Muusikko Lauri Ylönen, 31, eli pitkään venytettyä nuoruutta, mutta isäksi tulo pani aikuistumaan. Samalla meni korkki kiinni.

Kuva Susanna Kekkonen

Lauri Ylösen hahmon bongaa jo kaukaa, sillä miehen takkukampauksesta törröttää kolme isoa mustaa sulkaa. Poskilla on pieni parransänki, silmiä reunustavat tutut kajalrajaukset. Rokkari on piristänyt muutoin mustanpuhuvaa olemustaan vaaleanpunaraitaisilla lapasilla. Takin alta paljastuu Laurin oma luomus: puolikkaasta hupparista ja nippusiteistä värkätty pusero.

The Rasmus perustettiin jo seitsemäntoista vuotta sitten, mutta yhtyeen keulakuva Lauri ei näytä vanhentuneen päivääkään. Nyt Rasmus on pitänyt pari vuotta taukoa, sillä yhtyeen jäsenet ovat kukin tahoillaan muun muassa perustaneet perheet.

Tauon aikana Laurista alkoi tuntua, että hän tarvitsi jotain muutosta myös muualla kuin yksityiselämässään. Maaliskuun lopussa hän julkaisikin ensimmäisen soololevynsä. Kun Rasmuksen musiikkia voisi kuvailla melankoliseksi rockiksi, New World -soololevyn biisit ovat syntikkavoittoista poppia.
Mutta ei The Rasmustakaan ole kuopattu. Yhtye menee kesällä studioon ja syksyllä on luvassa jo keikkojakin.

Pitkä nuoruuteni

"Joskus tuntuu surulliselta, että lapsuus on ohi, vaikka minulla se kestikin harvinaisen pitkään, melkein kolmikymppiseksi. Bändi oli jämähdyttänyt elämäntyyliä, koska minun ei ollut tarvinnut elää normaalia aikuisuutta: valmistua opinnoista tai metsästää työpaikkaa.

Kun minusta pari vuotta sitten tuli isä, elämääni tuli uutta ryhtiä. Ennen saatoin valvoa aamuseitsemään, mutta nyt herään samaan aikaan leikkimään lapseni kanssa. Lopetin myös alkoholinkäytön. Tajusin, että on minun vastuullani hoitaa pojalleni yhtä hieno lapsuus kuin itsellänikin oli.

Kun synnyin, asuimme jäähallin vieressä Urheilukadulla. Olin muutaman vuoden, kun muutimme Suutarilaan Koillis-Helsinkiin. Suutarila oli turvallinen peruslähiö, jossa sai mennä ilman rajoituksia. Naapurustossa oli paljon samanikäisiä kavereita.
Äiti oli perhepäivähoitaja, isä valtion virkamies. Minä halusin pienenä kokiksi. Kun himaan tuli vieraita, leikin, että minulla on voileipäbaari. Tein menun ja valmistin leivät tilauksesta. Isällä oli kyllä skitta, ja hän oli nuorena haaveillut omasta yhtyeestä. Kun minä sitten perustin bändin, faija oli innoissaan aivan kuin se olisi ollut hänen juttunsa.

Minut pantiin viisivuotiaana kyselemättä pianotunneille. Hakkasin pianoa melkein kymmenen vuotta ennen kuin ymmärsin vaihtaa kitaraan. Musiikkiharrastus alkoi elää vasta, kun sain soittaa itselleni mieluisia kappaleita jonkun Chopinin sijasta. Ensimmäiseen sähkö­kitaraani jouduin kuitenkin itse säästämään rahat. Leikkasin sen takia kesän nurmikkoa. Vahvistimeen ei ollut enää varaa. Mutta sitten kun viimein sain jotakin, osasin myös arvostaa sitä.

Ensikosketukseni punkiin sain Oranssi ry:ssä. Muistan, miten minua jännitti mennä sinne, arastelin talonvaltaajien maineen saanutta porukkaa. Oranssiin kertyi kuitenkin Helsingin lähiöistä se samanhenkinen aines. Tuntui hyvältä kuulua jengiin, jolla oli samanlainen maailmankatsomus. Olin vuosia mukana järjestön toiminnassa, työskentelin kahvilassa ja siivosin reppumatkalaisten yömajaa. Oranssin klubilla Rasmuskin aikoinaan soitti ekat viisi keikkaansa.

Suvun musta lammas

Olen vähän huono pitämään yllä ihmissuhteita. Pieneen elämääni mahtuu kerrallaan vain muutama tärkeä ihminen, joille haluan antaa sataprosenttisesti kaikkeni. Siksi minusta voi helposti saada tylyn vaikutelman. Kapasiteettini ei vain riitä enempään.

The Rasmus on ollut kasassa 17 vuotta. Olen tuntenut basistimme Eero Heinosen peruskoulun kolmannelta. Hänen kanssaan minulla oli ensimmäiset bändikokeilunikin. Treenasimme koulun pommisuojassa ja vedimme opettajan ehdotuksesta Dingoa ja Alice Cooperia. Kitaristi Pauli Rantasalmi tuli mukaan yläasteella.

Vuosien varrella ystävyys bändin jätkien kanssa on vain tiivistynyt. Nyt olemme kuitenkin uuden tilanteen edessä, sillä Eero asuu nykyään Italiassa ja Pauli Singaporessa. Toivon, että jätkien kanssa olemme jo niin hyviä frendejä, ettei ystävyyttä tarvitse hoitaa, vaan että nähdessämme juttu vain jatkuu siitä, mihin se viimeksi jäi.

Lopetin koulun lukion ensimmäisen luokan jälkeen. Minulla oli aina ollut lähes ysin keskiarvo, mutta halusin keskittyä täysillä musiikin tekemiseen. Vanhempani ovat aina tukeneet minua, mutta kyllä he silloin kysyivät, olenko nyt ihan varma. Isosiskoni on korkeasti koulutettu, ja tunsin pitkään joulupöydässä olevani suvun musta lammas.

Minulla oli kuitenkin – ja on vieläkin – sellainen kutina, että jotain hyvää tapahtuu vielä, jotain isoja juttuja on tulossa. Olen luottanut siihen sokeasti, vaikka on ollut aikoja, jolloin bändi on ollut hajoamispisteessä ja sossun luukullakin on pitänyt käydä.

Kolmannen levymme jälkeen, juuri ison breikkauksen kynnyksellä, kukaan Suomessa ei uskonut meihin. Levy-yhtiössä käskettiin vaihtaa kieli suomeksi. Sanoimme 'öö, fuck you, tää juttu on enkuksi', ja vaihdoimme ruotsalaiselle levy-yhtiölle. Ruotsalaiset ovat niin paljon pidemmällä musiikin viennissä: heillä on enemmän röyhkeyttä ja villejä ideoita. Kerrankin vain otimme skitat ja ryntäsimme yllätyskeikalle amerikkalaisen levy-yhtiöpomon hotellihuoneeseen.

Rasmus on nyt kiertänyt 53 maassa. Vanhempani voivat valkata kiertueen varrelta jonkin kivan kaupungin, jossa he eivät ole ennen käyneet, ja tulla sinne katsomaan keikkaa. Enää ei mummokaan kysele, milloin kirjahyllyn päälle tulee minunkin ylioppilaskuvani.

Vähän suhteita

Kerran kun palasin keikkareissulta, kotiovellani odotti nuori puolalaistyttö isänsä kanssa. Isä kuvasi videokameralla, kun tyttö pyysi nimmarin ja halusi halata. Myös lattareissa ihmiset tulevat usein tosi lähelle ja haluavat kosketella. Aina on joku räpeltämässä tukkaani.

Nuo eivät ole ehkä niitä mukavimpia fanikohtaamisia, mutta pakkohan se on myöntää, että bändi perustetaan myös siksi, että saataisiin huomiota ja hyväksyntää. Tyttöjen ihailu teki hyvää nuoren miehen itsetunnolle, varsinkin kun en koskaan ollut se koulun futistähti.

Minulla on silti ollut vähän suhteita. Saatan vaikuttaa sosiaaliselta, mutta oikeasti olen ujo ja päästän lähelleni hitaasti. En tiedä, onko minulla yhtään ihmistä, joka tietäisi kaikki asiani. Jotain on aina hyvä pitää itselläänkin.

Viihdyn seurassa, jos saan pysytellä tarkkailijana. Kun kiertueella saavumme uuteen esiintymispaikkaan, etsin aina korkeimman kohdan ja vetäydyn sinne soittelemaan ja katsomaan, kun crew kasaa kamoja.

Meillä on aika kiltin bändin maine, mutta tiedä nyt siitä sitten. Jos me joskus olemme pitäneet tipattoman kiertueen, se on saanut vähän liian suuret mittasuhteet. Kaikenlaista on ollut maailmalla tarjolla, mutta perusviinassa on pysytty. Minulla on ollut aina kammo huumeita kohtaan. Olen niin herkkä, etten tarvitse mitään huumaavia aineita erottelemaan tai korostamaan tunteitani. Vieläkin tuntuu, että jokin kahden vuoden takainen juopottelukerta painaa.

Leikkisä isä

En olisi ollut valmis isäksi yhtään aiemmin. Vietin vielä joku vuosi sitten aika itsekästä elämää ja halusin kokeilla kaikenlaista. Nyt ei ole jäänyt katkeruutta, että jotain olisi jäänyt kokematta. Pari viime vuotta ovat olleet minulle henkistä ja fyysistä puhdistautumista. Olen elänyt hyvää elämää ja nautiskellut tästä uudelleensyntymästä.

Lapsen saatuani olin pari vuotta tekemättä oikeastaan mitään. Se oli tietoinen valinta. Vasta nyt tuntuu, että työ ja perhe mahtuvat jälleen samaan kuvioon.

Minusta on tullut minimalisti; tykkään perusjutuista ihan sellaisenaan. Minusta on hienoa mennä jäälle kävelemään tai ihmetellä poikani kanssa käpyä: miten siitä onkin voinut tulla tuollainen? Kun laitan ruokaa, on ihanaa syödä vaikkapa vain kukkakaalia eikä pilata sitä kastikkeilla.

Harrastin nuorena taekwondoa ja muistan, miten olin niin hyvässä kunnossa, että tunsin hallitsevani jokaisen ihokarvankin. Sen tunteen haluaisin kokea vielä uudestaan. Kai nämä fiilikset liittyvät jonkinlaiseen kolmenkympin kriisin.

Olen leikkisä isä, ja itsekin vielä aika lapsellinen. Hiljattain näin vanhan koulufrendini rautakaupassa. Hän oli hakemassa työkaluja duuniinsa, mutta minä etsin tarvikkeita musavideoni avaruuspukuun… Hiuksissani olevat sulat olen ostanut askartelukaupasta. Sinooperista voi löytää kaikenlaista muutakin mahtavaa, kuten nukenpäitä. Aika usein saan kuulla frendeiltä: 'Lauri, miten sä jaksat?'

Tyyliesikuvani on Björk. Yritin kerran muuttaa tyyliäni aikuisemmaksi, ostin ylikalliita miespaitoja ja valkoiset kengät kuten Kentin laulajalla. Näytin hölmöltä ja tajusin, että olen varmaan noin 30 senttiä lyhyempikin kuin se Kentin jätkä.

Soololevykin syntyi halusta leikkiä. Rasmuksesta on kasvanut niin iso bändi, instituutio, ettei sen kanssa voinut enää tehdä kokeiluja. Levyntekoprosessikin oli muuttunut hirvittävän hitaaksi, on oma studio, helvetin kallis leikkikenttä täynnä arvokkaita leluja. Soololevyn biisit syntyivät syntikalla ja kotitietokoneella. Tarjosin demoja ensin Rasmukselle. 'Pitääkö tässä nyt lähteä tanssitunneille?' oli jätkien kommentti.

Rasmus on edelleen maailman mahtavin työpaikka eikä sitä konseptia kannata lähteä muuttamaan. Haluan kuitenkin tehdä musiikkia myös taiteilijameiningillä. Sooloprojektissa kaikki on ollut jotenkin mahtavan kotikutoista, ihan niin kuin joskus bändin alkutaipaleella. Heavy-musavideonkin rakensimme ohjaajan kanssa kahdestaan aina lavasteista lähtien.

Kaikessa ei tarvitse olla paras. Kaikenlaista uutta voi rohkeasti kokeilla ilman, että on aina pakko menestyä. Sen haluaisin opettaa pojallenikin.


Lauri Ylönen

  • Syntynyt 23.4.1979 Helsingissä.
  • The Rasmus -yhtyeen solisti ja keulakuva.
  • Julkaisi sooloalbumin New World maaliskuun lopussa.
  • Laurin avopuoliso on PMMP-yhtyeen Paula Vesala. Parilla onvuonna 2008 syntynyt Julius-poika.
  • Harrasti nuorempana skeittausta.
  • Nykyään Lauri on innokas kotikokki, joka katsoo televisiosta vain kokkiohjelmia.
  • The Rasmus on yksi menestyneimmistä suomalaisyhtyeistä maailmalla ja Lauri parhaiten tienaavia suomalaismuusikoita.

Anne Mattilan Vain elämää -päivän kunniaksi listasimme 6 asiaa, jotka tekevät hänestä varsin ihastuttavan tyypin.

Vain elämää -ohjelman yhdeksäs kausi on tähän mennessä osoittautunut varsin positiiviseksi yllätykseksi. Vaikka monen katsojan mielestä ohjelma on vuosi vuodelta menettänyt tenhoaan, tänä syksynä startannut kausi on saanut vanhatkin fanit innostumaan uudelleen.

Yksi syy on se, että tällä kertaa ohjelmaan on kutsuttu mukaan varsin kiehtovia tyyppejä. Introverttiuteen taipuvainen taiteilijajoukko tuntuu pitkästä aikaa tuoreelta. Tällä kaudella huomio on myös aiempaa tiukemmin musiikissa – ei niinkään hassuissa oheisaktiviteeteissa tai monisanaisissa avautumisissa.

Jokaisessa Hirvensalmen illallispöydän äärellä istuvassa artistissa on omat hyvät puolensa. Joukosta yksi nousee kuitenkin ylitse muiden. Ehkä hieman yllättäen, porukan ihastuttavimmaksi tyypiksi kohoaa iskelmälaulaja Anne Mattila, 34.

Me Naisten Alina Koskela kirjoitti aiemmin kolumnissaan rakastuneensa tällä kaudella Vain elämää -ohjelmaan. Samalla hän myös hullaantui itselleen entuudestaan tuntemattomasta Annesta.

– Anne Mattila on tuttu hahmo iskelmäsukupolvelle, mutta kaltaiselleni nuorisolaiselle hän oli kauden vierain ja luotaantyöntävin hahmo. Vähänpä tiesin, sillä hänestä tuli hetkessä parikymppisen katsojan suosikki, Koskela kirjoittaa.

Ja kyllä Annesta kelpaakin hullaantua! Annen Vain elämää -päivän kunniaksi listasimme 6 asiaa, jotka tekevät hänestä varsin ihastuttavan tyypin:

1. Koko Suomen luottoystävä!

Ainakin kaksi Vain elämää -pöydän ympärillä tänä vuonna istuvaa artistia on löytänyt Annesta itselleen lyhyessä ajassa sydänystävän. Toinen heistä on Evelina ja toinen Lauri Ylönen.

– Sä olet aito ja helposti lähestyttävä ihminen. Olen löytänyt sun kanssa sielunkumppanuuden, jota en ihan osannut odottaa. Me ollaan puhuttu paljon musiikin ulkopuolisista asioista, taiteesta ja arkkitehtuurista, se on ollut hienoa, Lauri kertoi Annelle tämän viikon jaksossa.

Emme ihmettele, että Lauri on löytänyt juuri Annesta itselleen loistokaverin. Ruudunkin läpi Anne onnistuu säteilemään fiiliksiä, jotka saavat haaveilemaan kahvikupposesta ja keskusteluhetkestä Annen omassa taidekahvilassa. Hänen rauhallinen tyylinsä ja pitkän uran synnyttämä tuttuutensa saavat uskomaan, että tähän tyyppiin voi todella luottaa.

2. Hän osaa nauttia elämän pienistä iloista…

Oman Vain elämää -päivänsä alussa Anne nähdään yksinään maalailemassa innostunut hymy kasvoillaan ikkunanpokia. Hän kertoilee samalla, että puuha on aivan mahtavan rentouttavaa. Päivänsä aktiviteetiksi hän on valinnut lehmien kanssa telmimistä ja traktorilla ajelua.

Hän ei turhia hötkyile ja tekee asiat juuri omalla tavallaan.

Miten ihanan tavallista! Annen kyvyssä arvostaa elämän pieniä asioita on jotain varsin hurmaavaa.

3. …ja on kiistatta monilahjakas

Sen lisäksi, että Anne on samastuttava kotoilija, hän on myös piinkova ammattilainen. Musiikillisen menestyksensä lisäksi hän on niittänyt mainetta taidemaalarina. Hänen nikkarointitaitonsa vaikuttaisivat nekin olevan omaa luokkaansa:

– Olen taulukehyksiä äitini synnyinkodin navetan ikkunankarmeista ja vaarini vanhan ladon seinälaudoista. Tavaroillani pitää olla jokin tarina, ja pyrin välttämään uuden ostamista viimeiseen asti. Silloinkin minun pitää lyödä tavaraan oma käteni jälki esimerkiksi tuunaamalla sitä hieman, Anne kertoi Me Naisille vuonna 2014.

4. Rauhallinen oman tiensä kulkija

Vain elämää -ohjelmassa Anne ei ole koskaan suuna päänä laukomassa mielipiteitään. Sen sijaan hän osallistuu keskusteluun rauhallisella itsevarmuudella. Hän ei turhia hötkyile ja tekee asiat juuri omalla tavallaan.

Samalla metodilla hän kertoo myös edenneensä urallaan. Hän kertoo, ettei ole koskaan suostunut tanssimaan muiden pillin mukaan.

– Kunnioitan muita, mutta minua ei ohjailla. Olen aina tehnyt selväksi, että tämä on minun ura ja elämä, ja teen asiat niin kuin teen, hän sanoo.

5. Salattu elämä vasta kiehtova onkin!

Anne on paljastanut tekevänsä musiikkia myös muille artisteille. Hän tekee biisit salanimellä, jota ei suostu kertomaan.

– Olen tehnyt albumillisen biisejä yhdelle laulajalle. Se ei ole iskelmää, Anne kertoo.

Salanimen varjolla Anne pystyy kuulemma kirjoittamaan kappaleita vapaammin.

”Kunnioitan muita, mutta minua ei ohjailla.”

– Silloin voi kirjoittaa asioista, joista ei itse uskaltaisi laulaa

Millaista musiikkia Anne muille tekee? Millaisia ovat lyriikat, joita Anne ei rohkenisi itse laulaa? Millainen on rauhallisen maalaistalon plikan mystinen, rouheampi puoli? Kiinnostaa!

6. Hänestä huokuu viisaus ja aurinko

Annen hurmaavuutta on loppupeleissä melko vaikea selittää. Jotain sympaattista hänessä vain yksinkertaisesti on. Alina Koskela kuvailee Annen mahtavuutta kolumnissaan osuvasti:

– Mattila huokuu vilpitöntä aurinkoisuutta ja viisautta, jota saamme varmasti kuulla paljon kauden aikana. Maailma olisi paljon parempi paikka, jos jokainen meistä olisi vähän enemmän Anne.

Niin totta!

Me Naiset ja ohjelmaa esittävä Nelonen kuuluvat samaan Sanoma-konserniin.

Pariskunta kertoo Facebookissa hakeneensa yhdessä eroa. Heillä on kaksi sijaislasta.

Poliitikkopariskunta Antti Kaikkosen ja Satu Taiveahon avioliitto on tullut päätökseen.  Antti kirjoittaa Facebookissa, että päätös on pitkän harkinnan tulos. Myös Satu on julkaissut omalla tilillään samansuuntaisen päivityksen. 

– Arvaan, että tämä tieto on ikävä uutinen monelle, jotka ovat niitä kanssamme eri tavoin myötäeläneet. Toivomme kuitenkin ymmärrystä ratkaisullemme. Voin vakuuttaa, että emme ole luovuttaneet helpolla, vaan aina yrittäneet jatkaa yhdessä eteenpäin, Antti kirjoittaa.

Asiasta ensin kertoneen Iltalehden mukaan Satu kirjoitti omassa päivityksessään olevansa kiitollinen 12 yhteisestä vuodesta ja kertoi, ettei eroon liity dramatiikkaa. Pariskunta meni muutaman vuoden seurustelun jälkeen naimisiin Hämeenlinnassa.

Vastoin Antin ja Satun toiveita avioliitto oli pitkään lapseton. Haaveet adoptiosta kaatuivat vaalirahakohuun. Nykyään he ovat sijaisvanhempia kahdelle lapselle

Antti lupaa päivityksessää, että erosta huolimatta lastenkasvatus jatkuu. 

– He ovat meille hyvin rakkaita, ja jatkoaskelia teemme heidän etuaan silmällä pitäen, hän viittaa sijaislapsiin päivityksessä.

Hän toeaa, etteivät erot ole koskaan helppoja ratkaisuja, eikä kukaan toivo naimisiin mennessään liiton päättyvän.

– Takki on juuri nyt aika tyhjä, enkä pysty nyt viisaita sanoja oikein sen enempää löytämään.

Juttua muokattu ja täydennetty 21.9.2018 kello 18.15 Antti Kaikkosen Facebook-päivityksen ilmestyttyä.