Laulaja Laura Voutilainen on yksi Parempi elämä -kirjan 15 tunnetusta kasvosta, jotka kertovat kirjassa tapahtumista, jotka ovat vieneet heidän elämäänsä parempaan suuntaan. Kirjan on kirjoittanut Mari Sainio. Kuva: Sakari Majantie
Laulaja Laura Voutilainen on yksi Parempi elämä -kirjan 15 tunnetusta kasvosta, jotka kertovat kirjassa tapahtumista, jotka ovat vieneet heidän elämäänsä parempaan suuntaan. Kirjan on kirjoittanut Mari Sainio. Kuva: Sakari Majantie

Laulaja kertoo, että hänen avioeroprosessinsa on hyvällä mallilla.

Laulaja Laura Voutilainen puhuu tänään julkaistussa Parempi elämä -kirjassa ensimmäisen kerran edesmenneen muusikkoisänsä alkoholismista, joka varjosti koko hänen lapsuuttaan.

Laura etsi vaikeaan tilanteeseen pakotietä musiikista, josta tuli myös hänelle ammatti.

– Olin isän tyttö ja soitin selloa, koska iskä halusi niin, hän muisteli kirjan julkistamistilaisuudessa torstaina.

Kitaristina ja laulajana tunnettu Jukka-isä kuoli kolme vuotta sitten. Läheisten ihmisten ja terapian avulla Laura on pystynyt käsittelemään jälkeenpäin lapsuuttaan. Myös Tommy Hellstenin kirjallisuus on auttanut häntä ymmärtämään alkoholismia sairautena.

– Sain surkeat lähtökohdat elämälle, mutta lasten ei onneksi tarvitse toistaa vanhempiensa virheitä, hän totesi.

Lauran oma suhde alkoholiin tänä päivänä on tiedostava ja tarkkaileva.

– En missään nimessä ole absolutisti. Nautin lasin viiniä, kun siltä tuntuu. Tarkkailen kuitenkin koko ajan alkoholinkäyttöäni, hän kertoi.

Eroprosessi hyvällä mallilla

Lauran elämässä puhaltavat nyt muutoksen tuulet. Hän jätti eroanomuksen aviomiehensä Juha Heikkilän kanssa elokuussa seitsemäntoista avioliittovuoden jälkeen.

Pariskunta asui yhdessä Heinolassa ja heillä on 18- ja 14-vuotiaat pojat. He kihlautuivat Lauran ollessa 19-vuotias ja avioliitto solmittiin vuonna 1998. Pariskunta jätti avioerohakemuksen ensimmäisen kerran jo vuonna 2009.

– Ero on hyvässä prosessissa, Laura kommentoi tämänhetkistä tilannetta.

Lauran 18-vuotias poika asuu jo omillaan ja 14-vuotias tällä hetkellä äitinsä kanssa. Laulaja uskoo, että huoltajuusasioista päästään yhteisymmärrykseen, koska puheyhteys ex-mieheen on olemassa.

– Nyt katson eteenpäin. Olo on rauhallinen ja luottavainen tulevaisuuden suhteen, hän sanoi.

 

Kiti Kokkonen. Kuva: Sanoma-arkisto / Jonna Öhrnberg
Kiti Kokkonen. Kuva: Sanoma-arkisto / Jonna Öhrnberg

Lyhyydestä voi olla myös harmia, mutta paljon hauskempaa on keskittyä niihin hyviin puoliin.

Jalat eivät yllä bussissa lattialle, farkkujen lahkeet ovat aina liian pitkät ja usein tuntuu, että ne kivoimmat vaatteet on sijoiteltu kaupassa ihan katon rajaan. Muun muassa tällaisia asioita lyhyet ihmiset kohtaavat lähes päivittäin.

Saman tietää myös Putous-tähti Kiti Kokkonen, 43, joka on vain 150 senttimetriä pitkä. Tai oikeastaan enää 148,5-senttimetriä: Kokkonen kertoo lyhentyneensä viime vuosien aikana.

– Olin joskus 150-senttimetriä pitkä, mutta olen jotenkin tullut siitä alaspäin – tai lyhentynyt. En tiedä, jatkuuko tämä vielä, Kokkonen nauraa.

Kokkosen pituus on aina ollut huumorin väännön kohteena, ja esimerkiksi viime lauantain Putous-jaksossa Kokkonen nähtiin 191-senttimetriä pitkän Roope Salmisen kahvikupin alustana sekä jääkaappiin ahtautuneena.

Lue myös: Kuka Suomi-julkkis on kanssasi samanpituinen? Katso yli 150 nimen listasta

Arkielämässään Kokkonen kuulee paljon vitsejä tai kommentteja siitä, kuinka näppärää on käyttää häntä käsinojana tai kuinka hänen lyhyytensä jaksaa yllättää joka kerta. Yleensä vitsailu ei haittaa, mutta välillä lyhyyden jatkuva alleviivaaminen ärsyttää.

”Lyhyyteni on asia, mistä muut helposti vitsailevat.”

– Itse en usein tee lyhyydestäni numeroa, mutta se on asia, josta muut helposti vitsailevat. Yleensä muiden vitsailu menee vain ohi, kun olen niin tottunut siihen. Välillä on tosin sellaisia hetkiä, että ihmetyttää, miksi keskitymme ihmisissä niin paljon tällaisiin asioihin. Eli välillä vähän ärsyttää, Kokkonen sanoo.

Lyhyelle sattuu ja tapahtuu

Lyhyeeseen varteen voi liittyä kuitenkin monta erikoista ja hauskaakin sattumusta. Niitä Kokkosella todella riittää.

– Kun olin nuori, yksi poika jätti minut sen vuoksi, että olin niin lyhyt. Hän ihan sanoi, että tämä ei nyt toimi, koska hän on niin pitkä ja minä niin lyhyt, Kokkonen nauraa.

”Minulle haettiin pyllyn alle penkille jokin tyyny ja jalkojen alle koroke.”

– Olen kyllä useita kertoja myös hävennyt pituuttani. Kun esimerkiksi olen ollut haastateltavana, minulle haettiin pyllyn alle penkille jokin tyyny ja jalkojen alle koroke. Siitä tulee vain jotenkin typerä olo.

Onneksi useimmat kokemukset lyhyydestä ovat lopulta positiivisia.

– Näin lyhyenä mahtuu hyvin kaikkiin pieniin tiloihin, ja hyvin harvoin tarvitsee pelätä sitä, että löisi päänsä johonkin. Lisäksi caprihousut ovat pitkät housut ja voi ostaa lastenvaatteita, jotka ovat usein tosi kivoja, Kokkonen sanoo.

”Minulta ei kysytty lippua, koska olin saman pituinen kuin tarhalapset.”

– Metrossa olen pari kertaa unohtanut ostaa lipun. Kaksi kertaa on käynyt niin, että kun lipuntarkistajat ovat tulleet, on kohdalle osunut tarharyhmä ja olen ajautunut jotenkin sen keskelle. Minulta ei kysytty lippua, koska olin melkein samanpituinen kuin tarhalapset, eli olen varmaan jotenkin näyttänyt olevan osa tarharyhmää ja välttynyt niin tarkastusmaksulta.

Vielä muutama vuosi sitten bussisakin Kokkoselta saatettiin kysyä, tuleeko aikuisten vai lasten lippu. Vähän hävettää, mutta enemmän naurattaa.

Sari Salomaan paras kuntouttaja on vuokraheppa Tomppa. Kuva: Katja Lösönen
Sari Salomaan paras kuntouttaja on vuokraheppa Tomppa. Kuva: Katja Lösönen

Suomalaisilla on kivun vuoksi eniten sairauspoissaoloja koko Euroopassa. Nelikymppisen Sari Salomaan työkyvyn vei 20 vuotta kestänyt jalkakipu.

Nyt kävi pahasti, Sari Salomaa tajusi liukastuessaan jäisellä tiellä. Kaatuessa jalasta kuului pamahdus, ja kun Sari koetti nousta ylös, hän huomasi, että jalkaterä sojotti väärään suuntaan.

Oli maaliskuu vuonna 1998. Sari oli 22-vuotias yo-merkonomiopiskelija, kihloissa...