Veljekset Lorenz ja Oliver Backman sanovat olevansa erilaisia kuin kuu ja aurinko. Heitä yhdistävät villit kouluvuodet, luonnonkiharat, into ruokaan ja taiteeseen sekä piskuinen mummonmökki.

Reilu vuosi sitten Lorenz Backman, 36, suunnitteli designiin keskittyvän tv-ohjelman tekemistä. Veli Oliver Backman, 33, ehti kuitenkin ensin. Hän on mukana muotoiluun erikoistuneessa ohjelmassa Uniikki, joka parhaillaan pyörii televisiossa.

– Oliverista tuli se Antiikki-Backman, joksi olin jo ehtinyt itseni kuvitella. Enää en voi lähteä siihen suuntaan, pitää keksiä jotain muuta, Huuma-ohjelmasta tuttu isoveli sanoo.

Lorenzista ja Oliverista huomaa heti, miten samasta juuresta veljekset ovat. Molemmilla on luonnonkiharat hiukset, rennon keinuva askel sekä poikkeuksellisen hyvät käytöstavat. Ovet avataan, nainen päästetään edelle ja viereisen pöydän mummoille hymyillään ystävällisesti. Naljaillaan keskenään, mutta sävyisästi.
Hauskinta on, kun veljekset vaihtavat nojaavan kätensä asentoa täsmälleen samaan aikaan, tai kun Oliver ajatuksissaan kiertää viiksenpäitään ja Lorenz matkii, vaikka suupielet ovat autioiksi ajellut edellisen juontokeikan roolihahmon mukaan.

Omasta mielestään veljekset ovat silti kuin yö ja päivä, tai Lorenzin sanoin kuu ja aurinko.

– Meillä on samoja mielenkiinnonkohteita, mutta luonteeltamme olemme aika erilaiset. Oliver on meistä se vakavampi ja coolimpi. Hän harkitsee etukäteen, mitä sanoo ja tekee, minulla taas ei ole mitään suodatinta. Alan puhua ennen kuin olen miettinyt, mihin aion päätyä. Vähän kuin laukoisin vitsejä, joista en muista loppua.

Oliverin mukaan Lorenz on myös yltiösosiaalinen, mutta omasta mielestään Lorenz on vakavoitunut viime aikoina.

– Enää en koko ajan pyöritä ympärilläni samanlaista härdelliä kuin aiemmin, Lorenz vertaa.

Tietty yltiöpäisyys ja maanisuus on silti yhä molemmille ominaista. Hannaamaan ei ruveta, eihän uutta opi, jos koskaan ei uskalla kokeilla mitään.

– Ahmimme elämää ja kokemuksia, emmekä helposti sano ei. Veli tosin on aina ollut vielä minuakin villimpi. Aikoinaan Kallion ilmaisutaidon lukion rehtori tunnisti minut Lorenzin veljeksi jo ennen kuin ehdin suutani avata. ’Tähän kouluun ei sitten ole asiaa’, hän ilmoitti. Eikä ollut, Oliver nauraa.

Keräilijöiden sukua

Yksi Lorenzin ja Oliverin yhteisistä kiinnostuksenkohteista on ruoka. Nytkin veljekset tutkivat päät yhdessä edessään olevien perunaleivosten anatomiaa. ”Näissähän on feikattu, pullanmurut on laitettu tänne sisään” ja ”eihän nämä edes paina niin paljon kuin pitäisi”.
Oliverilla on ruuanlaittoon alan koulutuskin. Hän valmistui ravintolakokiksi, vaikka tiesi jo opiskellessaan, ettei liukuhihnamaisessa pihvin paistamisessa riitä hänelle haastetta.

– Soitan aina Oliverilta konsultointiapua, kun ryhdyn paistamaan lihaa. Olen syönyt sitä vasta viimeiset kuusi vuotta, sitä ennen olin pitkään kasvissyöjä.

Toinen yhdistävä asia on antiikin keräily. Oliver opiskelee viimeistä vuotta muotoilua Taideteollisessa korkeakoulussa ja käy töissä antiikkiin ja taiteeseen keskittyneessä huutokauppa Apollossa.

Lorenz taas laajentaa tietämystään lukemalla antiikista kertovia kirjoja. Nytkin vessalukemistona on paksu antiikin Roomasta kertova opus.

– Kiinnostus keräilyyn taitaa olla lapsuudenkotimme peruja. Kasvoimme kulttuuriperheessä, jossa harrastettiin taiteita ja kannustettiin telkkarin katsomisen sijaan luovuuteen. Koulustakaan ei tarvinnut kantaa kymppejä, kunhan itse sai jotain irti asioista, Oliver muistelee.

Vaikka lapsuudenperhe asui Helsingin Töölössä, kesät vietettiin Keski-Suomessa. Siellä syttyi myös veljesten rakkaus maaseudun rauhaan ja luontoon.

– Meidät kasvatettiin kunnioittamaan luontoa ja eläinmaailmaa. Ei olisi tullut mieleenkään nyppiä kärpäsiltä siipiä tai tarhata sammakoita. Eläimiä sai katsoa, mutta niihin ei saanut koskea, Lorenz kuvailee.

Nykyään veljekset jatkavat mökkeilyperinnettä Porvoossa, missä heillä on pieni yhteinen mummonmökki. Sitä parivaljakko kunnostelee ehtiessään. Oliver tosin valittaa, ettei Lorenzilla ole koskaan aikaa talkoisiin.

– Se on totta, nykyään tuntuu aina olevan liian kiire. Sitä paitsi meillä on Oliverin kanssa niin samanlainen esteettinen silmä, että annan mielelläni hänelle vapaat kädet remontissa. Oliver on suurten linjojen mies, hän ei takerru yksityiskohtiin kuten minä. Hän osaa laittaa ensin puitteet kuntoon ja pienentää sitten tarkkuutta, minä taas jään jumiin pikkuseikkoihin ennen kuin kokonaiskuvasta on hajuakaan.

Oliver nyökkää. Jos mökkiprojekti olisi Lorenzin vastuulla, se ei valmistuisi koskaan. Lorenz jäisi piipertämään portinpieltä, vaikka koko mökin perustus vaatisi ensin nostamista.
– Olemme molemmat pedantteja, jopa perfektionisteja, mutta Oliver saa yleensä myös jotain aikaiseksi. Minulla taas taidot eivät riitä kaikkeen, mihin haluaisin. Näperrän yhden kohdan hienosti, kunnes tajuan, että aika ja kärsivällisyys loppuvat ennen kuin saan jäljellä olevat noin sata kohtaa yhtä hienoiksi. Luulen, että olemme molemmat silti aikamoisia moniosaajia.

Hyvä esimerkki Lorenzin pikkutarkkuudesta on Oliverin mukaan surrealistinen maalaus, jota veli teki yläasteella. Valtavaan paperiin syntyi lopulta vain yksi ilmassa leijuva puu, loppuosa jäi lyijykynähahmotelmien tasolle.

– Mutta järjettömän hieno puu se kyllä oli. Yhtä mieletön oli veljen suunnitelma serkun alamäkiautosta: siihen oli tulossa käsijarru, pakki, vaihteet ja kaikki. Lopputulos oli silti vain kasa pölleistä sahattuja renkaita, Oliver virnistää.

Samalla kanavalla

Lapsena Lorenz oli lukutoukka, joka jo kymmenvuotiaana oli lukenut kaikki tarzanit ja tolkienit. Oliveria isoveljen vetäytyvyys ärsytti. Hän olisi leikkinyt inkkaria, mutta veli vain makasi kallioilla mökin takana ja otti kirja kädessä aurinkoa.

– Olin ihan järkyttävä auringonpalvoja. Läväytin joka aamu aamiaisen jälkeen Vitalista kroppaan ja kömmin kärventymään pihalle. Ei silloin mistään melanoomista tiedetty. Enkä koskaan edes ruskettunut! Vähiten ruskettuvat varmaan jäävätkin pahiten koukkuun, Lorenz tuumaa.

Oliverista nikkaroiminen oli paljon auringonottoa ja kirjoja jännempää.

– Minulla oli maalla pieni puuverstas, missä höyläsin lankkua ja värkkäsin mitä halusin. Puutyöt taisivat alun perin olla enemmän veljen juttu, mutta kun minä innostuin niistä tosissani, Lorenzin kiinnostus hiipui.

– Niin kai se yleensäkin menee: kun toinen onnistuu jossain, toiselle tulee into kokeilla muuta. Kumpikin haluaa oman juttunsa, Lorenz miettii.

Työrintamalla kilpailua ei onneksi ole syntynyt, sillä molemmat ovat operoineet omilla aloillaan. Lorenz esiintymispuolella teatterissa ja kameran edessä, Oliver taas kokkina, muusikkona ja nykyään myös muotoilijana.
Tällä hetkellä molemmat tosin ovat telkkarissa, ja vieläpä samalla kanavalla. Silti kumpikaan ei myönnä olevansa toiselle kateellinen, oma kenttä on niin hyvässä kunnossa.
– Me ollaan kuitenkin niin läheisiä, toisen kokemukset tuntuvat melkein omilta. Saavutukset ja menetykset ovat yhteisiä. Mieluummin sitä iloitsee toisen puolesta kuin yrittää torpata läheisensä onnea, Oliver arvioi.
Hienoinen yllätys Oliverin siirtyminen telkkariin silti oli – ainakin Lorenzille.

– En ollut osannut odottaa sitä yhtään. Tiesin, että Oliver on samanlainen heittäytyjä kuin minä, mutta en uskonut hänen olevan kiinnostunut televisiotyöstä. Oliver ei koskaan puhu suunnitelmistaan etukäteen, asiat vain tapahtuvat. Minä taas lörpöttelen aikeistani jo vuotta aiemmin ja lopulta mikään ei edes toteudu.

– Televisio oli kyllä itsellenikin yllätys. Kun minua pari vuotta sitten pyydettiin mukaan Ruoka-ohjelmaan, en todellakaan aikonut mennä. Sitten ajattelin, ettei minulla ole mitään hävittävääkään. Ei kukaan muista vuoden päästä, vaikka miten sössisin ruudussa. Ilmeisesti kuitenkin onnistuin, kun sain tämän toisenkin pestin, Oliver toteaa.

Yhteisiä tv-projekteja veljeksillä ei ole suunnitteilla. Siinä erilaiset persoonat ajautuisivat törmäyskurssille ja molempien egot saisivat kovan kolauksen.

– Yhteistyö voisi sujua, jos toinen olisi selvästi työnjohtaja ja toinen työläinen. Muuten ei, ainakaan tällä hetkellä. Kumpikin on vielä liikaa sitä mieltä, että oma visio on aina paras. Vähän vanhemmalla iällä pystymme ehkä paremmin kompromisseihin, väistämään ilman katkeruutta, Lorenz arvelee.

Tiimipelaajia veljekset eivät ole muutenkaan.

– En ole koskaan digannut ryhmätöistä, vaikka teatterissa niitä yleensä harrastetaankin. Olemme molemmat Oliverin kanssa hyvin itsenäisiä ja itsepäisiä, näkemysten yhteen sovittelu on meille hankalaa.

Balettia ja bändejä

Oliveria luullaan toisinaan Lorenzin iso- eikä pikkuveljeksi ja sekös Lorenzia ilahduttaa. Niin paljon hän on kuulemma saanut kuulla pikkuveljeltään hiusrajansa pakenemisesta ja lähestyvästä nelikymppisyydestä.
Myös isoveljen pukeutumistyyli on ajoittain saanut ankaraa palautetta veljeltä. Varsinkin Tampereen näyttelijäntyön laitoksella opiskellessaan Lorenzilla oli tapana pukeutua mitä ihmeellisimpiin rytkyihin. Kuten lenkkareihin ja verkkareihin, joiden lahkeiden päälle oli vedetty valkoiset tennissukat. Niillä pääsi kuulemma jopa baariin, kunhan vain naamioi lenkkarit vetämällä niiden päälle mustat sukat.

– Nyt roolit ovat kääntyneet, parjattu isoveli antaa nykyään pukeutumisvinkkejä pienemmälleen. Huuma-ohjelma on selvästi tehnyt Lorenzille hyvää, enää ei tarvitse hävetä häntä. Itseluottamusta on tullut lisää ja vaatteidenkin on nykyään pakko olla tyylikkäät, Oliver nauraa.

Muulla tavalla Lorenzin työn julkisuus ei sitten olekaan vaikuttanut veljesten elämään. Veli on edelleen se, jolle kerrotaan nekin asiat, joista ei muille hiiskuta.

– Olen onnellinen, ettei minun ole tarvinnut seurata toisen elämää lööpeistä. Vaikka Lorenz itse on sitä mieltä, että Huuman ensimmäinen tuotantokausi nousi päähän, minä en sitä huomannut. Samanlainen filosofoiva runopoika se on kuin aina ennenkin.

Nuorempana kolmen vuoden ikäero oli välillä liikaa. Varsinkin teini-iässä veljeksillä oli molemmilla omat kaverinsa. Lorenz omistautui ekaluokkalaisena aloittamalleen baletille, Oliver taas bänditouhuilleen.

– Balettikoulu oli toinen kotini. Menin sinne joka päivä koulun jälkeen ja tulin kotiin vasta yhdeksän pintaan. Tähtäsin ammattitanssijaksi, kunnes polvi 16-vuotiaana sanoi ruks. Urahaaveiden hautaaminen teki kipeää, ja jäin totaalisesti tuuliajoille, Lorenz kertoo.

Edes teatteriporukoihin tutustuminen ei heti auttanut asiaa. Äänekkäiden, verbaalisesti lahjakkaiden esiintyjien joukossa entinen balettipoika pisti silmään.

– Olin tottunut ilmaisemaan itseäni vain fyysisesti ja jäin heti kättelyssä alakynteen. Viimeisetkin itsetunnon rippeet karisivat. Vähitellen näyttelemiskokemus kuitenkin karttui ja huomasin pärjääväni.

Kävelevä katastrofi

Koulu ei silti Lorenzia kiinnostanut, kuten ei Oliveriakaan. He olivat omien sanojensa mukaan positiivisia häiriköitä: kavereiden kanssa keskustelu kiehtoi opetuksen seuraamista enemmän, vaikka koulut lopulta tulivatkin käytyä.

Lorenzin häslääminen jatkui vielä parikymppisenä teatterikoulussa. Hyperaktiivinen poika vaati huomiota, veteli karkkeja nenään pillillä tai nukkui.

– Olin katastrofi ja tajusin sen itsekin, mutten voinut levottomuudelleni mitään. Tuntui että räjähdän, jos en pääse liikkeelle. Koko ajan piti olla miljoona juttua meneillään. Häiriköintiä huonommille teille emme silti koskaan joutuneet, siitä piti huolen kotoa saatu tiukka tapa- ja kulttuurikasvatus. Vieraan ei tarvinnut sanoa paljonkaan, kun olimme jo ruodussa, Lorenz muistelee.

Nykyään levoton ajelehtiminen on vaihtunut arkiseen kiireeseen. Veljekset soittelevat toisilleen viikoittain, ja tapaavat perheittäin varsinkin kesäaikaan.

– Minulla ei oikein ole ollut selkeää päämäärää elämässä. Olen aina ollut vain toteuttaja ja mennyt sen mukaan, mitä on tarjottu. Vasta nyt olen löytämässä suunnan, jota kohti haluan mennä. Siimat ovat vedessä ja saa nähdä, mikä tärppää, Lorenz miettii.

– Sama täällä. Toivon, että olen osoittanut, etten ole vain hähhäilijä ja jeesjees-mies, vaan saan myös asioita aikaan ja olen valmis näkemään vaivaa yhteisen päämäärän eteen. Yleensä asiat onneksi alkavat tapahtua, kunhan vain saa suunsa auki, Oliver täydentää.

Muusikko ja tutkija Linda Urbanskin isä lähti, kun Linda ja hänen kehitysvammainen sisarensa Sandra olivat pieniä. Siitä saakka Linda on miettinyt, missä menevät rakkauden ja anteeksiannon rajat.

Tutkija ja muusikko Linda Urbanski, 32, viettää tänäkin vuonna joulun kuten aina – äitinsä, tätinsä, isäpuolensa ja pikkusiskonsa Sandran kanssa.

Sandralla on Downin syndrooma. Siskosten välit ovat läheiset.

– Olisin sydämestäni toivonut, että Sandra olisi saanut olla terve. Toisaalta olen kiitollinen siitä, että hän on elämässäni juuri sellaisena kuin on. Hän on opettanut minulle suvaitsevaisuutta, armollisuutta ja hetkistä nauttimista, Linda kertoo.

Sandran Downin syndrooma todettiin heti synnytyslaitoksella. Vuosi Sandran syntymän jälkeen Lindan isä jätti perheensä. Tuli avioero, isä aloitti tahollaan uuden elämän.

– Isäni ei kestänyt erityislapsen syntymää. Isä oli minulle tosi rakas. Yhtäkkiä häntä ei enää näkynyt. Kaipasin isää hirveästi koko lapsuuteni ajan, Linda sanoo.

”On asioita, jotka jollakin tasolla voi ymmärtää, vaikkei niitä hyväksykään.”

Vuosia myöhemmin, kun Lindan isä oli vakavasti sairas, hän pahoitteli esikoistyttärelleen tapahtunutta.

– Perheen hylkääminen on äärimmäisen julma teko, mutta annoin sen isälle anteeksi. Halusin antaa hänelle rauhan. Mikä oli tapahtunut, oli tapahtunut, Linda Urbanski sanoo.

– Maailma ei ole mustavalkoinen. On asioita, jotka jollakin tasolla voi ymmärtää, vaikkei niitä hyväksykään. Anteeksianto on valtavan tärkeää.

Linda Urbanski kertoo, millainen hänen suhteensa pikkusiskoonsa on, millaista oli yhdistää tutkijan ammatti muusikon työhön ja miten Sandra auttaa häntä rentoutumaan Me Naisten uudessa numerossa 50–51. Tuoreen digilehden voit lukea täältä.

Oletko samassa tuloluokassa Kerttu Niskasen, Manuela Boscon vai kenties Jutta Gustafsbergin kanssa?  

0–5 000 euroa tienasivat juontaja Axl Smith, laulaja Petra Gargano ja pyöräilijä Lotta Lepistö.

5 001–10 000 euroa tienasivat malli, yrittäjä Lotta Näkyvä ja hiihtäjä Kerttu Niskanen.

10 001–15 000 euroa tienasivat tanssija Jukka Haapalainen ja kestävyysjuoksija Alisa Vainio.

15 001–20 000 euroa tienasivat malli Kirsi Pyrhönen, laulaja James Nikander, eli Musta Barbaari, ja laulaja Jannika Wirtanen, eli Jannika B.

20 001–25 000 euroa tienasivat entinen alppihiihtäjä Kalle Palander ja räppäri Sini-Maria Makkonen, eli Sini Sabotage.

25 001–30 000 euroa tienasivat Miss Suomi 2016 Shirly Karvinen ja laulaja Jonna Tervomaa.

Laulaja, lauluntekijä Jonna Tervomaan tulot vuonna 2016 olivat 29 193 euroa.
Laulaja, lauluntekijä Jonna Tervomaan tulot vuonna 2016 olivat 29 193 euroa.

30 001–35 000 euroa tienasivat ruokakirjailija, bloggaaja Hanna Gullichsen ja lumilautailija Enni Rukajärvi.

35 001–40 000 euroa tienasivat mentalisti Noora Karma ja pikaluistelija Mika Poutala.

40 001–45 000 euroa tienasivat malli ja yrittäjä Janina Fry, juontaja sekä koreografi Marco Bjurström ja laulaja Ilkka Lipsanen, eli Danny.

45 001–50 000 euroa tienasivat juontaja ja muusikko Tapio Huuska, eli Cristal Snow, ja tubettaja Maiju Voutilainen, eli Mansikkka.

50 001–55 000 euroa tienasivat näyttelijä Manuela Bosco ja tubettaja Maria Verho, eli Mariieveronica.

55 001–60 000 euroa tienasivat näyttelijä Pihla Viitala ja muusikko Iiro Rantala.

60 001–65 000 euroa tienasivat yrittäjä Kaarina Kivilahti, mallitoimiston johtaja Laila Snellman sekä yrittäjä, juontaja ja malli Anne Kukkohovi.

Supermood-ekokosmetiikkamerkkiä pyörittävä Anne Kukkohovi tienasi 60 391 euroa.
Supermood-ekokosmetiikkamerkkiä pyörittävä Anne Kukkohovi tienasi 60 391 euroa.

65 001–70 000 euroa tienasivat näyttelijä Lena Meriläinen ja sarjakuvapiirtäjä Juba Tuomola

70 001–75 000 euroa tienasivat juontaja Anni Hautala ja näyttelijät Antti Holma sekä Antti Luusuaniemi

75 001–80 000 euroa tienasivat juontaja Esko Eerikäinen ja laulaja Saara Aalto.

80 001–85 000 euroa tienasivat näyttelijä Lauri Tilkanen ja bloggaaja Sara Vanninen.

85 001–90 000 euroa tienasivat tanssija, koreografi Jorma Uotinen ja juontajat Jenni Alexandrova ja Kimmo Vehviläinen.

90 001–95 000 euroa tienasivat kehonrakentaja Jari ”Bull” Mentula, kansanedustaja Jani Toivola ja fitness-malli Eevi Teittinen.

95 001–100 000 euroa tienasivat juontaja Jone Nikula ja stand up -koomikko Heli Sutela.

100 001–105 000 euroa tienasivat yrittäjä Jutta Gustafsberg ja radiojuontaja, toimittaja sekä kirjailija Anna Perho.

Jutta Gustafsberg ansaitsi vuonna 2016 jonkin verran enemmän kuin samalla alalla työskentelevä Jari ”Bull” Mentula.
Jutta Gustafsberg ansaitsi vuonna 2016 jonkin verran enemmän kuin samalla alalla työskentelevä Jari ”Bull” Mentula.

105 001–110 000 euroa tienasivat juontaja Sami Kuronen, näyttelijä Tiina Lymi ja ohjaaja Antti Jokinen.

110 001–115 000 euroa tienasivat yrityskouluttaja Juhani ”Tami” Tamminen ja sarjakuvapiirtäjä Pertti Jarla.

115 001–120 000 euroa tienasivat koomikko Krisse Salminen, ex-jääkiekkoilija Jere Karalehti, radiojuontaja Juha Perälä ja psykoterapeutti, tietokirjailija Maaret Kallio.

120 001–125 000 euroa tienasivat bloggaaja Natalia Tolmatsova ja laulaja Sanni Kurkisuo.

125 001–130 000 euroa tienasivat muusikko Tuure Kilpeläinen ja näyttelijä Kari Ketonen.

130 001–135 000 euroa tienasivat räppäri, kirjailija Henri Pulkkinen ja näyttelijä Aku Hirviniemi.

135 001–140 000 euroa tienasivat laulaja Thomas Kirjonen, eli Kasmir, ja ohjaaja Johanna Vuoksenmaa.

140 001–145 000 euroa tienasi juontaja Vappu Pimiä.

145 001–150 000 euroa tienasi ohjaaja Aku Louhimies.

150 001–155 000 euroa tienasivat laulajat Toni Wirtanen ja Olli Lindholm sekä juontaja Janne Kataja.

Juontaja Janne Kataja ylsi vuonna 2016 yli 150 000 euron tuloihin.
Juontaja Janne Kataja ylsi vuonna 2016 yli 150 000 euron tuloihin.

155 001–160 000 euroa tienasivat stand up -koomikko Sami Hedberg ja laulaja Maija Vilkkumaa.

160 001–165 000 euroa tienasivat tanssikouluyrittäjä Anitra Ahtola ja laulaja Paula Koivuniemi.

165 001–170 000 euroa tienasi radio- ja tv-juontaja Jari ”Jaajo” Linnonmaa.

170 001–175 000 euroa tienasivat näyttelijä Esko Salminen ja huutokauppakeisari Aki Palsanmäki.

175 001–180 000 euroa tienasivat laulajat Kimmo Laiho, eli Elastinen, ja Jenni Vartiainen sekä ampumahiihtäjä Kaisa Mäkäräinen.

180 001–185 000 euroa tienasi laulaja Elisa Tiilikainen, eli Elli Haloo.

185 001–190 000 euroa tienasivat tähtitieteilijä Esko Valtaoja ja näyttelijä Pirkka-Pekka Petelius.

190 001–195 000 euroa tienasi entinen painija ja olympiavoittaja Jouko Salomäki.

195 001–200 000 euroa tienasivat laulaja Juha Tapio ja juontaja, toimittaja Tuomas Enbuske.

Yli 200 000 euroa tienasivat muiden muassa räppäri Jare Tiihonen (201 411 euroa), eli Cheek, kirjailija Laura Lindstedt (201 590 euroa) ja laulaja Kaija Kokkola, eli Kaija Koo (313 464 euroa).

Tulot perustuvat vuoden 2016 verotietoihin. Lähde: Ilta-Sanomat.