”Olen viime vuoden ollut todella privaatisti ja viettänyt hiljaiseloa. En yhtään löydä itseäni yöstä tai bailaamasta, enkä enää tässä vaiheessa halua uhrata aikaani krapulaan", Iisa Pajula sanoo. Kuva: Liisa Valonen
”Olen viime vuoden ollut todella privaatisti ja viettänyt hiljaiseloa. En yhtään löydä itseäni yöstä tai bailaamasta, enkä enää tässä vaiheessa halua uhrata aikaani krapulaan", Iisa Pajula sanoo. Kuva: Liisa Valonen

Laulaja Iisan avioliitto päättyi viime vuonna.

– Elämänmuutoksen tekeminen on ollut täyttä työtä, Iisa Pajula sanoo.

Viime vuoden aikana Iisa Pajulan (ent.Pykäri) elämässä moni asia meni uusiksi.

Iisan yhdeksän vuotta kestänyt avioliitto muusikko Mikko Pykärin kanssa päättyi eroon, ja siviilisäädyn vaihtumisen myötä Iisa otti takaisin tyttönimensä Pajulan. Samalla loppui yhteistyö pitkäaikaisen kollegan ja bändikaverin kanssa, ja Iisa vaihtoi levy-yhtiötä.

– Ero ei ollut mikään sokkipäätös, mutta atomeiksi olen silti mennyt. Elämänmuutoksen tekeminen on ollut täyttä työtä, eikä minulla pitkään aikaan ollut voimia juuri mihinkään muuhun. Koko talven olen viettänyt hiljaiseloa, Iisa kertoo.

Ulkopuolisen silmin Iisa näytti elävän lähes kadehdittavaa elämää, johon kuului muusikkomies, tämän kanssa yhteinen – ehkä Suomen hipsteriuskottavin – bändi, Regina, sekä talo ja lapset.

Iisan sisällä paha olo oli kuitenkin vaivihkaa kasvanut, koska hänellä ei ollut enää aikaa kuunnella itseään.

– Jollen lopulta olisi uskaltanut tuoda sisälläni kasvanutta onttoa oloa kokonaan päivänvaloon, olisin muuttunut vieraaksi itselleni ja alkanut elää kulissielämää, Iisa sanoo.

Äidin syyllisyys

Erokriisin keskellä pintaan ovat nousseet kaikki tunteet maan ja taivaan väliltä. Kipeintä on ollut syyllisyys, joka on liittynyt perheen hajoamiseen.

– Olen tehnyt hirveän itsekkäitä asioita. Mutta tiedän, etten olisi ollut onnellinen, jos olisin jäänyt. Ja jos en ole onnellinen, minusta tulee varjo ihmisestä, joka voisin olla, enkä usko, että olen silloin kenellekään kovin hyvä äiti tai puoliso.

Iisa kuvailee oloaan kriisin jälkeen hyvällä tavalla keskeneräiseksi.

– On ollut vapauttavaa tajuta, että tämänkin ikäisenä on lupa olla pihalla ja aloittaa alusta.

Mitä Iisa ajattelee nyt rakkaudesta? Mikä häntä auttoi kriisin keskellä? Lue lisää Me Naisten numerosta 24/2017. Tuoreen digilehden voit lukea täällä.

Iisa Pajula

Laulaja ja laulun­tekijä syntyi 9.8.1979 Tampereella.

Tuli tunnetuksi 2000-luvun alkupuolella Regina-yhtyeestä, johon kuului myös ex-mies Mikko Pykäri.

Julkaissut sen jälkeen sooloalbumit Iisa ja Kukaan ei oo kenenkään oma.

Keikkailee kesällä muun muassa Provinssirockissa ja Bättre Folkissa.

Asuu Helsingissä, perheeseen kuuluu kaksi poikaa.

Toni Toivanen on työskennellyt esimerkiksi Hans Välimäen Chez Dominique -ravintolassa ja kansainvälisesti arvostetussa kööpenhaminalaisessa Noma-ravintolassa. Kuva vuodelta 2014. Kuva: Sanoma-arkisto / Anna Huovinen

Kokki Toni Toivasen mukaan ravintola-alalla seksuaalinen häirintä ja epäasiallinen käytös ovat arkipäivää. ”Alalla on vain harvoja, jotka eivät ole sitä nähneet tai kokeneet – tai vähintään kuulleet siitä.”

”Monien ravintoloiden keittiöt ovat poikien klubeja, joissa dominoidaan machoilulla ja veitsen nopeudella. Monet naiset joutuvat miellyttämään miespuolisia asiakkaitaan ja esimiehiään tippien ja parempien vuorojen toivossa.

Henkilöstöosastoa ei ole tai se ei puutu asioihin. Ravintoloiden henkilökunnat ovat villisti juhlivia joukkoja, joissa ammattimaisuuden rajat häipyvät olemattomiin.”

Näin kuvaili arvostettu The Washington Post -lehti amerikkalaisen ravintola-alan menoa. Viime perjantaina julkaistussa jutussa lukuisat kokkeina ja tarjoilijoina työskentelevät naiset kertoivat seksuaalisesta häirinnästä, ahdistelusta ja väkivallasta, jota ovat joutuneet kokemaan työssään.

Onko ravintolamaailma todella niin hurja paikka työskennellä? Kööpenhaminassa asuvan suomalaisen kokin Toni Toivasen, 27, mukaan on. Hän jakoi artikkeli viikonloppuna Facebook-sivullaan sanoilla ”tämä on ihan totta”.

– Oman kokemukseni mukaan kuvailu ei ole ainoastaan maakohtainen, vaan se kuvaa koko ravintola-alaa, myös Suomessa, hän kertoo Me Naisille.

– Seksuaalinen häirintä ja epäasiallinen käytös ovat valitettavasti osa työtä. Alalla on vain harvoja, jotka eivät ole sitä nähneet tai kokeneet – tai vähintään kuulleet siitä.

”Minullakin on ollut yksi esimies, jonka mielestä oli hauskaa antaa pojille pusuja suoraan suulle, vitsinä.”

Kuumenevia tunteita, hurttia huumoria ja liian pitkälle meneviä vitsejä. Sellaista ravintolassa työskentelevän arki yksinkertaisesti on, Toivanen kertoo.

– Jostain syystä ravintola-alalla pidetään normaalina sitä, että vitsaillaan ihan kaikesta ja kosketetaan toisia. Keittiössä läpsitään takapuolelle ja kysellään arkaluontoisia kysymyksiä, koska ajatellaan, että se on kaikille huumoria. Minulla on ollut yksi esimies, jonka mielestä oli hauskaa antaa pojille pusuja suoraan suulle, vitsinä.

– Mutta jos ei osaa ottaa kaikkea vitsinä – eikä kenenkään ole todellakaan pakko tehdä niin – käytös voi olla todella häiritsevää. Sellaista ei voisi kutsua esimerkiksi toimistoympäristössä millään tavalla hyväksyttäväksi. Normaalin käytöksen raja on alalla selkeästi hämärtynyt, se on osa kulttuuria.

Pitkiä päiviä poikien leikkikentällä

Toivasen mukaan häirintäkulttuurille on lukuisia syitä: pitkät työpäivät, alan miesvaltaisuus ja se, että keittiöihin hakeutuu tietynlaisia ihmisiä.

– Kokin paperit eivät paljoa vaadi, ja siksi keittiöt ovat jo pitkään olleet eräänlaisia häirikköjen paikkoja, joihin moni saattaa joutua sen takia, ettei muualle pääse. Onneksi tilanne on muuttumassa, Toivanen kertoo.

Myös pitkät päivät vaativat veronsa. Moni ravintola-alalla työskentelevä saattaa tehdä töitä huomattavasti yli 10 tuntia päivässä, ja kiireessä pinna kiristyy helposti jokaisella.

– Ylivirittyneessä tilassa tulee helposti ylilyöntejä. Tilannetta ei helpota se, että alkoholin käyttäminen kuuluu monen alalla pidempään työskennelleen elämään.

Viime aikoina julkisuudessa on keskusteltu paljon siitä, miksi naisia ei näy huippukokkeina yhtä paljon kuin miehiä. Muutama viikko sitten huippukokki Kari Aihinen sai monet pudistelemaan päitään, kun hän sanoi, ettei naisia ole huippukokkeina, koska ”se on fysiikan laki”.

”Keittiöt ovat jo pitkään olleet eräänlaisia häirikköjen paikkoja, joihin moni saattaa joutua sen takia, ettei muualle pääse.”

Toivasen mielestä on väärin sanoa, ettei naisia ole huippukokkeina. Hänen mielestään heitä kyllä löytyy, mutta usein miespuoliset kokit vain nousevat valokeilaan. Samaan aikaan hän toteaa, että alan miesvaltaisuus ja machokulttuuri voivat olla syitä siihen, miksi naiset eivät etene urallaan. Se on samalla yksi syy häiriköintikulttuuriin.

– Kyllä se on monessa mielessä poikien leikkikenttä. Moni saattaa ajatella, että pojat vain keskenään vitsailevat – vähän kuin lätkäpukkarissa. Sen ei tietenkään kuuluisi mennä niin.

Lisää puhetta, vähemmän pelkoa

Myös Palvelualojen ammattiliitto PAM on todennut, että seksuaalinen häirintä on ravintola-alalla arkipäivää. Siitä huolimatta aiheesta on vaikea puhua. 

Ravintolakokki Marko Pyy kertoi viikonloppuna Ylen haastattelussa saaneensa tietoonsa lukuisia häirintätapauksista kollegoiltaan, mutta virallisia ilmoituksia vain harva haluaa tehdä.

Miksi häirinnästä vaietaan alalla niin visusti?

Toivasen mukaan syy on yksinkertainen: ihmiset pelkäävät uransa puolesta. Toivasen mukaan vaikeista asioista suoraan puhuvaa aletaan pitää helposti ”hankalana tyyppinä”. Eikä se maine houkuta ketään.

”On ihan sairasta, että ihmiset eivät voi kertoa häirinnästä suoraan, koska pelkäävät menettävänsä työnsä. ”

– Erityisesti fine dining -maailmassa piirit ovat pienet. Tietty leima saattaa hankaloittaa uraa todella paljon, Toivanen kertoo.

– Se ei kuitenkaan tarkoita, että tilanteen pitäisi mennä niin. On ihan sairasta, että ihmiset eivät voi kertoa asioista suoraan, koska pelkäävät menettävänsä työnsä. Siitä syntyy oravanpyörä: kun ei uskalleta puhua, myös häiriköintiä on enemmän.

Jokaiselle pitäisi pystyä luottamaan siihen, ettei kosketa tai mennä henkilökohtaisuuksiin ilman lupaa, Toivanen painottaa. Hänen mielestään asiaan pitäisi saada ravintola-alalla pikainen muutos. Parhaiten se onnistuu hänen mielestään sillä, että jokainen alalla työskentelevä katsoo peiliin.

– Yksittäisten syyllisten etsiminen on turhaa, koska alalla epäasiallista käytöstä on niin paljon. Jokaisen pitäisi miettiä asiaa omalta kohdalta ja tajuta, että on todennäköisesti itsekin ollut mukana rakentamassa haitallista kulttuuria.

Toivanen toivoo myös entistä enemmän avointa puhetta aiheesta.

– Parhaimmillaan saamme nyt kerralla keskustelun siihen tilaan, ettei sitä tarvitse enää käydä samalla tavalla viiden vuoden päästä.

1980-luvun kulutusjuhlissa mällättiin ökyautoja ja isoja rannekelloja. Tällä nousukaudella maksetaan vapaa-ajasta, hyvästä olosta ja kotimaisuudesta.

Muistatko vielä 1980-luvun kulutusjuhlat? Talous nousi kohisten, rahaa sai suoraan seinästä, kotona nukuttiin vesisängyssä ja varallisuudesta viestittiin tasaisella solarium-rusketuksella. Pankit kauppasivat luottoja sivun kokoisilla lehti-ilmoituksilla, eikä velkaantumisen riskeistä ei juuri puhuttu.

Nousua seurasi krapula, kun Suomi vajosi lamaan. Menestystarinat katosivat lehdistä. Tilalle tulivat surulliset uutiset siitä, miten lama tuhosi tavallisen ihmisen elämän.

Nyt nousukausi on täällä taas! Kaikki mittarit Suomen taloudessa sojottavat parempaan suuntaan: työllisyys nousee, työtunnit lisääntyvät ja bruttokansantuote paranee – jopa kolme prosenttia viime vuoteen verrattuna.

– Se on superhyvä luku, Nordean pääekonomisti Aki Kangasharju sanoo.

Mutta myös varoituksen sana on paikallaan: tällä nousukaudella hummataan velaksi. Suomalaisilla kotitalouksilla on velkaa jo yli 65 prosenttia vuotuisesta BKT:sta, mitä pidetään kansainvälisesti vaarallisena tasona. Kangasharju suhtautuukin nousuun varauksella.

– Palkat eivät ole vielä juurikaan nousseet. Kulutuksen kasvu tarkoittaa, että syödään enemmän kuin tienataan, hän sanoo.

Neljä arjen ammattilaista kertoo, miltä näyttää nousukauden Suomessa 2017.

Mielihyvää ostetaan velaksi

Marianne Vilppola, sisustus suunnittelija ja huonekalumyyjä, Vepsäläinen

Marianne Vilppola näkee tuoreen nousukauden omalla työpaikallaan joka päivä. Ihmiset uskaltavat ottaa velkaa, myös huonekaluihin. Optimismi näkyy Mariannen kaveripiirissäkin.

– Ihmiset ovat hirveän luottavaisia.

Etenkin kolmikymppiset rohkaistuvat heti, kun saavat ensimmäisen vakituisen työpaikkansa. Vakityö tuntuu turvasatamalta, kun on rimpuillut vuosia pätkätöissä.

Mariannen myymistä huonekaluista jo joka neljäs maksetaan liikkeen markkinoiman Nousukausi-rahoituksen avulla, ja luoton kysyntä kasvaa. Asiakas lyhentää sohvaansa tai ruokaryhmäänsä esimerkiksi 100 eurolla kuukaudessa.

– Se ei tunnu monestakaan suurelta lisäkululta. Huonekalut ovat vähän kuin vuokralla.

Ruokapöytiä ja sohvia ostavat velaksi kaikenikäiset, myös iäkkäämmät parit, jotka vaihtavat suuren perheasunnon kerrostalohuoneistoon. Vuosikymmeniä palvellut ruoka- tai sohvaryhmä ei mahdu pieneen kaksioon tai kolmioon.

”Puu, pellava ja villa ovat tämän päivän luksusta.”

– Ihanimpia ovat asiakkaat, jotka tulevat ostamaan pienen klassikkopöydän ja lahjoittavat oman suuren pöytänsä lapsilleen.

1980-luvulla koteihin hankittiin elektroniikkaa, kromia, seinille ripustettavia viuhkoja ja kuntolaitteita. Nyt varallisuutta näytetään hankkimalla luonnonmateriaaleja ja kotimaista designia.

– Puu, pellava ja villa ovat tämän päivän luksusta, Marianne luettelee.

– Statustavaroita tietysti on on aina. Mutta nykyään tuotteiden alkuperästä esitetään tarkkoja kysymyksiä.

Myös huonekaluliikkeen kuljetuspalvelu on erittäin kysytty. Mariannen mukaan nuoret aikuiset käyttävät rahansa mieluummin spa-hetkiin kuin auton huoltoon.

– Muutenkin hetken nautinnot ovat tärkeitä. Jos ennen otettiin luottoa rikkoutuneen kodinkoneen vaihtoon, nyt ostetaan velaksi myös mielihyvää.

Marianne toivoo, etteivät ihmiset olisi kuitenkaan uhkarohkeita. Velka ei katoa sairastumisen tai työttömyyden sattuessa.

Välillä hän joutuu kysymään, jaksaako ostaja huolehtia valkoisesta pellavasohvasta myöhemminkin. Sohva ei osaa pestä itse itseään.

– Olen lamavuosien lapsi ja ajattelen, että olisi hienoa, jos esineistä tulisi aidosti pitkäikäisiä.

Laura Ahmala hieroo koiria ammatikseen. Yhä useampi on nyt valmis maksamaan lemmikin hemmottelusta.
Laura Ahmala hieroo koiria ammatikseen. Yhä useampi on nyt valmis maksamaan lemmikin hemmottelusta.

Kaikki koiran parhaaksi

Laura Ahmala, koirahieroja

Laura Ahmala on ammatiltaan koirahieroja. Sellaisesta työstä ei 1980-luvulla ollut kuultukaan.

Laura on kiertänyt viisi vuotta koiraihmisten kodeissa, mutta viime kesänä hän uskalsi avata oman hoitolan. Siellä koirat saavat apua esimerkiksi nivelrikkojen aiheuttamiin lihaskipuihin. Laura hieroo myös metsästys- ja agilitykoiria, joiden lihakset kaipaavat huoltoa.

Palvelu on tarkkaa käsityötä, josta Laura laskuttaa 40 euroa kerralta.

Koirien määrä on Suomessa kaksinkertaistunut 1980-lukuun verrattuna. Kennelliiton mukaan rekisteröityjä rotukoiria on nyt reilut 500 000. Rekisteröimättömät koirat mukaan luettuna koiria arvellaan olevan Suomessa noin 800 000.

Koirien ympärillä pyörii miljoonabisnes: nousukaudella koiriin on alettu satsata entistä enemmän, ja kaikenlaiset koirien hyvinvointipalvelut menestyvät.

Sen on huomannut myös Laura: hänen yrityksensä on ollut kannattava viimeiset kaksi vuotta.

”Koirakosmetologia täällä ei sentään ole.”

– Nostin jo kerran hintaani, ja se riittää. Joustan kuitenkin mielelläni maksuajoissa, jotta koiran ei tarvitsisi odottaa hierontaa, jos tarvetta on, Laura sanoo.

Laura tuntee hyvin asiakkaansa. Hän on huomannut, että koirien tarpeet menevät toisinaan omistajan tarpeiden edelle: omistajat syövät vaikka makaronia, jos eläinlääkärilasku on suuri. Rahaa myös käytetään empimättä, kun kyseessä on koiran hyvinvointi.

Jos 1980-luvun kulutusjuhlien nautiskelija syötti koiralle nappuloita ja paineli kylpylähotelliin nauttimaan elämästä, nyt kylplään viedään rakas lemmikki. Ruuaksi sille valmistetaan raakaruokaa rakkaudella ja suurella vaivalla. Tämän Laura ymmärtää.

– Raakaruoka on yleistynyt tosi paljon, kun on ymmärretty, miten paljon ruokinta vaikuttaa koiran terveyteen ja lihaskuntoon.

– Mutta koirakosmetologia täällä ei sentään ole, ja toivon, ettei kukaan keksikään tarvetta sellaiselle.

Nousukausi työllistää Mira Karjalaista. Siivoamisen sijaan perheet panostavat johonkin kivaan.
Nousukausi työllistää Mira Karjalaista. Siivoamisen sijaan perheet panostavat johonkin kivaan.

Kiksejä kiiltävästä tiskipöydästä

Mira Karjalainen, siivooja, Helpmax

Tällä nousukaudella arjen luksusta on ostaa siivous ja tehdä itse jotain hauskempaa – touhuta lasten kanssa tai löhötä vain. Etenkin työssäkäyvät perheelliset ovat halukkaita maksamaan kodinhoidosta.

1980-luvulla painettiin töitä niska limassa, jotta päästiin Kanarialle kerran vuodessa. Nyt ihmiset saavat kiksejä kiiltävästä
tiskipöydästä, joka odottaa töistä kotiin tullessa.

Onneksi on Mira Karjalainen ja hänen työkaverinsa.

– Tykkään jynssätä tarkasti, ettei jälkiä ja tahroja näy varmasti missään, Mira sanoo.

Kotoilutrendi ja kiireinen arki ovat yhdistelmä, joka tuottaa kysyntää siivoojille. Perussiivouksen saa kahdesti kuussa yhteensä noin 200–300 eurolla kodin neliömääristä riippuen.

”Neliöitä on kodeissa nykyisin paljon enemmän kuin minun lapsuudessani.”

Ihmiset ostavat siivousta kotiin niin innokkaasti, että Miran työnantaja etsii lisää siivoajia nykyisen 45 henkilön lisäksi. Töihin pääsee kiinni heti, eikä pohjakoulutusta kysellä, koska perehdytys annetaan firman puolesta.

Tavallisin kotikeikka on muutaman tunnin mittainen. Siinä ehtii imuroida, pyyhkiä pinnat ja pestä wc:n sekä kylpyhuoneen. Kaikki paikat siivotaan joka kerta perusteellisesti.

– Neliöitä on kodeissa nykyisin paljon enemmän kuin minun lapsuudessani, Mira kertoo.

Ovatko asiakkaat rikkaita?

– Eivät välttämättä. Mutta yleinen taloudellinen hyvinvointi näkyy esineiden määrässä. Lapsilla on tavaraa tosi paljon, Mira sanoo.

Tällä nousukaudella on velaksi elämisen lisäksi toinenkin erityispiirre: inflaatio ei juurikaan kiihdy – tai ainakin se jakautuu epätasaisesti. Termillä tarkoitetaan hintojen nousemista ja vastaavasti rahan arvon alenemista.

Inflaatiota pidetään talouden kiihdyttäjänä. Tavalliselle ihmiselle se onkin toinen juttu, sillä inflaatio näyttää kohtelevan eri ihmisiä eri tavalla.

Henkilökohtainen inflaatio riippuu kulutuskorin sisällöstä: esimerkiksi viime vuosina vuokralla asuvien inflaatio on ollut nopeampaa kuin omistusasujilla. Inflaatiosta kärsivätkin nyt erityisesti opiskelijat ja työttömät, jotka asuvat muita useammin vuokralla ja myös käyttävät vuokriin suuren osan kuukausituloistaan. Vuokrat ovat nousseet tällä vuosituhannella lähes 60 prosenttia, ja samaan aikaan omistusasumisen kustannukset ovat nousseet vain prosentin.

Myös eläkeläisten rahoja syö suurempi inflaatio kuin työssäkäyvien. Heidän kulutuksestaan keskimääräistä suurempi osa menee terveyspalveluihin, elintarvikkeisiin, sähköön ja veteen. Niiden hinnat ovat nousseet nopeammin kuin inflaatio.

Lähde: Yksityistalouden ekonomisti Olli Kärkkäinen Nordeasta.