Näyttelijä Lotta Kaihua, 31, päätyy ehkä vielä lasinpuhaltajaksikin.

Jos et olisi näyttelijä vaan talviurheilija, mikä olisi lajisi?
Curling. Kivi on niin kaunis, ja kilpailijoiden keskittyminen ja sulavat liike­radat tekevät vaikutuksen. Katselin curlingia telkkarista, ja Markku Uusipaavalniemen ajat tulivat taas mieleen. Jos olisin tajunnut Torinon olympialaisten jälkeen aloittaa treenaamiseen, voisin nyt olla maajoukkueessa.

Q-teatterin näytelmä Kaspar Hauser on saanut osakseen hullua hehkutusta. Lisääkö­ se paineita?
Kieltämättä toisessa näytöksessä tuntui, että yleisö katsoi odottaen: antakaa nyt se luvattu elämys! Katsojat myös sulivat­ hitaammin kuin ensi-illassa. Se näytelmä on oikeasti tosi hyvä, ja on upeaa esiintyä täysille saleille. Mutta silti huvitti lukea Hesarista, että teatterin ajanlasku jakautuu aikaan ennen ja jälkeen Kaspar Hauserin.

Mikä sinun elämässäsi sitten on ajanlaskun taitekohta, jos ei tämä näytelmä?
Varmaankin teatterikoulun aloittaminen. Muutto Joensuusta Helsinkiin, itsenäistyminen, uusi kaveripiiri – se oli rajapyykki­ nuoruuden ja aikuisuuden välissä. Joensuun aikaiset kaverit ovat vielä tallella. Heidän kanssaan puhutaan ihan muusta kuin teatterista.

Mistä teatteripiireissä nyt puhutaan?
Kritiikistä! Se on kestoaihe. Yksi lyttäys Hesarissa näkyy­ heti katsojamäärissä, ja kun syksyllä lytättiin peräjälkeen useampi näytelmä, se alkoi herättää tekijöissä närää. Kriitikolla on paljon valtaa.

Onko näyttelijän ammattitaidosta hyötyä arkielämässä?
Aika vähän. Ehkä tilanteita lukee joskus paremmin koulutuksen ansiosta, mutta jäätymisiä ja morkkiksia tulee ihan yhtä paljon kuin muillekin.

Kaspar Hauserissa käsitellään sitä, miten­ kaikki on nykyään mahdollista, mutta ihmisen on vaikea tietää, mitä haluaisi. Mitä sinä haluat?
Niin. Niin! Sanos se. Näytelmässä on sellainen kohtaus, jossa olen terapeutin luona miettimässä, mitä haluaisin. Päädyn haluamaan kaikkea ristiriitaista: muuttoa New Yorkiin ja toisaalta maalle, lapsia ja täydellistä vapautta... Oikeasti­ haluaisin ehkä toisen ammatin teatterin vastapainoksi – olisin lasin­puhaltaja, jolla olisi paja jossain pikkukylässä Etelä-Euroopassa. En tosin osaa puhaltaa lasia.

Abiturienteilla on parhaillaan lukuloma. Mitä teit omalla lukulomallasi?
Olin hikari, luin joka päivä Joensuun kaupunginkirjaston lukusalissa. Kirjoitin kaksi ällää ja kaksi e:tä, mutta eihän niitä arvosanoja sitten kukaan kysellyt.

Pari vuotta eronsa jälkeen laulaja Manna tutustuu itseensä uudelleen terapiassa. – Parin viime vuoden aikana olen alkanut löytää sisäistä vahvuuttani. Itsetuntemus on arvokasta valuuttaa.

Itsenäisyys on aina ollut tuttua laulaja Mannalle, 40, mutta lähiaikoina hän on tarkentanut fokuksen oikein tarkoituksella itseen. Erottuaan pari vuotta sitten avoliitosta muusikkomiehensä kanssa Manna haluaa nyt tutustua itseensä uudelleen.

– Tuntuu hyvältä selvittää, kuka olen sisimmässäni.

Sitä Manna on selvittänyt muun muassa terapiassa. Ensimmäisen kerran hän hakeutui terapiaan odottaessaan esikoistaan ja myöhemmin uudelleen, kun itsen ymmärtäminen alkoi kiinnostaa syvemmin.

– Terapia on järkevin sijoitus itseen, mitä ihminen voi ylipäätään tehdä.

Mannan terapiasuhde alkoi tarpeesta selvittää lapsuudenkokemuksia. Myöhemmin hän on terapiassa avannut elämäänsä useammalta kantilta. Tärkein oivallus on ollut pitää itsestä parempaa huolta.

– Olen henkinen hikari ja haluan tehdä kaiken tip top. Olen ajatellut, että kun vastaan kaikesta itse, en voi syyttää ketään muuta.

 

Miksi Manna kärsi paniikkikohtauksista uransa alussa? Miten pelko vaikutti päätöksiin? Mitä terapia on opettanut itsestä? Lue koko Mannan haastattelu Me Naisten uusimmasta numerosta 25–26/2018! Tuoreen digilehden voit lukea täällä.

 

Mariam Jäntti

  • Artisti Manna syntyi Pariisissa 1977. Asuu Helsingissä 15-vuotiaan tyttärensä ja 4-vuotiaan poikansa kanssa.
  • Harrastaa yksinmatkustelua ja klassista balettia.
  • Valmistelee viidettä soololevyään, josta tulee uran ensimmäinen suomenkielinen levy. Esikoislevy ilmestyi vuonna 2007.
  • Mannan isoveli Harri Jäntti tunnetaan kitaristi Rane Raitsikkana mm. kokoonpanossa Atomirotta.

Antti Rinne ja Heta Ravolainen-Rinne yrittivät saada yhteistä lasta, mutta edes lapsettomuushoidoista ei ollut apua. – Kun ei onnistunut, tuntuihan se pahalta.

– Suhteemme ei ole koskaan ollut hankala. Hetan kanssa on helppo elää, Antti Rinne, 55, sanoo vaimostaan Heta Ravolainen-Rinteestä, 44. 

Kaksi vaikeaa aikakautta pariskunnalla on kuitenkin ollut. Toinen oli Hetan isän naisystävän kuolema viime vuonna. Se meni Hetalla niin syvälle, ettei Antti tiennyt, miten hän olisi voinut kylliksi auttaa ja tukea puolisoaan.

Antti on naimisissa kolmatta kertaa, ja hänellä on kaksi lasta, Ilona ja Roosa avioliitostaan Merja Rinteen kanssa. Antti pitää myös Merjan aiemmassa liitossa syntyneitä lapsia Emmaa ja Millaa kuin ominaan. 

Hetalla puolestaan ei ole biologisia lapsia, ja juuri tahaton lapsettomuus onkin ollut Hetalle ja Antille suhteen toinen kipeä kohta.

– Parisuhteemme vaikeinta aikaa on ollut se, kun yritimme naimisiin mentyämme lasta, mutta emme onnistuneet, Heta kertoo Me Naisten haastattelussa.

– Kyllähän siinä toivo ja epätoivo vaihtelivat hoitokerrasta toiseen, Antti sanoo.

Lopulta lapsettomuushoidoistakaan ei ollut apua.

– Kaikki mahdollinen tehtiin, ja kun ei onnistunut, tuntuihan se pahalta, Antti sanoo.

Millainen suhde Hetalla on Antin lapsiin? Millaista on paljon töitä tekevän parin laatuaika? Entä mistä he ovat mustasukkaisia? Lue Heta ja Antti Rinteen koko Parisuhteellista-haastattelu tästä tai Me Naisten uusimmasta numerosta 25–26/2018. Tuoreen digilehden voit lukea täällä.