Marco ja Janek Bjurström eivät nykyään juuri nahistele. Kauas on tultu ajoista, jolloin kaksivuotias Janek heitti isoveljeään otsaan pikkuautolla banaanin tähden. ”Olin ottamassa sitä isompaa, koska olin isoveli”, Marco kertoo. Kuva: Susanna Kekkonen
Marco ja Janek Bjurström eivät nykyään juuri nahistele. Kauas on tultu ajoista, jolloin kaksivuotias Janek heitti isoveljeään otsaan pikkuautolla banaanin tähden. ”Olin ottamassa sitä isompaa, koska olin isoveli”, Marco kertoo. Kuva: Susanna Kekkonen

Veljekset Marco ja Janek Bjurström ovat tukeneet toisiaan kaikessa: töissä, parisuhteissa ja äidin alkoholiongelmassa. – Meillä on turva toisistamme. Se on maailman hienointa.

Bjurströmin veljekset Marco, 48, ja Janek, 44, näkevät nykyään jatkuvasti. Yksi suuri syy on se, että he ovat kummatkin osakkaina kahdessa helsinkiläisravintolassa, Pompierissa ja Pompier ESPAssa. Janek keittiömestarina ja Marco konsulttina.

Veljekset ovat tottuneet tukemaan toisiaan myös lapsuudessa. Oli aika, jolloin Marco huolehti pikku-Janekista paljonkin.

1970-luvulla, kun Marco oli viisi ja Janek yksi, perhe asui Etelä-Haagassa kerrostalokolmiossa. Elämä tuntui ihan onnelliselta, vaikka Marco muistaakin, että äiti ja isä saattoivat joskus mennä naapurissa olevaan ravintola Mustaan hevoseen.

– Me jäimme kotiin. Oli lankapuhelin, jonka edessä oli lappu. Siinä luki puhelinnumero, johon minun piti soittaa, jos tuli jotain. Ystävät ovat joskus järkyttyneet, kun tästä on kertonut. Mutta ei meille koskaan tapahtunut mitään.

– Se kasvatti vastuuntuntoa, Marco sanoo ja lisää, ettei halua olla mikään sankari.

– Isoveljet huolehtivat aina nuoremmistaan.

”Äiti heittäytyi uhriksi”

Veljesten vanhemmat erosivat, kun Marco oli kuusi- ja Janek kaksivuotias. Silloin äidin vaikeudet pahenivat alkoholiongelmaksi.

– Äiti ei koskaan saanut elämäänsä omiin käsiinsä, Marco sanoo.

– En siedä sitä, miten hän heittäytyi uhriksi. Hänen kykenemättömyytensä takia kannan itse nykyään niin paljon vastuuta. Kyllä se silloin ärsytti, suretti ja suututti. Se että toinen ihminen ei tarttunut asioihin, teki meistä sellaisia, että me tartuimme, hän jatkaa.

1980-luvulla, kun Marco oli lukion ensimmäisellä luokalla, veljesten tiet erosivat. Marco muutti isoäitinsä luo, ja Janek jäi äidin kanssa Espooseen. Isoäiti lelli vanhinta lapsenlastaan.

– Elämä oli silloin niin täynnä kaikkea, tanssia, kavereita ja koulua, joka oli mulle aina helppoa. Keskityin harrastuksiin ja kavereihin. Ne tuntuivat turvallisilta, ja niissä koki onnistumista. Niinä vuosina perhe ei ollut mulle tärkeä, Marco sanoo.

– Mutta oli huono omatunto, että olin jäänyt helppoihin olosuhteisiin mummin kanssa. Samaan aikaan broidi oli siellä äidin kanssa. Olin huolissani Janekista ja äidistä. Pakenin, vaikkei se siltä silloin tuntunut.

Marco toteaa, ettei äiti ollut helpoimmasta päästä.

– Hän ei saanut elämästä koskaan kunnolla kiinni. Kun yrittää olla lapsena sanomassa, että tajuatko, toimisit nyt näin – eikä toinen toimi. Tulee halu nostaa kädet pystyyn, että voi helvetti, Marco sanoo.

Äidin avomiehet, ”surkimukset”, olivat 12-vuotiaalle Janekille kova paikka. Poika kapinoi maistellen alkoholia ja tupakkaa.

– Sellaisessa ympäristössä ei lapsi saisi kasvaa.

– Mutta äiti oli hirveän ylpeä meistä aina, Marco lisää.

Lue koko haastattelu MeNaisten numerosta 6/2015. Siinä selviää, miten Janek tuki Marcoa, kun tämän miesasioita puitiin mediassa ja miten Marco tuki Janekia tämän avioerossa.

Lue myös:

Marco Bjurström: "Olen tuhlannut hävyttömiä määriä"

Alkoholistiperheessä kasvanut Maarit Hurmerinta: "En halua tulla äitini kaltaiseksi"

Janek Bjurström

Syntyi 18.11.1970 Helsingissä, asuu Helsingin Vuosaaressa.

Naimisissa Laura Apukan kanssa. Lapset Eelis, 18, ja Aurora, 15, edellisestä avioliitosta. Kahden lapsen isäpuoli.

Keittiömestari. Valmistui ravintolakoulu Perhosta vuonna 1995. Osakkaana Pompierissa ja Pompier Espassa.

Harrastaa töitä, perheen parissa rentoutumista, lukemista ja joskus matkustamista.

Marco Bjurström

Syntyi 31.5.1966 Helsingissä, asuu Helsingin Viiskulmassa.

Avoliitossa koreografi-näyttelijä Peter Pihlströmin kanssa.

Koreografi, yritysvalmentaja ja mediatyöläinen. Opiskellut Kauppakorkeakoulussa ja Teatterikorkeakoulussa. Ohjannut musikaaleja.

Ravintolaosakkaana sekä osakkaana ja opettajana StepUp Schoolissa.

Harrastaa True Blood-, Glee- ja Downton Abbey -tv-sarjojen katsomista ja matkustamista.

Tilaajille
Henkilökohtaiset avustajat Linda Laaksonen (vas.) ja Tiia Dahlqvist lähtevät Jaanan kanssa syyskuussa MM-kisoihin Yhdysvaltoihin. Mukaan lähtee tietenkin myös Legolas-hevonen. Kuva: Jouni Harala
Henkilökohtaiset avustajat Linda Laaksonen (vas.) ja Tiia Dahlqvist lähtevät Jaanan kanssa syyskuussa MM-kisoihin Yhdysvaltoihin. Mukaan lähtee tietenkin myös Legolas-hevonen. Kuva: Jouni Harala

Jaana Kivimäki halvaantui, kun hevoskuljetusauton lastaussilta katkaisi hänen selkärankansa. Ensin Jaana oli katkeroitua, mutta sitten hän päätti selviytyä.

Punaisen omakotitalon oven avaa hymyilevä emäntä. Vaikka kello on vasta yksitoista, Jaana Kivimäki , 44, on ehtinyt jo paljon. Hän on herännyt kuudelta, ruokkinut hevosensa ja ajanut 25 kilometrin päähän ratsastushallille...

Näyttelijä Hannu-Pekka Björkman ei paljasta parisuhdestatustaan. – Siellä on ollut aika paljon höpö höpö -juttuja, valitettavasti.

Näyttelijä Hannu-Pekka Björkman, 49, on ollut niin kiireinen, että hän ei ole ehtinyt pitämään edes kesälomaa kahteenkymmeneen vuoteen.

– Tänä kesänä en ottanut ainuttakaan työtarjousta vastaan. Olen ollut Madridissa, mökillä, hoitamassa vanhaa äitiäni ja viettänyt paljon aikaa lasteni kanssa, Hannu-Pekka kertoo Suomen Kansallisteatterin syyskauden avajaisissa.

– Olen tehnyt viime aikoina niin paljon elokuvatöitä, että koin tarvitsevani vapaan kesän. Huomasin, että tänä syksynä tulee neljä elokuvaa, esimerkiksi Tyhjiö ja Ihmisen osa, joissa olen mukana. Ehkä se riittää joksikin aikaa.

Hannu-Pekka aikoo viettää kaksi viimeistä kesälomaviikkoaan Valamon luostarissa uutta kirjaa kirjoittaen.

– Ortodoksina käyn siellä rauhoittumassa. Olin siellä kesäkuussa ristisaatossa. Myös kummisetäni Kalle Holmberg oli ahkera Valamon kävijä, Hannu-Pekka kertoo.

Hannu-Pekan kausi Teatterikorkeakoulun näyttelijäntyön professorina päättyi helmikuussa, jolloin hänet kiinnitettiin vakituiseksi näyttelijäksi Suomen Kansallisteatteriin.

Syksyllä hän näyttelee Fjodor Dostojevskin Karamazovin veljeksissä.

– Olo on samanlainen, kun meni nuorena uuteen työpaikkaan. Kun on työyhteisön uusi jäsen, miettii aina, että mitäs täällä tapahtuu. Totta kai olen iloinen, että sain Kansallisteatterista hautakivisopimuksen.

Hannu-Pekka aikoo kuitenkin rauhoittaa työtahtia.

– Päätin, että laitan ajan rahan edelle. Minulla ei ole enää kauheaa pakkoa olla joka jutussa mukana. Tosin viisikymppisille miehille on paljon töitä, ja isoimmat roolit voivat olla vielä edessä.

”Minulla ei ole enää kauheaa pakkoa olla joka jutussa mukana.”

Hannu-Pekka täyttää ensi vuonna 50 vuotta.

– Minulla ei ole mitään villitystä. Tai jos se iskee joku päivä suihkussa, niin tiedän, mikä se on. Ei viisikymppinen vanha ole, mutta ehkä ikä antaa mahdollisuuden rauhoittua.

Hannu-Pekka oli naimisissa näyttelijä Minna Haapkylän kanssa vuoteen 2014 asti, ja heillä on kaksi poikaa. Eron jälkeen Hannu-Pekka on ollut rakkauselämästään vaitonainen.

– En kerro, Hannu-Pekka nauraa, mutta myöntää ainakin tavanneensa uusia tuttavuuksia.

– Siellä on ollut aika paljon höpö höpö -juttuja, valitettavasti.