Maija Mattila rakastaa kameran edessä olemista. ”Olen saanut paljon kehuja. Se tuntuu kivalta”, Maija kertoo. Kuvaaja: Marissa Tammisalo, meikki ja kampaus: Maija Kaunisto/ Bella Pelo, puvut: Muotitalo Tyynelä
Maija Mattila rakastaa kameran edessä olemista. ”Olen saanut paljon kehuja. Se tuntuu kivalta”, Maija kertoo. Kuvaaja: Marissa Tammisalo, meikki ja kampaus: Maija Kaunisto/ Bella Pelo, puvut: Muotitalo Tyynelä

Maija Mattilan unelmat mallinurasta ovat alkaneet nyt pikku hiljaa toteutua. – Maija saa uneksia, ja minä teen kaiken, mitä pystyn, äiti Anna-Erika Mattila sanoo.

Kun Anna-Erika Mattila näki, miten paljon australialaismalli Madeline Stuart nauttii mallintöistä, hän ymmärsi jotain. Hän ei halua estää 19-vuotiasta tytärtään Maija Mattilaa tavoittelemasta unelmiaan. 

– Minulla on joskus meinannut mennä hermo Maijan mallihaaveiden kanssa. Äitinä ajattelin ensin, että jotain realistisempia tavoitteita pitäisi olla. Mietin, että miten voisin puhua Maijalle asiasta ilman, että murskaan hänen unelmansa ja itsetuntonsa. Mutta Madeleinen menestys loi valtavasti uskoa. Tajusin, ettei kenenkään unelmia voi torpata. Maija saa uneksia, ja minä teen kaiken, mitä pystyn, Anna-Erika kertoo.

Madeleinea ja Maijaa yhdistää se, että heillä molemmilla on downin syndrooma. Madeleine ei ole silti ole Maijan varsinainen idoli: se on Polina Hiekkala. Maija kertoo haaveilleensa mallinurasta niin kauan kuin muistaa. Kun hän näki Huippumalli haussa -ohjelman televisiosta, hän alkoi harjoitella poseeraamista ja kävelyä.

– Tykkään olla kameran edessä. Haluan olla myös esimerkkinä myös muille, Maija kertoo.

Maija on päivisin koulussa, mutta tekee kuvauksia aina, kun pystyy. ”Koulu on lähtenyt tukemaan Maijaa hienosti. Hän saa silloin tällöin avustajan kuvauksiin, sillä se on samalla työelämään tutustumista”, Maijan äiti Anna-Erika Mattila kertoo. Kuvaaja: Marissa Tammisalo, meikki ja kampaus: Maija Kaunisto/ Bella Pelo, puvut: Muotitalo Tyynelä
Maija on päivisin koulussa, mutta tekee kuvauksia aina, kun pystyy. ”Koulu on lähtenyt tukemaan Maijaa hienosti. Hän saa silloin tällöin avustajan kuvauksiin, sillä se on samalla työelämään tutustumista”, Maijan äiti Anna-Erika Mattila kertoo. Kuvaaja: Marissa Tammisalo, meikki ja kampaus: Maija Kaunisto/ Bella Pelo, puvut: Muotitalo Tyynelä

”Äiti on ruokapoliisi”

Anna-Erikan mukaan Maija on ollut todella määrätietoinen unelmansa tavoittelussa. Hän on tehnyt elämäntaparemontin, yrittää syödä terveellisesti ja välttelee esimerkiksi sipsejä ja karkkeja. Tanssiharrastuksen lisäksi Maija on alkanut käydä kuntosalilla. Vajaassa kahdessa vuodessa kiloja on karissut 14.

– Äiti on sellainen ruokapoliisi, Maija kertoo.

Anna-Erika tarkentaa, että elämäntaparemontti oli Maijan oma päätös.

– Puhuimme tästä asiasta useita kertoja Maijan kanssa. Kerroin, että kiloja täytyy pudottaa, jos haluaa malliksi. Maija ei ollut tyytyväinen ulkomuotoonsa ja päätti lopulta itse, että haluaa laihduttaa.

Käännekohta koirapuistossa

Maijan haaveet alkoivat toteutua pikku hiljaa syksyllä 2015. Käännekohta tapahtui koirapuistossa. Anna-Erikan koirapuistotuttava kuuli Maijan haaveista ja kutsui tämän Ylen studiolle kuvauksiin. Ideana oli, että Maija sai olla yhden päivän mallina. Siitä tehtiin video, ja lisäksi Maija sai päivästä oman mallikansion. 

Tämän jälkeen Maijasta tehtiin muutama haastattelu, minkä jälkeen hän ja äiti alkoivat saada yhteydenottoja.

– Vastaanotto on yllättänyt meidät täysin. Enää meidän ei tarvitse oikeastaan soitella kenellekään. Meihin ovat olleet yhteydessä monet kuvaajat ja sittemmin myös vaatesponsorit. Tämä on edistynyt omalla painollaan, ja me olemme ottaneet kiitollisena vastaan tarjouksia, Anna-Erika sanoo.

Madeline Stuart teki syksyllä 2015 historiaa, kun hänet nähtiin lavalla New Yorkin muotiviikoilla. Catwalk on myös Maijan unelma.

– Tykkään ihanista puvuista, hän sanoo.

Maijan mallinuran edistymistä ja kuulumisia voi seurata hänen Facebook-sivuillaan

2709557
Videolla Anna-Erika ja Maija Radio Aallon haastattelussa viime kesänä.

 

Kiti Kokkonen. Kuva: Sanoma-arkisto / Jonna Öhrnberg
Kiti Kokkonen. Kuva: Sanoma-arkisto / Jonna Öhrnberg

Lyhyydestä voi olla myös harmia, mutta paljon hauskempaa on keskittyä niihin hyviin puoliin.

Jalat eivät yllä bussissa lattialle, farkkujen lahkeet ovat aina liian pitkät ja usein tuntuu, että ne kivoimmat vaatteet on sijoiteltu kaupassa ihan katon rajaan. Muun muassa tällaisia asioita lyhyet ihmiset kohtaavat lähes päivittäin.

Saman tietää myös Putous-tähti Kiti Kokkonen, 43, joka on vain 150 senttimetriä pitkä. Tai oikeastaan enää 148,5-senttimetriä: Kokkonen kertoo lyhentyneensä viime vuosien aikana.

– Olin joskus 150-senttimetriä pitkä, mutta olen jotenkin tullut siitä alaspäin – tai lyhentynyt. En tiedä, jatkuuko tämä vielä, Kokkonen nauraa.

Kokkosen pituus on aina ollut huumorin väännön kohteena, ja esimerkiksi viime lauantain Putous-jaksossa Kokkonen nähtiin 191-senttimetriä pitkän Roope Salmisen kahvikupin alustana sekä jääkaappiin ahtautuneena.

Lue myös: Kuka Suomi-julkkis on kanssasi samanpituinen? Katso yli 150 nimen listasta

Arkielämässään Kokkonen kuulee paljon vitsejä tai kommentteja siitä, kuinka näppärää on käyttää häntä käsinojana tai kuinka hänen lyhyytensä jaksaa yllättää joka kerta. Yleensä vitsailu ei haittaa, mutta välillä lyhyyden jatkuva alleviivaaminen ärsyttää.

”Lyhyyteni on asia, mistä muut helposti vitsailevat.”

– Itse en usein tee lyhyydestäni numeroa, mutta se on asia, josta muut helposti vitsailevat. Yleensä muiden vitsailu menee vain ohi, kun olen niin tottunut siihen. Välillä on tosin sellaisia hetkiä, että ihmetyttää, miksi keskitymme ihmisissä niin paljon tällaisiin asioihin. Eli välillä vähän ärsyttää, Kokkonen sanoo.

Lyhyelle sattuu ja tapahtuu

Lyhyeeseen varteen voi liittyä kuitenkin monta erikoista ja hauskaakin sattumusta. Niitä Kokkosella todella riittää.

– Kun olin nuori, yksi poika jätti minut sen vuoksi, että olin niin lyhyt. Hän ihan sanoi, että tämä ei nyt toimi, koska hän on niin pitkä ja minä niin lyhyt, Kokkonen nauraa.

”Minulle haettiin pyllyn alle penkille jokin tyyny ja jalkojen alle koroke.”

– Olen kyllä useita kertoja myös hävennyt pituuttani. Kun esimerkiksi olen ollut haastateltavana, minulle haettiin pyllyn alle penkille jokin tyyny ja jalkojen alle koroke. Siitä tulee vain jotenkin typerä olo.

Onneksi useimmat kokemukset lyhyydestä ovat lopulta positiivisia.

– Näin lyhyenä mahtuu hyvin kaikkiin pieniin tiloihin, ja hyvin harvoin tarvitsee pelätä sitä, että löisi päänsä johonkin. Lisäksi caprihousut ovat pitkät housut ja voi ostaa lastenvaatteita, jotka ovat usein tosi kivoja, Kokkonen sanoo.

”Minulta ei kysytty lippua, koska olin saman pituinen kuin tarhalapset.”

– Metrossa olen pari kertaa unohtanut ostaa lipun. Kaksi kertaa on käynyt niin, että kun lipuntarkistajat ovat tulleet, on kohdalle osunut tarharyhmä ja olen ajautunut jotenkin sen keskelle. Minulta ei kysytty lippua, koska olin melkein samanpituinen kuin tarhalapset, eli olen varmaan jotenkin näyttänyt olevan osa tarharyhmää ja välttynyt niin tarkastusmaksulta.

Vielä muutama vuosi sitten bussisakin Kokkoselta saatettiin kysyä, tuleeko aikuisten vai lasten lippu. Vähän hävettää, mutta enemmän naurattaa.

Sari Salomaan paras kuntouttaja on vuokraheppa Tomppa. Kuva: Katja Lösönen
Sari Salomaan paras kuntouttaja on vuokraheppa Tomppa. Kuva: Katja Lösönen

Suomalaisilla on kivun vuoksi eniten sairauspoissaoloja koko Euroopassa. Nelikymppisen Sari Salomaan työkyvyn vei 20 vuotta kestänyt jalkakipu.

Nyt kävi pahasti, Sari Salomaa tajusi liukastuessaan jäisellä tiellä. Kaatuessa jalasta kuului pamahdus, ja kun Sari koetti nousta ylös, hän huomasi, että jalkaterä sojotti väärään suuntaan.

Oli maaliskuu vuonna 1998. Sari oli 22-vuotias yo-merkonomiopiskelija, kihloissa...