Kuva Jouni Harala
Kuva Jouni Harala

Sarkasmi ja suorapuheisuus yhdistävät näyttelijä Laura Malmivaaraa, hänen lapsuudenystäväänsä Riikka Mäkistä ja kollegaansa Eeva Soiviota. – Ihastun vahvaotteisiin ihmisiin, Laura kertoo.

"Ystäviäni on eri ammateissa ja olen tutustunut heihin eri elämänvaiheissa, mutta yksi heitä yhdistää: ystäväni ymmärtävät hyvin sarkasmia eivätkä ole herkkiä loukkaantumaan. 

Lapsuudesta ei ole kulkenut montaa ystävää näihin päiviin, mutta Riikka Mäkinen on. Näin karismaattisen porukan johtajahahmon ensi kertaa 12-vuotiaana uudessa koulussani Järvenpäässä. Pidin häntä jännittävänä ja dominoivana ja myöhemmin olen huomannut aina ihastuvani vahvaotteisiin ihmisiin.

Meistä tuli nopeasti erottamattomat. Teimme ja jaoimme kaiken yhdessä harrastuksia, lemmikkejä ja ihastuksia.

Pääsimme yhdessä Sibelius-lukioon ja ensimmäisen luokan kesälomalla lähdimme kielikurssille Ranskaan. Se oli mahtava matka, jolla ensi kertaa todella koettelimme rajojamme. Olimme alttiita seikkailuille ja pojille ja kerran lähdimme tuntemattomien miesten matkassa juhliin toiseen kaupunkiin saakka.

Lukion lopulla elämämme alkoivat mennä omia polkujaan. Tuli uusia ystäviä ja poikakavereita. Kun aloin seurustella, täytyin rakkaudesta niin, etten juuri muuta ajatellut. Riikka varmasti koki, että olin unohtanut hänet.

Ystävyys on luottamusta ja pölöttämistä

Ystävyytemme on jatkunut, mutta ruuhkavuodet, erilaiset ammatit ja kodit eri kaupungeissa ovat pitäneet huolen, että tapaamme harvakseltaan. Suhdettamme leimaa kuitenkin tuntu, että olemme aina olemassa toisiamme varten. On mieletön voimavara tietää, että toinen on aina puolellani.

Riikka on edelleen se, johon voin tukeutua, jolta kysyn neuvoja ja jonka kanssa jaan iloni. Olen hyvä pitämään salaisuuksia, mutta Riikalle nekin voi kertoa – sitä ei lasketa.

Suruissani olen monesti soittanut Riikalle, kävellyt katuja ja itkenyt vain. Riikasta puuttuu kokonaan arvottava tai tuomitseva sävy. Ystävyytemme on puhdasta luottamusta. Riikalta olen oppinut, että kelpaan tällaisena kuin olen.

Puhumme suoraan ja joskus niin, että se hätkäyttää, mutta Riikalta otan kaiken vastaan mukisematta.

Soivion Eevan kanssa puhun enimmäkseen työstä mutta tietty paljon muustakin. Tapaamme työpaikalla Kom-teatterissa melkein päivittäin ja pukuhuoneessa olemme vaatekaappinaapureita. Eeva on myös sydämellisimpiä ihmisiä, joita tunnen ja hän saa minut aina nauramaan. Eeva on semmoinen aurinko.

Tutustuin Eevaan Teatterikorkeassa, hyvin herkässä vaiheessa, olimme aukinaisia ja vilpittömiä näyttelijähaaveinemme. Välillä havahdumme, että tässä sitä nyt ollaan, sorvin äärellä, ihan mahtavaa.

Eevan kanssa riittää aina puhuttavaa. Töistä lähtiessä unohdumme ratikkapysäkille tuntikausiksi pölöttämään. Ratikoita menee ohi ja me vain puhumme. En kyllästy keskustelemaan työstä, ihmettelemään elämää, puhumaan ihmisyydestä ja haaveista. Lasten kanssa arki on usein konkreettista ja välillä on ihanaa unohtua leikittelemään ajatuksilla."

"Elämä muuttuu, ystävyys ei"

Riikka Mäkinen: "Ensimmäinen muistikuvani Laurasta on, kun kysyin, tykkäätkö Dingosta. Hän katsoi vähän siihen malliin, että mikä se on ja sanoi tykkäävänsä Pave Maijasesta. Laura oli muuttanut maalta, ja se tuli selväksi. Ystävystyimme silti nopeasti, meillä oli samanlaiset perheet ja kasvatus, ja Lauran musiikkimakukin siitä kehittyi.

Lauran kanssa olemme kokeneet paljon yhdessä, kasvoimme nuorista naisiksi ja jaoimme kaiken siihen liittyvän.

Ystävyytemme ei ole muuttunut, vain käytännön elämä on. Ennen elimme symbioosissa ja nyt voimme olla pitkiä aikoja kuulematta toisistamme. Silti ei tarvitse miettiä, loukkaantuuko toinen, jos en säännöllisesti soita ja kysele kuulumisia. Soitan Lauralle, kun tahdon rehellisen mielipiteen asiasta tai jos kaipaan tukea ja kannustusta. Laura muistaa aina kertoa, kuinka mukava ja fiksu ja nättikin olen. Ihan kuin äidille soittaisi.

Samanlainen ystävä yritän olla hänelle. Jo ennen kuin Laura erosi, aistin, että hänellä oli vaikeaa ja olin tiiviisti tukihenkilönä. Usein käy niin, että läheiset näkevät ulkopuolelta selkeämmin missä mennään.

Laura on aina ollut boheemi ja rohkeasti oma itsensä. Kun hänestä tuli äiti, vastuuntuntoisuus kasvoi, mutta rento hän osaa olla vieläkin. Lauran äiti on samanlainen. Mustan, kuinka hän saattoi heittää miehensä töihin yöpaita päällä.

Sellaista asennetta olen ihaillut aina. Itse olen suorittaja ja tehokas ja järjestelmällinen, joskus vähän liiaksikin."

"Työssä koemme sisarellista kateutta"

Eeva Soivio: "Olin neljättä kertaa Teatterikorkean pääsykokeissa, kun tapasin Lauran vuonna 1998. Olin jo nähnyt hänet televisiossa ja ihmettelin, mitä tuo nyt kouluun pyrkii, ammatti-ihminen.

Opiskeluaikana pyörimme tiiviisti yhdessä Lauran kanssa. Hän on aurinkoinen ja iloinen tyyppi, jota haluaa lähestyä mielellään. Koimme jonkinmoista sielunkumppanuutta ja vaikka hajaannuimme eri suuntiin opiskelujen jälkeen, ystävyys jatkui tasan siitä mihin olimme jääneet, kun kohtasimme uudelleen. Neljä vuotta sitten meistä tuli työkaverit, kun Laura tuli meille Kom-teatteriin.

Musiikki ja laulaminen ovat yhdistäneet meitä silloinkin, kun asuimme eri paikkakunnilla. Laulamme yhteisessä bändissä, ensin nimellä Higherground Sisters, sitten Ilman tyttöjä ja nykyään nimellä Miniät. Ryhmämme ikimuistoisimpia reissuja oli esiintymismatka Islannin Reykjavikiin. Laura herkuttelee mielellään myös keikkamatkamuistolla, jossa minä liikaa kuoharia juoneena oksennan keskellä Osloa.

Jossain vaiheessa musisointi jäi lapsi- ja työkiireiden alle, mutta on nyt taas nostamassa päätään. Musan ja työn lisäksi olemme päättäneet aloittaa yhteisen liikuntaharrastuksen: käymme aamuisin juoksulenkillä. Toistaiseksi olemme peruneet enemmän lenkkejä kuin olemme juosseet.

Työssä koemme kilpailua ja saatamme kateellisena sanoa toisillemme, että vitsit kun sait tuon roolin. Se on kuitenkin sellaista sisarellista kateutta ja oikeasti olemme hirmu iloisia toistemme puolesta. Kun näin Lauran italialaisleffassa L'amore di Marja, katsoin ihmeissäni, onks toi meidän Laura. Semmoinen maailmantähti.

Parasta ystävyydessämme on tunne, että olen tärkeä. Minua kuunnellaan ja toista aidosti kiinnostaa, mitä mulle kuuluu ja miltä musta tuntuu. Se on hieno tunne."

Koko haastattelu Me Naisten numerossa 8/2013.

Joillakin niitä ei ole ollenkaan ja joillakin vaikka muille jakaa. Arvaatko hiusten perusteella, ketkä julkisuuden henkilöt ovat kuvissa?

 

Essi Pöysti ja ex-koripalloilija Ville Mäkäläinen ovat nyt kolmen lapsen vanhempia.

Vuoden 2009 Miss Suomi Essi Pöysti, 30, ja hänen puolisonsa, ex-koripalloilija Ville Mäkäläinen, 32, ovat saaneet lapsen. Lapsi on parille kolmas. Ville kertoi perheenlisäyksestä Facebook-sivuillaan tänään lauantaina.

”Äiti ja poika voivat hyvin.”

– Kauan jo rakastettu pikkuveikka on syntynyt tänään 11.50. Äiti ja poika voivat hyvin, Ville kirjoitti julkaisemansa kuvan yhteyteen.

Essi kertoi aikaisemmin tänä syksynä, että pelko on varjostanut raskautta aikaisempien keskenmenojen takia.

– Ei ole ollut helppoa olla raskaana, kun takana on kaksi myöhäistä keskeytynyttä raskautta, kaksi enkelivauvaa. Toivomme sydämestä, että kaikki menee tällä kertaa paremmin ja joulukuussa meitä on viisi, Essi kirjoitti syksyllä Instagramissa.

Essi Pöysti ja Ville Mäkäläinen menivät naimisiin kesällä 2015. Ville lopetti koripallouransa tänä vuonna. Kuva: Sanoma-arkisto / Tatu Lertola
Essi Pöysti ja Ville Mäkäläinen menivät naimisiin kesällä 2015. Ville lopetti koripallouransa tänä vuonna. Kuva: Sanoma-arkisto / Tatu Lertola

Essillä ja Villellä on entuudestaan kaksi lasta: Alma ja Aaro. Vuonna 2015 syntynyt Alma syntyi mummolan eteiseen, mutta kaikki meni lopulta hyvin.

– Siinä tilanteessa en ehtinyt pelätä tai miettiä. Kaikki kävi niin nopeasti, vartissa. Ei ehtinyt tulla edes hiki. Pelko siitä, kuinka olisi voinut käydä, iski vasta jälkeenpäin, Essi muisteli synnytystä Meidän Perhe -lehdelle.