Mari myöntää olevansa tunteellinen. "Pillahdan itkuun, jos tv-mainoksessa soi herkkä musiikki."
Mari myöntää olevansa tunteellinen. "Pillahdan itkuun, jos tv-mainoksessa soi herkkä musiikki."

Jätkämäinen feministi ja tunteellinen koomikko: sellainen on Mari Perankoski.

Silmissä vilisee karkkivärejä, kun näyttelijä Mari Perankoskipelmahtaa paikalle. Koomikko näyttää herkulliselta vaaleanpunaisessa takissa, turkoosissa kaulahuivissa ja lilassa glitterhatussa. Mari myöntää pitävänsä vahvoista väreistä mutta epäilee, onko räväkkä tyyli sopiva enää neli­kymppiselle naiselle.

– Olen vähän tällainen veteraanipissis. Viihdyn parhaiten farkuissa, tennareissa ja huppareissa, vaikka ikäiseni pitäisi kai pukeutua kuin Tanja Karpela. Olen kyllä kauheasti yrittänyt opetella käyttämään arjessakin mekkoa ja korkokenkiä, mutta ei siitä mitään tule.

Mari kuvailee itseään ronskein sanankääntein eikä yritä kaunistella tekemisiään tai sanomisiaan. Hän ei kikattele kehuille kauniista meikistä mutta räväyttää ilmoille hörönaurun muistellessaan tuoretta ulko­maanmatkaa ja kulttuuri­shokkia Goan hippimeiningin ja Gracelandin elvistelyn välillä.

Näyttelijän rehvakas puoli tulee esiin myös Nelosella pyörivässä Kallio-sarjassa, jonka hän on käsikirjoittanut yhdessä Juha Jokelan ja Tommi Liskin kanssa.

– Roolihahmoani Eevaa ja minua yhdistää suorapuheisuus ja huumorintaju, sillä näemme hauskuutta joka asiassa. Eeva on meistä liioitellumpi, ja hän tekee sellaista, mistä minä vain haaveilen. Itse en uskalla yhtä paljon.

Varsinkin nuorempana Mari joutui suorapuheisuutensa kanssa ongelmiin, sillä häntä ei aina ymmärretty oikein. Mari kasvoi Varkaudessa ainoana lapsena, ja hän janosi omanikäistään seuraa.

– Olen pienestä pitäen puhunut ihan koko ajan. Yritin saada jatkuvasti muita nauramaan, mutta välillä taisin olla vähän rasittava. Kun muu ei auttanut, yritin ostaa suo­siota vitseillä ja suklaapatukoilla.

Vitsinheitto ja huomionhaku kääntyivät Marin kas­vaessa uraksi. Nyt näyttelijä pääsee toteuttamaan esiintymisviettiään, vaikka hän näkeekin ihmisten hauskuuttamisessa saman hyväksytyksi tulemisen kaipuun kuin lapsena.

– Koomikon työssä taustalla on aina ajatus, että rakastakaa minua, taputtakaa minulle ja hyväksykää minut.

Avomies löytyi töistä

Marin läheisiin kuuluvat hänen 10-vuotias poikansa Joel eli Jopi sekä avomies, ohjaaja Miika Soini, 36. Mari ja Miika tapasivat Kallio-televisiosarjan kuvauksissa vuonna 2008, kun Miika oli sen apulaisohjaajana.

– Ihastuin Miikan naurusilmiin ja jatkuvaan sosiaalisuuteen. Hän ottaa aina muut ihmiset huomioon. On ihanaa, että hän on samanlainen höslääjä kuin minä. Emme kumpikaan jaksa olla kauan aloillamme vaan laitamme asiat tapahtumaan.

Suhde kehittyi nopeasti, ja pariskunta muutti pian saman katon alle Helsingin Etelä-Haagaan. Nykyään vapaa-aika kuluu matkustellessa, sekä Joelin kanssa että kaksin.

Samalla alalla työskentely on vaikuttanut siihen, että Mari ja Miika puhuvat töistä myös vapaa-ajalla. Viime aikoina keskustelun aiheena on ollut Marin tähdittämä tunnin mittainen viihdeshow, jonka Miika ohjaa. Sarja kulkee työ­nimellä Yksi lensi yli Marin pesän. Näillä näkymin syksyllä Nelosella esitettävässä ohjelmassa Mari naurattaa katsojia stand up -komiikalla, sketseillä, julkkis­vierailla ja yllättämällä pahaa-­aavistamattomia ihmisiä.

– Oma show tuntuu mahtavalta, mutta toisaalta se myös pelottaa. Olen käyttänyt vuoden ohjelman tekemiseen ja jännittää, onko se ehkä liiankin roisi.

Yksi jätkistä

– Olen naisellinen tyyppi, mutta minussa on paljon miehisiä piirteitä, Mari pohtii. – Viihdyn paremmin miesten kanssa ja olen yksi jätkistä. Tuntuu helpommalta, jos ei tarvitse mennä henkilökohtaisuuksiin. Lähimmät ystävänikin ovat jätkämäisiä.

Mari ei loukkaannu, jos naisista ja heidän luonteenpiirteistään lasketaan leikkiä. Sen sijaan häntä ärsyttää, että naisten kustannuksella tehtävä huumori on aina samankaltaista. Yleensä se tarkoittaa sitä, että nainen raivoaa miehille pms-päissään.

Miehisistä piirteistä on ollut Marille hyötyä työssä, sillä hän ei jää helposti sanattomaksi. Esimerkiksi palkkaneuvotteluissa Mari ei sorru turhaan kiltteyteen ja vaatimattomuuteen vaan ilmoittaa haluavansa ”saman kuin Summasen Pete”.

Epäreilut opinnot

Mari törmäsi miesten ja naisten eriarvoiseen kohteluun jo Teatteri­korkeakoulussa. Naisilta vaadittiin tuolloin muun muassa itkemisen taitoa, miehiltä ei.

– Tytöille läiskittiin litsareita poskille, jotta he oppisivat itkemään. Pojille riitti, että he olivat hauskoja ja karismaattisia jöröjä. Ja auta armias sitä ylistystä, jos mies sai yhdenkin kyyneleen puristettua silmäkulmastaan.

Mari olisi jo opiskeluaikoina kaivannut vahvoja naisrooleja, mutta niitä ei ollut tarjolla. Edelleen hänen mielestään naisten roolihahmot kehittyvät suhteessa mieheen.

Juuri 40 vuotta täyttäneen Marin menestys näyttää olevan nousu­johteista, vaikka hän itse naureskeleekin uransa olevan jo ehtoopuolella.

– Onhan tämä ajan kuluminen ihmetyksen paikka. Ei mene jakeluun, että olen jo vanha nelikymppinen. Ainakaan minusta ei tunnu yhtään siltä.

”Leimautumista en pelkää. Olen ollut aina kapinallinen raja-aitojen kaataja”, Katariina kertoo Ilta-Sanomille.

Kirjailija Katariina Souri, 49, sai vuosi sitten psykiatrilta diagnoosiksi persoonallisuushäiriön ja kaksisuuntaisen mielialahäiriön. Hän kertoi asiasta ensimmäisen kerran viime viikon lopulla Instagramissa julkaisemassaan kuvassa, jossa kuvaillaan hänen tulevaa omaelämäkerrallista Sarana – tunnustuksia taitekohdassa -kirjaansa.

Kirjan kuvauksessa kerrotaan, että Katariina järkyttyi diagnoosia ja esimerkiksi sitä, miten psyykelääke vaikuttaa häneen

Katariina kertoo tilanteestaan myös Ilta-Sanomien haastattelussa.

– Ajattelin että hetkinen, mitä tapahtuu luovuudelleni, Katariina kertoo IS:lle.

Kirjaa kuvailevassa otteessa kerrotaan, että Katariina mietti diagnoosin saatuaan uskaltaako alkaa syödä lääkkeitä ja mitä jos diagnoosi onkin väärä. Iltalehdelle Katariina kertoo, ettei alkanut syödä lääkkeitä, vaikka saikin kaksi eri reseptiä. Sen takia hän ei myöskään päässyt terapiaan.

– Ymmärrän, että jotkut tarvitsevat lääkitystä. Itse en sitä koe tarvitsevani, koska en esimerkiksi ole milloinkaan ollut psykoosissa tai itsetuhoinen.

”Mitä vanhemmaksi tulen, sen vähemmän mietin, mitä muut ajattelevat.”

Katariinalla on aiemmin todettu kaksisuuntainen mielialahäiriö, ja hän on kertonut avoimesti myös kokemistaan paniikkihäiriöistä. Kirjassa hän kertoo myös ongelmistaan alkoholin kanssa. Kirjailija ei pelkää leimautumista mielenterveyspotilaaksi.

– Leimautumista en pelkää. Olen ollut aina kapinallinen raja-aitojen kaataja. Mitä vanhemmaksi tulen, sen vähemmän mietin, mitä muut ajattelevat, hän kertoo IS:lle.

Mt-hoitaja

Katariina Souri järkyttyi psykiatrin diagnoosista – kertoo IL:lle kieltäytyneensä lääkityksestä

Terapiaan pääsee, vaikka kieltäytyisi lääkkeistä. MUTTA, Kelan korvausta ei saa silloin. Terapiatunti maksaa noin 70-120,-/h. Joten jos varaa on ja apua ajattelee saavansa, niin kannattaa miettiä kokonaan itse maksettavan terapian vaihtoehtoa. Paniikkihäiriö ei ole osa kaksisuuntaista. Tiukan tulkinnan mukaan paniikkihäiriö ei edes ole mielenterveysongelma/-häiriö/-sairaus, vaan tilapäinen ahdistuskohtaus.
Lue kommentti

Timon ja hänen puolisonsa Maikin ensimmäinen yhteinen lapsi on poika. 

Timo Lavikaisen, 43, perheessä eletään jännittäviä aikoja.

Timo valmistautuu parhaillaan Putoukseen ja kuvaa sketsejä tammikuussa alkavaa ohjelmaa varten. Samaan aikaan on puhelimen oltava lähettyvillä, sillä Timon puolison Maikin laskettu aika on näillä hetkillä.

– Sitä ei tiedä, jos lähtö tulee tänään vaikka kesken näytöksen, Timo totesi, kun hän saapui 95-elokuvan kutsuvierasensi-iltaan Espoon kulttuurikeskukseen.

Timolla on niin sanotun ”tavallisen kansalaisen rooli” kaikkien aikojen suurimmassa suomalaisessa jääkiekkoelokuvassa. Elokuvaan liittyy jo nyt muitakin tärkeitä muistoja, Timo kertoo.

”Sitä ei tiedä, jos lähtö tulee tänään vaikka kesken näytöksen.”

– Kun minulla oli tässä viimeinen kuvauspäivä, vaimo teki positiivisen raskaustestin. Jouluvauvaa meille odotetaan.

Timolla on parikymppinen tytär, ja Maikilla on 10-vuotias tytär. Pian syntyvä lapsi on parin ensimmäinen yhteinen. Näyttelijä kertoo, että hartaasti odotettu vauva on poika.

– Meillä ehti olla useampi, kolme keskenmenoa ja sitten lopulta tärppäsi näin. Ne olivat kovia paikkoja.

Timo luottaa, että vauvan hoito palailee mieleen vanhasta muistista.

– Suhtaudun luottavaisesti. Uskon, että kasvattajana olen rennompi, kun kaikki ei ole ihan uutta.