Esikoistaan odottava laulaja Jannika B eli Jannika Wirtanen, 30, iloitsee tulevasta perheenlisäyksestä miehensä, Apulanta-muusikko Toni Wirtasen kanssa. – Raskaus onnistui heti, kun sille annettiin mahdollisuus.

Kyllä aika tavalla saa venyttää mielikuvitustaan nähdäkseen Jannika Wirtasen, 30, kehossa ensimmäiset merkit esikoisen odotuksesta. Jannika B:n nimellä tunnetun laulajan raskaus on edennyt puoliväliin, mutta lisäkiloja on tullut vasta kaksi. Jannika on siro, tutusti timmissä kunnossa, ja vaaleanpunainen tukka heiluu iloisesti pääosassa.

– Katto ny, tämä näyttää siltä kuin olisin syönyt muutaman pullan, odottaja pullistaa vatsanseutuaan.

Vaikka kumpu ei ole huomattava, yhden kriisin se on ehtinyt jo aiheuttaa. Jannika oli hankkinut helmikuisille syntymäpäivilleen uuden mekon, joka juhlapäivänä ei enää istunutkaan yhtä hyvin kuin ostohetkellä. Seurasi hetken tunnekuohu, joka lopulta kääntyi nauruksi.

– Onneksi osaan jo järkeillä, mitkä ryöpyt johtuvat mammahormoneistani. Ei silloin voi muuta kuin nauraa itselleen.

Kehon pienetkin muutokset ovat kuitenkin vaatineet totuttelua tyylistään tarkalta esiintyjältä. Neuvolassa on myös laskeskeltu, että raskauden loppupuoliskolla painoa voi tulla lisää jopa 15 kiloa. Sääntö kuuluu, että mitä pienempi nainen, sitä suurempi painonnousu.

– Enää vatsan pömpötys ei aiheuta paniikkia. Nyt suhtaudun siihen jopa vähän mielissäni. Jos tulee syötyä enemmän ja maha pullottaa, totean vain olevani raskaana. Nyt saa pullottaa hyvällä syyllä.

Sopivaan saumaan

Huhut Jannikan raskaudesta alkoivat jo viime vuoden lokakuussa, kun laulaja ilmoitti jäävänsä määrittelemättömän mittaiselle keikkatauolle. Muusikko oli suunnitellut keskittyvänsä uusien kappaleiden kirjoittamiseen, mutta mietti sitten, että keikkatauolla voisi luoda muutakin.

– Olin kyllä aina tiennyt haluavani äidiksi, mutten ollut koskaan potenut vauvakuumetta. Ei se iskenyt minuun nytkään, enkä ajatellut jäädä sitä odottelemaan. Ennemminkin koin ahaa-elämyksen: nyt voisi olla hyvä sauma myös perheenperustamiselle, jos meitä vain onnistaisi.

Jannika ja Apulanta-yhtyeen muusikko Toni Wirtanen olivat seurustelleet vuodesta 2011 ja viettäneet häitään 31. joulukuuta 2013. Kun pari juhlisti ensimmäistä hääpäiväänsä, Jannikalla oli jo uusi elämänalku vatsassaan.

– Raskaus onnistui heti, kun sille annettiin mahdollisuus. Tieto vauvasta on antanut enemmän merkitystä kaikelle.

Suhteensa alkuvaiheessa Jannika ja Toni olivat keskustelleet siitäkin vaihtoehdosta, ettei oman lapsen saaminen onnistuisikaan.

– Kun rakastuimme, päätimme valita ensisijaisesti toisemme. Jos porukkaamme tulisi lisäystä, se olisi ihanaa plussaa. Mutta jos emme voisi saada yhteistä lasta, miettisimme muita ratkaisuja, Jannika kertoo.

– Se oli tärkeä keskustelu. Koen, että se vei painetta parisuhteesta.

Jannika on seurannut läheltä, millaista tuskaa lapsettomuus voi aiheuttaa. Kun oma odotus sitten varmistui, kovin jännityksen paikka oli kertoa ilouutisesta tälle läheiselle.

– Oman riemun keskellä on samalla pahoillaan toisen puolesta. Hän on kuitenkin maailman ihanin ystävä ja vilpittömästi onnellinen puolestamme, Jannika kertoo.

– Ymmärrän olla kiitollinen siitä, miten helposti ja hyvin kaikki on sujunut minun ja Tonin kohdalla.


Muusikkoperheessä ajatellaan, että joustava työ sopeutuu hyvin perheen kasvuun. ”Moni artisti ottaa perheen mukaan keikoille, ei siinä ole mitään ihmeellistä. Olen itsekin viihdyttänyt Erinin poikaa takahuoneessa.”

Korkkarit jäävät kaappiin

Jannika suhtautuu odotukseensa rennosti. Alkumetrien ylivarovaisuus on helpottanut. Silloin kuolemanpelko nosti päätään yllättävissä tilanteissa.

– Pelkäsin ensimmäistä kertaa olla auton kyydissä. Näin tutut tilanteet uusin silmin, kun en enää ollut vastuussa vain itsestäni.

Sittemmin pelot ovat vaihtuneet ”hyväksi varmisteluksi”. Sellaiseksi Jannika kutsuu vaikkapa luopumistaan korkeista esiintymiskengistä, joilla on muutaman kerran tuiskahtanut nurin lavalla.

Tuleva äiti on voinut odotusaikansa loistavasti. Olo on ollut niin hyvä, että välillä muiden hyysäys ja rajoittelu ovat tuntuneet turhauttavilta.

– Enhän minä sairas ole, raskaana vain. Anopillekin ihmettelin juuri, että miten niin en voi mennä lumikenkäilemään, Jannika nauraa.

– Vaikka ihanaahan se on, kun välitetään.

Vauva on Jannikan vanhemmille jo kuudes lapsenlapsi. Vanhin isoveli perusti perheensä kymmenen vuotta sitten. Toni taas kasvoi perheensä ainokaisena, ja hänen äidistään tulee nyt mummu ensimmäistä kertaa.

– Kyllä tämä on ollut suuri ilon aihe koko perheelle. Vauva on toivottu ja odotettu, ja meillä puhutaan siitä jatkuvasti. Joskus mietimme, että puhummeko siitä liikaa – vauva vain tuntuu jo niin luontevalta osalta perhettämme, vaikkei se ole vielä syntynytkään.

Jannikan lauseista paistaa, että elämänmuutos on parin yhteinen päätös.

– Olemme kumpikin yhtä innoissamme ja kannamme yhteisen vastuun. On tuntunut hienolta nähdä, miten nopeasti Toni on omaksunut uuden roolinsa, Jannika sanoo.

– Toni on aina kohdellut minua ihanasti, mutta nyt hän pitää aivan erityisen hyvää huolta. Olen joka päivä kiitollinen siitä, että olen saanut rinnalleni maailman parhaan miehen. Minulla on hänen kanssaan superturvallinen olo.

Siitä Wirtasilla vielä väännetään, annetaanko lääkärin paljastaa vauvan sukupuoli ennen tämän syntymää. Jannika haluaisi tietää, Toni ei. Jannika kokee, että vatsassa liikahteleva vauva olisi helpompi mieltää oikeaksi ihmiseksi, jos sitä voisi ajatella tyttönä tai poikana.

– Tässä vaiheessa tuntuu vain, että sisälläni on outo alien, Jannika virnistää.

– Ihme kyllä, mieheni ei usko, että osaisin pitää asian häneltä salassa, jos vain minulle kerrottaisiin!

Eipä sillä, on pikku-Wirtanen sitten poika tai tyttö, häntä odottaa jo laatikollinen Jannikan vauva-aikaisia nuttuja ja neulemekkoja. Jannikan äidin ja mummin käsin tekemät vaatteet ovat säilyneet priimakunnossa.

– Ne ovat ihan toista kuin nykyajan kertakäyttövaatteet. Eikös poikakin voi kulkea mintunvihreässä mekossa? Jannika heittää.

Odottaja itse veikkaa, että vatsassa kasvaa tyttö; ultrassa näet näkyi niin pitkäsäärinen tanssahtelija.

– Kätilön mukaan vauvalla on myös iso pylly. Totesin, että lapsihan on selvästi Wirtanen, vanhempiinsa tullut.

Paniikin sijaan mielenrauhaa

Moni on jo toivotellut Jannikalle hyvää lomaa. Vaikka laulajaa ei nyt lavoilla nähdä, töitä hän painaa edelleen. Esiintymisten sijaan on luovan työn vuoro. Viime viikolla hän työsti uuden kappaleen tekstiä Helsingin-studiolla yhdessä Kuningasidea-yhtyeestä tutun Väinöväinön kanssa.

Jannika aikoo rakennella tulevaa kolmatta levyään kaikessa rauhassa. Unelma-aikataulussa seuraava sinkku ilmestyisi syksyllä ja albumi ensi vuoden alussa.

– Tällä kertaa aion kuitenkin nauttia levyn tekemisestä ilman paineita. Kakkoslevyni tein nopeasti ensimmäisen perään, sillä pelkäsin kadottavani yleisöni. Koin saaneeni mielettömän tilaisuuden, jota en halunnut hukata hidasteluun.

Nyt Jannika luottaa siihen, että suosio kyllä kantaa.

– Minulla ei ole yhtä paljon faneja kuin Cheekillä, mutta tunnen olevani vahvalla pohjalla. Homma ei romahda siihen, että olen vähän aikaa poissa.

Jannika kokee, että vauvan odotus on jopa vienyt painetta työstä.

– Asiat ovat loksahtaneet uuteen tärkeysjärjestykseensä. Nyt ykkösprioriteettini on oma jaksaminen. Samoin se, että saan lapsen turvallisesti maailmaan. Kaikki muu tulee perässä ja ajallaan.

Uudenlaisen tyyneyden aistii helposti Jannikan olemuksessa. Elämänmuutos olisi voinut näkyä hänessä toisinkin. Jannika on ollut helposti turhasta murehtija ja mietti etukäteen, miten mahtaisi reagoida raskauteensa.

– Yhtä lailla olisin voinut alkaa panikoida: pelätä synnytystä, väsymystä, sitä pilaako tämä urani. Paniikin sijaan tunnen löytäneeni jonkin sortin mielenrauhan. Osaan antaa itselleni enemmän siimaa tekemisissäni. Puolisonikin sanoo, että odotus on rauhoittanut minua, Jannika fiilistelee.

– Pohja, jolle nyt perustamme perhettämme ja rakennamme yhteistä tulevaisuutta, on niin vahva, että minun olisi turha olla koko ajan huolissani.


Jannika on jo testaillut, miten vauva reagoi musiikkiin ja vitsailee totuttavansa lapsen Apulannan musiikkiin. ”Kun lapsi sitten saa hepulit, isä voisi laulaa sen rauhalliseksi”, Jannika suunnittelee.

Oma äiti esikuvana

Jannika suunnittelee palaavansa keikoille, kunhan jaksaa ja kun vauvan rytmi sallii.

– Jos jotain olen painanut mieleeni muiden vanhempien neuvoista, se on olla suunnittelematta mitään liian tarkkaan tai liian pitkälle. Arki muuttuu sellaiseksi, mikä on lapsellemme parasta.

Hän on vältellyt miettimästä tarkkaan edes omaa rooliaan vanhempana. Jannika ei ole lukenut äitiysoppaita tai kasvatuskirjoja eikä aio edes tarttua niihin.

– Eiköhän jokainen itse löydä parhaan tapansa olla isä ja äiti. En ole koskaan tuominnut kenenkään tapaa olla vanhempi ja toivon, että meihin suhtaudutaan samoin, Jannika aloittaa.

– Jokainen lapsi vaatii omanlaisensa kasvatuksen. Vanhin veljeni tarvitsi jämptiä kuria, toiselle ei saanut juuri ääntä korottaa, ja minun annettiin muuttaa lukion takia toiseen kaupunkiin jo 15-vuotiaana.

Omasta äidistään Jannika sanoo saaneensa maailman parhaan esikuvan.

– Jos olen edes puoliksi yhtä hyvä äiti, lapseni käy loistavasti! Haluaisin tarjota hänelle samanlaisia muistoja kuin itse sain. Niin kuin ne lauantait, kun teimme hampurilaiset paahtoleivästä ja lauantaimakkarasta, söimme jälkkäriksi kiisselit ja katsoimme televisiosta Vanhaa kettua.

Sai Jannika toisenlaisiakin muistoja, esimerkiksi kerran tukkapöllyä valehtelemisesta. Kuritus ei sattunut, mutta häpeäntunne painui mieleen ikuisesti. Sen jälkeen tyttö ei koskaan valehdellut vanhemmilleen.

– Vanhempieni napakkuus teki minusta paremman ihmisen. En usko, että on lapsen parhaaksi, jos häntä kohdellaan vain silkkihansikkain.

Jannikaa huvittaa oma tapansa antaa ajatuksen karkailla tulevaisuuteen. Wirtasilla suunnitellaan jo, miten vauva kulkee mukana keikoilla ja miten Jannika opettaa lapselle ruotsia, Toni suomea. Tai että pikkuinen yritetään innostaa kirjoihin eikä vain surffaamaan iPadillaan. Sitten jo pohditaan esikoisen kouluvuosia vähän kaihoa äänessä.

– Vaikka tulemme erilaisista perheistä, kasvatuksessamme on ollut hyvin samanlaiset arvot. Meidät opetettiin kunnioittamaan muita mutta myös itseämme. Oli rajat mutta myös luottamus. Päämäärien saavuttamiseksi piti olla valmis tekemään töitä, Jannika luettelee.

– Siksikin tuntuu niin helpolta rakentaa nyt yhteistä perhettä.

Lue lisää:

Jannika B miehestään Toni Wirtasesta: "Tällainen hän on oikeasti"

Jannika B jää pitkälle tauolle – näin hän vastaa raskaushuhuihin

Jannika B: "Ihmissuhde ei ole kertakäyttötavaraa"

Jannika Wirtanen

Laulaja, lauluntekijä syntyi Bergrothien perheeseen Tammisaaressa 28.2.1985 ja vietti nuoruutensa Pohjanmaalla. Muutti omilleen jo 15-vuotiaana lukion perässä.

Naimisissa Apulanta-muusikko Toni Wirtasen kanssa. Pari odottaa esikoistaan ja asuu Hollolassa kahden koiransa kanssa.

Kirjoittaa musiikkia kolmannelle sooloalbumilleen.

”Leimautumista en pelkää. Olen ollut aina kapinallinen raja-aitojen kaataja”, Katariina kertoo Ilta-Sanomille.

Kirjailija Katariina Souri, 49, sai vuosi sitten psykiatrilta diagnoosiksi persoonallisuushäiriön ja kaksisuuntaisen mielialahäiriön. Hän kertoi asiasta ensimmäisen kerran viime viikon lopulla Instagramissa julkaisemassaan kuvassa, jossa kuvaillaan hänen tulevaa omaelämäkerrallista Sarana – tunnustuksia taitekohdassa -kirjaansa.

Kirjan kuvauksessa kerrotaan, että Katariina järkyttyi diagnoosia ja esimerkiksi sitä, miten psyykelääke vaikuttaa häneen

Katariina kertoo tilanteestaan myös Ilta-Sanomien haastattelussa.

– Ajattelin että hetkinen, mitä tapahtuu luovuudelleni, Katariina kertoo IS:lle.

Kirjaa kuvailevassa otteessa kerrotaan, että Katariina mietti diagnoosin saatuaan uskaltaako alkaa syödä lääkkeitä ja mitä jos diagnoosi onkin väärä. Iltalehdelle Katariina kertoo, ettei alkanut syödä lääkkeitä, vaikka saikin kaksi eri reseptiä. Sen takia hän ei myöskään päässyt terapiaan.

– Ymmärrän, että jotkut tarvitsevat lääkitystä. Itse en sitä koe tarvitsevani, koska en esimerkiksi ole milloinkaan ollut psykoosissa tai itsetuhoinen.

”Mitä vanhemmaksi tulen, sen vähemmän mietin, mitä muut ajattelevat.”

Katariinalla on aiemmin todettu kaksisuuntainen mielialahäiriö, ja hän on kertonut avoimesti myös kokemistaan paniikkihäiriöistä. Kirjassa hän kertoo myös ongelmistaan alkoholin kanssa. Kirjailija ei pelkää leimautumista mielenterveyspotilaaksi.

– Leimautumista en pelkää. Olen ollut aina kapinallinen raja-aitojen kaataja. Mitä vanhemmaksi tulen, sen vähemmän mietin, mitä muut ajattelevat, hän kertoo IS:lle.

Mt-hoitaja

Katariina Souri järkyttyi psykiatrin diagnoosista – kertoo IL:lle kieltäytyneensä lääkityksestä

Terapiaan pääsee, vaikka kieltäytyisi lääkkeistä. MUTTA, Kelan korvausta ei saa silloin. Terapiatunti maksaa noin 70-120,-/h. Joten jos varaa on ja apua ajattelee saavansa, niin kannattaa miettiä kokonaan itse maksettavan terapian vaihtoehtoa. Paniikkihäiriö ei ole osa kaksisuuntaista. Tiukan tulkinnan mukaan paniikkihäiriö ei edes ole mielenterveysongelma/-häiriö/-sairaus, vaan tilapäinen ahdistuskohtaus.
Lue kommentti

Timon ja hänen puolisonsa Maikin ensimmäinen yhteinen lapsi on poika. 

Timo Lavikaisen, 43, perheessä eletään jännittäviä aikoja.

Timo valmistautuu parhaillaan Putoukseen ja kuvaa sketsejä tammikuussa alkavaa ohjelmaa varten. Samaan aikaan on puhelimen oltava lähettyvillä, sillä Timon puolison Maikin laskettu aika on näillä hetkillä.

– Sitä ei tiedä, jos lähtö tulee tänään vaikka kesken näytöksen, Timo totesi, kun hän saapui 95-elokuvan kutsuvierasensi-iltaan Espoon kulttuurikeskukseen.

Timolla on niin sanotun ”tavallisen kansalaisen rooli” kaikkien aikojen suurimmassa suomalaisessa jääkiekkoelokuvassa. Elokuvaan liittyy jo nyt muitakin tärkeitä muistoja, Timo kertoo.

”Sitä ei tiedä, jos lähtö tulee tänään vaikka kesken näytöksen.”

– Kun minulla oli tässä viimeinen kuvauspäivä, vaimo teki positiivisen raskaustestin. Jouluvauvaa meille odotetaan.

Timolla on parikymppinen tytär, ja Maikilla on 10-vuotias tytär. Pian syntyvä lapsi on parin ensimmäinen yhteinen. Näyttelijä kertoo, että hartaasti odotettu vauva on poika.

– Meillä ehti olla useampi, kolme keskenmenoa ja sitten lopulta tärppäsi näin. Ne olivat kovia paikkoja.

Timo luottaa, että vauvan hoito palailee mieleen vanhasta muistista.

– Suhtaudun luottavaisesti. Uskon, että kasvattajana olen rennompi, kun kaikki ei ole ihan uutta.