Näyttelijä Lotta Kaihua, 31, päätyy ehkä vielä lasinpuhaltajaksikin.

Jos et olisi näyttelijä vaan talviurheilija, mikä olisi lajisi?
Curling. Kivi on niin kaunis, ja kilpailijoiden keskittyminen ja sulavat liike­radat tekevät vaikutuksen. Katselin curlingia telkkarista, ja Markku Uusipaavalniemen ajat tulivat taas mieleen. Jos olisin tajunnut Torinon olympialaisten jälkeen aloittaa treenaamiseen, voisin nyt olla maajoukkueessa.

Q-teatterin näytelmä Kaspar Hauser on saanut osakseen hullua hehkutusta. Lisääkö­ se paineita?
Kieltämättä toisessa näytöksessä tuntui, että yleisö katsoi odottaen: antakaa nyt se luvattu elämys! Katsojat myös sulivat­ hitaammin kuin ensi-illassa. Se näytelmä on oikeasti tosi hyvä, ja on upeaa esiintyä täysille saleille. Mutta silti huvitti lukea Hesarista, että teatterin ajanlasku jakautuu aikaan ennen ja jälkeen Kaspar Hauserin.

Mikä sinun elämässäsi sitten on ajanlaskun taitekohta, jos ei tämä näytelmä?
Varmaankin teatterikoulun aloittaminen. Muutto Joensuusta Helsinkiin, itsenäistyminen, uusi kaveripiiri – se oli rajapyykki­ nuoruuden ja aikuisuuden välissä. Joensuun aikaiset kaverit ovat vielä tallella. Heidän kanssaan puhutaan ihan muusta kuin teatterista.

Mistä teatteripiireissä nyt puhutaan?
Kritiikistä! Se on kestoaihe. Yksi lyttäys Hesarissa näkyy­ heti katsojamäärissä, ja kun syksyllä lytättiin peräjälkeen useampi näytelmä, se alkoi herättää tekijöissä närää. Kriitikolla on paljon valtaa.

Onko näyttelijän ammattitaidosta hyötyä arkielämässä?
Aika vähän. Ehkä tilanteita lukee joskus paremmin koulutuksen ansiosta, mutta jäätymisiä ja morkkiksia tulee ihan yhtä paljon kuin muillekin.

Kaspar Hauserissa käsitellään sitä, miten­ kaikki on nykyään mahdollista, mutta ihmisen on vaikea tietää, mitä haluaisi. Mitä sinä haluat?
Niin. Niin! Sanos se. Näytelmässä on sellainen kohtaus, jossa olen terapeutin luona miettimässä, mitä haluaisin. Päädyn haluamaan kaikkea ristiriitaista: muuttoa New Yorkiin ja toisaalta maalle, lapsia ja täydellistä vapautta... Oikeasti­ haluaisin ehkä toisen ammatin teatterin vastapainoksi – olisin lasin­puhaltaja, jolla olisi paja jossain pikkukylässä Etelä-Euroopassa. En tosin osaa puhaltaa lasia.

Abiturienteilla on parhaillaan lukuloma. Mitä teit omalla lukulomallasi?
Olin hikari, luin joka päivä Joensuun kaupunginkirjaston lukusalissa. Kirjoitin kaksi ällää ja kaksi e:tä, mutta eihän niitä arvosanoja sitten kukaan kysellyt.