiaan.

– Ymmärrän, että jotkut tarvitsevat lääkitystä. Itse en sitä koe tarvitsevani, koska en esimerkiksi ole milloinkaan ollut psykoosissa tai itsetuhoinen.

”Mitä vanhemmaksi tulen, sen vähemmän mietin, mitä muut ajattelevat.”

Katariinalla on aiemmin todettu kaksisuuntainen mielialahäiriö, ja hän on kertonut avoimesti myös kokemistaan paniikkihäiriöistä. Kirjassa hän kertoo myös ongelmistaan alkoholin kanssa. Kirjailija ei pelkää leimautumista mielenterveyspotilaaksi.

– Leimautumista en pelkää. Olen ollut aina kapinallinen raja-aitojen kaataja. Mitä vanhemmaksi tulen, sen vähemmän mietin, mitä muut ajattelevat, hän kertoo IS:lle.

Mt-hoitaja

Katariina Souri järkyttyi psykiatrin diagnoosista – kertoo IL:lle kieltäytyneensä lääkityksestä

Terapiaan pääsee, vaikka kieltäytyisi lääkkeistä. MUTTA, Kelan korvausta ei saa silloin. Terapiatunti maksaa noin 70-120,-/h. Joten jos varaa on ja apua ajattelee saavansa, niin kannattaa miettiä kokonaan itse maksettavan terapian vaihtoehtoa. Paniikkihäiriö ei ole osa kaksisuuntaista. Tiukan tulkinnan mukaan paniikkihäiriö ei edes ole mielenterveysongelma/-häiriö/-sairaus, vaan tilapäinen ahdistuskohtaus.
Lue kommentti

Timon ja hänen puolisonsa Maikin ensimmäinen yhteinen lapsi on poika. 

Timo Lavikaisen, 43, perheessä eletään jännittäviä aikoja.

Timo valmistautuu parhaillaan Putoukseen ja kuvaa sketsejä tammikuussa alkavaa ohjelmaa varten. Samaan aikaan on puhelimen oltava lähettyvillä, sillä Timon puolison Maikin laskettu aika on näillä hetkillä.

– Sitä ei tiedä, jos lähtö tulee tänään vaikka kesken näytöksen, Timo totesi, kun hän saapui 95-elokuvan kutsuvierasensi-iltaan Espoon kulttuurikeskukseen.

Timolla on niin sanotun ”tavallisen kansalaisen rooli” kaikkien aikojen suurimmassa suomalaisessa jääkiekkoelokuvassa. Elokuvaan liittyy jo nyt muitakin tärkeitä muistoja, Timo kertoo.

”Sitä ei tiedä, jos lähtö tulee tänään vaikka kesken näytöksen.”

– Kun minulla oli tässä viimeinen kuvauspäivä, vaimo teki positiivisen raskaustestin. Jouluvauvaa meille odotetaan.

Timolla on parikymppinen tytär, ja Maikilla on 10-vuotias tytär. Pian syntyvä lapsi on parin ensimmäinen yhteinen. Näyttelijä kertoo, että hartaasti odotettu vauva on poika.

– Meillä ehti olla useampi, kolme keskenmenoa ja sitten lopulta tärppäsi näin. Ne olivat kovia paikkoja.

Timo luottaa, että vauvan hoito palailee mieleen vanhasta muistista.

– Suhtaudun luottavaisesti. Uskon, että kasvattajana olen rennompi, kun kaikki ei ole ihan uutta.