Ennen maaliskuussa alkavia keikkakiireitä Antti pitää lomaa. Ensimmäisenä hän vie Tuula-äitinsä Los Angelesiin hurvittelemaan. Kuva: Jonna Öhrnberg
Ennen maaliskuussa alkavia keikkakiireitä Antti pitää lomaa. Ensimmäisenä hän vie Tuula-äitinsä Los Angelesiin hurvittelemaan. Kuva: Jonna Öhrnberg

Laulaja Antti Tuisku on viime aikoina jännittänyt uuden biisinsä julkaisua ja ahdistunut, koska joutuu käymään läpi Facebookiaan.

Laulaja Antti Tuisku tunsi alkuun paineita, kun hän aloitteli uuden albumin tekemistä En kommentoi -menestysalbumin jälkeen. Kaksi viikkoa sitten ilmestynyt Mä hiihdän -kappale nousi kuitenkin Spotify-listan kärkeen.

– Henkilökohtaiset mäet ovat olleet oman pään sisällä. Vaikka albumin tekeminen on ollut nyt puoli vuotta yllättävän helppoa, tunsin paineita, miten voin jymymenestyksen jälkeen ylittää itseni. Ravasin vuorokauden ennen kappaleen julkaisemista pöntöllä, Urheilugaalassa eilen esiintynyt Antti kertoi.

”Ravasin vuorokauden ennen kappaleen julkaisemista pöntöllä.”

Listahittien ja areenakeikkojen jälkeen Antti on tarkkaillut omaa käytöstä entistä enemmän. Hän on aina ollut hyvin itsekriittinen. Antti painottaa, että on tärkeää pysyä nöyränä.

– Tarkastelen omaa päätäni jatkuvasti. Olen aina tehnyt niin. Jos kateuden tai riittämättömyyden tunteet nousevat pintaan, suhtaudun niihin tosi brutaalisti. Puhun niistä ystävien kanssa ja terapiassa. Koen, että minulla on nyt kokonaisvaltaisesti tosi hyvä olo.

Laulajan avoimuus on herättänyt ihastusta hänen Snapchat-seuraajissa. Siellä Antti on jakanut hyvin avoimesti elämäänsä. Bilesnäpit ovat päätyneet myös Youtubeen.

”Jaksan entistä vähemmän välittää, mitä muut minusta ajattelevat.”

– Välillä hämmästelen, miten joku ehtii videoitani kopioida. Onneksi olen tuollainen humalassa, enkä vaikka tyyppi, joka alkaisi rähistä. Olen miettinyt, että olenko ehkä tullut menestyksen myötä yleisesti rennommaksi julkisuuden suhteen. Jaksan entistä vähemmän välittää, mitä muut minusta ajattelevat.

Omaelämänkerta tekeillä

Uuden albumin lisäksi syksyllä julkaistaan Antin omaelämäkerta. Kirjan kirjoittaa Antti Aro. Kirja on vielä niin kesken, että artisti ei osaa sanoa, kuinka paljon paljastuksia tuleva teos sisältää.

Yhden uhrauksen hän on joutuu kirjaa varten tekemään. Antti on lopettanut toistaiseksi henkilökohtaisen Facebookin käytön, mutta nyt hän joutuu kirjailijan pyynnöstä kaivamaan aikajanalta muistoja.

– Jotenkin ahdistaa ajatus, että joudun kirjautumaan sinne. Monet kavereistani ei välttämättä edes tiedä, että olen ollut sieltä poissa.

Kiti Kokkonen. Kuva: Sanoma-arkisto / Jonna Öhrnberg
Kiti Kokkonen. Kuva: Sanoma-arkisto / Jonna Öhrnberg

Lyhyydestä voi olla myös harmia, mutta paljon hauskempaa on keskittyä niihin hyviin puoliin.

Jalat eivät yllä bussissa lattialle, farkkujen lahkeet ovat aina liian pitkät ja usein tuntuu, että ne kivoimmat vaatteet on sijoiteltu kaupassa ihan katon rajaan. Muun muassa tällaisia asioita lyhyet ihmiset kohtaavat lähes päivittäin.

Saman tietää myös Putous-tähti Kiti Kokkonen, 43, joka on vain 150 senttimetriä pitkä. Tai oikeastaan enää 148,5-senttimetriä: Kokkonen kertoo lyhentyneensä viime vuosien aikana.

– Olin joskus 150-senttimetriä pitkä, mutta olen jotenkin tullut siitä alaspäin – tai lyhentynyt. En tiedä, jatkuuko tämä vielä, Kokkonen nauraa.

Kokkosen pituus on aina ollut huumorin väännön kohteena, ja esimerkiksi viime lauantain Putous-jaksossa Kokkonen nähtiin 191-senttimetriä pitkän Roope Salmisen kahvikupin alustana sekä jääkaappiin ahtautuneena.

Lue myös: Kuka Suomi-julkkis on kanssasi samanpituinen? Katso yli 150 nimen listasta

Arkielämässään Kokkonen kuulee paljon vitsejä tai kommentteja siitä, kuinka näppärää on käyttää häntä käsinojana tai kuinka hänen lyhyytensä jaksaa yllättää joka kerta. Yleensä vitsailu ei haittaa, mutta välillä lyhyyden jatkuva alleviivaaminen ärsyttää.

”Lyhyyteni on asia, mistä muut helposti vitsailevat.”

– Itse en usein tee lyhyydestäni numeroa, mutta se on asia, josta muut helposti vitsailevat. Yleensä muiden vitsailu menee vain ohi, kun olen niin tottunut siihen. Välillä on tosin sellaisia hetkiä, että ihmetyttää, miksi keskitymme ihmisissä niin paljon tällaisiin asioihin. Eli välillä vähän ärsyttää, Kokkonen sanoo.

Lyhyelle sattuu ja tapahtuu

Lyhyeeseen varteen voi liittyä kuitenkin monta erikoista ja hauskaakin sattumusta. Niitä Kokkosella todella riittää.

– Kun olin nuori, yksi poika jätti minut sen vuoksi, että olin niin lyhyt. Hän ihan sanoi, että tämä ei nyt toimi, koska hän on niin pitkä ja minä niin lyhyt, Kokkonen nauraa.

”Minulle haettiin pyllyn alle penkille jokin tyyny ja jalkojen alle koroke.”

– Olen kyllä useita kertoja myös hävennyt pituuttani. Kun esimerkiksi olen ollut haastateltavana, minulle haettiin pyllyn alle penkille jokin tyyny ja jalkojen alle koroke. Siitä tulee vain jotenkin typerä olo.

Onneksi useimmat kokemukset lyhyydestä ovat lopulta positiivisia.

– Näin lyhyenä mahtuu hyvin kaikkiin pieniin tiloihin, ja hyvin harvoin tarvitsee pelätä sitä, että löisi päänsä johonkin. Lisäksi caprihousut ovat pitkät housut ja voi ostaa lastenvaatteita, jotka ovat usein tosi kivoja, Kokkonen sanoo.

”Minulta ei kysytty lippua, koska olin saman pituinen kuin tarhalapset.”

– Metrossa olen pari kertaa unohtanut ostaa lipun. Kaksi kertaa on käynyt niin, että kun lipuntarkistajat ovat tulleet, on kohdalle osunut tarharyhmä ja olen ajautunut jotenkin sen keskelle. Minulta ei kysytty lippua, koska olin melkein samanpituinen kuin tarhalapset, eli olen varmaan jotenkin näyttänyt olevan osa tarharyhmää ja välttynyt niin tarkastusmaksulta.

Vielä muutama vuosi sitten bussisakin Kokkoselta saatettiin kysyä, tuleeko aikuisten vai lasten lippu. Vähän hävettää, mutta enemmän naurattaa.

Sari Salomaan paras kuntouttaja on vuokraheppa Tomppa. Kuva: Katja Lösönen
Sari Salomaan paras kuntouttaja on vuokraheppa Tomppa. Kuva: Katja Lösönen

Suomalaisilla on kivun vuoksi eniten sairauspoissaoloja koko Euroopassa. Nelikymppisen Sari Salomaan työkyvyn vei 20 vuotta kestänyt jalkakipu.

Nyt kävi pahasti, Sari Salomaa tajusi liukastuessaan jäisellä tiellä. Kaatuessa jalasta kuului pamahdus, ja kun Sari koetti nousta ylös, hän huomasi, että jalkaterä sojotti väärään suuntaan.

Oli maaliskuu vuonna 1998. Sari oli 22-vuotias yo-merkonomiopiskelija, kihloissa...