"Mitä enemmän koen ja näen, sinä harmaampana maailma näyttäytyy. Asiat eivät ole enää mustavalkoisia." Kuva: Sanoma-arkisto
"Mitä enemmän koen ja näen, sinä harmaampana maailma näyttäytyy. Asiat eivät ole enää mustavalkoisia." Kuva: Sanoma-arkisto

Arman Alizad söi seitsemän vuoden takaiset sanansa ja on ylpeä siitä.

Kun ymmärtää olleensa väärässä, tietää oivaltaneensa jotakin.

Näin sanoo televisiotuottaja Arman Alizad, 44, jonka vanha City-lehden kolumni nousi maahanmuuttokriitikoiden lyömäaseeksi monikulttuurisuutta vastaan viime viikkoina kuumana käyneessä keskustelussa.

Vuonna 2008 kirjoittamassaan tekstissä Arman uskoi Suomesta turvapaikan saavien asenteen olevan huono, ja syytti osaa heistä haluttomuudesta sopeutua maahamme. Armanilla oli konkeettinen ehdotus:

"Suomen pitäisi tehdä turvapaikanhakijoiden kanssa sopimus, joka velvoittaisi läpäisemään kolmen vuoden kuluessa suullisen kielikokeen ja hankkimaan vähintäänkin osa-aikaisen työn. Näin hän maksaisi takaisin yhteiskunnalle, joka säästi hänet kuolemalta. Se sisällyttäisi myös pykälän lapsisäännöstelystä määräaikana. Sopimus luonnollisesti huomioisi vahvasti traumatisoituneet muuttajat. Sopimusrikkuri poistettaisiin Suomesta. This is what I call reilu meininki", hän latasi.

Hullu ja absurdi teksti, Arman sanoo nyt.

– On mahtavaa tajuta olleensa väärässä. Silloin tietää oivaltaneensa jotain. Se on iso harppaus oman henkisen kasvun polulla, hän toteaa.

Eilen Arman kirjoitti Citylle uuden tekstin, jossa pyörsi suurimman osan vanhoista mielipiteistään. Hän halusi näyttää rasisteille, että heidän on turha iloita hänen vanhasta tekstistään.

– Kun huomasin, että kirjoitus lähti kiertämään uudestaan, ajattelin, että näille ihmisille on kerrottava, että tämä ase on jo tyhjennetty, ihan turha ammuskella.

"Pidä ympärilläsi fiksumpia ihmisiä"

Arman on ollut jo pitkään eri mieltä kuin seitsemän vuotta sitten. Käännekohta oli Arman ja ristiretket -ohjelma, jota tehdessä mies pääsi näkemään maailmaa, kohtaamaan ihmisiä ja tutustumaan uusiin kulttuureihin.

– Ennen moni asia oli mustavalkoinen, mutta mitä enemmän olen kokenut ja näkenyt, maailmani on avartunut ja muuttunut harmaammaksi. Se on siisti oivallus, mutta herättää lisää kysymyksiä. Kun maailman näkee mustavalkoisesti, on helppo tuomita. Kun saa riittävästi tietoa, tajuaa, miten vähän on tiennyt asioista.

– Pidä ympärilläsi itseäsi fiksumpia ihmisiä. Heidän kanssa väitellessä opit jotain. Tämä pätee mihin tahansa treenaamiseen. Vaikka välillä tuntuisi, että turpaan tulee, opit itseäsi paremmilta. Puhun luennoillani paljon siitä, miksi ihmiset pelkäävät virheiden tekemistä. Asenteen pitäisi muuttua. Ihmisten pitäisi ymmärtää, että virheen tehdessään he voivat oppia siitä tai korjata jotain itsessään, Arman neuvoo.

Hän ei vieläkään ole sitä mieltä, että maahanmuutto olisi täysin ongelmatonta. Näin väittäminen olisi Armanin mielestä tyhmää. Mutta ratkaisua miettiessä ei saisi oikoa mutkia ja tehdä epäreiluja yleistyksiä – niin kuin hän vuosia sitten.

Arman kertoo, että jotkut vanhaan tekstiin samaistuneet ovat väittäneet, että Armanin uudet näkemykset perustuisivat faktojen sijasta tunteisiin. Että "mies olisi pehmennyt".

– Mitäköhän heidänkin mielessään liikkuu? hän kysyy ja jatkaa:

– Vanhassa kolumnissa ei todellakaan ollut mitään tosiasiaa, vaan se oli täynnä käsittelemättömiä ongelmakohtia, feikki.

Mutta hän uskookin, että netissä mölyää murto-osa meistä suomalaisista. Heidän näkemyksensä maahanmuutosta voi olla mustavalkoinen.

– Niillä, jotka huutavat, eivät ehkä omatkaan asiat ole hyvin. Jos omat asiat on huonosti, on inhimillistä etsiä syyllistä jostain muualta. Tämä pätee rasismiinkin.

"Rasismi on Suomessa ongelma, mutta Suomi ei ole rasistinen"

Suomen tulevaisuuden Arman näkee valoisana. Hänestä esimerkiksi 15 000 ihmisen Meillä on unelma -mielenosoitus osoittaa, että meillä on toivoa.

– Lähimmäisenrakkaus ei saa loppua oman aidan rajaan, hän tiivistää.

– Uskon aidosti, että tällaiset asiat saavat ihmiset vastustamaan rasismia. Se antaa toivoa, että me olemme enemmistö ja asiat muuttuvat. Minun – ja kaikkien muidenkin – lapset kasvavat monimuotoisempaan ja parempaan Suomeen. Globalisaatiota ei voi pysäyttää. Rasismi on ongelma, josta pitää olla huolissaan, mutta minusta ei voi yleistää, että Suomi olisi rasistinen maa. Jos väitetään näin, yleistetään samalla tavalla kuin ääri-islamistien pitäminen koko islamin edustajina.

Armanin uuden kirjoituksen löydät täältä. Sitä on jaettu päivässä jo melkein 6000 kertaa. Vanhan kirjoituksen voit lukea täällä.

Arman Alizad

  • Vuonna 1971 Teheranissa syntynyt tv-tuottaja on koulutukseltaan alun perin vaatturi­mestari. Tekee keikkoja motivaatiopuhujana.
  • Aloitti tv-uransa MoonTv:n Dresscode-ohjelmasta. Sen jälkeen esiintynyt ohjelmissa Unisex, Kill Arman sekä Arman ja viimeinen ristiretki. Arman ja viimeinen ristiretki jatkuu televisiossa syksyllä.
  • Kolmen tyttären isä.
  • Oli mukana järjestämässä rasisminvastaista Meillä on unelma -mielenosoitusta, johon osallistui arviolta 15 000 henkilöä.
Kiti Kokkonen. Kuva: Sanoma-arkisto / Jonna Öhrnberg
Kiti Kokkonen. Kuva: Sanoma-arkisto / Jonna Öhrnberg

Lyhyydestä voi olla myös harmia, mutta paljon hauskempaa on keskittyä niihin hyviin puoliin.

Jalat eivät yllä bussissa lattialle, farkkujen lahkeet ovat aina liian pitkät ja usein tuntuu, että ne kivoimmat vaatteet on sijoiteltu kaupassa ihan katon rajaan. Muun muassa tällaisia asioita lyhyet ihmiset kohtaavat lähes päivittäin.

Saman tietää myös Putous-tähti Kiti Kokkonen, 43, joka on vain 150 senttimetriä pitkä. Tai oikeastaan enää 148,5-senttimetriä: Kokkonen kertoo lyhentyneensä viime vuosien aikana.

– Olin joskus 150-senttimetriä pitkä, mutta olen jotenkin tullut siitä alaspäin – tai lyhentynyt. En tiedä, jatkuuko tämä vielä, Kokkonen nauraa.

Kokkosen pituus on aina ollut huumorin väännön kohteena, ja esimerkiksi viime lauantain Putous-jaksossa Kokkonen nähtiin 191-senttimetriä pitkän Roope Salmisen kahvikupin alustana sekä jääkaappiin ahtautuneena.

Lue myös: Kuka Suomi-julkkis on kanssasi samanpituinen? Katso yli 150 nimen listasta

Arkielämässään Kokkonen kuulee paljon vitsejä tai kommentteja siitä, kuinka näppärää on käyttää häntä käsinojana tai kuinka hänen lyhyytensä jaksaa yllättää joka kerta. Yleensä vitsailu ei haittaa, mutta välillä lyhyyden jatkuva alleviivaaminen ärsyttää.

”Lyhyyteni on asia, mistä muut helposti vitsailevat.”

– Itse en usein tee lyhyydestäni numeroa, mutta se on asia, josta muut helposti vitsailevat. Yleensä muiden vitsailu menee vain ohi, kun olen niin tottunut siihen. Välillä on tosin sellaisia hetkiä, että ihmetyttää, miksi keskitymme ihmisissä niin paljon tällaisiin asioihin. Eli välillä vähän ärsyttää, Kokkonen sanoo.

Lyhyelle sattuu ja tapahtuu

Lyhyeeseen varteen voi liittyä kuitenkin monta erikoista ja hauskaakin sattumusta. Niitä Kokkosella todella riittää.

– Kun olin nuori, yksi poika jätti minut sen vuoksi, että olin niin lyhyt. Hän ihan sanoi, että tämä ei nyt toimi, koska hän on niin pitkä ja minä niin lyhyt, Kokkonen nauraa.

”Minulle haettiin pyllyn alle penkille jokin tyyny ja jalkojen alle koroke.”

– Olen kyllä useita kertoja myös hävennyt pituuttani. Kun esimerkiksi olen ollut haastateltavana, minulle haettiin pyllyn alle penkille jokin tyyny ja jalkojen alle koroke. Siitä tulee vain jotenkin typerä olo.

Onneksi useimmat kokemukset lyhyydestä ovat lopulta positiivisia.

– Näin lyhyenä mahtuu hyvin kaikkiin pieniin tiloihin, ja hyvin harvoin tarvitsee pelätä sitä, että löisi päänsä johonkin. Lisäksi caprihousut ovat pitkät housut ja voi ostaa lastenvaatteita, jotka ovat usein tosi kivoja, Kokkonen sanoo.

”Minulta ei kysytty lippua, koska olin saman pituinen kuin tarhalapset.”

– Metrossa olen pari kertaa unohtanut ostaa lipun. Kaksi kertaa on käynyt niin, että kun lipuntarkistajat ovat tulleet, on kohdalle osunut tarharyhmä ja olen ajautunut jotenkin sen keskelle. Minulta ei kysytty lippua, koska olin melkein samanpituinen kuin tarhalapset, eli olen varmaan jotenkin näyttänyt olevan osa tarharyhmää ja välttynyt niin tarkastusmaksulta.

Vielä muutama vuosi sitten bussisakin Kokkoselta saatettiin kysyä, tuleeko aikuisten vai lasten lippu. Vähän hävettää, mutta enemmän naurattaa.

Sari Salomaan paras kuntouttaja on vuokraheppa Tomppa. Kuva: Katja Lösönen
Sari Salomaan paras kuntouttaja on vuokraheppa Tomppa. Kuva: Katja Lösönen

Suomalaisilla on kivun vuoksi eniten sairauspoissaoloja koko Euroopassa. Nelikymppisen Sari Salomaan työkyvyn vei 20 vuotta kestänyt jalkakipu.

Nyt kävi pahasti, Sari Salomaa tajusi liukastuessaan jäisellä tiellä. Kaatuessa jalasta kuului pamahdus, ja kun Sari koetti nousta ylös, hän huomasi, että jalkaterä sojotti väärään suuntaan.

Oli maaliskuu vuonna 1998. Sari oli 22-vuotias yo-merkonomiopiskelija, kihloissa...