Näyttelijä Mari Perankoski, 42, kunnostaa uutta kotia muusikkomiehensä Jouni Hynysen kanssa ja nauttii ensimmäisestä kesästään Lappeenrannassa.

Mie soitan sitten, kun voi tulla hakemaan. Ehkä viiden maissa”, näyttelijä Mari Perankoski huikkaa muusikkomiehelleen Jouni Hynyselle.

Tuttu partasuu hyppää mustaan Hummeriin ja kaasuttaa pois Lappeenrannan satamasta. Rokkari ei ehdi jäädä seuraksi kauppareissulle, sillä kotona odottaa maalausurakka.

Remontti on työllistänyt Maria ja Jounia alkuvuodesta lähtien, jolloin he ostivat Lappeenrannasta 1970-luvulla rakennetun omakotitalon.

– Talo on hyvässä kunnossa, mutta nälkä kasvaa syödessä, Mari sanoo.

Marilla ei ole mitään massiivisia projekteja vastaan, sillä hän on omimmillaan leka kädessä.

– Olen remonttihullu. Tätä ei varmasti saisi sanoa, mutta voisin hyvin vaihtaa työt kotona oloon ja remppaan. Varsinkin tuhoamis- ja pohjustustöissä olen ihan ässä. Painelen menemään verkkarit jalassa ja tukka pölyssä, Mari kehaisee.

Juuri nyt sitä on vaikea uskoa. Naiselliseen kesämekkoon pukeutunut näyttelijä saa torin kupeessa heti seuraa kylän­ukoista, joilla on tarve raportoida, että kyllähän myö likka siut tiijetään. Mansikkakojun myyjää hymyilyttää.

Lupsakat eteläkarjalaiset ovat tulleet Marille tutuiksi kahden vuoden aikana, jonka hän on seurustellut Lappeenrannan oman pojan, Kotiteollisuus-yhtyeen Jouni Hynysen kanssa.

– Täkäläiset ovat iloista ja vilpitöntä sakkia. Vähän väliä joku tupsahtaa meillekin kylään ilmoittamatta tai soittaa, että puolen tunnin päästä on sitten ruoka, tulkaa syömään.

Lappeenrantalaismiehiä Mari kuvailee perinteisiksi ukoiksi, jotka eivät turhia tunteile, mutta kohtelevat naisia hyvin.

– Välittäminen näytetään tekojen kautta. Aina on joku ovea avaamassa tai kasseja kantamassa. Ja ravintolassa mies tarjoaa naiselle, vaikka rahat olisivat kuinka vähissä.

Yhden ominaisimmista piirteistä Mari tunnistaa myös Hynysessään.

– Aina kun kysyn, että milloin tämä homma voitaisiin hoitaa, minulle sanotaan, että kassellaan, kassellaan, syssymmällä sitte. Se on lappeenrantalaisten vakiovastaus kaikkeen.

Nolo mutsi ja Kuju Hyttinen

Joskus kasselu käy hermoille, mutta yleensä Mari tykkää Saimaan rantakaupungin leppoisasta tahdista. Hän kasvoi itsekin pikkupitäjässä, parinsadan kilometrin päässä Varkaudessa.

– Se oli huoleton paikka kasvaa. Raahasin kotiin villikissoja ja rymysin pitkin pihoja nakuna ja naama ruvella.

Helsinki oli toista maata. Kun Mari muutti boheemiin Kallioon näyttelijänopintojen perässä 1990-luvulla, suuri kaupunki sekä kiehtoi että ahdisti.

Yksi hupaisimmista hetkistä osui vastaan seitsemän vuotta sitten, kun Mari lenkkeili Ryhmäteatteriin Kaaos-näytelmän esitykseen. Kesäilta oli kuuma, ja korvakuulokkeissa soi Elton John.

– Tuntui kuin olisin juossut jossain koomisessa musiikkivideossa. Eltonin I´m still standing soi, ja samaan aikaan Kurvin puliukot kaatuilivat ympärilläni kännipäissään, Mari muistaa.

Teatterikorkeakoulukin vaati maalaistytöltä totuttelua. Monet saman vuosikurssin opiskelijoista olivat kulttuuri­kotien kasvatteja, jotka osasivat kirja­klassikot ja Kaj Chydeniuksen tuotannon ulkoa.

– Meillä kotona oli luettu lähinnä Alibia ja Varkauden Sanomia. Ja Kuju Hyttisen biisit tunsin oikein hyvin. No, ehkä siitä on ollut hyötyäkin. Ei kaikkien tarvitse olla samasta puusta.

Marilla on yhä koti myös Helsingissä, sillä työt ja 15-vuotiaan Joel-pojan koulu pitävät arjen pääkaupunkiseudulla.

Kesälomalla myös Joel on viihtynyt Marin, Jounin ja tämän yhdeksänvuotiaan tyttären kanssa Lappeenrannassa.

– Kuvittelin aina olevani rento mutsi, mutta viime aikoina on käynyt selväksi, että olenkin nolo ja pukeudun väärin. Kun luukutan stereoista AC/DC:tä, poika huutaa, että laita se moska hiljemmalle. Ei hän edes tiennyt Kotiteollisuutta ennen kuin tutustui Jouniin. Kaikki teinit kuuntelevat nykyään jotain hiphoppia ja räppiä, Mari nauraa.

Ennen oli paremmin

Vanhemmuuden suuri paradoksi pätee myös toisinpäin. Kun tietokone vaatii kuudennen kerran päivitystä tai kännykkä tarjoaa uutta sovellusta, Marin otsasuonet pullistuvat. Hän myöntää, ettei selviäisi nykytekniikasta ilman poikansa apua.

– Minusta on tullut se vanha jäärä, joka vastustaa muutoksia ja valittaa, että ennen kaikki oli paremmin. Juuri kun kuvittelen hallitsevani jonkin ohjelman, se vaihtuu uuteen.

Syksyllä Mari näyttelee Mielensä­pahoittaja-elokuvassa kiireistä uraäitiä. ”Oikeasti minussa on enemmän vanhaa jäärää, joka paasaa, että ennen oli kaikki paremmin.”

Tätä tietoa vasten on tietysti huvittavaa, että Mari näyttelee syksyllä ensi-
iltansa saavassa Mielensäpahoittaja-elokuvassa menestynyttä multitaskaajaa ja uraäitiä.

Tuomas Kyrön romaaniin pohjautuva elokuva pohtii tuttuja teemoja: suorittajayhteiskunnan järjetöntä kilpajuoksua, sukupolvien välistä kuilua ja perheen merkitystä kaiken tämän kaaoksen keskellä.

– Olin todella otettu, kun Dome Karukoski soitti ja pyysi mukaan tähän leffaan. Tarina on hauska mutta myös haikea. Olen tykännyt Tuomaksen kirjoitustyylistä ja persoonasta aina: hänessä on jännä sekoitus nuorta ja vanhaa sielua. Tuomas voisi olla yhtä hyvin 25 kuin 55 vuotta vanha.

Leffan pääroolissa kahdeksankymppisenä äkäisenä miehenä nähdään Mielensäpahoittaja-äänikirjoistakin tuttu Antti Litja.

– Oikeasti Antti on todella puhelias ja mainio tyyppi. Kun kuvaukset olivat ohi ja hän halasi minua, sukat pyörivät jaloissa, Mari tunnustaa ja madaltaa ääntään kuin kertoakseen salaisuuden.

– Sillä miehellä on muuten ollut vientiä.

Ennen oli paremmin, siitä Mari on varma. Ei ollut 1970-luvulla naisen näköisiä hipsterimiehiä, kultaketjuilla brassailevia räppäreitä eikä glitterin kuorruttamia glam-rokkareita. Miehillä oli isot pulisongit sekä leveät vyöt ja lahkeet. Naisilla kietaisumekot ja pienet tissit tai kauttaaltaan rehevä omenavartalo.

– Miten minusta tuntuu, että ihmiset olivat ennen jotenkin selkeämpiä. Nykyään kun vastaan kävelee joku tyyppi, en tiedä, mitä sukupuolta hän on. Kaipaan aikaa, jolloin miehet näyttivät miehiltä.

Sama pätee Marin mielestä asiakaspalvelukulttuuriin, jota ei käytännössä enää ole.

– En tajua, kuinka vanhukset selviävät hengissä arjestaan. Ihan sama, pitääkö minun toimittaa asioita pankissa, terveyskeskuksessa tai lentokentällä, vastassa on aina joku automaatti, jota en osaa käyttää.

Rakastavaiset New Orleansissa

Toista se on tippikulttuurin Yhdysvalloissa, josta Mari ja Jouni palasivat muutama viikko sitten.

New Yorkista New Orleansiin ja sieltä junalla Memphisiin kulkenut lomareitti nostaa Marin ihokarvat vieläkin pystyyn. Reissun aikana vastaan tuli monta hymyä ja kuinka voin auttaa -kysymystä.

– Olen käynyt Amerikassa usein ja tykkään siitä kerta kerralta enemmän. Varsinkin keski- ja eteläosasien junttilat vetoavat minuun.

Matkustaminen on ollut Marin rakas harrastus siitä lähtien, kun hän teki
ensimmäisen ruotsinlaivareissunsa 11-vuotiaana ja söi eväät jo junassa Pieksamäen kohdalla.

Nykyinen siippa jakaa saman into­himon.

– Olemme Jounin kanssa onneksi reissaajina samanlaisia. Meistä kumpikaan ei halua tuhlata kohteessa aikaa kaupoissa kiertelyyn tai pyöriä turistilaumojen mukana. Jenkeissäkin yövyimme kämäisissä motelleissa ja ostimme retket suoraan paikallisilta. Se on paras tapa varmistaa, että raha menee suoraan heille eikä matkatoimistoille.

Uusiin kohteisiin Mari tutustuu mieluiten lenkkeilemällä.

– New Orleansissa löysimme itsemme hikisinä vanhalta hautausmaalta. New Yorkissa juoksimme rantoja pitkin ja pyöräilimme liikennekaaoksen keskellä Manhattanilla.

Liikkuminen oli Marin mukaan tarpeen, sillä varsinkin Louisianan ja Tennesseen osavaltiossa oli tarjolla vain friteerattua ruokaa.

– Oikein ilahduin, kun löysimme New Orleansista yhden meksikolaisen ravintolan, josta sai ostaa tortillaa. Uppopaistettuihin möykkyihin verrattuna se tuntui varsinaiselta terveysruualta.

Sushi, vety ja atomi

Tuhdilla ruokavaliolla eletään myös kotipuolessa Lappeenrannassa, jossa Marin mukaan ei tehdä yhtään annosta ilman kermaa, voita ja suolaa.

– Jouni kokkaa koko ajan ja yrittää lihottaa minusta jotain pulleaa karjalais-emäntää. Täällä päin miehet tykkäävät pyöreämmistä naisista, Mari virnistää ja väittää, että tätä menoa tavoitteessa ollaan hyvinkin pian.

Mari on huomannut, että ravintolakulttuurin erot ovat Suomen eri paikkakunnilla yhä suuria. Jos Helsinki hukkuu sushi-ravintoloihin, Lappeenrannan torigrilleissä herkutellaan lihapiirakka­klassikoilla, vedyllä ja atomilla.

”Karjalan murre on tarttunut minuun tehokkaasti. Suustani pääsee jo ihan luontevasti mie ja sie”, näyttelijä-käsikirjoittaja Mari Perankoski sanoo.

– Täällä ihmiset käyvät ylipäätään tosi harvoin ulkona syömässä. Valtaosa laittaa ruuat kotona, hän huomauttaa.

Se pätee myös tänään. Sää olisi otollinen terassiruokailulle, mutta ravintolalaivoissa nautitaan lounasta lähinnä nestemäisessä muodossa. Mari ostaa torilta pari litraa mansikoita ja herneitä.

– Se on sääli, että eineksien ja epäterveellisen moskan syöminen tulee Suomessakin paljon halvemmaksi kuin kasvisten ja kalan. Luomu on lähinnä kaupunkilaisten trendijuttu, jolla halutaan osoittaa varallisuutta ja paremmuutta.

Mari arvelee, että hurahtaminen ja ehdottomuus kuuluvat nuoruuteen. Hän muistaa itsekin, kuinka vouhkasi teininä mukana kehitysyhteistyössä ja veti Varkauden torilla perässään kärryä, jossa kaupattiin ekologisempia juuttikasseja.

– Iän myötä olen tullut laiskemmaksi. Nykyään meillä on tiskikaapin alusta täynnä muovipusseja, Mari tunnustaa ja kaivaa laukustaan puhelinta.

Se on turhaa, sillä lappeenrantalaiset ovat sanojensa mittaisia miehiä. Jouni Hynysen pieni moottorivene kaartaa Maalaisten laituriin tasan kello viideltä.

Mari Perankoski

■ Näyttelijä-käsikirjoittaja syntyi 10.3.1970 Varkaudessa. Asuu
nykyään puoliksi Helsingissä ja Lappeenrannassa.
■ 15-vuotias Joel-poika liitosta näyttelijä Jani Volasen kanssa.
■ Muistetaan tv-sarjoista Ranuan kummit, Kallio ja Roba sekä elokuvista Tie pohjoiseen ja Tumman veden päällä. Näyttelee myös 5.9. ensi-iltansa saavassa Mielensäpahoittaja-elokuvassa.

Laulaja Tomi Metsäketo kertoo tuoreessa Facebook-päivityksessään olleensa vauhtisokea ja stressaantunut.

Laulaja Tomi Metsäketo on suljettu pois huomenna televisiossa nähtävästä Tähdet, tähdet -ohjelman lähetyksestä. 

– Tämän hetkisillä tiedoilla päädyimme ohjelman tuotantorauhan takaamiseksi ratkaisuun, että Tomi Metsäketo ei jatka Tähdet, tähdet -ohjelmassa, sisältöjohtaja Marko Karvo toteaa MTV:n tiedotteessa.

Seiska uutisoi torstaina, että viisi naista syyttää Metsäketoa sopimattomasta käytöksestä. 

Metsäketo kommentoi väitteitä Facebook-sivullaan. Laulaja kertoi, että hänestä kirjoitetaan ikävään sävyyn naisten Facebook-ryhmässä ja että ryhmää sekä siihen kuuluvia kirjoittajia vastaan on tehty rikosilmoituksia. Samalla hän myös pyysi anteeksi.

Myöhemmässä päivityksessään Metsäketo toivoi malttia somekeskusteluun ja jatkoi pahoittelua.

”Tiedän, että anteeksianto on vaikeaa.”

”Pyydän samalla anteeksi kaikilta niiltä, joita olen omalla ajattelemattomalla käytökselläni joskus loukannut. Se ei ole ollut tarkoitukseni,” hän kirjoitti.

Stressiä, vauhtisokeutta ja juhlimista

Tieto Metsäkedon poisjäämisestä Tähdet, tähdet -ohjelmasta tuli tänään lauantaina. MTV:n sisältöjohtaja Karvon mukaan ohjelmassa jatkaa yhdeksän artistia. 

Tomi Metsäketo kommentoi poisjääntiään Facebook-sivullaan ja lähettämässään tiedotteessa. Pitkässä kirjoituksessaan hän kertoo viime vuosien työkiireistään, isänsä kuolemasta, kärkkäästä naisseuran hakemisesta, stressistä, vauhtisokeudesta ja juhlimisesta, joka on hänen sanojensa mukaan välillä karannut käsistä. 

Hän kuvailee olleensa vuosia poikamies ja hakeneensa naisseuraa ”joskus liiankin suurella yksipuolisella tahdonvoimalla”.

”Jos voisin kääntää kelloa taaksepäin, niin sen myös tekisin. Tiedän, että anteeksianto on vaikeaa, mutta sitä nyt tässä kuitenkin hartaasti toivon.”

”Olen ollut öykkärimäinen”

Ei ole julkisesti tiedossa, millaisista teoista Metsäkedon väitetyssä epäasiallisessa käytöksessä tarkalleen ottaen on kyse. 

”Olen käyttäytynyt elämässäni typerästi ja ollut monille ihmisille öykkärimäinen. En lähde näitä tosiasioita kiistämään,” Metsäketo itse kuvailee tapahtunutta Facebookissa.

Kaija Koota on tituleerattu esimerkiksi voimaeläimeksi, kansallisaarteeksi ja naiseuden puolestapuhujaksi. Kukapa meistä ei haluaisi olla ainakin himpun verran kuin hän!