Tiina ja Anita Korhosen viesti päihderiippuvaisille on selvä: aina on toivoa päästä kuiville. "Jos minä pystyn siihen, muutkin pystyvät", Tiina sanoo. Kuva Panu Pälviä
Tiina ja Anita Korhosen viesti päihderiippuvaisille on selvä: aina on toivoa päästä kuiville. "Jos minä pystyn siihen, muutkin pystyvät", Tiina sanoo. Kuva Panu Pälviä

Tiina Korhosen teininä alkaneet kokeilut johtivat 22 vuotta kestäneeseen huumekierteeseen. Nyt hän on kuivilla ja valmistunut psykologian maisteriksi.

Se, että Tiina Korhonen, 43, istuu helsinkiläisellä sohvalla äitinsä Anita Korhosen, 70, kanssa, on lähes ihme.

Tiinalla on takanaan 22 vuoden huumekierre. Vain kaksi prosenttia huumeriippuvaisista pelastuu, loput joutuvat joko vankilaan, tulevat hulluiksi tai kuolevat.

Tiina oli 16-vuotias, kun hän ensimmäistä kertaa kokeili huumeita. Anita ja Tiina asuivat tuolloin Amerikassa.

– Tapasin hurmaavan pojan, joka oli hyvännäköinen. Hän käytti huumeita, joten minäkin aloitin, Tiina kertoo.

Tiinan alamäki oli nopea. Pahimpina vuosinaan hän eli kodittomana kadulla.

– Olin niin sekaisin, ettei kukaan voi olla enempää. Kun käyttää huumeita, koko elämästä tulee kaoottista. Sitä elää kadulla, koska ei välitä laskuista ja menettää siksi asuntonsa. Rahaa saa vain varastamalla, ryöstämällä tai myymällä itseään. En sano, että minulle on käynyt nämä kaikki asiat, mutta tiedän, että tuossa tilassa tärkeintä on vain saada annoksensa, Tiina miettii.

Opiskelu pelasti

Anita on kertonut tyttärensä vaiheista kolmessa kirjassa: Kirjeitä Tiinalle (2004), Elossa jälleen (2010) sekä juuri ilmestyneessä teoksessa Elämässä kiinni.

– Olen käynyt läpi pelkoa, epäluuloa, kiukkua ja ääretöntä kärsimystä. Päätin silti, että tapahtukoon mitä tahansa, yritän pysyä Tiinan taistelussa mukana, Anita sanoo.

Tiinan elämässä käänteentekevä hetki koitti, kun hän pääsi opiskelemaan psykologiaa lontoolaiseen yliopistoon. Marraskuussa 2013 Tiina valmistui psykologian maisteriksi, mikä oli sekä äidille että tyttärelle suuren onnen hetki.

– Tunsin suunnatonta kiitollisuutta ja itkin pitkästä aikaa ilosta. Olisin voinut halata kaikkia ympärilläni olevia ihmisiä. Osoittelin Tiinaa ja sanoin muille: katsokaa, siinä on minun tyttäreni! Anita iloitsee.

Lue Me Naisten numerosta 8/2014 Tiinan tarina, miten hän pysyy kuivilla ja millaisia tunteita Anita on joutunut tyttären pitkän taistelun aikana käymään läpi. Voit ostaa myös digilehden täältä.

Kolmisen vuotta sitten naimisiin mennyt Laura Lepistö haluaa jossain vaiheessa lapsia, mutta keskittyy juuri nyt uran luomiseen.

Yksinluistelussa Suomen kaikkien aikojen menestynein taitoluistelija Laura Lepistö, 30, vetää nykyisin kahden yhtiökumppaninsa kanssa puolitoista vuotta sitten perustettua Snou Creative -markkinointitoimistoa.

– Teemme töitä urheilun parissa toimivien brändien ja urheilua sponsoroivien yritysten kanssa. Tuotamme sisältöä, teemme sponsoroinnin erilaisia toteutuksia ja manageroimme muutamaa urheilijaa. Suunnittelen, konseptoin, myyn ja teen uusasiakkuushankintaa. Teen kaikkea muuta, paitsi kuvaan kameran varressa, Laura kertoo.

”En kaipaa kilpailuihin, mutta kaipaan esiintymistä.”

– Etsin kauppakorkeakoulun jälkeen pitkään omaa tapaa tehdä töitä. Nyt yrittämisestä on tullut uusi intohimo luistelu-uran jälkeen.

Vaikka Laura on lopettanut kilpauran, hän on edelleen aktiivinen luistelun parissa. Hän istuu esimerkiksi Taitoluisteluliiton hallituksessa, pitää luisteluleirejä ja kommentoi luistelukilpailuja Ylellä.

– En kaipaa kilpailuihin, mutta kaipaan esiintymistä, hän kertoo.

– Tykkään edelleen esiintyä. Siksi haluan pitää oman uran yrityksen pyörittämisen rinnalla. Olin esimerkiksi puolitoista vuotta sitten Uuden iloisen teatterin revyyssä esiintymässä, mikä oli hauskaa. Olen keskittynyt urheilubisnekseen, mutta on kiva tehdä välillä pieniä syrjähyppyjä.

Huonot läpät yhdistää

Laura kertoo, että myös yksityiselämään kuuluu hyvää. Hän meni vajaat kolme vuotta sitten naimisiin miesystävänsä Tommi Huovisen kanssa, jonka hän tapasi yli kymmenen vuotta sitten lukiossa.

– Häät olivat kivat bileet, mutta mikään ei hirveästi muuttunut, koska olimme olleet yhdessä jo niin pitkään, Laura kertoo.

– Nautimme arjesta. Meillä on hauskaa keskenämme. Molemmilla on yhtä huonot läpät. Parisuhteessamme toisen huomioiminen on helppoa, koska tunnemme toisemme niin hyvin.

”Olen lapsirakas, mutta en haaveile kovin monesta lapsesta.”

Laura haaveilee lapsista, mutta niiden aika ei ole vielä.

– Nyt olemme olleet uraorientoituneita ja nauttineet elämänvaiheesta, kun koulut on juuri käyty, Laura sanoo Sportyfeel Helsinki City Run ja Helsinki City Marathonin VIP-tilaisuudessa.

– Olen lapsirakas, mutta en haaveile kovin monesta lapsesta. Toivottavasti niitä jossain vaiheessa kuitenkin siunaantuisi. Pari lasta riittäisi.

Luistelu-uralta tarttui mukaan myös monta ystävää. Laura pitää yhteyttä moneen nuoruuden luisteluseuralaiseen ja kilpakumppaniin.

– Olin Kiira Korven häissä kuukausi takaperin. Hän asuu Nykissä, joten emme näe enää kovin usein. Meitä yritetiin aina asetella vastakkain, mutta me vain pyörittelimme sellaiselle silmiä, Laura nauraa.

Tilaajille
Marjo Vilkko myöntää, että avoin suhde ei ole hänelle helppo. ”Mutta minun asemani on varmasti helpompi kuin sen, joka tulisi kuvioomme uutena”, hän sanoo. Kuva: Juha Salminen
Marjo Vilkko myöntää, että avoin suhde ei ole hänelle helppo. ”Mutta minun asemani on varmasti helpompi kuin sen, joka tulisi kuvioomme uutena”, hän sanoo. Kuva: Juha Salminen

Marjo Vilkko, 52, rakastui itseään 11 vuotta nuorempaan mieheen ja elää nyt avoimessa liitossa. Koska Marjo ei voi saada enää lapsia, hän antoi miehelleen luvan perustaa perheen toisen naisen kanssa.

Kun kirjailija Marjo Vilkko, 52, oli lapsi, hän ahmi tyttökirjoja ja haaveili rakkaudesta, joka olisi yhtä suuri kuin Vihervaaran Annan rakkaus Gilbertiä kohtaan.

Nuorena aikuisena hän kuunteli postpunkia, kieriskeli melodramaattisten sointukuvioiden syövereissä ja...