Seija Vilén ja Anna Kortesalmi rakastuivat, perustivat uusperheen ja saivat vauvan.

Kirjailija Seija Vilén ja kulttuuritoimittaja-kriitikko Anna Kortesalmi kumartuvat hymyillen ­ihailemaan kaksiviikkoista lastaan kotonaan Espoossa.

Harmoninen perheidylli ei kuitenkaan ole syntynyt helposti. Onnea ovat edeltäneet vuosikausien kovat kokemukset: Seija eli pitkään  tiukassa uskonnollisessa Hare Krishna -lahkossa ja väkivaltaisessa avioliitossa. Niin hän kuin Annakin olivat pettyneet aiemmissa ihmissuhteissa.

– Onneksi aina on mahdollisuus uuteen onneen, he sanovat.

Molemmille nykyinen liitto on ensimmäinen vakava naissuhde. Anna kertoo löytäneensä seksuaalisen identiteettinsä kolmekymppisenä. Sitä ennen hän tapaili miehiä.

Ensitreffien jälkeen rakastunut pari ei enää aikaillut. He muuttivat yhteen jo samana kesänä, ja mukana seurasivat Seijan kaksi silloin kouluikäistä lasta. Kesällä 2008, kolmen vuoden yhteiselon jälkeen, Anna ja Seija juhlivat häitään Kartanokylpylä Kaisankodissa Espoossa.

Äidiksi yli nelikymppisenä

Elämästä puuttui kuitenkin vielä jotain. Anna oli yli neljäkymmentä, ylipainoinen ja lesbo. Silti hän halusi tulla äidiksi.

– Parikin ihmistä sanoi minulle, etten tule raskaaksi, koska olen jo niin vanha. Jouduin myös laihduttamaan ennen hedelmöityshoitoja, sillä ylipaino saattaa vaikeuttaa raskaaksi tulemista. Jaksoin kuitenkin uskoa siihen, että juuri minä kuuluisin niihin pieniin onnistumisprosentteihin, joista klinikalla puhuttiin.

Parin mielestä oli silti hyvä odottaa pari vuotta ennen vauvan hankintaa. Näin he itse sekä Seijan lapset ehtivät totutella ajatukseen. Seijaa mietitytti, miten he pärjäävät taloudellisesti,
miten arki muuttuu?

Lapsen saaminen ei ollut yksinkertaista. Kaikki hedelmöitysklinikat eivät ota lesbopareja asiakkaikseen, eikä naisparin ollut helppo löytää lahjoitusspermaa. Osa Annan ja Seijan miespuolisista ystävistä kieltäytyi heti, ja toiset tarvitsivat pitkän, jopa vuoden miettimis­­ajan.

Keväällä 2009 pari aloitti hoidot helsinkiläisellä hedelmöitysklinikalla. Tarvittiin kolme yritystä ja pettymystä. Neljännellä kerralla tärppäsi.

– Uudenvuodenaattona teimme raskaustestin. Olin jo varautunut pettymykseen, kun testi yllättäen näyttikin positiivista, Anna kertoo.

Keinohedelmöityksellä hankitun lapsen vanhemmilla oli edessään myös paljon byrokratiaa. Sosiaalitoimiston työntekijä tekee kotikäynnin, ja vanhempien on täytettävä erilaisia kaavakkeita ja käytävä haastattelussa.

– Joskus olen kateellinen heteroille heidän oikeuksistaan: heidän ei tarvitse huolehtia tuollaisista asioista vauva kainalossa, Seija sanoo.