Laura Malmivaara on uuden edessä muutettuaan pois hänen ja elokuvaohjaaja Aku Louhimiehen yhteisestä kodista.

Näyttelijä Laura Malmivaara, 36, polkee katua pitkin uudenkarhealla, mustalla Aino-pyörällään, jonka tarakkaan on kiinnitetty muovinen lastenistuin.

– Halusin juuri tämänmerkkisen pyörän – tyttäreni Ainon mukaan, Laura nauraa.

Pyöräilystä on tullut Lauralle ja hänen lapsilleen Ainolle, 4, sekä Almalle, 6, tärkeä liikkumisen tapa. Varsinkin sen jälkeen, kun Laura muutti keväällä entisestä, hänen ja elokuvaohjaaja Aku Louhimiehen yhteisestä kodista Helsingin keskustaan.

– Erilleen muuttomme on tosiasia, mutta olemme sopineet Akun kanssa, että emme kommentoi parisuhdettamme. Haluan kunnioittaa tätä yhteistä päätöstämme, Laura sanoo.

Laura joutui kovaan pyöritykseen runsas kuukausi sitten, kun tieto uudesta osoitteesta tuli julkisuuteen. Samalla jo kuukausia velloneet erohuhut saivat vahvistusta.

Rakkauden ympäröimä

Laura näyttää kovasta, työntäyteisestä keväästään huolimatta säteilevältä ja levänneeltä. Syykin on selvä: viime viikot ovat vierähtäneet perheen kesäpaikassa Loviisan lähistöllä. Siellä ovat Lauran ja tyttöjen lisäksi viihtyneet myös Lauran jääkiekkoilijaveli Olli Malmivaara ja tämän kolmeviikkoinen poikavauva sekä Lauran vanhemmat, jotka muuttivat muutama vuosi sitten kokonaan asumaan kesäkotiin.

– Fiilikseni on ihan hyvä. Olen nauttinut luonnosta, saaristolaistunnelmasta ja meren läheisyydestä. Kevät oli
aikamoista tasapainottelua, ja siksi pienet asiat tuntuvat nyt tärkeiltä ja antavat voimaa ja iloa. Niin kuin sekin, että näen ympärilläni olevien ihmisten voivan hyvin, Laura sanoo. Laura tuntee, että hänen ympärillään on paljon rakkautta.

– Kyllä minä rakkauteen uskon. Mutta rakkaus merkitsee paljon muutakin kuin romanttista rakkautta. Sitä on kaikessa kauniissa: ihmisten huolenpidossa, hyvyydessä ja vilpittömyydessä. Rakkaus kilpistyy yhteiseen nauruun. Jos ystä­vien, puolisoiden ja läheisten nauru säilyy, asiat ovat onnellisesti.

Tänä kesänä Laura on päättänyt pysyä jämäkkänä ja on kieltäytynyt monista töistä voidakseen lomailla kunnolla lastensa kanssa.

– Nyt he ovat jo sen verran isoja, ettei minunkaan aikani mene kokonaan hoitamiseen ja ruokkimiseen. Molemmat tyttäreni ovat syntyneet kesää vasten. Heidän vauvakesistään muistan, kuinka istuin imettämässä mökillä kesätuulessa, Laura sanoo.

Nyt päivät saaristolaismaisemissa kuluvat tyttöjen kanssa leikkiessä.

– Lapset opettavat säilyttämään ilon ja lapsenmielisyyden. Olen aina ihaillut lasten viisautta ja kykyä sopeutua, Laura sanoo.
Laurasta kesässä on parasta kiireettömyys ja joutenolo.

– Olen niin nopeatempoinen, että tarvitsen suunnittelemattomuutta ja hetkiä, jolloin en tee mitään. Joutenolo on parasta retriittiä eikä edes maksa mitään.

Enemmän aikaa elää

Lauran mielestä hänen elämänsä on muuttunut sitä rennommaksi, mitä enemmän vuosia on tullut.

– Ihminen kasvaa iän ja kokemuksen mukana. Niin työssä kuin ihmissuhteissakin asiat loksahtavat paikoilleen, ja elämässä oppii painottamaan toisenlaisia asioita kuin nuorempana. Sen jälkeen, kun täytin kolmekymmentä, minulla ei ole enää ollut niin hoppu. Olen huomannut, että elämää on myös itseni ulkopuolella. Nyt siihen elämään on enemmän aikaa.

Kymmenen viime vuotta Laura on elänyt melkoisia ruuhkavuosia, kun hänen ja Akun uusperheeseen on syntynyt niin lapsia kuin elokuviakin. Muiden töidensä lisäksi Laura on näytellyt useassa Louhimiehen ohjaamassa elokuvassa, viimeksi Riisutussa miehessä. Sen jälkeen Laura tähditti Kaisa Rastimon elokuvaa Myrsky vuonna 2008.

– Jokaiseen elämänvaiheeseen liittyy omat mutkansa, ja yritän yleensä suhtautua asioihin oikeassa mittakaavassa. Ei äitiys estä taiteen tekemistä. Välillä tosin syntyy absurdeja tilanteita. Kun kuvasin Italiassa elokuvaa L’amore di Marja, kävin välillä varjossa imettämässä Ainoa ja sitten riensin seuraavaan ottoon raiskattavaksi.

Laura on joskus sanonut, että häntä kiinnostaa taiteilijaliittojen haastavuus.

– Mutta ei työ sinänsä mitään liittoa verota, ei taiteilijaliittoakaan. Olen päinvastoin aina nauttinut siitä, että ympärillä on paljon työtä, tapahtumaa, elämää ja lievää kaaosta. Elämäntilanteissa risteilee monta asiaa päällekkäin ja kerroksittain, eikä yksinkertaisia vastauksia ole.

Huldahuoleton vaan ei tuuliviiri

Laura juontaa koko kesän televisiossa pyörivää Peili-ohjelmaa, jossa ystävykset testaavat, kuinka hyvin tuntevat toisensa. Syksyllä hänellä on rooli KOM-teatterin Kone-näytelmässä. Silloin jatkuu myös suosikkisarja Kotikatu, jossa puidaan Lauran näyttelemän Tuijan avioliiton uskottomuuskriisin jälkiseurauksia.
Näyttelemisen lisäksi Laura jatkaa laulamista ja suunnittelee jatkoa keväällä yhdessä Maija Kaunismaan kanssa pitämälleen lauluillalle. Kaunismaa sävelsi Lauran kirjoittamat tekstit.

– Laulujen tekstit kumpuavat henkilökohtaisista kokemuksistani ja kuvaavat naisen särmikästä elämää. Biisit ovat rosoisia, niissä ei ole mitään söpöä ja tyttömäistä. Toivon, että tekstini muuttuvat kuulijoiden kanssa yhteiseksi kokemukseksi. Uskon, että laulut koskettavat, jos ne kiinnittyvät itsessä johonkin. 

Työrintamalla Laura kaipaa eniten elokuvan tekemistä.

– Kaipaan elokuvan maagisuutta, mutta nykyään myös kokonaisvaltaisempaa matkaa kirjoittamisesta ensi-iltaan asti. Toivon, että pitkäaikainen käsikirjoitusprosessini toteutuu. Minua kiehtoo se, kuinka taiteen keinoin pitäisi reagoida tässä haastavassa ajassa, laman, kulutuksen ja yksilökeskeisyyden keskellä.

Sen kummemmin Laura ei tulevaisuuttaan suunnittele.

– Elän hetken kerrallaan. En ole koskaan ollut haaveilijatyyppi enkä toisaalta ikinä murehtinut tulevaa. En ole tuuliviiri, mutta kuitenkin vähän huldahuoleton. Se asenne kantaa tulevaisuudessakin.

Hiki

Elämässä pitää tulla hiki – tuli se sitten teatteriesityksen jälkeisestä endorfiinista, näyttämölamppujen kuumuudesta tai siitä kauheudesta, että on valmistautunut huonosti työhönsä. Hiki pitää tulla myös kuntoillessa. Veljeni Olli osti juuri maalle yhteiseen käyttöön kuntopyörän. Istuin sen selässä, katsoin jalkapalloa ja rehkin niin, että vesi tippui lattialle.

Hiki antaa tunteen, että on tosissaan tehnyt jotakin. Tarvitsen sitä tunnetta, sillä en ole perusluonteeltani suorittaja, vaan pikemminkin boheemi nautiskelija. Supersuorittaja ei haluaisi elää sellaisessa kaaoksessa, jossa elän. Ennen olin itselleni hyvinkin ankara, nykyään paljon lempeämpi. En jaksa koko ajan soimata itseäni siitä, että olen laiska ja saamaton eikä aikani riitä kaikkeen. Takaraivossani on äitini usein toistama kehotus: nyt nautit! Siinä, että antaa itselleen luvan nautintoon, ei ole mitään pahaa.

Uni 

Nyt lomalla huomaan nukkuneeni pitkiä öitä, jopa kellon ympäri. Lomalla uni muuttuu syvemmäksi ja antaa enemmän voimaa. Nukun futonilla, ja tyynyni on kova. Tarvitsen unelleni hyvän tuen. En halua ympärilleni mitään untuvapeittoa tai muuta pehmeää.

Menen nukkumaan yhden aikaan yöllä ja nousen kahdeksalta. Nyt yritän nukkua vähän varastoon ennen kuin työt taas syksyllä alkavat. Nukahtaminen on vaikeampaa kuin nuorempana. Joskus kirjaan ylös uniani. Viimeksi näin unta, jossa joku amerikkalainen stand up -koomikko pakotti minut kuuntelemaan esitystään, joka ei päättynyt koskaan. Näen säännöllisesti painajaista, jossa juoksen peninkulmaharppauksin pakoon takaa-ajajiani tai että unohdan näyttämöllä repliikkini.

Olen luovimmillani öisin, joten unohdun usein valvomaan, ja uni jää vähiin. Ilta ja yö ovat pienten lasten äidille ainoa tilaisuus ottaa omaa aikaa. Toisaalta olen aina ollut yöihminen, silloin tulevat parhaat ideat. Nautin, kun maailma ympärilläni hiljenee. Arki kuuluu päivään, yöllä on aikaa kuulla omia ajatuksiaan. Silloin kirjoitan ja puuhastelen valokuvien kanssa.

Arjen kauneus

Se, miten onnistuu luovimaan arjen paineiden keskellä, antaa voimaa ja iloa. Palkitsevaa on esimerkiksi, kun onnistun välttämään lasten riidat jo ennalta neuvottelemalla. Tyttäreni käyvät Montessori-koulua ja ovat taiteellisia. Kotonamme on jatkuva ja vaihtuva taidenäyttely. Pukeutuessaan tytöt pistävät päällekkäin hametta ja housua. Annan heidän valita asunsa itse. Muistutan vain siitä, että pitää olla pitkähihaista.

En halua olla liian ankara tai pedantti äiti. Opin vanhemmiltani lapsenmielisyyden, jota toteutan nyt omien tyttöjeni kanssa. Meillä tanssitaan ja nauretaan.

Arjen kauneus merkitsee minulle värejä ja valoa. Valo on tärkeää, tarvitsen sitä ihan kaikkeen. Kaikissa kodeissani on aina ollut suuret ikkunat, niin nytkin. Niistä tulvii luonnonvaloa. Pimeän talven jäljiltä herään eloon. Kun valo
lisääntyy, olo kevenee.

Jazz-musiikki

Seurustelin nuorena jazz-muusikon kanssa. Suhde kariutui, mutta rakkaus jazziin jäi. Siinä minua viehättää tekninen taituruus ja ilmaisun täydellinen vapaus.
Kun lapset olivat pienempiä, kuuntelin vain vähän musiikkia. Nyt kuuntelen taas erityisesti kaikkea jazz-pohjaista. Vaikka olen soittanut pianoa seitsemänvuotiaasta asti, ja kodissani on yhä tuo valkoinen Fazer, klassinen musiikki ei enää puhuttele minua.
Taide lohduttaa. Musiikki rauhoittaa, innostaa, antaa voimaa ja sopii eri tunnetiloihin.
 

Valokuvaaminen

Kamera on salarakkaani. Ensimmäisen oman kamerani, punaisen pokkarin, sain 15-vuotiaana, kun lähdimme perheen kanssa kiertämään Eurooppaa. Pian sen jälkeen ostin järjestelmäkameran, ja se oli lopullinen niitti sille, että kuvaamisesta tuli tärkeä osa elämääni.

Kuvaaminen avasi uuden maailman. Kuvasin mitä vain – roskiksia, pyykkejä, varpaitani. Kerran otin 50 kuvaa uima-altaan pohjasta. Se oli minusta niin hienon värinen.

Myöhemmin aloin kuvata muotokuvia, ja se on aihepiiri, joka minua viehättää eniten. En kyllästy ikinä ihmisen kasvoihin. Kuvaan paljon perhettäni ja työkavereita.

Kuvaamisesta olisi voinut tulla minulle ammatti. Opiskelin sitä Taideteollisessa korkeakoulussa kunnes pääsin Teatterikorkeaan ja näytteleminen vei mukanaan. Kuvaaminen on minulle paras tapa rentoutua. Kun otan kameran käteeni, keskityn täydellisesti siihen mitä teen ja unohdan muun.

Laulaja Tomi Metsäketo kertoo tuoreessa Facebook-päivityksessään olleensa vauhtisokea ja stressaantunut.

Laulaja Tomi Metsäketo on suljettu pois huomenna televisiossa nähtävästä Tähdet, tähdet -ohjelman lähetyksestä. 

– Tämän hetkisillä tiedoilla päädyimme ohjelman tuotantorauhan takaamiseksi ratkaisuun, että Tomi Metsäketo ei jatka Tähdet, tähdet -ohjelmassa, sisältöjohtaja Marko Karvo toteaa MTV:n tiedotteessa.

Seiska uutisoi torstaina, että viisi naista syyttää Metsäketoa sopimattomasta käytöksestä. 

Metsäketo kommentoi väitteitä Facebook-sivullaan. Laulaja kertoi, että hänestä kirjoitetaan ikävään sävyyn naisten Facebook-ryhmässä ja että ryhmää sekä siihen kuuluvia kirjoittajia vastaan on tehty rikosilmoituksia. Samalla hän myös pyysi anteeksi.

Myöhemmässä päivityksessään Metsäketo toivoi malttia somekeskusteluun ja jatkoi pahoittelua.

”Tiedän, että anteeksianto on vaikeaa.”

”Pyydän samalla anteeksi kaikilta niiltä, joita olen omalla ajattelemattomalla käytökselläni joskus loukannut. Se ei ole ollut tarkoitukseni,” hän kirjoitti.

Stressiä, vauhtisokeutta ja juhlimista

Tieto Metsäkedon poisjäämisestä Tähdet, tähdet -ohjelmasta tuli tänään lauantaina. MTV:n sisältöjohtaja Karvon mukaan ohjelmassa jatkaa yhdeksän artistia. 

Tomi Metsäketo kommentoi poisjääntiään Facebook-sivullaan ja lähettämässään tiedotteessa. Pitkässä kirjoituksessaan hän kertoo viime vuosien työkiireistään, isänsä kuolemasta, kärkkäästä naisseuran hakemisesta, stressistä, vauhtisokeudesta ja juhlimisesta, joka on hänen sanojensa mukaan välillä karannut käsistä. 

Hän kuvailee olleensa vuosia poikamies ja hakeneensa naisseuraa ”joskus liiankin suurella yksipuolisella tahdonvoimalla”.

”Jos voisin kääntää kelloa taaksepäin, niin sen myös tekisin. Tiedän, että anteeksianto on vaikeaa, mutta sitä nyt tässä kuitenkin hartaasti toivon.”

”Olen ollut öykkärimäinen”

Ei ole julkisesti tiedossa, millaisista teoista Metsäkedon väitetyssä epäasiallisessa käytöksessä tarkalleen ottaen on kyse. 

”Olen käyttäytynyt elämässäni typerästi ja ollut monille ihmisille öykkärimäinen. En lähde näitä tosiasioita kiistämään,” Metsäketo itse kuvailee tapahtunutta Facebookissa.

Kaija Koota on tituleerattu esimerkiksi voimaeläimeksi, kansallisaarteeksi ja naiseuden puolestapuhujaksi. Kukapa meistä ei haluaisi olla ainakin himpun verran kuin hän!