Kirjailija Linda Boström Knausgård erosi miehestään Karl Ovesta Knausgårdista viime vuonna. – Ero on osa elämää, eikä ihminen voi kontrolloida elämää, Linda sanoo. Kuva: Lehtikuva
Kirjailija Linda Boström Knausgård erosi miehestään Karl Ovesta Knausgårdista viime vuonna. – Ero on osa elämää, eikä ihminen voi kontrolloida elämää, Linda sanoo. Kuva: Lehtikuva

Linda Boström Knausgård sairastui parikymppisenä kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön ja ajatteli, ettei hänestä ole ikinä äidiksi. Sitten hän tapasi Karl Ove Knausgårdin: – Valo ja rakkaus tulivat elämääni lasten ja perheen myötä, hän sanoo.

Tässä vastaus teille kaikille, jotka olette Karl Ove Knausgårdin Taisteluni -sarjaa lukiessanne miettineet, mitenköhän paljon vaimoa Lindaa on ottanut päähän se, että heidän koko perhe-elämänsä ja Lindan masennus levitetään niissä koko maailmalle.

– Ei yhtään, sanoo kirjailija Linda Boström Knausgård, joka vierailee parhaillaan Helsingissä Helsinki Lit -kirjallisuusfestivaaleilla.

– Karl Oven kieli on niin kaunista, että minusta tuntui aina siltä, että olen niissä sanojen suojassa, hän jatkaa.

Linda ei tietenkään ole Helsingissä puhumassa ex-miehestään (vaikka sitä aihetta hän tuskin pääsee ikinä kokonaan karkuun), vaan omasta juuri suomennetusta romaanistaan Tervetuloa Amerikkaan.

Se on hänen toinen suomennettu romaaninsa ja alle satasivuisena tiiviinä tarinana hyvin erilainen kuin Karl Oven tiiliskivimäiset yksityiskohtia pursuvat romaanit.

Myös Linda käyttää omaa elämäänsä kirjojensa materiaalina.

Yhtäläisyyksiäkin löytyy: myös Linda käyttää omaa elämäänsä kirjojensa materiaalina. Tervetuloa Amerikkaan kertoo nuoresta Ellenistä ja tämän perheestä, johon kuuluu valoisa, kaikkien rakastama näyttelijä-äiti, pelottava isoveli ja maanis-depressiivinen isä. Vaikka tarinaa on taiteen nimissä kärjistetty, moni asia pitää paikkansa.  

– Oma lapsuuteni on vaikuttanut kirjaan paljon. Pelkäsin jostain syystä vuotta vanhempaa veljeäni niin paljon, että vaikka olemme nyt aikuisina läheisissä väleissä, en edelleenkään halua ärsyttää häntä. Romaani on myös rakkaudenosoitus äidilleni ja potretti vahvasta naisesta, joka synkkinäkin hetkinä haluaa ja osaa nähdä elämän valoisat puolet, Linda kertoo.

Isän varjo

Totta on myös isän sairaus, joka varjosti koko Lindan lapsuutta. Vaikka Lindan vanhemmat erosivat hänen ollessaan alle kymmenen, isä vietti paljon aikaa entisen vaimonsa ja lastensa kotona.

Kirjassa Ellen ei voi käsittää, miksi äiti vielä eronkin jälkeen pitää yhteyttä ex-mieheensä. Sitä samaa ihmetteli Linda lapsena omassa elämässään.

– Äiti kannatteli isää luultavasti siksi, että tämä oli meidän isämme ja äiti oli joskus rakastanut tätä, Linda sanoo.

”Me kaikki pelkäsimme isän hulluutta ja väkivaltaisuutta. Hän kieltäytyi terapiasta ja lääkityksestä.”

Koko perhe oli isän vaihtuvien mielentilojen armoilla. Linda mietti joka päivä, mahtaisiko isä olla mukava vai pelottava. Hyvinä päivinä hän halusi pelata Lindan kanssa shakkia ja leipoi pullaa. Huonoina päivinä mitä tahansa saattoi tapahtua.

– Me kaikki pelkäsimme isän hulluutta ja väkivaltaisuutta. Hän kieltäytyi terapiasta ja lääkityksestä. Luulenkin, ettei hän enää halunnut elää sen jälkeen, kun äitini jätti hänet. Sairauden pahimpina vaiheina hän yritti tappaa itsensä, muttei pystynyt, ja oli siksi entistä pettyneempi itseensä, Linda kertoo.

– Äitini oli sankari, hän teki kaiken yksin. Kasvatti meidät ja maksoi valtavan asunnon vuokran. Isä oli ihmisraunio.

Kaksisuuntainen mielialahäiriö on voimakkaasti periytyvä, ja Linda sairastui isänsä sairauteen ensimmäisen kerran vähän päälle parikymppisenä sen jälkeen, kun hän oli julkaissut ensimmäisen runokokoelmansa.

– Nyt 44-vuotiaana olen paljon enemmän sinut sairauteni kanssa kuin 25-vuotiaana. Olen oppinut paljon, ja suurimman osan ajasta pystyn pysymään poissa pimeydestä. Silti edelleenkään raskainta työtä minulle ei ole arki neljän lapsen kanssa eikä kirjojen kirjoittaminen, vaan oman pääni kanssa selviäminen, Linda kertoo.  

Valo tulee elämään

Linda ja Karl Ove tapasivat aloittelevina kirjailijoina, ja rakkaus muutti Lindan elämän monella tapaa.  

– Ajattelin pitkään, ettei minusta ole ikinä äidiksi, enhän pysty huolehtimaan edes itsestäni. Mutta kun rakastamani ihminen sanoi haluavansa lapsia kanssani, kaikki muuttui ja isoja ovia avautuu, Linda kertoo.

– Kun on todella rakastunut, ei pelkää mitään ja koko maailma hymyilee, hän jatkaa.

”Eihän äitinä maailmaa voi enää ajatella pahana paikkana, kun on itse synnyttänyt siihen lapsia.”

Linda uskookin, että arki lasten kanssa ja kaikki vanhemmuuteen liittyvät velvollisuudet ovat hänelle parasta terapiaa.

– Lasten takia on pakko nousta aamuisin, tehdä heille aamupalaa ja viedä heidät kouluun. Se on minulle siunaus, että saan huolehtia heistä joka päivä.

– Lapset ja perhe toivat elämääni valon ja rakkauden. En ole enää yhtään niin synkkä kuin nuorempana. Ja eihän äitinä maailmaa voi enää ajatella pahana paikkana, kun on itse synnyttänyt siihen lapsia. Sen on pakko olla hyvä paikka.

Kahden kirjailijan suhde

Kateellisuus ei koskaan ollut ongelma kahden kirjailijan suhteessa. Linda ja Karl Ove julkaisivat esikoisteoksensa samaan aikaan vuonna 1998 ja kiersivät yhdessä kirjailijatapaamisissa Pohjoismaissa.

– Ymmärrämme molemmat, mitä kirjailijan työ vaatii ja olemme aina tukeneet toisiamme. Karl Oven mielipiteet ovat minulle edelleen tärkeitä ja saatan lähettää hänelle tekstejäni luettavaksi, Linda kertoo.

Toki Taisteluni -sarjan kirjoittaminen ja menestys muuttivat parin arkea: Karl Ovea vietiin ympäri maailmaa ja kaikki olivat hänestä kiinnostuneita. Taiteilijan kanssa elämiseen Linda oli kuitenkin tottunut jo lapsuudenkodissaan, kun hänen äitinsä valmistautui Dramatenin ensi-iltoihin.

– Koko elämäni ajan taide ja elämä ovat kietoutuneet yhteen, Linda sanoo.  

– Olin Karl Ovesta aina ylpeä. En ole ikinä ole osannut olla mustasukkainen mistään, en hänen menestyksestäkään, sillä olen aina tiennyt, että osaan itsekin kirjoittaa. Eikä minun tarvitse kirjoittaa samalla vauhdilla ja samanlaista proosaa kuin hän, Linda sanoo.

Ystäviä eron jälkeen

Kirjallisen superparin ero viime vuonna oli uutispommi. Moni Knasu-fani oli ajatellut, että suhde kestää mitä tahansa, kun se oli jo selvinnyt niin monesta kovasta paikasta. Lindalle ja Karl Ovelle oli syntynyt neljäs lapsikin vasta pari vuotta sitten.

– Ero on osa elämää, eikä ihminen voi kontrolloida elämää. Muttei ero tietenkään ollut helppo, erityisesti koska meillä on neljä yhteistä lasta. Se oli surullinen ja kivulias, mutta sellaistahan elämä on kaikille joskus, Linda sanoo.  

”Voin aina luottaa Karl Oveen.”

Nykyään Linda asuu Ystadin idyllisessä pikkukaupungissa vartin ajomatkan päässä Karl Oven maaseutukodista. Heidän lapsensa käyvät koulua Ystadissa ja asuvat molempien vanhempien luona. Säännölliseen vuoroviikkosysteemiin menestyskirjailijoiden kalenterit eivät taivu, sillä molemmat matkustelevat paljon.

–Yritämme olla joustavia ja ymmärtäväisiä toistemme menoista. Emme vietä paljonkaan aikaa yhdessä, mutta voin aina luottaa Karl Oveen.

– Hän on loistava isä neljälle lapselleni, olemme kokeneet paljon yhdessä, ja siksi hänellä tulee aina olemaan tärkeä paikka elämässäni, Linda sanoo.

Vuoristotaudista kärsineet morsian ja sulhanen vaihtoivat häätamineisiin jäisen kiven takana kymmenen asteen pakkasessa. 

Moni naimisiinmenoa suunnitteleva haaveilee destination weddingistä eli häiden järjestämisestä jossakin ihanassa, usein lämpimässä ja eksoottisessa paikassa. 

Myös Australiassa asuvalla suomalaisella Heidi Turusella, 32, oli tällainen haave. Hänen ja australialaisen Tom-puolison, 31, häistä tulikin melkoinen reissu – voisi sanoa destination wedding 2.0. 

Heidi ja Tomi tapasivat vuonna 2013 Australian Queenslandissa. Heidi oli lähtenyt yliopistosta valmistumisen jälkeen reppureissaamaan, päätynyt Aasian-vuosien jälkeen Australiaan ja havitteli uutta viisumia pidentääkseen oleskeluaan Australiassa. 

– Siitä asti olemme olleet yhdessä kuin paita ja peppu, Heidi kertoo sähköpostitse Australiasta. 

Pari alkoi seurustella pian ensitapaamisensa jälkeen, ja vuonna 2015 Tomi kosi Heidiä, kun he olivat viettämässä joulua Suomessa. 

Suunnitelmat käyntiin

Häiden suunnittelu sai sysäyksen helmikuussa 2017, kun Heidin päähän pälkähti idea Mount Everestin -reissusta. 

– Laitoin Tomille viestiä, että kiinnostaako lähteä Everestille tänä vuonna. Tunnin päästä siitä varasin meille lentoliput, ja aloimme innolla suunnitella reissua. 

”Olin aina haaveillut pienistä intiimeistä rantahäistä jossain eksoottisella saarella,”

Pariskunnalta oli jo pitkään udeltu, missä häät pidettäisiin, sillä Tomin perhe asuu Australiassa ja Heidin Suomessa. 

– Idea pitaa häät Everestilla lähti aluksi vitsistä. Sen jälkeen aloimme miettiä, että niistä tulisi kyllä mahtavat häät. Voiko olla hienompaa paikkaa menna naimisiin kun maailman huipulla! Heidi muistelee.

Selvää oli, että kummankaan perhe tai muut läheiset eivät lähtisi hääparin mukaan vuorelle juhlimaan häitä, joten Everestin-reissun jatkoksi päätettiin järjestää pienimuotoinen hääillallinen Koh Samuilla Thaimaassa. 

– Olin aina haaveillut pienistä intiimeistä rantahäistä jossain eksoottisella saarella, Heidi kertoo. 

Häitä ryhdyttiin suunnittelemaan samalle kesälle. Thaimaan hääillalliselle varattiin kaikenlaista valokuvaajasta kukka-asetelmiin, mutta Mount Everestin seremonian suunnitteleminen oli vaikeampaa, sillä vuorella vallitsevia olosuhteita ei voinut tietää varmaksi.

Heidi oli käynyt vuosia sitten Nepalissa Annapurna-vuoriston perusleirissä. Tomilla ei ollut lainkaan kokemusta vuorikiipeilustä. Pariskunta alkoi harjoitella tulevaa koitosta varten Australiassa, mutta siellä heillä ei ollut mahdollisuutta treenata 700 metriä korkeammalla. Happivaje ja siitä johtuva vuoristotauti eivät siis tulleet tutuiksi – vielä. 

Tomi ja Heidi halusivat kiivetä häävarusteineen itsenäisesti, ilman ulkopuolista kantoapua. Heidin avoselkäinen pitsimekko, pitkä huntu ja muu hääasu matkustivat Tomin 25-kiloisessa rinkassa, ja Heidin oma rinkka painoi noin 12 kiloa. 

Vuoristotautinen morsian

Heidin ja Tomin tavoite oli pitää häät Mount Everestin perusleirissä, joka on noin 5 380 metriä merenpinnan yläpuolella.

Parin päivän kiipeämisen jälkeen, kun pariskunta oli saavuttanut 4 000 metrin korkeuden, kumpikin sai vuoristotaudin oireita, kuten päänsärkyä. Erityisesti Heidin olo oli tukala.

– Emme olleet varmoja, selviämmekö huipulle asti. Päätimme aikaistaa häitä päivällä ja kiirehtiä ylös, jotta voisimme aloittaa matkan takaisin. En ollut valmis luopumaan haaveestani mennä naimisiin huipulla, Heidi kertoo.

Lopullisen päätöksen hän ja Tom tekivät Gorak Shepin kylässä muutama sata metriä perusleirin alapuolella. 

– Lounaan jälkeen päätimme, että this is it, tänään mennään naimisiin. Jätimme kaikki muut varusteemme Gorak Shepiin, pakkasimme hääpukumme ja aloitimme patikoinnin Everestin perusleiriin lumisateessa. 

Heidin olo helpottui yllättäen korkeammalle noustessa. 

– Olin kai niin motivoitunut häistä.

”Tavallaan saimme viettää häämatkan ennen hääseremoniaa.”

Kiven takana hääasuun

Ylhäällä odotti yllätys: perusleirissä yli 5 000 metrin korkeudessa oli kyllä muitakin kiipeilijöitä, mutta kukaan heistä ei ollut pystyttänyt paikalle telttaa.

– Meidän ei auttanut muu kuin vaihtaa hääasusteisiin ison jäisen kiven takana. Tom suojasi minua takillaan, kun vaihdoin mekon päälle. Lämpötila oli noin -10 astetta, ja satoi lunta. 

Tom ja Heidi olivat kertoneet muille paikalla olleille menevänsä naimisiin. Kun he ilmestyivät häätamineissaan kiven takaa, lähelle oli kerääntynyt hymyilevä ja häämarssia hyräilevä yleisö. 

Heidi ja Tom lausuivat toisilleen kirjoittamansa häävalat ja vaihtoivat sormukset. 

Yleisö hurrasi, ja sitten otettiin kuvia. 

– Emme kumpikaan kuulu kirkkoon tai ole kovin uskonnollisia, joten seremonia maailman huipulla vuoristossa oli juuri meidän näköisemme juhla, Heidi toteaa. 

Kuvien jälkeen oli aika laittaa retkeilyvaatteet takaisin päälle ja aloittaa patikka alaspäin, takaisin majapaikkaan. 

Seuraavana aamuna Heidi ja Tom nousivat vielä hieman perusleiriä korkeammalle, runsaassa 5 600 metrissä olevalle Kala Pattharin huipulle ottamaan valokuvia. Sää oli niin kylmä, että rinkat jäätyivät, mutta maisemat olivat Heidin mukaan mielettömät. 

Seuraava huippu kiikarissa

Nepalin vuoristoisista maisemista tuore aviopari lensi Koh Samuille Thaimaahan. Siellä molempien perheet olivat mukana hääjuhlassa, ja Heidin isä saattoi saattaa Heidin alttarille – tai siis rantaan, jossa seremonia järjestettiin – kuten Heidi oli toivonut. 

Heidi oli alun perin ajatellut laittavansa meikin ja kampauksen myös Everestin-seremoniaa varten, mutta vuoristotaudin takia se jäi tekemättä. Thaimaassa aviopari pääsi nauttimaan spa-hoidoista ja laittautuminenkin onnistui paremmin. 

Kuva: Cherry May Ward Photography
Kuva: Cherry May Ward Photography

Reissuhäiden jälkeen Heidi ja Tom eivät lähteneet erilliselle häämatkalle. 

– Tavallaan saimme viettää häämatkan ennen hääseremoniaa, Heidi sanoo patikoinnista Everestille. 

– Yövyimme erittäin vaatimattomissa paikoissa matkan varrella ja nautimme joka hetkestä ilman puhelimia ja sosiaalista mediaa. 

Häiden jälkeen pariskunta palasi arkeen Australiassa. 

– Vuorilla patikointi haasteineen toi meitä entistäkin lähemmäs toisiamme ja synnytti varsinaisen vuoristokuumeen. Suunnittelemme jo seuraavaa reissua Nepaliin ja kartoitamme seuraavaa valloitettavaa huippua, Heidi kertoo. 

Kapellimestari ja säveltäjä Esa-Pekka Salonen ja Jane-vaimo ehtivät olla yhdessä lähes 27 vuotta.

Lontoon filharmonisen orkesterin ylikapellimestari Esa-Pekka Salonen, 59, ja hänen vaimonsa Jane eroavat, kertoo Iltalehti.

Lehden mukaan avioeroa on hakenut Jane Salonen, joka on jättänyt avioerohakemuksen Los Angelesissa sijaitsevalle oikeustalolle kesäkuussa 2017.

Salonen on yksi kansainvälisesti tunnetuimmista suomalaisista. Ennen Lontoon-pestiään hän toimi Los Angelesin filharmonikkojen musiikillisena johtajana ja ylikapellimestarina. Hän on tehnyt paljon yhteistyötä myös New Yorkin filharmonikkojen kanssa.

Esa-Pekka ja Jane menivät naimisiin vuonna 1991. Heillä on kolme täysi-ikäistä lasta.