Laulaja on neulonut villasukat kaikille tutuilleen.

Olet tehnyt ensimmäisen sooloalbumisi, ja debytoit samalla myös sanoittajana. Jännittääkö, miten levy otetaan vastaan?

Jännittää. Tykätäänkö sanoituksistani? Tuleeko kritiikin seassa henkilökohtaisuuksia? Bändin jäsenenä ei ikinä ole yksin vastaanottamassa palautetta, mutta nyt kaikki tulee minulle.

Soitin kappaleen Mä annan sut pois kokeeksi kavereilleni, ja he alkoivat itkeä, joten jossain kohdassa olen onnistunut. Koekuuntelu oli tosin baari-illan jälkeen aamuviideltä, se saattoi vaikuttaa. Levyn musiikki on sellaista, josta itse pidän: kauniita melodioita, paljon stemmalaulua ja hienot sovitukset.

Ovatko Kemopetrol-bändikaverit mustasukkaisia soolourastasi?

Luulen, että he ovat vain iloisia puolestani. Seuraavaksi tulee taas Kemopetrolin levy, joten en minä bändiä ole jättämässä.

Olin halunnut tehdä jotain omaa jo pitkään. Bändissä toteutetaan muiden visioita, omalla levyllä on enemmän sananvaltaa. Sanoinkin mielipiteeni melkein joka asiasta. 

Säveltäjä-tuottajani Matti Mikkola oli sovitusideoidensa kanssa paljon rohkeampi kuin minä. Levy eteni niin, että Matti ehdotti jotain, minä tyrmäsin suoraan, mietin vähän aikaa ja sanoin sitten, että kokeillaan.

Miten koskettava sanoitus syntyy?

Se on vaikeaa, turhauttavaa ja hidasta työtä. Kuuntelen melodian muutamaan kertaan ja saan siitä mieleeni jonkin tunnetilan tai lauseen. 

Sitten istun alas. Kirjoitin keväällä tekstejä kirjaston lukusalissa, abiturienttien seassa. Välillä ei syntynyt pitkiin aikoihin mitään, kunnes illalla pyykkejä koneeseen laittaessa tuli taas idea mieleen.

Kemopetrolissa laulat englanniksi ja soololevylläsi suomeksi. Haluaisitko olla mieluummin kansainvälinen vai kotimainen tähti?

Olen tyytyväinen Suomessa. Kaikki läheiseni asuvat täällä, ja olen aika riippuvainen ystävistäni, supervahvojen naisten verkostosta, jonka olen kerännyt ympärilleni. Mutta en osaa ajatella tulevaisuutta kovin pitkälle.

Pidät kuulemma käsitöistä. Anna vinkki sukkien neulojalle.

Värien kanssa kannattaa olla villi, ei hillitty. Vietän omassa suosikkilankakaupassani tunteja ja kokeilen erilaisia yhdistelmiä. Myyjät moikkaavat nykyään kadulla. 

Kotonani on melkein aina valmiina parit sukat, joita en raaski itse pitää vaan lahjoitan kavereilleni – minun luokseni kannattaa siis tulla kylään. Kaikilla Kemopetrolissa on tekemäni sukat, ja olen luvannut sellaiset soolokeikkojen bändillekin, jos he treenaavat kappaleet kunnolla.

Olet joskus kuvaillut itseäsi tavalliseksi, keskiluokkaiseksi, vähän tylsäksi naapurintytöksi. Pitääkö kuvaus vielä paikkansa?

Äh, ei pidä. En vain kerro kaikkia juttuja itsestäni.

Laura Närhi

on helsinkiläinen 32-vuotias laulaja. Tuli tunnetuksi vuonna 1998 aloittaneen Kemopetrol-yhtyeen solistina.

- lauloi vuoden 2002 jättihitin, Kuutamolla-elokuvan tunnuskappaleen Se ei mee pois. ”Sitä varmaan toivotaan keikoilla. Katsotaan nyt, saattaa se tullakin.”  

- ensimmäinen soololevy Suuri sydän ilmestyy 18. elokuuta. Suurin osa sävellyksistä on Tehosekoitin-mies Matti Mikkolan käsialaa.