Näyttelijä Lotta Kaihua, 31, päätyy ehkä vielä lasinpuhaltajaksikin.

Jos et olisi näyttelijä vaan talviurheilija, mikä olisi lajisi?
Curling. Kivi on niin kaunis, ja kilpailijoiden keskittyminen ja sulavat liike­radat tekevät vaikutuksen. Katselin curlingia telkkarista, ja Markku Uusipaavalniemen ajat tulivat taas mieleen. Jos olisin tajunnut Torinon olympialaisten jälkeen aloittaa treenaamiseen, voisin nyt olla maajoukkueessa.

Q-teatterin näytelmä Kaspar Hauser on saanut osakseen hullua hehkutusta. Lisääkö­ se paineita?
Kieltämättä toisessa näytöksessä tuntui, että yleisö katsoi odottaen: antakaa nyt se luvattu elämys! Katsojat myös sulivat­ hitaammin kuin ensi-illassa. Se näytelmä on oikeasti tosi hyvä, ja on upeaa esiintyä täysille saleille. Mutta silti huvitti lukea Hesarista, että teatterin ajanlasku jakautuu aikaan ennen ja jälkeen Kaspar Hauserin.

Mikä sinun elämässäsi sitten on ajanlaskun taitekohta, jos ei tämä näytelmä?
Varmaankin teatterikoulun aloittaminen. Muutto Joensuusta Helsinkiin, itsenäistyminen, uusi kaveripiiri – se oli rajapyykki­ nuoruuden ja aikuisuuden välissä. Joensuun aikaiset kaverit ovat vielä tallella. Heidän kanssaan puhutaan ihan muusta kuin teatterista.

Mistä teatteripiireissä nyt puhutaan?
Kritiikistä! Se on kestoaihe. Yksi lyttäys Hesarissa näkyy­ heti katsojamäärissä, ja kun syksyllä lytättiin peräjälkeen useampi näytelmä, se alkoi herättää tekijöissä närää. Kriitikolla on paljon valtaa.

Onko näyttelijän ammattitaidosta hyötyä arkielämässä?
Aika vähän. Ehkä tilanteita lukee joskus paremmin koulutuksen ansiosta, mutta jäätymisiä ja morkkiksia tulee ihan yhtä paljon kuin muillekin.

Kaspar Hauserissa käsitellään sitä, miten­ kaikki on nykyään mahdollista, mutta ihmisen on vaikea tietää, mitä haluaisi. Mitä sinä haluat?
Niin. Niin! Sanos se. Näytelmässä on sellainen kohtaus, jossa olen terapeutin luona miettimässä, mitä haluaisin. Päädyn haluamaan kaikkea ristiriitaista: muuttoa New Yorkiin ja toisaalta maalle, lapsia ja täydellistä vapautta... Oikeasti­ haluaisin ehkä toisen ammatin teatterin vastapainoksi – olisin lasin­puhaltaja, jolla olisi paja jossain pikkukylässä Etelä-Euroopassa. En tosin osaa puhaltaa lasia.

Abiturienteilla on parhaillaan lukuloma. Mitä teit omalla lukulomallasi?
Olin hikari, luin joka päivä Joensuun kaupunginkirjaston lukusalissa. Kirjoitin kaksi ällää ja kaksi e:tä, mutta eihän niitä arvosanoja sitten kukaan kysellyt.

Paula Vesala kertoi Enbuske, Veitola, Salminen -ohjelmassa oppineensa Yhdysvalloissa, että kohtauksiin voi pyytää turvahenkilön paikalle.

Paula Vesala kertoi torstai-iltana Enbuske, Veitola, Salminen -show'ssa, että on kokenut seksuaalista häirintää urallaan. Hän ei eritellyt, onko ahdistelua tapahtunut liittyen hänen muusikon, näyttelijän vai näytelmäkirjailijan uraansa.

– Ehkä mä voin puhua koko taiteen kentästä, jolla olen operoinut. Olen kokenut kyllä monenlaista ahdistelua. Se on tosi laaja ilmiö, Vesala kertoi ohjelmassa.

”Voi pyytää turvahenkilön paikalle.”

Juontaja Maria Veitola kysyi Vesalalta, miten sellaisista tilanteista voi selvitä.

– Mä olen oppinut Amerikassa koulussa, että on hyvä etukäteen sanoa, että pyytää turvahenkilön paikalle, kun on lähestymässä tällainen kohtaus, jossa kaipaa turvallista ilmapiiriä. Usein kuvausryhmässä on vaikka vanhempi naishenkilö, joka pysyy huoneessa ja varmistaa, ettei mennä asiattomuuksiin.

Lue myös: Ohjaja Heidi Linden kertoo seksuaalisesta ahdistelusta Suomen elokuvapiireissä: ”Moni on niin traumatisoitunut, että on jättänyt alan”

Tällä hetkellä Vesala nähdään valkokankaalla Aku Louhimiehen ohjaamassa Tuntematon sotilas -elokuvassa. Elokuvassa on yksi kohtaus, jossa Vesala on saunassa Rokkaa näyttelevän Eero Ahon kanssa. Vesala otti aikaisemmin Twitterissä kantaa kohtaukseen liittyvään uutisointiin. Esimerkiksi Ilta-Sanomat uutisoi kohtauksesta otsikolla Paula Vesala rohkeassa saunakohtauksessa uudessa Tuntemattomassa sotilaassa.

– Sanokaas mulle, kuka suomalainen saunoo vaatteet päällä puolison kanssa? Ja jos ollaankin saunassa alasti, onko se ”yllättävää ja rohkeaa”? Vesala ihmetteli viime viikolla Twitterissä.

”Olen saanut sellaisia viestejä, että olen ansainnut tämän ahdistelun.”

Nyt Vesala kertoi EVS-ohjelmassa saamastaan palautteesta.

– Mä olen saanut sellaisia viestejä, että olen ansainnut tämän ahdistelun, koska olen esiintynyt elokuvassa ilman vaatteita. Toivoisin, ettei siihen liittyisi häpeän tunnetta, mitä siihen liittyy. 

Olli Lindholm kertoo elämäkerrassaan, että isä katosi hänen elämästään kokonaan 80-luvun puolivälissä. – Ihan hyvä, että lähti, Olli sanoo.

Yö-muusikko Olli Lindholm, 53, kertoo vaikeasta isäsuhteestaan tuoreessa elämäkerrassaan Olli – Yhden miehen varietee (Docendo).

– Olen siitä erikoinen lapsi, että mulla on kantapäässä jännä viilto. Se kertoo, että isyystesti on tehty. Isä ei halunnut tunnustaa, että olen sen lapsi, Olli kertoo Arno Kotron kirjoittamassa kirjassa.

”Ihan hyvä, että lähti.”

Ainoana lapsena Olli eli käytännössä kahden äitinsä kanssa, sillä isä oli paljon pois kotoa töiden takia. 80-luvun puolivälissä isä katosi Ollin elämästä kokonaan.

– Ihan hyvä, että lähti, Olli toteaa kirjassa. 

Ollin mukaan hänen isänsä oli ”ihan siedettävä silloin, kun joi, muuten ei”. Hän muistelee kirjassa erästä joulua, jolloin isällä ja pojalla tuli riita.

– Muistojen äärellä saa toisaalta aina miettiä, mikä on totta ja mikä ei – mikä on jälkeenpäin lisättyä. Muisti on petollinen kapistus. Itse
muistan, että joskus murrosikäisenä tulee isän kanssa riita joulutähden asennosta tai jostain, haen kirveen ja yritän lyödä sillä isää, Olli kertoo kirjassa.

Ollin mukaan hänen äitinsä ei muista kyseistä välikohtausta.

– Mutta oikeastaanhan se on toisarvoista, oliko mukana kirves vai ei. Ilmapiiri oli joka tapauksessa tuo.

Ei tiedä, minne haudattu

Olli on aikaisemminkin puhunut vaikeasta isäsuhteestaan. Viime vuonna hän kertoi Vain elämää -ohjelmassa, ettei tiedä, minne isä on haudattu.

– Mä olin hänen ainoa läheinen, ja mulle tuli 1998 syksyllä soitto Satakunnan keskussairaalasta, että isänne on aivokuollut. Menin hänen luo, sanoin isälle, että kaikki on ok, että kyllä mä sua ymmärrän, että näin on käynyt. Sitten ne otti piuhat irti. Mä en edes tiedä, minne hänet on haudattu. Hän testamenttasi ruumiinsa ja hänet polttohaudattiin, Olli kertoi ohjelmassa.

Tuolloin Olli kertoi myös pelänneensä isäänsä aina.

– Sitä aina odotti kädet ristissä, että voi kun isä olisi kännissä, niin se olisi mukavampi. Meillä oli todella huonot välit, ja pelkäsin häntä helvetisti.

Arno Kotro, Olli Lindholm: Olli – Yhden miehen varietee on juuri ilmestynyt.