Jari Kuosman Birdman-yritys kehitti ensimmäisen liitopuvun vuonna 1999. ”Idea tuli halusta lentää ja päästä pidemmälle. Liitopuku mahdollistaa yli nelinkertaisen liitosuhteen, mikä tarkoittaa käytännössä sitä, että liitopukua käyttävä hyppääjä voi liitää yli kymmenen kilometriä siinä missä muut tulevat suoraan alas.” Kuva: bird-man.com
Jari Kuosman Birdman-yritys kehitti ensimmäisen liitopuvun vuonna 1999. ”Idea tuli halusta lentää ja päästä pidemmälle. Liitopuku mahdollistaa yli nelinkertaisen liitosuhteen, mikä tarkoittaa käytännössä sitä, että liitopukua käyttävä hyppääjä voi liitää yli kymmenen kilometriä siinä missä muut tulevat suoraan alas.” Kuva: bird-man.com

Suomalainen ammattilaislaskuvarjohyppääjä Jari Kuosma, 44, on hypännyt kaikkialta kuumailmapalloista siltoihin ja antenneihin. Vaikka mies on menettänyt extreme-lajissaan kymmeniä kavereitaan, se ei ole saanut häntä lopettamaan.

Laskuvarjohyppääminen on riskialtis harrastus ja se on vienyt monen ihmisen hengen. Mikä saa sinut asettamaan itsesi hengenvaaraan?

Vaikka yksikään luuni ei ole katkennut, ymmärrän, että jokainen hyppy on potentiaalinen vaaratilanne, joka voi johtaa vakavaan vammautumiseen tai kuolemaan. Paras keino välttää ne on kotiin jäämisen lisäksi tietää, mitä aikoo tehdä ja käyttää tervettä itsekritiikkiä ennen suoritusta.
Olen menettänyt kymmeniä kavereita tässä ammatissa, muutaman joka vuosi. Kuoleminen on kuitenkin aivan yhtä normaalia kuin syntyminen, suhtautuminen siihen riippuu paljon kulttuurista ja henkilökohtaisista uskomuksista. Me hyppääjät tiedämme kaikki, että tässä on elämä pelissä. Rakastamme elämää, joten juhlimme sitä. 

Mikä lajissa oikein kiehtoo?

Rakastan hyppäämisessä sitä täydellisen vapauden tunnetta, kun jalkani irtoavat kiinteältä alustalta ja alla on pelkkää ilmaa. Silloin en mieti mitään, olen vain yhtä maailman kanssa. Myös tekniikat ja varusteet sekä niiden hallinta ovat haastavia ja kiehtovia. Asiat voi aina tehdä paremmin.

Miten innostuit aikanaan laskuvarjohyppäämisestä ja B.A.S.E. -hyppäämisestä?

Aloitin hyppäämisen Helsingin Malmilla vuonna 1991. Menin kurssille tarkoituksenani hypätä vain yhden kerran, mutta koukutuin adrenaliiniin ja pelkoni voittamiseen.
B.A.S.E. -hyppääminen tuli kuvioihin sitten vasta paljon myöhemmin, vuonna 1997. Lajista ei saanut silloin edes puhua Suomessa, joten matkustin ystäväni kanssa hyppäämään Norjaan tietämättä lajista oikeastaan yhtään mitään. Muutama suomalaishyppääjä oli kuollut siellä 80-luvulla, siksi lajin harrastaminen oli jäänyt Suomessa siihen.

Kuinka usein käyt hyppäämässä?

Hyppääminen on elämäntapa, mutta vuosien varrella aktiivisuus ja mahdollisuudet ovat vaihdelleet suuresti. Joskus minulle on tehnyt hyvää ottaa kuukausienkin tauko ja jatkaa taas. Kesät kuitenkin vietän yleensä ilmassa, ja talvisin viikkojen, joskus jopa kuukausienkin, hyppyreissut ovat tavallisia. Silloin hyppyjä kertyy satoja.

Tukholmassa ja Tokiossa asuva laskuvarjohyppääjä Jari Kuosma on tehnyt hyppyjään myös mainoksissa, televisio-ohjelmissa ja elokuvissa. Kuva: Nina Strömberg.

Millaiselle ihmiselle laskuvarjohyppääminen soveltuu?

Halu hypätä pitää tulla itseltä. Keskittyminen, yksityiskohtiin paneutuminen, ruumiin- ja mielenhallinta, koordinaatio sekä kolmiulotteisen avaruuden "näkeminen" ovat asioita, jotka ovat auttaneet ainakin minua. Ilmailussa myös pitkäjänteisyys palkitaan. Suurin osa ajasta on odottamista, että pääsee muutamaksi sekunniksi ilmaan.

Mikä on ollut vaarallisin hyppysi?

Olen hypännyt 23 vuoden aikana miltei neljässäkymmenessä eri maassa. Olen hypännyt pienistä ja suurista lentokoneista, kuumailmapalloista, helikoptereista, vuorilta, savupiipuista, silloilta, talojen katoilta ja antenneista. Matalimman hyppyni olen tehnyt 57 metristä, korkeimman noin 7 000 metrin korkeudelta happinaamarin kanssa.
Jokainen hyppy on aina uniikki ja kaunis, mutta parhaiten muistan ensimmäiset liitopukuhyppyni vuorelta ja lentokoneesta. Niihin oli ladattu todella paljon tunnetta, sillä olin antanut itselleni vain viidenkymmenen prosentin mahdollisuuden selviytyä. Ennen hyppyjäni miltei jokainen niitä kokeillut oli kuollut. Tunsin itseni uudelleen syntyneeksi.

Torstaina Me Naisissa: Syvyyksiin vaikka henkensä uhalla

– Olen tehnyt itselleni kylmästi selviytymisstrategian, sillä minulla ei ole kuin kaksi vaihtoehtoa. Romahtaa tai selvitä, Anne Kukkohovi sanoi Me Naisten haastattelussa ystävänsä Teri Niitin poismenon jälkeen. Kuva: Jouni Harala

Anne Kukkohovi kertoo sosiaalisessa mediassa, että hänen äitinsä on kuollut.

Juontaja ja malli Anne Kukkohovi kertoo Facebookissa, että hänen äitinsä on menehtynyt.

Kukkohovi kirjoittaa, että hänen äitinsä diagnoosista on kulunut kymmenen kuukautta.

– Se sama päivä kuin Teri menehtyi. Syyskuu Pariisissa 2016 olimme yhdessä ensimmäisellä ja viimeisellä matkallamme. Meillä oli kivaa, juoksimme sadetta pakoon ja flirttailimme miesten kanssa. Tänään minusta tuli äiditön tytär. 23.10. kello 8.10. R.I.P. rakas äiti, Kukkohovi suree menetystään Facebookissa.

Hänen ystävänsä, stylisti Teri Niitti kuoli vain 43 vuoden ikäisenä tammikuussa 2017. Kukkohovi kertoi sen jälkeen Me Naisille, kuinka parikymmentä vuotta kestänyt ystävyys Terin kanssa oli hänen henkireikänsä. Tuolloin hän kertoi myös joutuneensa tekemään järjestelyjä, jotta voisi olla kuluvan vuoden aikana sairastuneen omaisensa tukena toisessa kaupungissa.

Kukkohovi kertoi Facebookissa syyskuussa vierailevansa Vaasan keskussairaalassa. Toisessa syyskuisessa päivityksessään hän kertoi vievänsä äidille sairaalaan proteiinilettuja. Lokakuussa hän kertoi vierailleensa Vaasan sairaalan saattohoito-osastolla.

Maria Veitola on yksi Tähdet, tähdet -ohjelman tuomareista. Kuva: Sanoma-arkisto / Jonna Öhrnberg

”Kyllä se tavallaan olis ollut aika räikeää, että ihminen, josta liikkuu paljon kertomuksia naisten huonosta kohtelusta, olisi jatkanut mukana”, Veitola kommentoi.

Laulaja Tomi Metsäketoa ei nähty eilisessä Tähdet, tähdet -ohjelman lähetyksessä. Katsojille Metsäkedon hyllyttäminen ohjelmasta ei näkynyt erityisen silmiinpistävästi. Myös Ilta-Sanomien haastattelemat ohjelman muusikot totesivat, että tunnelma kuvauksissa oli samanlainen kuin ennenkin.

Ohjelman yksi tuomareista Maria Veitola kertoi IS:lle olevansa tyytyväinen siihen, ettei Metsäketoa enää nähdä ohjelmassa.

– Mun mielestä kaikelle tuollaiselle pitää olla nollatoleranssi. Kyllä se tavallaan olis ollut aika räikeää – varsinkin nyt, kun on ollut tuo Me too -kampanja – että ihminen, josta liikkuu paljon kertomuksia naisten huonosta kohtelusta, olisi jatkanut mukana. On varmaan hänellekin parasta, että hän ei ole tässä enää, Veitola kertoi.

”Kaikella tuollaisella” Veitola viittaa syytöksiin, joita julkisuudessa on esitetty Metsäketoa kohtaan. Viime torstaina Seiska uutisoi, että viisi naista syyttää Metsäketoa sopimattomasta käytöksestä.

Sivuun tuotantorauhan takaamiseksi

MTV3-kanava tiedotti lauantaina hyllyttävänsä Metsäkedon ohjelman tulevista jaksoista. Kanava kertoi tiedotteessaan haluavansa taata tuotantorauhan.

Viikonloppuna Metsäketo kommentoi poisjääntiään ohjelmasta Facebook-sivullaan ja lähettämässään tiedotteessa. Kirjoituksessaan hän kertoo työkiireistään, isänsä kuolemasta, kärkkäästä naisseuran hakemisesta, stressistä, vauhtisokeudesta ja juhlimisesta, joka on hänen sanojensa mukaan välillä karannut käsistä.

Hän myönsi hakeneensa naisseuraa ”joskus liiankin suurella yksipuolisella tahdonvoimalla” ja ”olleensa monille ihmisille öykkärimäinen”. Samalla hän pyytää anteeksi.

– Jos voisin kääntää kelloa taaksepäin, niin sen myös tekisin. Tiedän, että anteeksianto on vaikeaa, mutta sitä nyt tässä kuitenkin hartaasti toivon, Metsäketo kirjoitti.

#MeToo

Parin viime viikon ajan julkisuudessa on keskusteltu paljon häirinnästä, ahdistelusta ja asiallisen kohtelun rajoista. Syynä on Me too -kampanja, jonka tarkoituksena on tehdä näkyväksi, kuinka yleistä seksuaalinen häirintä on.

Myös Me Naiset on kirjoittanut kuluneen viikon aikana useita juttuja aiheesta. Lue ne kaikki tämän linkin takaa

Jo riittää!

IS: Maria Veitola kommentoi Tomi Metsäkedon jäämistä pois Tähdet, tähdet -ohjelmasta: ”Varmaan hänellekin parasta”

Todisteet Metsäketoa vastaan ovat niin laajat ja vakuuttavat, että puolustelijat eivät joko tiedä keissistä mitään, tai eivät yksinkertaisesti halua tasa-arvoa tähän maailmaan. Sikailu naisia (ja ketä tahansa kohtaan) on kuvottavaa! Hyssyttely ja toisaalle katsominen taas on sikailun mahdollistamista. Moinen käytös tulee tuomita ja teilata niin monta kertaa, että se loppuu. Kiitos, Maria, rohkeudestasi!
Lue kommentti