Marco Bjurström pitää järjestyksestä.
Marco Bjurström pitää järjestyksestä.

Marco Bjurströmin mukaan mies osaa kyllä tehdä kahta asiaa yhtä aikaa, mutta kolmas voi jo olla liikaa.

Mies sen kun paranee vanhetessaan.

Ehdottomasti. Aikamies katsoo elämää usealta kantilta, löytää enemmän harmaan sävyjä. Nykyään myös tunnen kroppani paremmin ja osaan kuunnella, milloin on aika hellittää.

Miehen mielestä viihde-elektroniikkaan ei voi koskaan käyttää liikaa rahaa.

Vetoan aina siihen, että televisiot, dvd-soittimet ja muut härvelit ovat työvälineitäni. Toisaalta en uusi laitteitani, jos ne toimivat: siinä mielessä ajattelen ekologista jalanjälkeäni.

Miehen mielestä urheilun seuraamiseen ei voi käyttää liikaa aikaa.

Katson urheilua – tai oikeastaan tanssia – ainoastaan tuomarin näkökulmasta. En seuraa urheilua enkä tajua, mitä järkeä on katsoa, kun muut huhkivat. Miksei voisi huhkia itse? Moni penkkiurheilija ei näe edes pippeliään vatsakumpunsa alta.

Mies etsii aina lompakkoaan tai auton avaimia.

Olen järjestyksen mies. Koska arki on pirstaleista, haluan tavaroiden olevan paikoillaan. Avaimet laitan koriin eteisen pöydälle, ja kommunikaattori on aina laukun sivutaskussa – eikä lompakko ole koskaan takataskussa.

Mies ei kehtaa pyytää apua.

Mökillä saatan purkaa viallista moottorisahaa osiin, vääntää vääriä ruuveja ja ajatella, että kyllä mä tämän vielä klaaraan. Lopputulos voi olla aika mielenkiintoinen. Toisaalta kaikki tietotekniikkaan liittyvä on minulle mysteeri. Esimerkiksi kopiokoneessa on liikaa nappuloita, joten pyydän heti apua.

Mies ei osaa tehdä kahta asiaa yhtä aikaa.

Ei pidä paikkaansa. Tosin, ehkä kolme alkaa jo olla liikaa... Tanssikoulussani huomaan, että uudet miesoppilaat oppivat naisia hitaammin. Poikien koululiikunta keskittyy enemmän kehon ulkopuolelle, esimerkiksi pallon perässä juoksemiseen. Mutta kyllä mieskin harjaantuu, vaikka meillä ei olekaan tippaleipäaivoja.

Armeija tekee pojista miehiä.

No ei taatusti tee. Pikemminkin pojista tulee miehiä armeijasta huolimatta. Aikoinaan se on saattanut pitää paremmin paikkansa, sillä armeija oli ensimmäinen etappi, jonne nuori pääsi pois kotoa. Nyt tosimiehet tanssivat.

Miehen mielestä nainen ei osaa ajaa autoa.

Höpö höpö. Välinpitämättömät ihmiset eivät osaa ajaa autoa. Äitini on aina ajanut autoa hyvin, samoin isoäiti. Itse sain kuorma-autokortin samana päivänä, kun täytin 18. Tykkään reissata Yhdysvalloissa, jossa usein vuokraan auton ja ajelen pitkiä matkoja. Ihailen siltoja tai mahtavia risteyksiä. Muut ovat huuli pyöreänä, että mitä se vaahtoaa.

Miehen on vaikea kestää, jos naisella on suurempi palkka.

Moni tuttu perhe pyörii naisen palkalla. Miehelle voi olla helpottavaakin päästä irti pääelättäjän paineista. Paljon on kiinni parisuhteen laadusta, mutta myös muiden ihmisten asenteet voivat asettaa paineita. Muualla Euroopassa tai Yhdysvalloissa voi olla itsestään selvää, että mies tienaa rahat, mutta ajatellaanpa presidenttipariamme Halosta ja Arajärveä: olen varma, että Penalla on ihan hauskaa!

”Leimautumista en pelkää. Olen ollut aina kapinallinen raja-aitojen kaataja”, Katariina kertoo Ilta-Sanomille.

Kirjailija Katariina Souri, 49, sai vuosi sitten psykiatrilta diagnoosiksi persoonallisuushäiriön ja kaksisuuntaisen mielialahäiriön. Hän kertoi asiasta ensimmäisen kerran viime viikon lopulla Instagramissa julkaisemassaan kuvassa, jossa kuvaillaan hänen tulevaa omaelämäkerrallista Sarana – tunnustuksia taitekohdassa -kirjaansa.

Kirjan kuvauksessa kerrotaan, että Katariina järkyttyi diagnoosia ja esimerkiksi sitä, miten psyykelääke vaikuttaa häneen

Katariina kertoo tilanteestaan myös Ilta-Sanomien haastattelussa.

– Ajattelin että hetkinen, mitä tapahtuu luovuudelleni, Katariina kertoo IS:lle.

Kirjaa kuvailevassa otteessa kerrotaan, että Katariina mietti diagnoosin saatuaan uskaltaako alkaa syödä lääkkeitä ja mitä jos diagnoosi onkin väärä. Iltalehdelle Katariina kertoo, ettei alkanut syödä lääkkeitä, vaikka saikin kaksi eri reseptiä. Sen takia hän ei myöskään päässyt terapiaan.

– Ymmärrän, että jotkut tarvitsevat lääkitystä. Itse en sitä koe tarvitsevani, koska en esimerkiksi ole milloinkaan ollut psykoosissa tai itsetuhoinen.

”Mitä vanhemmaksi tulen, sen vähemmän mietin, mitä muut ajattelevat.”

Katariinalla on aiemmin todettu kaksisuuntainen mielialahäiriö, ja hän on kertonut avoimesti myös kokemistaan paniikkihäiriöistä. Kirjassa hän kertoo myös ongelmistaan alkoholin kanssa. Kirjailija ei pelkää leimautumista mielenterveyspotilaaksi.

– Leimautumista en pelkää. Olen ollut aina kapinallinen raja-aitojen kaataja. Mitä vanhemmaksi tulen, sen vähemmän mietin, mitä muut ajattelevat, hän kertoo IS:lle.

Mt-hoitaja

Katariina Souri järkyttyi psykiatrin diagnoosista – kertoo IL:lle kieltäytyneensä lääkityksestä

Terapiaan pääsee, vaikka kieltäytyisi lääkkeistä. MUTTA, Kelan korvausta ei saa silloin. Terapiatunti maksaa noin 70-120,-/h. Joten jos varaa on ja apua ajattelee saavansa, niin kannattaa miettiä kokonaan itse maksettavan terapian vaihtoehtoa. Paniikkihäiriö ei ole osa kaksisuuntaista. Tiukan tulkinnan mukaan paniikkihäiriö ei edes ole mielenterveysongelma/-häiriö/-sairaus, vaan tilapäinen ahdistuskohtaus.
Lue kommentti

Timon ja hänen puolisonsa Maikin ensimmäinen yhteinen lapsi on poika. 

Timo Lavikaisen, 43, perheessä eletään jännittäviä aikoja.

Timo valmistautuu parhaillaan Putoukseen ja kuvaa sketsejä tammikuussa alkavaa ohjelmaa varten. Samaan aikaan on puhelimen oltava lähettyvillä, sillä Timon puolison Maikin laskettu aika on näillä hetkillä.

– Sitä ei tiedä, jos lähtö tulee tänään vaikka kesken näytöksen, Timo totesi, kun hän saapui 95-elokuvan kutsuvierasensi-iltaan Espoon kulttuurikeskukseen.

Timolla on niin sanotun ”tavallisen kansalaisen rooli” kaikkien aikojen suurimmassa suomalaisessa jääkiekkoelokuvassa. Elokuvaan liittyy jo nyt muitakin tärkeitä muistoja, Timo kertoo.

”Sitä ei tiedä, jos lähtö tulee tänään vaikka kesken näytöksen.”

– Kun minulla oli tässä viimeinen kuvauspäivä, vaimo teki positiivisen raskaustestin. Jouluvauvaa meille odotetaan.

Timolla on parikymppinen tytär, ja Maikilla on 10-vuotias tytär. Pian syntyvä lapsi on parin ensimmäinen yhteinen. Näyttelijä kertoo, että hartaasti odotettu vauva on poika.

– Meillä ehti olla useampi, kolme keskenmenoa ja sitten lopulta tärppäsi näin. Ne olivat kovia paikkoja.

Timo luottaa, että vauvan hoito palailee mieleen vanhasta muistista.

– Suhtaudun luottavaisesti. Uskon, että kasvattajana olen rennompi, kun kaikki ei ole ihan uutta.