Huumorin tähdet eivät pelkää laittaa itseään likoon, vitsailla omasta ulkonäöstään tai kiroilla. Ihan sama, vaikka kuulijakuntana olisi kuningatar.

”Yksikään nainen ei voi olla hauska”, töräytti kirjailija-toimittaja Christopher Hitchens Vanity Fair -lehden kohuesseessään vuonna 2007. Hänen mukaansa ihmisen huumorintajun määrittää haaroväli, eikä ilman siellä roikkuvaa oikeanlaista varustusta suusta voi pullahtaa hyvää vitsiä. Naiset kertovat vain naisille sopivia juttuja, kun taas miesten jutut naurattavat kaikkia.

Syy löytyy Hitchensin mukaan biologiasta. ”Naisten ei tarvitse viehättää miehiä sillä tavalla. He viehättävät miehiä muutenkin, jos ymmärrätte yskän”, kolumnisti kirjoitti. Myös muusikko Jerry Lewis on väittänyt vastaavaa – monien muiden joukossa.

Huumorialan naiset ovat ottaneet sydämenasiakseen taistella näitä ennakkoluuloja vastaan. Aseena on terävä asenne, joka ei pyytele anteeksi. ”Me emme välitä vittujakaan heidän mielipiteistään”, tiivistää näyttelijä Tina Fey koomikkonaisten tunnot kirjassaan Bossypants.

Omaelämäkerrallinen teos kertoo Feyn huumorimaailman huipulle johtaneesta matkasta, johon mahtuu painiskelua itsetunto-ongelmien kanssa. Kirjassa Fey neuvoo kanssasisariaan olemaan oman elämänsä rouvia ja neitejä ja antamaan piut paut haukuille.

Revittelyn stara

Monen naispuolisen koomikon salaisuus piilee välinpitämättömässä ja ronskissa tyylissä. Käheästä äänestään tunnetun Joan Riversin sanoin: komedia on ”vihaisten, valkoisten miesten peli. Vaikka olet Chris Rock tai Joan Rivers, olet vihainen, valkoinen mies”, tähden kerrotaan sanoneen.

Rivers oli räävittömän huumorin tähti. Jo 60-luvulla hän sai jatkuvasti kuulla olevansa ”liian kova, liian villi ja puhuvansa asioista, joista naisten ei pitäisi puhua”.

Hän ei pelännyt kiroilla edes Britannian kuningatar Elisabeth II:n edessä. Hän parjasi muiden ulkonäköä eikä kammoksunut heittää huulta omasta plastiikkakirurgin veitsen alla käyneestä naamastaan. ”Ei ole olemassa yhtään naiskoomikkoa, joka olisi ollut lapsena kaunis. Minulle paras ehkäisykeino on jättää valot päälle sängyssä”, Riversin kerrotaan töräyttäneen.

Mikään aihe ei ollut hänelle tabu. ”Minun ongelmani on se, että vitsailen liian usein. Eilen vitsailin hautaustoimistossa. Sillä tavalla selviydyn elämästä. Elämä on NIIN vaikeaa – kaikki ovat joutuneet selviytymään jostakin! Mutta jos nauraa vaikeuksilleen, ne pienenevät”, Rivers kertoi vuonna 2013 Associated Pressille vain pari päivää isosiskonsa kuoleman jälkeen.

Rivers menehtyi viime syksynä kunnioitettavassa 81 vuoden iässä, mutta häntä pidetään edelleen yhtenä kaikkien aikojen paheksutuimmista koomikoista.

Räppäävä yhdeksänkymppinen

Siinä missä Joan Rivers tuli tunnetuksi säädyttömyydestään, peräti 24 Emmy-ehdokkuutta saanut Betty White, 93, on yksi viihdemaailman hyväsydämisimmistä tyypeistä.

Vuonna 1939 uransa aloittanut White on omistautunut eläimille ja puolustanut julkisesti muun muassa homojen oikeuksia. ”Minulle ei ole väliä, kuka makaa kenen kanssa. Minulle riittää, että ihminen on mukava. Kaikki muu on jokaisen oma asia”, White sanoi viime vuonna talk show -isäntä Larry Kingin haastattelussa.

Oman rakastettunsa tähti menetti yli kolmekymmentä vuotta sitten. Hän ei kuitenkaan kaipaa elämäänsä enää uusia miehiä. ”Kun on saanut parhaan, kuka kaipaa muita?” White sanoi Daily Mailille vuonna 2011.

Uransa alussa White joutui monta kertaa torjutuksi, koska elokuvastudiot pitivät häntä epäkuvauksellisena. Nainen ei kuitenkaan suostunut lannistumaan. Hän aloitti uransa radiosta ja kipusi sieltä pikkuhiljaa televisioruutuihin.

White juontaa yhä omaa tv-sarjaansa Betty White’s Smartest Animals in America ja räppää silloin tällöin ihmisten iloksi.

Tähti on päässyt Guinnesin ennätystenkirjaan maailman pisimmän televisiouran tahkonneena naisena. Hän on myös ensimmäinen nainen, joka on tuottanut komediasarjan. ”Näytä kelle tahansa Bettyn kuvaa ja jokainen nousee seisomaan osoittaakseen kunnioitusta”, Whiten kanssa Tyttökullat-tv-sarjassa näytellyt Estelle Getty kuvaili kollegaansa People-lehdelle jo vuonna 1999.

Komedian kääntöpuoli

Nuoren sukupolven monilahjakkuuksista yksi päihittää lähes kaikki muut saavutusten määrässä. Lena Dunham, 29, on ennen kolmenkympin rajapyykkiä kirjoittanut menestyskirjan ja luonut oman televisiosarjan.

New Yorkissa syntynyt Dunham aloitti uransa tekemällä lyhytelokuvia ja postaamalla niitä videopalvelu YouTubeen. Suuri osa pätkistä käsitteli seksuaalisuutta. Seksi on tärkeä osa myös Dunhamin luomaa Girls-sarjaa, joka kuvaa länsimaisten nuorten aikuisten juurettomuutta. Tähden itsensä esittämä päähenkilö Hannah on antisankari, joka hyppii pätkätyöstä toiseen ja deittailee vääriä miehiä.

Hannahissa on paljon Dunhamia itseään. Kirjassaan Not that Kind of a Girl tähti kertoo joutuneensa nuorena seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi. Dunham on kärsinyt lapsesta asti pakko-oireisesta häiriöstä ja käynyt 9-vuotiaasta saakka terapiassa.

Huumorinaisen tie on vienyt hänet koko maailman suurennuslasin alle, ja moni on nähnyt linssin läpi vain ”läskiä” ja ”rumuutta”. Koska Dunham ei ole pelännyt piilotella kroppaansa kameralta, kriitikot ovat ottaneet oikeudekseen polkea hänet lyttyyn. ”Mutta siitä tulee koko ajan helpompaa ja helpompaa. Pelkoni kävivät toteen: ihmiset kutsuivat minua läskiksi ja inhottavaksi. Ja jäin henkiin. Ja nyt jatkan elämää”, Dunham kommentoi viime vuonna The Guardianille.

Joukkovoimaa

Välinpitämättömyys muiden mielipiteitä kohtaan yhdistää myös näitä kahta näyttelijää: naisten tekemää huumoria kirjassaan puolustanutta Tina Feyta, 45, ja hänen kollegaansa Amy Poehleria, 43. Poehler kertoo vapautuneensa tehtyään päätöksen, ettei nojaa menestystään ulkonäköön. ”Se ei vaikuttanut pelkästään työhöni, vaikka turhamaisuus on hankala asia koomikolle. Sen jälkeen en enää välittänyt, ajattelevatko ihmiset minun olevan kaunis vai ei”, Poehler kertoi radiohaastattelussa viime vuoden lopulla.

Käsikirjoittajina, tuottajina ja ohjaajina kunnostautuneet ystävykset tutustuivat toisiinsa yli 20 vuotta sitten. Kummankin ura lähti nousukiitoon Saturday Night Live -komediasarjasta, johon Poehler otettiin mukaan Feyn pyynnöstä. Tämän jälkeen naiset ovat tehneet yhteistyötä useissa komediaohjelmissa ja elokuvissa. He ovat myös juontaneet yhdessä Golden Globe -palkintogaalan peräti kolme kertaa. ”Kun olemme toistemme lähellä, tykkäämme halailla toisiamme, kuin olisimme kohdussa”, kaksikko kuvaili suhdettaan Entertainment Weekly -lehdelle viime vuoden lopulla.

Kumpainenkin on menestynyt myös omilla tahoillaan. Poehlerin suurin saavutus on huippusuosittu Parks and Recreation -televisiosarja. Fey on puolestaan vastuussa tv-sarjasta 30 Rock. Kumpikin on kirjoittanut oman menestyskirjan ja esiintynyt lukuisissa suosituissa komediasarjoissa. Fey on myös käsikirjoittanut ja näytellyt kulttielokuva Mean Girlsissa.

Molemmilla naisilla on kaksi lasta: Poehlerilla kaksi poikaa, Feyllä kaksi tytärtä. Kaksikko on vitsaillut, että tulevaisuudessa heidän jälkikasvunsa menee keskenään naimisiin. ”Olemme sitoutuneet pukemaan persikanväriset asut heidän häihinsä”, Fey irvaili lehtijutussa.

Vääriä juttuja

Vuonna 2010 Jenna Marbles latasi YouTubeen videon, jolla hän neuvoi, kuinka itsestään voi huijata hyvännäköisen. Videolla Marbles mättää naamaansa roiman annoksen meikkiä, vääntelee hassuja ilmeitä ja selostaa samalla tekemisiään ironiseen sävyyn. ”Rumuudelle ei ole parannuskeinoa, mutta itsestään voi tehdä optisen harhan”, Marbles veistelee videollaan.

Klipistä tuli hitti ja Marblesta videopalvelun yksi suosituimmista naispuolisista videobloggaajista. Hänen YouTube -kanavallaan on yli 15 miljoonaa tilaajaa. Mutta samalla kommenttilootat ovat täyttyneet vihapuheesta.

Naisten huumorilla näyttää olevan hyvin tarkat rajat, mutta rohkeimmat nykyhauskuuttajat työntävät niitä kauemmas ja ottavat huumorin kohteeksi jopa oman etnisen taustansa.

Juutalaistaustaista stand up -koomikkoa Sarah Silvermania, 44, on moneen otteeseen väitetty rasistiksi, koska hän ei pelkää tarttua stereotypioihin. ”Rakastan palestiinalaisten ja juutalaisten välistä vihanpitoa. Se on suloista. Totta puhuakseni, mitä eroa heillä on? He ovat ruskeita. Heillä on ominaistuoksu. On kuin bataatti vihaisi jamssia”, Silverman on laukonut The Guardianin haastattelussa.

Yhtä lailla juutalaistaustainen Lena Dunham sai keväällä aikaan rasismikohun, kun hän leikillään rinnasti The New Yorker -lehden kolumnissaan juutalaisen poikaystävänsä koiraan, ja tuli leimatuksi antisemitistiksi.

Koomikon vastine kohuun oli yksinkertainen twiitti: ”Syntymäpäivälahjana rakkaalle poikaystävälleni yritän olla aiheuttamatta skandaaleja ja olla raivostuttamatta ketään tällä viikolla.”

Rajojen rikkomisella on kuitenkin joskus hintansa: mielenterveyshäiriötä on pidetty Yhdysvalloissa eräänlaisena koomikkojen ammattitautina. Esimerkiksi Sarah Silverman on kertonut kamppailleensa koko elämänsä masennuksen kanssa.

Naisten voittokulku

Siinä missä television ja elokuvien hauskimmat naiset ovat pitkälti lähtöisin Yhdysvalloista, kirjallisuuden hassuimmat leidit tulevat Isosta-Britanniasta.

Helen Fielding, 57, muistetaan iki-ihanasta Bridget Jonesista. 90-luvun hittikirjoissa kolmekymppinen sinkkunainen yrittää selvittää rakkauden ja elämän mysteerejä. Lopputuloksena on sekoitus noloja tilanteita ja romantiikkaa.

Yhtä lailla kansainvälistä menestystä niittänyt Caitlin Moran, 40, tunnetaan etenkin vuonna 2011 julkaistusta kirjastaan Naisena olemisen taito. Hän on paitsi brittien tuntema kolumnisti ja tv-kasvo, myös hersyvä koomikko, yhteiskunnallinen vaikuttaja ja reipas feministi.

Kouluja Moran ei ole käynyt sitten esiteini-iän, mutta kirjailijan saavutukset puhuvat puolestaan. Moran ei kainostele puhuessaan naisten asemasta yhteiskunnassa – unohtamatta pilkettä silmäkulmassa.

– Jos haluan sanoa jotakin vakavaa, myyn sen eteenpäin vitsillä. Mieti vaikka koomikko Chris Rockia, joka stand upillaan kertoo enemmän rodusta, seksistä ja rahasta ja yhteiskunnasta kuin muut mitenkään uskaltavat, Moran kuvaili Me Naisille huhtikuussa.

Moranin mielestä yksi maailman huutavista vääryyksistä on se, että naisten pitää peitellä ja nolostella omaa vartaloaan. Tämä näkyy myös huumorimaailmassa. Siinä missä miehet heittelevät runkkausvitsejä, naisille menkat ovat edelleen tabu.

Tilanne on tosin Moranin mukaan muuttumassa. ”Maailman kaikki hauskimmat ihmiset ovat naisia”, hän sanoi The Guardianille maaliskuussa. ”Seuraavat 20 vuotta tulevat olemaan miehille vitun syvältä.”

Lue myös:

Pirjo Heikkilä pyrki teatterikouluihin 10 kertaa

Pirkka-Pekka Petelius kiistää paheksuneensa nuoria koomikoita

Suomalaiset miehet kunniaan!

Räppäri Jare Tiihonen ja Star Wars -elokuvien Chewbaccaa esittävä näyttelijä Joonas Suotamo ovat saaneet viime päivinä ylistävää huomiota kansainvälisissä medioissa.

Viikonloppuna huippusuosittu Bright Side -verkkosivusto listasi jutussaan maita, joissa miehiä on enemmän kuin naisia. Jutun tilastoja väritettiin kuvilla kunkin maan ”unelmamiehistä”. Suomen kohdassa havainnollistavaksi esimerkiksi oli nostettu kuka muu muka kuin Cheek!

Joonas Suotamo saa hehkutusta sen sijaan Hello Giggles -sivustolta, jonka mukaan ”meidän on aika puhua siitä faktasta, että Chewbaccaa näyttelee hyvin viehättävä mies.” Eli siis ihana Joonas!

Me suomalaiset naiset olemme tietenkin jo pitkään tienneet, että kyllä Suomessa riittää upeita miehiä – jotka ovat kaiken lisäksi paljon muutakin kuin pelkkää silmänruokaa. Kysyimme naisilta, ketkä suomalaiset julkisuudesta tutut miehet pitäisi seuraavaksi noteerata ulkomaisissa medioissa.

Kokosimme vastaukset listaksi perusteluiden kera:

1. Näyttelijä Pekka Strang

”Hän on uskomattoman karismaattinen.”

2. Poliitikko Erkki Tuomioja

”Hänellä on hyvin viehättävä olemus. Jotenkin sympaattinen – ja tietenkin älykäs.”

3. Näyttelijä Eero Ritala

”Hyväntuulinen, rauhallinen ja aina mainio Eero on juuri sellainen tyyppi, jonka kanssa haluaisi herätä samasta sängystä. Ihan vaikka vain kavereina.”

4. Koripalloilija Lauri Markkanen

”Hän on niin pitkä ja arvostaa äidin lihapullia.”

5. Poliitikko Jani Toivola

”Hän näkee maailman niin avarakatseisesti ja jaksaa perustella asioita pitkäjänteisesti. Lisäksi hän puhuu omista haastaistaan avoimesti niin, että se kannustaa muitakin avautumaan. Ja onhan hän aina pirun tyylikäs.”

6. Näyttelijä Martti Suosalo

”Ihana! Haluaisin, että Martti ja Virpi Suutari adoptoisivat minut.”

7. Kirjailija Tuomas Kyrö

”Niin rehellinen ja hauska tyyppi, että huh huh.”

8. Tennistähti Jarkko Nieminen

”Älykkään ja sympaattisen oloinen tyyppi, joka vaikuttaa siltä, että hän jaksaa aina kuunnella ja keskustella.”

9. Liikemies Jari Sarasvuo

”No onhan hän nyt kovin ihana, kun hän haluaa aina keskustella kaikesta.”

10. Näyttelijä Lauri Tilkanen

”Perinteisellä tavalla viehättävä. Sellainen sympaattinen nappisilmä.”

11. Laulaja Pete Parkkonen

”Perusteluksi riittänee: Kohta sataa.”

12. Kirjailija ja psykiatri Claes Andersson

”Hän on niin viisas, että oksat pois.”

13. Näyttelijä Tommi Korpela

”The one and only! Tommilla on lempeä, kiva ja rauhallinen rytmi olla ja puhua. Hän ei nöyristele, mutta ei kuitenkaan ole myöskään koppava.”

14. Koomikko Antti Holma

”Absoluuttisesti maailman hauskin mies.”

15. Jääkiekkoilija Patrik Laine

”Niin suoraselkäinen, peritamperelainen mies, että häntä ei voi kuin rakastaa.”

Ida Paul ja Kalle Lindroth ovat Emma Gaalassa ehdolla vuoden tulokkaaksi. 

Duona esiintyvän Ida Paulin ja Kalle Lindrothin työtilanne ei ole tavanomaisin, sillä Ida Paul opiskelee toista vuotta maailman parhaaksi rankatussa Harvardin yliopistossa.

”Jenkeissä keskityn kouluun ja teen kappaleita.”

– Lensin yöllä juuri takaisin Suomeen. Teemme töitä periodeissa. Suomessa teemme keikkoja ja musajuttuja. Kun olen Jenkeissä keskityn kouluun ja teen kappaleita, Ida Paul kertoi tänään Emma-ehdokkaiden julkistustilaisuudessa.

Ida Paulin äiti on suomalainen ja isä yhdysvaltalainen. Lapsena hän on asunut Amerikassa lyhyen aikaa, jolloin haave amerikkalaisessa yliopistossa opiskelusta lujittui. 

Hakuprosessi Harvardiin kesti puoli vuotta, jonka aikana Ida Paul keräsi suosituksia opettajilta ja kollegoilta, kirjoitti esseitä ja teki SAT-pääsykokeen. Ida Paul teki jo tuolloin, 19-vuotiaana, kappaleita Warnerin artisteille.

– Toki arvosanat pitää olla kouluun riittävän hyvät, mutta pitää olla lisäksi joku asia, jossa on ihan huippu. Minulla se oli tämä musajuttu, joka on yhä minulle numero yksi.

”Kaikki eivät ole tiedehörhöjä”

Harvardissa Ida Paul ei ole vielä päättänyt pääainettaan, mutta on opiskellut yhteiskuntatieteitä, naistutkimusta sekä sivuaineina tanssia ja teatteria. Hän asuu kampuksella asuntolassa.

”Koulu on ihan oma ekosysteeminsä.”

– On kivaa, kun parhaat kaverit asuvat ihan naapurissa. Koulu on ihan oma ekosysteeminsä, kaikki tarvittava on kävelymatkan päässä. 

– Vaikka koulussa on lahjakkaita ihmisiä, ei kaikki todellakaan ole mitään tiedehörhöjä, jotka ovat hautautuneet laboratorioon. Sinne haetaan joka vuosi entistä monipuolisempi vuosiluokka opiskelijoita.

Harvardiin pääsy ei jää rahasta kiinni

Lukuvuosimaksu Harvardissa on yli 50 000 dollaria eli yli 42 000 euroa. Ida Paul painottaa, että Harvard kuuluu need blind -haun piiriin, jossa maksut räätälöidään opiskelijalle maksukyvyn mukaan. Loput maksusta kuitataan lahjoituksilla, joita yliopisto on saanut.

– Tiedän opiskelijoita, jotka eivät maksa opiskelusta mitään. Jotkut käyvät opintojen ohella töissä. Kenelläkään ei jää pääsy rahoituksesta kiinni.

”Musa on ainut pysyvä asia mun elämässä.”

Ida Paulilla on tällä hetkellä koti Suomessa ja Amerikassa, mutta hän uskoo panostavansa tulevaisuudessa eniten musiikkiin. Ida Paulin ja Kalle Lindrothin ensimmäinen albumi julkaistaan helmikuussa.

– Musa on ainut muuttumaton, pysyvä asia mun elämässä. Vaikka elämä ja vaatimuksen Harvadissa ovat joskus stressaavia, se varmasti kannattaa. Mitä enemmän koen, sitä enemmän minulla on myös lauluihin kirjoitettavaa.