”Olen arkirealisti ja ällöromantikko”, Waltteri Torikka sanoo. Kuva Liisa Valonen.
”Olen arkirealisti ja ällöromantikko”, Waltteri Torikka sanoo. Kuva Liisa Valonen.

Waltteri Torikka osaa olla ällöromantikko, joka on valmis lentämään maailman toiselle puolelle selvittääkseen, onko uusi tuttavuus Se Oikea. Mutta erotilanteita hän ei ole osannut hoitaa.

Laulaja Waltteri Torikka, 32, kutsuu vitsaillen itseään rakkauden ammattilaiseksi. Mies on syksyn ajan kahlannut tuhansissa rakkauslauluissa ja valinnut niiden joukosta sopivimmat hiljan julkaistulle Rakkaus-levylleen.

Rakkausbiisejä selatessaan Waltteri huomasi, että harvassa lauletaan rakastumisen ihanuudesta.

– Koskettavimmat rakkauslaulut kertovat ikävästä, kaihosta ja kipuilusta – aina vähän siitä rakkauden vierestä. Havainto liippaa hyvin omaa elämääni, baritoni sanoo.

Waltterin rakkauselämä on pattitilanteessa. Mies on sinkku, joka lievällä haikeudella seuraa lähipiirissään jylläävää perheenperustamisbuumia. Samalla hän on päättänyt – ainakin toistaiseksi – omistautua uralleen ja viettää itsenäistä, impulsiivista elämää.

– Olisi kiva jakaa elämä jonkun kanssa, mutta samalla tykkään arjestani näin. Lähden, kun siltä tuntuu ja menen kyselemättä lupaa keneltäkään. En kestäisi olla suhteessa, jossa toiseen ripustaudutaan kuin takiainen, Waltteri pohtii.

– Ystävissäni huomaan, miten prioriteetit muuttuvat, kun tulee puoliso ja perhettä. Itse en taida vielä olla valmis sellaisiin kompromisseihin – tai mistä sitä tietää, jos oikea sattuu kohdalle.

Mitä sinulle tulee mieleen sanasta rakkaus?

Näin sinkkuihmisenä nousee mieleen toivo rakkaudesta. Mitä vanhemmaksi olen elänyt, sitä enemmän olen viisastunut tajuamaan, että rakkaus monissa eri muodoissaan on kaikista suurin asia.

Millainen oli ensirakkautesi?

Hän oli tyttö, jota pussailin päiväkodissa liukumäen alla. Kaverit olivat kateellisia, mutta lopulta jouduimme tarhatädin puhutteluun. Romantiikkaa taidettiin pitää sopimattomana päiväkotiin.

Siinä oli pikemminkin kyse ihastumisesta, mutta tunne oli todellinen. Myöhemmin olen saanut kokea oikeaakin rakkautta, vaikka en olekaan ollut maailman onnekkain rakkaudessa.

Oletko sinkku omasta tahdostasi?

Osaksi kyllä. Rakastan työtäni yli kaiken, ja olen onnellinen siitä, mutta sen takia minun on vaikea olla suhteessa. Olen valinnut, että keskityn uraani, vaikka se tietääkin jatkuvaa reissaamista ja epäsäännöllistä boheemielämää. Jos rakastuisin, suhteen pitäisi mennä kaiken edelle, enkä tiedä, olenko valmis muuttamaan prioriteettejani niin oleellisesti.

Samaan aikaan ystäväni perustavat perheitä; lähipiirissäni on pyyhkäissyt oikea hedelmällisyysaalto. Tykkään lapsista älyttömästi, ja mitä enemmän pikkuväkeä pyörii ympärillä, sitä enemmän se muistuttaa yksinolostani. Vitsailin juuri kavereilleni, että ehkä minun missioni maan päällä on vain viihdyttää muita, ja ehkä minun kannattaisi vain lopettaa haaveilu jonkun ilmestymisestä vierelleni. Vai oliko se sittenkään vitsi?

Millainen olet rakastuneena?

Rakastumisen huomaa minusta: olen nauravaisempi, hymyilevämpi, aurinkoisempi ja silmäni loistavat. Rakkaussuhteeni ovat auttaneet minua irti ainoan lapsen syndroomastani: ne ovat opettaneet minua olemaan vähemmän itsekäs ja jakamaan elämääni muiden kanssa.

Pyrin olemaan hyvä toiselle, en vain parisuhteessa vaan kaikissa ihmissuhteissani. Uskon hyvyyteen ja siihen, että hyvä aina palaa jossain muodossa takaisin.

Millaisiin ihmisiin rakastut?

Voi kuulostaa naiivilta, mutta ihastun ihmisiin, joissa tunnistan hyvää. On hauskaa, jos toinen tuntuu alussa jännittävältä, mutta pidemmän päälle hyvyys ja luotettavuus ovat tärkeimpiä ominaisuuksia.

Ihastuksellani pitää myös olla huumorintajua: jos hän ei ymmärrä huonoa huumoriani, suhde on tuhoon tuomittu jo kättelyssä.

Miksi taiteilijat usein päätyvät yhteen?

Ehkä luovat ihmiset ovat magneetteja toisilleen. Tai sitten on vain helpompaa, kun toinen ymmärtää työn outouksia ja sen sanelemaa elämäntyyliä. Minun elämässäni pärjäisi vain joku, joka sietää poissaoloja, hektistä puurtamista ja sitten taas välillä pitkään nukuttuja päiviä ilman huonoa omatuntoa.

Miten erotat ihastumisen rakastumisesta?

Rakastaminen vaatii toisen syvempää tuntemista kuin ihastuminen. Tapaan jatkuvasti mielenkiintoisia ja puoleensavetäviä ihmisiä, joihin on helppo ihastua. Silti olen ollut vain kahdesti elämässäni tulenpalavasti rakastunut.

Etkö usko rakkauteen ensisilmäyksellä?

Uskon, koska olen saanut kokea sen. Se on hämmentävä ja maaginen kokemus, ja mahdoton selittää järjellä. Olosuhteet olivat suhteelle mahdollisimman huonot, mutta rakastuminen oli upea fiilis – kukapa ei rakastaisi rakastumista?

Rakkaudelle pitää olla auki. Joskus rakkaudessa sattuu ja se voi pelottaa, mutta pahinta on suojautua niin, että kylmettää itsensä tuntemasta.

Kuinka näytät rakkautta?

Osoitan välittämistä fyysisesti. Olen kova halailemaan ystäviänikin, se on tapani sanoa hei. Muistan myös sanoa läheisilleni, miten tärkeitä he ovat. Ystävyys on minulle tärkeä ja kannatteleva voima.

Tunteiden osoittamisesta on tullut meille juroille suomalaisillekin jo luontevaa.

Voiko rakkautta hoitaa?

Paras tapa hoitaa rakkautta on rakastaa ja pitää huolta itsestään: vasta silloin voi oikeasti rakastaa toista. Rakkauteen tuskin on tiikerisalvaa tai särkylääkettä. Minulla ei ole kokemusta rakkausvalmentajista tai parisuhdeterapiasta. Satsaisin mieluummin ennaltaehkäisevään hoitoon.

Mikä on ollut pahin virheesi rakkaudessa?

En usko virheisiin rakkaudessa, enkä halua ajatella suhteita mokina. Rakastuessaan ei voi tietää, tuleeko jutusta onnistuminen vai katastrofi – tärkeintä on uskaltaa rakastaa. Vaikka suhde päättyisi onnettomasti, sekin on kokemus.

Oletko romantikko vai realisti?

Minussa on ehdottomasti kumpaakin. Olen arkirealisti, mutta osaan olla myös ällöromantikko. Rakastan kynttiläillallisia tai lämpimien päivien iltoja meren äärellä, auringon laskiessa taivaanrantaan.

Mistä tunnistat rakkauden loppumisen?

Siitä, kun mikään ei enää tunnu miltään. Parisuhteissani olen yleensä ollut se lähtijä, mutta myönnän hoitaneeni erotilanteet todella huonosti. Tunteiden väljähtymisestä olisi pitänyt puhua aiemmin, mutta se on ollut vaikeaa, koska olen viimeiseen asti yrittänyt olla loukkaamatta toista. Lopulta on tullut loukattua enemmän kuin olisi pitänyt.

Näin Kioski-ohjelmassa jutun, miten eroista voisi ottaa opikseen. Pölyn laskeuduttua pitäisi brutaalisti listata suhteen hyvät sekä huonot puolet ja analysoida, mitä olisi voinut tehdä toisin. Ehkä sellainen toiminta olisi auttanut minuakin luopumisessa sekä kehittymään ihmisenä ja rakastajana.

Millaisen esimerkin vanhempasi antoivat rakkaudesta?

Ettei rakkaus välttämättä ole ikuista. Vanhempani erosivat, kun olin seitsemänvuotias. Aikuistuessani minulle kävi niin kuin monelle eroperheen lapselle: vannoin kasvavani näissä asioissa toisenlaiseksi kuin vanhempani, mutta eräänä päivänä tajusinkin olevani juuri samanlainen.

Vaikka vanhemmat erosivat toisistaan, minä en koskaan jäänyt rakkaudetta tai yksin.

Onko sydämesi joskus särkynyt?

On tietysti. Sydänsurusta toipumista ei voi kiirehtiä vaan sille on annettava aikaa. Olen taipuvainen dramaattisuuteen ja osaan velloa suruissani, se kuuluu taudinkuvaan. Voin myös asettaa itseni naurunalaiseksi ja helpottaa oloani vitsailemalla.

Voiko pettämisen antaa anteeksi?

Luulen niin, mutta en voi tietää, miten reagoisin oikeassa tilanteessa. Minua ei ole koskaan petetty parisuhteessa. Se, että haluaa loukata toista tahallaan tavalla tai toisella, on minusta anteeksiantamatonta.

Kaunein rakkaudenteko, joka sinulle on tehty?

En tarvitse suurieleisiä rakkaudentunnustuksia vaan arvostan pieniä, epäitsekkäitä tekoja arjessa. Sitä, kun olen väsyneenä nakannut takkini ruttuun ja toinen on viikannut sen nätisti kaappiin.

Mikä on typerin tekosi rakastuneena?

Hmm, olisi pitänyt muistaa se avioehto… Ei vaiskaan!

Olen voimakkaassa tunnetilassa erehtynyt kirjoittamaan viestin, joka on hävettänyt seuraavana päivänä. Olen myös ostanut matkan kauas uuden tuttavuuden luo vain selvittämään, voisiko tästä tulla jotain. Se on ollut hölmöä mutta samalla parasta – uskalsinpas heittäytyä.

Voiko rakkautta olla ilman seksiä?

Ihan varmasti voi, rakkautta on onneksi niin monenlaista. Rakkaudettomaan seksiin en usko.
 

Waltterin rakkausvalinnat

Sana, jota käyttäisin rakkaastani

Baby.

Julkkis, johon voisin rakastua

Olin taannoin Lontoossa laulutunneilla, kävin seuraamassa X Factorin kuvauksia ja näin Nicole Scherzingerin lähietäisyydeltä. Se oli rakkautta ensisilmäyksellä, hän oli kuin egyptiläinen jumalatar! Hänellä on myös upea itseironian taju, se on ihana piirre naisessa.

Tällä ruualla hurmaan rakkaani

Osaan tehdä kaksi ruokaa, jotka saletisti vievät jalat alta. Toinen on isältäni opittu bolognesekastike ja toinen rosépippuri-basilikalohi hunajajuureksilla.

Romanttisin paikka

Maanosasta riippumatta järven tai meren ranta auringon laskiessa.

Paras rakkauselokuva

Olen tosi noloa leffaseuraa, jos katsotaan jotain tunteikasta. Päätän aina etukäteen, että tällä kertaa en itke, mutta loppukliimaksissa hanat aukeavat. Yksi varma vuolas hanakohtaus on Pretty Womanin loppu.

Rakkauskirja

Olen jumahtanut Karl Ove Knausgårdin Taisteluni-sarjaan. Tarinoissa on läsnä rakkauden realismi ja raakuus.

Viisaimmat sanat rakkaudesta

Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Se oli Jesseltä hyvin sanottu.

 

Waltteri Torikka

Oopperalaulaja on syntynyt Tampereella 16.8.1984.

Opiskellut Sibelius-Akatemiassa sekä Kööpenhaminan kuninkaallisessa ooppera-akatemiassa.

Parhaillaan Vain rakkaus -kiertueella, sen jälkeen joulukonsertteja eri puolilla Suomea.

Pääosat Sillanpää- ja Mannerheim-oopperoissa ensi vuonna.

Tähdet, tähdet -kisan voittaja 2015.

Kiti Kokkonen. Kuva: Sanoma-arkisto / Jonna Öhrnberg
Kiti Kokkonen. Kuva: Sanoma-arkisto / Jonna Öhrnberg

Lyhyydestä voi olla myös harmia, mutta paljon hauskempaa on keskittyä niihin hyviin puoliin.

Jalat eivät yllä bussissa lattialle, farkkujen lahkeet ovat aina liian pitkät ja usein tuntuu, että ne kivoimmat vaatteet on sijoiteltu kaupassa ihan katon rajaan. Muun muassa tällaisia asioita lyhyet ihmiset kohtaavat lähes päivittäin.

Saman tietää myös Putous-tähti Kiti Kokkonen, 43, joka on vain 150 senttimetriä pitkä. Tai oikeastaan enää 148,5-senttimetriä: Kokkonen kertoo lyhentyneensä viime vuosien aikana.

– Olin joskus 150-senttimetriä pitkä, mutta olen jotenkin tullut siitä alaspäin – tai lyhentynyt. En tiedä, jatkuuko tämä vielä, Kokkonen nauraa.

Kokkosen pituus on aina ollut huumorin väännön kohteena, ja esimerkiksi viime lauantain Putous-jaksossa Kokkonen nähtiin 191-senttimetriä pitkän Roope Salmisen kahvikupin alustana sekä jääkaappiin ahtautuneena.

Lue myös: Kuka Suomi-julkkis on kanssasi samanpituinen? Katso yli 150 nimen listasta

Arkielämässään Kokkonen kuulee paljon vitsejä tai kommentteja siitä, kuinka näppärää on käyttää häntä käsinojana tai kuinka hänen lyhyytensä jaksaa yllättää joka kerta. Yleensä vitsailu ei haittaa, mutta välillä lyhyyden jatkuva alleviivaaminen ärsyttää.

”Lyhyyteni on asia, mistä muut helposti vitsailevat.”

– Itse en usein tee lyhyydestäni numeroa, mutta se on asia, josta muut helposti vitsailevat. Yleensä muiden vitsailu menee vain ohi, kun olen niin tottunut siihen. Välillä on tosin sellaisia hetkiä, että ihmetyttää, miksi keskitymme ihmisissä niin paljon tällaisiin asioihin. Eli välillä vähän ärsyttää, Kokkonen sanoo.

Lyhyelle sattuu ja tapahtuu

Lyhyeeseen varteen voi liittyä kuitenkin monta erikoista ja hauskaakin sattumusta. Niitä Kokkosella todella riittää.

– Kun olin nuori, yksi poika jätti minut sen vuoksi, että olin niin lyhyt. Hän ihan sanoi, että tämä ei nyt toimi, koska hän on niin pitkä ja minä niin lyhyt, Kokkonen nauraa.

”Minulle haettiin pyllyn alle penkille jokin tyyny ja jalkojen alle koroke.”

– Olen kyllä useita kertoja myös hävennyt pituuttani. Kun esimerkiksi olen ollut haastateltavana, minulle haettiin pyllyn alle penkille jokin tyyny ja jalkojen alle koroke. Siitä tulee vain jotenkin typerä olo.

Onneksi useimmat kokemukset lyhyydestä ovat lopulta positiivisia.

– Näin lyhyenä mahtuu hyvin kaikkiin pieniin tiloihin, ja hyvin harvoin tarvitsee pelätä sitä, että löisi päänsä johonkin. Lisäksi caprihousut ovat pitkät housut ja voi ostaa lastenvaatteita, jotka ovat usein tosi kivoja, Kokkonen sanoo.

”Minulta ei kysytty lippua, koska olin saman pituinen kuin tarhalapset.”

– Metrossa olen pari kertaa unohtanut ostaa lipun. Kaksi kertaa on käynyt niin, että kun lipuntarkistajat ovat tulleet, on kohdalle osunut tarharyhmä ja olen ajautunut jotenkin sen keskelle. Minulta ei kysytty lippua, koska olin melkein samanpituinen kuin tarhalapset, eli olen varmaan jotenkin näyttänyt olevan osa tarharyhmää ja välttynyt niin tarkastusmaksulta.

Vielä muutama vuosi sitten bussisakin Kokkoselta saatettiin kysyä, tuleeko aikuisten vai lasten lippu. Vähän hävettää, mutta enemmän naurattaa.

Sari Salomaan paras kuntouttaja on vuokraheppa Tomppa. Kuva: Katja Lösönen
Sari Salomaan paras kuntouttaja on vuokraheppa Tomppa. Kuva: Katja Lösönen

Suomalaisilla on kivun vuoksi eniten sairauspoissaoloja koko Euroopassa. Nelikymppisen Sari Salomaan työkyvyn vei 20 vuotta kestänyt jalkakipu.

Nyt kävi pahasti, Sari Salomaa tajusi liukastuessaan jäisellä tiellä. Kaatuessa jalasta kuului pamahdus, ja kun Sari koetti nousta ylös, hän huomasi, että jalkaterä sojotti väärään suuntaan.

Oli maaliskuu vuonna 1998. Sari oli 22-vuotias yo-merkonomiopiskelija, kihloissa...