Lapsena Maarit Hurmerinta yritti olla näkymätön, jotta kotona säilyi rauha, kun äiti joi. Sitten alkoi ura, joka toi hänet näkyville kaikkien eteen. Vasta avioliitossa hän on uskaltanut näyttää tunteensa.

Laulaja Maarit Hurmerinta, 60, nousee taksista Helsingin Bulevardilla, kun kuljettaja vielä allekirjoittaa kuittia. Samassa hän on jo käynyt avaamassa Mersun takaluukun ja nostanut itse mustan matkalaukkunsa kadulle.

Maarit ei ole ikinä ollut hienostelija tai arkaillut tarttua toimeen. Nyt hän odottaa jalkakäytävällä, jauhaa purkkaa ja näyttää koroissaan ja mustassa nahka­takissaan parikymppiseltä tytönheitukalta.

Juuri siltä, joka sainattiin Love ­Records -levy-yhtiöön yli 40 vuotta sitten ja jota kollegat, kuten Dave Lindholm ja Hector, kuvailevat ainutlaatuisena ­lahjakkuutena toukokuussa ilmestyvässä omaelämäkerrallisessa kirjassa Maarit. Siinä hän kertoo paitsi urastaan myös ensimmäistä kertaa elämänsä rankoista vaiheista.

Kollegoiden kursailematon palaute saa Maaritin liikuttumaan.

– Olen erityisasemassa, kun minulla on tällaisia ystäviä. En ole koskaan kaivannut rahaa tai julkisuutta, vaan mennyt aina musiikki edellä. Opin jo lapsuudessa, ettei elämässä mikään ole itsestään selvää.

Kahdenlaisia muistoja

Nykyisin Maaritilla on herkkyyttä ja rohkeutta näyttää omat tunteensa.

Aina niin ei ole ollut.

Maarit kasvoi alkoholisti­perheessä Vantaan Hiekkaharjussa. ­Äidin ongelmajuominen alkoi, kun Maarit oli noin kymmenvuotias. Isä pystyi rankastakin ­juomisesta huolimatta kontrolloimaan arkeaan jotenkin, äiti ei.

Äidistään Maaritilla on kahdenlaisia muistoja. Toiset ovat kirkkaita kuin pouta­päivät, toiset synkempiä.

– Äitini Conchetta oli nuorena kaunotar. Hänellä oli säkkärä kihara tukka, mustat palavat silmät ja hän nauroi ihanasti. Kun äitini oli valloittavalla tuulella, hän hullutteli ja oli hurmaava. Kuka sellaista olisi voinut vastustaa?

Hyvinä päivinä Maarit ihaili äitiään. Sitten oli huonoja hetkiä, joiden muisteleminen on yhä vaikeaa. Niinä hetkinä olemus muuttui sekunnissa. Ihanan ­äidin tilalle tuli vihainen, raivoava nainen, joka joi niin, että Maarit pelkäsi ja yritti muuttua mahdollisimman näkymättömäksi. Piti olla kiltti, kaunis ja hymyilevä, että ­tilanne olisi jatkunut rauhallisena mahdollisimman pitkään.

Maaritin mukaan äiti oli musikaalisesti lahjakas, mutta ei osannut ­kanavoida lahjakkuuttaan oikein.

– Ehkä juuri siksi hän joi.

Toisin kuin äitinsä, Maarit on voinut tehdä toisin.

– Musiikin avulla olen voinut kanavoida elämäni huonot ja hyvät hetket.
Ääni paljastaa ihmisen, uskoo Maarit.

– Ihmisääni mukautuu kokemusten mukaan. Olen varma, että myös minun taustani kuuluu laulussani.

Maaritin musikaalisuus ja temperamentti ovat perua italialaiselta äidinisältä Michele Orlandolta, joka oli muusikko. Isoisä oli perheen auktoriteetti. Hän ei sietänyt keskin­kertaisuutta eikä kovia ääniä. Kun Mikko-vaari tuli kotiin, kaikkien piti olla ­hipihiljaa. Maaritin mielestä isoisän ­ankara auktoriteetti saattoi vaikuttaa myös äidin käytökseen.

Äiti oli joko on tai off

Maarit sanoo, että äidiltä puuttui kokonaan tunnetilojen hienosäätö. Hänessä oli vain on- ja off-nappulat.

– Äidissä oli aina päällä pieni myrskyvaroitus. Koskaan en tiennyt, millä tuulella hän olisi. Lapsena olin aika pelokas.

Muutaman samankaltaisuuden Maarit kuitenkin heistä löytää.

– Temperamenttimme ovat samanlaiset. Ja jälkikasvu on kertonut, että aivastan kuulemma aivan samalla tavalla kuin mutsi, hän naurahtaa.

– Äiti tosin ei edes aivastanut normaalisti. Hänellä oli aina teatteriesitys päällä, eleet ja äänet olivat ääripäästä. Siinä en halua tulla koskaan samanlaiseksi.

"Huulipuna, poskipuna ja itsensä tsemppaaminen vievät huonoina aamuina pitkälle", uskoo Maarit.

Maarit joutui pienestä pitäen pitämään huolta itsestään. 14-vuotiaana hän muutti pois kotoa isänäitinsä Helenan luo Hiekkaharjussa. Lapsena hän oleskeli paljon myös äidinäitinsä Dagmarin luona Rekolassa, yhden pysäkinvälin päässä lapsuudenkodista.

– Onneksi minulla oli näitä turvallisia muita aikuisia. Heidän ansiostaan en musertunut pelkojeni tai murheen alle.

Kysymys hyvistä hetkistä äitinsä kanssa saa Maaritin epäröimään.

– En halua alleviivata näitä asioita liikaa. Menneet ovat menneitä.

Elämää pikakelauksella

Vanhemmilla ei ollut varaa ostaa levysoitinta, mutta musiikkia Maarit pääsi kuuntelemaan Helena-mummonsa ja kavereittensa luona.

Ensimmäisen työpaikkansa hän sai teini-ikäisenä juoksutyttönä Tampereen Jalkineen myymälästä Helsingissä. Rahat olivat niin tiukassa, ettei Maaritilla ollut varaa kunnon kenkiin, vaan jalat olivat työpäivän jälkeen verisillä rakoilla.

Sittemmin tuottaja ja oppi-isä Atte Blom pestasi tytön töihin Love Recordsin toimistoon. Palkka, noin 800 markkaa, oli parikymppisen Maaritin mielestä valtava summa rahaa.

Kun Maarit vuonna 1974 julkaisi ­ensimmäisen soololevynsä, vanhemmat olivat liian kiinni vaikeuksissaan pystyäkseen keskittymään tytön menestykseen.

– Olivat he silti varmasti ylpeitä ­minusta, Maarit sanoo.

Helena-mummo oli ensimmäinen, jolle nuori laulaja kiikutti levynsä.

– Laitoin levyn soimaan mummon kämäseen levysoittimeen, jossa oli hirvittävä ääni. Muistan, kuinka pakahduin ylpeydestä sitä kuunnellessani.

Mummo ilmaisi kehunsa sukupolvelleen tyypillisellä tavalla. Karjalan murteellaan hän ilmoitti naapureille ”tiiättekstyö, että meijän Maarit on tehnyt levyn”. Mummon vaatimaton ylpeys tuntui Maaritista hyvältä.

Samana vuonna Maarit meni naimisiin kitaristi-muusikko Sami Hurmerinnan kanssa. Kaikki tuntui tapahtuvan pikakelauksella.

Esikoispoika Samuli syntyi seuraavana kesänä, tytär Janna vuonna 1981.
Nykyisen kotitalonsa pari osti vuonna 1980, vain muutaman sadan metrin päästä Maaritin lapsuudenkodista.

Janna-tytär on seurannut vanhempiaan muusikonuralle, Samulilla on oma autokorjaamo.

– Samulilla oli jo lapsena käsittämätön hahmotuskyky, hän pystyi rakentamaan käsillään ihan mitä tahansa. ­Samuli on rauhallinen, kun Janna ja minä taas  tulisieluisempia: tytölle piti jo lapsena olla koko ajan tekemistä ja puuhaa.

Lapsilleen Maarit on halunnut suoda saman vapauden, johon hän itse kasvoi.

– Meillä ei kotona luotu paineita, että olisi pitänyt opiskella lääkäriksi, opettajaksi tai papiksi. Meillä oli täysi vapaus valita. Samaa olen noudattanut omien lasteni kanssa. Mutta jos he minulta ­kysyvät, kerron tottakai mielipiteeni.

Maarit on onnellinen, että Jannalla on uravalinnastaan huolimatta jalat maassa.

– Hänellä on intohimoa, mutta hän on myös nähnyt meitä seuratessaan alan realiteetit hyvässä ja huonossa. Niistä ei ole tarvinnut erikseen keskustella.

Elämässään Maarit on aina halunnut pitää ohjat tiukasti omissa käsissään.

– En tiedä, onko kokemallani merkitystä, vai olenko vain rakennettu näin, mutta haluan kontrolloida kaikkea. En koskaan esimerkiksi juo itseäni humalaan. Inhoan sitä.

Lupa olla vihainen

Avioliitto ja perhe ovat Maaritin turvapaikka. Omista lapsista ja miehestä hän haaveili jo pikkutyttönä.

– Halusin perheen ja lapsia heti kun mahdollista, ja sainkin ne aiemmin kuin osasin kuvitella. Menimme naimisiin ­hyvin nuorina, parikymppisinä, mutta koin olevani vastuullinen ja valmis siihen.

Liiallisen kiltteyden karistaminen kesti kauan. Maarit sanoo olevansa yhä ujo, mikä on esiintyjälle haaste.

– Olen hyvin kaksijakoinen ihminen. Jännitän vieraita ihmisiä ja esiintymistä, mutta toisaalta olen ylitsepursuavan sosiaalinen ja rakastan seuraa.

Kauan kesti sekin, että Maarit muuttui omassa elämässään näkyväksi. Suhteessa Samin kanssa hän löysi turvan näyttää tunteensa. Maarit antoi vihdoin itselleen luvan olla vihainen.

– Muistan hetken, kun päästin ulos kaiken raivon sisältäni. Olimme silloin olleet naimisissa pari vuotta. Seisoimme kotipihallamme, ja olin suuttunut Samille jostain. Yhtäkkiä tuntui kuin samppanjapullon korkki ­sisälläni olisi lauennut. Huusin hänelle täyttä kurkkua vihaavani häntä, kiroilin ja sätin enkä välittänyt tuon taivaallista, kuulivatko naapurit vai eivät. Se oli ­puhdistava kokemus.

Menneitä Maarit yritti puida myös terapiassa.

– Kokeilin kerran, eikä se ollut minun juttu. Keskustelut hyvien ystävien kanssa ajavat saman asian eivätkä ne maksa mitään. Kun oikein ottaa päähän, käyn helvetin pitkällä pyörälenkillä tai alan haaveilla hyvistä asioista.

"Musiikin avulla olen voinut kanavoida elämäni huonot ja hyvät hetket."

Kotona kaikki luukut saavat edelleen olla auki. Maaritin ja Samin avioliitto on kestänyt 39 vuotta. Ehkä juuri siksi, että temperamenttinen pariskunta ottaa ­aika ajoin yhteen.

– Jokaisessa parisuhteessa on haasteensa. Mekin otamme välillä matsia. Minusta vain on terveellisempää puhdistaa pöytä aina silloin tällöin kuin kasvattaa katkeruutta sisällä vuosikausia.

Sitä paitsi Samille on ihana suuttua.

– Sami antaa aina anteeksi ja todella tarkoittaa sitä.

Taloudellisia uhrauksia

Parisuhteessa on pitänyt tehdä myönnytyksiä, mutta urallaan Maarit ei ole niihin suostunut. Se on tarkoittanut myös taloudellisia uhrauksia, kun Maarit ei ole suostunut valtavirran hittinikkariksi. Freelancerina vastuu ja vapaus kulkevat käsi kädessä: vapaat ovat yleensä enimmillään kolmen päivän pituisia ja huoli toimeentulosta saa vastaamaan työtarjouksiin useimmiten myöntävästi.

Kollegat kuvailevat Maaritia hyvällä tavalla itsepäiseksi.

– En ole niin blondi, ettenkö kuuntelisi hyviä neuvoja, mutta en ole koskaan pomppinut urallani muiden ohjeiden mukaan. Jos levy-yhtiö on kehottanut vaihtamaan tyyliä tai soittajia, olen sanonut kiitos ja hei ja vaihtanut maisemaa.

Perusluonteeltaan Maarit sanoo olevansa rakastava ja lempeä, mutta ärsytettynä pehmeys väistyy.

– Minua on vaikea saada suuttumaan, mutta kun suutun, pelkään sitä itsekin. Silloin kannattaa pysyä kaukana.

Yhtyeittensä kanssa Maarit sanoo ­aina olleensa onnekas.

– Meillä ei ole kukaan koskaan lätrännyt viinan kanssa, vaan olemme keskittyneet pääasiaan, musiikkiin. Yhden-kahden soinnun jutuissa voi varmaan esiintyä humalassa, mutta vaikeampaa musiikkia soittaessa se ei ole mahdollista. Jokainen tällä alalla tietää myös, ettei menestys tipu syliin, se vaatii lahjakkuutta ja työtä.

Fyysisessä työssä kropasta ja päästä on pidettävä huolta liikkumalla.

– Inhoan ryhmäjumppia, mutta olen intohimoinen kuntosalikävijä. Yritän myös syödä terveellisesti. Minulla on aika hyvä itsekuri, vaikka välillä repsahdan.

Katumukselle ei ole jäänyt tilaa.

– En jää muistelemaan menneitä tai kokemaani pahaa. Valehtelisin, jos ­sanoisin, etten kadu mitään, mutta juuri nyt en muista mitään, mitä katuisin, hän sanoo ja repeää nauruun.

Kauniisti äidistä

Maaritin äiti kuoli vuonna 2006.

– Äidin juomisessa oli parinkymmenen vuoden tauko. Sitten hän retkahti uudelleen joitakin vuosia ennen kuolemaansa. Se oli maailmanlopun menoa.

Äiti joi itsensä hengiltä.

Äidistä puhuminen ei ole Maaritille edelleenkään helppoa. Hän hiljenee.

– Haluan puhua hänestä kauniisti, mutta olen myös ymmärtänyt, etten ole ainoa, jolla on vastaavia kokemuksia. Tarinastani voi olla apua jollekulle ­samassa tilanteessa olevalle.

Maarit sanoo olevansa nyt onnellinen.

– Olen saanut syntymälahjana positiivisen luonteen. En ole katkera mistään. Uskon myös vahvasti, että kaikki mikä ei tapa, vahvistaa. Olen antanut anteeksi äidille.

Maarit Hurmerinta

– Laulaja-lauluntekijä Maarit Hurmerinta (os. Äijö) syntyi Helsingissä 10.11.1953. Asunut ikänsä Vantaan Hiekkaharjussa.

– Naimisissa muusikko Sami Hurmerinnan kanssa, lapset Samuli (s. 1975) ja Janna (s. 1981).

– Omaelämäkerrallinen, Annariikka Leinon kirja Maarit julkaistaan vapun tienoilla. (Johnny Kniga).

– Yli 40-vuotisella urallaan julkaissut 18 levyä, joista kaksi myynyt kultaa.

– Harrastaa liikuntaa ja ruoanlaittoa.

Tuure Kilpeläisen, Manuela Boscon, Meeri Koutaniemen ja Sami Yaffan illallisella olisi ollut hauskaa olla kärpäsenä katossa.

Jotkut illallisseurueet vain näyttävät siltä, että niihin olisi ihana kuulua. Instagramin perusteella taiteilija ja näyttelijä Manuela Boscon, muusikko Tuure Kilpeläisen, dokumentaristi Meeri Koutaniemen ja muusikko Sami Yaffan seurue on juuri sellainen.

Voice uutisoi keskiviikkona, että Manuela Bosco, 35, ja Tuure Kilpeläinen, 47, seurustelevat. Sami Yaffa, 53, ja Meeri Koutaniemi, 29, puolestaan avioituivat Mallorcalla syyskuussa

Manuela julkaisi eilen Instagramissa kuvan taiteilijapariskunnista helsinkiläisessä BasBas-ravintolassa. 

”Love united”, kuvateksti kuului. 

Tunnelmallisessa kuvassa on niin hauska asetelma, että mieleen tulee, olisiko Meeri alan ammattilaisena olisi asetellut porukan kuvaa varten. 

Laulaja Tomi Metsäketo kertoo tuoreessa Facebook-päivityksessään olleensa vauhtisokea ja stressaantunut.

Laulaja Tomi Metsäketo on suljettu pois huomenna televisiossa nähtävästä Tähdet, tähdet -ohjelman lähetyksestä. 

– Tämän hetkisillä tiedoilla päädyimme ohjelman tuotantorauhan takaamiseksi ratkaisuun, että Tomi Metsäketo ei jatka Tähdet, tähdet -ohjelmassa, sisältöjohtaja Marko Karvo toteaa MTV:n tiedotteessa.

Seiska uutisoi torstaina, että viisi naista syyttää Metsäketoa sopimattomasta käytöksestä. 

Metsäketo kommentoi väitteitä Facebook-sivullaan. Laulaja kertoi, että hänestä kirjoitetaan ikävään sävyyn naisten Facebook-ryhmässä ja että ryhmää sekä siihen kuuluvia kirjoittajia vastaan on tehty rikosilmoituksia. Samalla hän myös pyysi anteeksi.

Myöhemmässä päivityksessään Metsäketo toivoi malttia somekeskusteluun ja jatkoi pahoittelua.

”Tiedän, että anteeksianto on vaikeaa.”

”Pyydän samalla anteeksi kaikilta niiltä, joita olen omalla ajattelemattomalla käytökselläni joskus loukannut. Se ei ole ollut tarkoitukseni,” hän kirjoitti.

Stressiä, vauhtisokeutta ja juhlimista

Tieto Metsäkedon poisjäämisestä Tähdet, tähdet -ohjelmasta tuli tänään lauantaina. MTV:n sisältöjohtaja Karvon mukaan ohjelmassa jatkaa yhdeksän artistia. 

Tomi Metsäketo kommentoi poisjääntiään Facebook-sivullaan ja lähettämässään tiedotteessa. Pitkässä kirjoituksessaan hän kertoo viime vuosien työkiireistään, isänsä kuolemasta, kärkkäästä naisseuran hakemisesta, stressistä, vauhtisokeudesta ja juhlimisesta, joka on hänen sanojensa mukaan välillä karannut käsistä. 

Hän kuvailee olleensa vuosia poikamies ja hakeneensa naisseuraa ”joskus liiankin suurella yksipuolisella tahdonvoimalla”.

”Jos voisin kääntää kelloa taaksepäin, niin sen myös tekisin. Tiedän, että anteeksianto on vaikeaa, mutta sitä nyt tässä kuitenkin hartaasti toivon.”

”Olen ollut öykkärimäinen”

Ei ole julkisesti tiedossa, millaisista teoista Metsäkedon väitetyssä epäasiallisessa käytöksessä tarkalleen ottaen on kyse. 

”Olen käyttäytynyt elämässäni typerästi ja ollut monille ihmisille öykkärimäinen. En lähde näitä tosiasioita kiistämään,” Metsäketo itse kuvailee tapahtunutta Facebookissa.