Arkistojutussa vuonna 2008 Saimi Hoyer odotti toista lastaan ja puhui äitiydestä.

Saimi Hoyerin, 33, aamu ei ole mennyt aivan nappiin. Tietokone on tehnyt tepposet, aikataulu seonnut ja itku tullut pelkästä voimattomuuden tunteesta. Siitä huolimatta Suomen huippumalli haussa -ohjelman tuomarin suu kääntyy tuon tuostakin leveään hymyyn. Onnellisen olemuksen syy selviää, kun katsoo Saimin mustaan hartiahuiviin ja tunikamalliseen mekkoon kiedottua vartaloa hieman tarkemmin: vatsan seudulla näkyy selvä kumpu. Saimi on neljännellä kuulla raskaana.

– Olo on koko ajan väsynyt, mutta onnensekainen. Aktiivisen mallinuran lopettaminen muutama vuosi sitten oli kova paikka, mutta nyt tuntuu, että olen saanut sen jälkeen elämältä ison kauhallisen. Olen onnellisempi kuin koskaan.

Maailman catwalkeilla vuosia työskennellyt Saimi palasi Suomeen 2001. Kotimaassa Saimi teki satunnaisia malli- ja juontokeikkoja, työskenteli Nelosen säätyttönä, teki MTV3:lle Unisex-muotiohjelmaa yhdessä Arman Alizadin kanssa
ja kirjoitti kolumneja lehtiin. Elämä oli vauhdikasta ja Saimi tuttu näky pääkaupungin riennoissa.

Kunnes vajaat kolme vuotta sitten vastaan käveli suomenruotsalainen Thomas Hoyer, 33. Karismaattinen ilmestys, joka vei itsevarmalta mallilta jalat alta.

– Tiesin heti, että haluan perheen hänen kanssaan – siitä ei ollut epäilystäkään. Hänessä oli sellaista charmia, jota oli mahdoton peittää. Tuntui kuin olisin löytänyt puuttuvan palan itsestäni, niin hauskaa meillä on ollut alusta alkaen. Itsekeskeinen sinkkunaisen elämäni sai väistyä.

Ironista kyllä, Thomaksen työ suomalaisyrityksen talousjohtajana vei Saimin takaisin hänen mallivuosiensa tukikohtaan Pariisiin.

Puolitoista vuotta myöhemmin syntyi esikoispoika Kaspar Thor Evert ja Saimista tuli entisen Nousiaisen sijaan Hoyer. Varsinaiset hääjuhlat vietettiin ystävien ja sukulaisten kanssa viime kesänä. Kuopuksen laskettu aika on syksyllä.

– Kaikki on tapahtunut nopeasti, mutta olen aina halunnut ison perheen. Lapset tulevat silloin, kun ovat tullakseen. Ei heitä saa noin vain sormiaan napsauttamalla. Olen itse ainoa lapsi, ja halusin alusta lähtien Kasparille sisaruksen. Ehkä Kasparista tulee nyt juuri sellainen suojeleva isoveli, jollaisen minä olisin pienenä halunnut itselleni.

Maailmantuska karisi

Parikymppisenä Saimi oli ahdistunut kirjallisuuden opiskelija. Hän pukeutui mustaan ja muotoili harvat lauseensa tarkasti. Synkeä runotyttö ei ollut kaikkein todennäköisin löydettävä kansainvälisille mallimarkkinoille, mutta niin vain kävi, että Firenzessä opiskelijavaihdossa ollut kalpea siilitukka bongattiin konsertista valokuvaajan linssin eteen.

Italian Ellestä alkaneet mallintyöt veivät Saimin vuosikausiksi näytöslavoille Pariisiin, New Yorkiin, Lontooseen ja Tokioon. Kokemus oli hieno, mutta seitsemän työntäyteisen vuoden jälkeen hän tunsi nähneensä tarpeeksi kansainvälistä mallimaailmaa ja päätti palata kotiin.

– Mallintyössä kaikki mielenkiinto kohdistuu ulkoiseen olemukseen. Koko ajan on joku vieressä mittaamassa ja punnitsemassa. Siinä jos missä itsetunto kasvaa, jos vain kestää kaiken sen kritiikin. Silti mallimaailman yksinäisyys ja jatkuva epävarmuus on pidemmän päälle raastavaa.

Mallivuodet avasivat Saimille monia ovia, mutta veivät aikaa läheisiltä. Saimi arvelee, että ulkomailla vietetyt vuodet olivat raskaita varsinkin hänen vanhemmilleen, näyttelijöille Jyrki Nousiaiselle ja Soila Komille.

Toisaalta myös paluu arkeen on monelle ex-mallille vaikeaa. Varsinkin kun muu työyhteisö jatkaa entiseen malliin, ja vain kasvot kameran edessä vaihtuvat. Olo on helposti kuin eläkkeelle jäävällä – kolmikymppisenä.

– Kenenkään alalle aikovan ei kannata tuudittautua siihen, että
mallin ura olisi lopullinen ratkaisu. Eläkesuunnitelma pitää aina olla, ettei putoa kolmikymppisenä tyhjän päälle.

Moni entinen malli haluaisi uransa jälkeen jopa unohtaa kameran edessä vietetyt vuotensa, mutta Saimi ei kuulu heihin.

– Päinvastoin, olen hyvin kiitollinen kaikesta, mitä olen saanut mallina kokea. Totta kai jokainen tekee myös virheitä, mutta jos ei koskaan tekisi mitään, ei myöskään oppisi mitään. Muotialalle ajautuminen oli elämäni suurin yllätys. Olen ylpeä siitä, että uskalsin tarttua tilaisuuteen ja hypätä tuntemattomaan.

Mallina olo opetti Saimille kärsivällisyyttä: kuvauksissa ylikireän
ja ylikriittisen "tänne nyt kaikki heti" -elämään tottuneen nuoren naisen oli pakko oppia odottamaan.

Myös ylimääräinen elämäntuska jäi vähitellen matkasta.

– Opin ottamaan elämän vähän kevyemmin. Olen paljon mieluummin tämä rento ja levollinen nyky-Saimi kuin se kaikkitietävä opiskelija-Saimi.

Saimi uskoo, että hän selvisi hektisimmistä mallivuosistaan
ilman suuria kolhuja ennen kaikkea ikänsä, huumorintajunsa ja
maalaisjärkensä ansiosta.

– Olin parikymppisenä jo vanha niihin piireihin. En tiennyt poseeraamisesta mitään, mutta olin innokas oppimaan. Tämän päivän nuoret tietävät mallina olemisesta paljon enemmän, mutta asenteesta löytyy korjaamista. Ylimielisellä ja itseriittoisella minä-minäsuhtautumisella ei kuvauksissa pärjää.

Pariisi on nyt nähty

Saimi ja Thomas viihtyivät hyvin Ranskassa, mutta viime syksynä
molemmista alkoi tuntua, että Pariisin aika on ohi. Kumpikin oli
siinä vaiheessa ehtinyt viettää ulkomailla yli kymmenen vuotta
elämästään. Joulun alla he palasivat Suomeen ainakin näillä näkymin pysyvästi.

Saimi tunnustaa, että Suomea ja varsinkin kavereiden kanssa maalla vietettyjä hetkiä oli ehtinyt jo tulla ikävä.

– On ihanaa nähdä taas enemmän vanhempia ja lähimpiä ystäviä. Muutto on ollut hyväksi myös työkuvioille ja Kasparille. Isovanhemmat, Suomen kaunis luonto ja rakkaat kesäpaikat ovat nyt paljon lähempänä.

Hoyerit ovat kotiutuneet Helsingin Kruununhakaan, mutta mielessä itää ajatus maalle muuttamisesta.

– Haaveilemme, että asumme muutaman vuoden päästä jossain
Helsingin ulkopuolella ja että saamme viettää mahdollisimman paljon aikaa myös lapsuuteni mökkimaisemissa Itä-Suomessa.

Tällä hetkellä Saimia viedään silti vielä lujaa. Päivät täyttyvät
Suomen huippumalli haussa -ohjelman kuvauksista, ja myös kolumnien kirjoittaminen eri lehtiin jatkuu. Kirjoittaminen on kotityötä, mutta kuvauspäivinä Saimi on joutunut olemaan erossa pojastaan Kasparista.

– Epäilin etukäteen, etten viihtyisi kotiäitinä. Nautin kuitenkin äitiyslomani jokaisesta päivästä, vaikka loppuvaiheessa olinkin jo valmis palaamaan töihin. Töiden tekeminen on hirveän tärkeää hyvinvoinnilleni. Uskon, että Kasparkin saa minusta enemmän nyt, kun en enää vain pyöri kotona villasukat jalassa. Äitikin tarvitsee virikkeitä.

Siitä huolimatta Saimi viettää edelleen kaiken mahdollisen ajan kotona. Aamuisin tuntuu, ettei millään raaskisi lähteä pois pojan luota.

– Nautin perhe-elämästä aivan älyttömän paljon. Äidiksi tultuani päätin, etten enää lähde mukaan mihin tahansa. Innostun vain niistä projekteista, joihin uskon ja joiden takana voin täydellä sydämelläni seistä.

Läsnäolo tärkeintä lapselle

Saimin näkemykset äitiydestä herättivät huomiota ennen Kasparin syntymää. Nyt pikkumies on jo reilun vuoden ikäinen, mutta Saimi on samaa mieltä kuin ennenkin: lapsi ei saa olla elämän koko sisältö.

– Minusta vanhempien hyvä suhde on paras tae lapsen hyvinvoinnille. Kun äidin ja isän välit ovat kunnossa, koko perhe voi hyvin. Lapsi on vanhemmillaan vain lainassa, ei hän saa olla ainoa vanhempia yhdistävä tekijä. Muuten hän stressaantuu. Totta kai lapsi sitoo vanhempiaan entistä tiukemmin yhteen, mutta kyllä kotona pitää riittää puhuttavaa vielä senkin jälkeen, kun lapsi on muuttanut omilleen.

Saimi toivoo voivansa olla lapsilleen ennen kaikkea mielikuvitusrikas ja hauska äiti, mutta myös äiti, joka vetää rajat ja on paljon läsnä. Eli aika samanlainen kuin oma äitinsä.

– Vietin lapsena paljon aikaa vanhempieni kanssa, vaikka heidän työnsä olikin hyvin epäsäännöllistä. Meillä on äidin kanssa tosi läheiset, joskin helposti räjähtelevät välit. Isän kanssa taas olen pienestä pitäen touhunnut kaikenlaista, kalareissuista sirkustemppuihin. Hän on suurin esikuvani. Uskon, että molempien vanhempien läsnäolo on lapselle tärkeää.

Saimin mukaan Thomas on vanhemmuudessa hänen kanssaan samoilla linjoilla. Kaspar on kulkenut tiiviisti paikasta toiseen pariskunnan mukana, mutta ylenmääräisiin harrastuksiin pikkumiestä ei ainakaan vähään aikaan aiota tunkea.

– Haluamme kasvattaa Kasparista sosiaalisen ja ulospäin suuntautuneen kaverin. Siitä huolimatta en halua puskea häntä enkä hänen tulevaa pikkusisarustaan kaiken maailman kerhoihin. Minusta lasta ei pidä rasittaa liialla tekemisellä. Hänen pitää välillä saada olla myös rauhassa. Elämässä tapahtuu muutenkin niin paljon, ainakin meidän elämässämme, Saimi nauraa.

Saimi toivoisi, että lapsista tulisi myös sopeutuvaisia ja eteenpäinpyrkiviä. Vanha suomalainen sananlasku kuuseen kurkottavasta mutta katajaan kapsahtavasta turhan haihattelijasta joutaisi hänestä romukoppaan.

– Sen mukaan en ainakaan aio lapsiani kasvattaa. Sehän tarkoittaisi, ettei koskaan kannattaisi yrittää mitään. Se on minusta aivan väärä lähtökohta elämälle. Jos ei pyri mihinkään, ei mitään saakaan. Olen itse heittäytynyt aina virran vietäväksi ja nauttinut joka päivästä. Asiat kyllä ratkeavat parhain päin, kun vain on vastaanottavainen ja avoin ympäristölleen.

Toinen raskaus on rankempi

Saimi ei esikoistaan odottaessaan juuri nauttinut pyöristyvästä olemuksestaan. Olo oli kankea ja kömpelö. Toinen raskaus on koetellut jaksamista vielä enemmän. Raskaus on edennyt hyvin, mutta pahoinvointia on ollut useammin ja olo on ollut edelliskertaa väsyneempi. Uni on saattanut yllättää jopa kesken puhelun.

– Silti tuntuu, että elämässäni on nyt hirvittävän paljon onnea. On ihana mies ja ihana lapsi, vaikka Kasparin uhmaikä alkaakin jo selvästi pilkottaa. Myös Suomessa asuminen, ajatus muutaman kuukauden kuluttua syntyvästä toisesta lapsesta ja kiinnostavat työtehtävät tuntuvat hyvältä. Ikävä kyllä ystäväpiirissäni on juuri nyt vakavaa sairautta. Ilmeisesti aina,
kun tulee paljon hyvää, tulee myös jotain ikävää. Se luo varjon hyvienkin hetkien päälle ja pysäyttää miettimään, miten pienestä kaikki on kiinni.

Saimi onkin alkanut pelätä ennen kaikkea läheistensä terveyden
puolesta. Sen sijaan vanheneminen ei häntä huoleta.

– Ikä ei ole koskaan ollut minulle merkittävä asia. Ystäväpiiriini
kuuluu ihmisiä lapsista vanhuksiin. En ole oikein koskaan viihtynyt vain oman ikäisteni parissa. Täytin iloisin mielin 30, enkä usko, että alan jatkossakaan kärsiä suurista ikäkriiseistä. Ellen sitten yhtäkkiä rupsahda, mutta sehän voi toisaalta tapahtua milloin vain!

Työrintamalle Saimi toivoo ennen kaikkea tv-töitä ja kirjoittamista. Myös äänen kanssa työskentely, kuten radiotyö, kiinnostaa.

– Minun on vaikea kuvitella itseäni tekemään töitä kahdeksasta
neljään. Sekin aika koittaa kuitenkin varmasti vielä. Virka-aikoja
aion silti vältellä niin pitkään kuin mahdollista.

Ex-missi Essi Pöysti ja ex-koripalloilija Ville Mäkäläinen saivat kolmannen lapsensa lauantaina.

Lauantaina synnyttänyt Essi Pöysti, 30, on julkaissut ensimmäisestä kuvan hänen ja puolisonsa Ville Mäkäläisen, 32, kolmannesta lapsesta.

– Täydellinen pikkuveli täydensi meidän perheen tänään, Essi on kirjoittanut kuvan yhteyteen. Hän on käyttänyt muun muassa hashtägiä suurirakkaus.

Ville Mäkäläinen kertoi lauantaina Facebook-sivuillaan, että synnytys meni hyvin.

 

Raskaus ei ollut Essille helppo, sillä hän kertoi aikaisemmin tänä syksynä, että pelko varjosti odotusta aikaisempien keskenmenojen takia.

”Ei ole ollut helppoa olla raskaana, kun takana on kaksi enkelivauvaa.”

– Ei ole ollut helppoa olla raskaana, kun takana on kaksi myöhäistä keskeytynyttä raskautta, kaksi enkelivauvaa. Toivomme sydämestä, että kaikki menee tällä kertaa paremmin ja joulukuussa meitä on viisi, Essi kirjoitti syksyllä Instagramissa.

Hänellä ja Villellä on entuudestaan kaksi lasta: Alma ja Aaro. Vuonna 2015 syntynyt Alma syntyi mummolan eteiseen, mutta kaikki meni lopulta hyvin.

– Siinä tilanteessa en ehtinyt pelätä tai miettiä. Kaikki kävi niin nopeasti, vartissa. Ei ehtinyt tulla edes hiki. Pelko siitä, kuinka olisi voinut käydä, iski vasta jälkeenpäin, Essi muisteli synnytystä Meidän Perhe -lehdelle vuonna 2015.

Kilpaurheilu-uransa päätyttyä Minna Kauppi ihmetteli, mitä tekisi tulevaisuudellaan. Nyt hän miettii, miten urheilu olikin joskus maailman tärkeintä. – Saavutin jo kaiken, minkä halusin.

Entisen MM-suunnistajan Minna Kaupin ja Apulanta-rumpali Simo ”Sipe” Santapukin Ukko-poika konttaa kotonaan Lahdessa vikkelästi olohuoneesta keittiöön ja nousee äitinsä polvea vasten seisomaan. Ensiaskeleet on kymmenkuisena jo otettu, mutta konttaamalla pääsee vielä kovempaa.

– Ukko on sekoitus minua ja Simoa. Hän näyttää ihan isältään, mutta on yhtä vilkas kuin minä, Minna, 35, kuvailee.

Minna lepertelee Ukolle, ja Ukko vastaa äidilleen leveällä hymyllä. Sitten Sipe nappaa pojan syliin ja vie tämän viereiseen huoneeseen soittamaan pianoa. Varmaotteinen koskettimien paukuttelu kaikuu ympäri asuntoa.

– Simo on todella herkkä isä. Aina, kun hän on Ukon kanssa, hän on sitä sataprosenttisesti. Heidän yhteiselonsa on todella täyttä. Koska itse olen pojan kanssa ympärivuorokautisesti, en ihan joka hetki pysty samaan, Minna sanoo.

Suunnistuksen yhdeksänkertainen MM-kultamitalisti on tätä nykyä täyspäiväinen kotiäiti. Mullistus on ollut suuri, mutta ihana.

”Kaikki sanoivat, että et sinä kauaa jaksa kotona olla, mutta toisin on käynyt.”

– Kaikki sanoivat, että et sinä kauaa jaksa kotona olla, mutta toisin on käynyt. Viihdyn Ukon kanssa kotona oikein hyvin. En luonut äitiydestä etukäteen itselleni odotuksia, joten en myöskään pettynyt.

"En ole osannut mennä ilman Ukkoa minnekään", Minna sanoo.
"En ole osannut mennä ilman Ukkoa minnekään", Minna sanoo.

Hetken aikaa hukassa

Kaksi vuotta sitten, suunnistusuran lopettamispäätöksen jälkeen, Minna myöntää olleensa ymmällään. Entä nyt? Hän tiesi haluavansa lapsen, mutta mietti, pitäisikö työpaikka kuitenkin hankkia ensin. Hän oli yli kolmekymppinen eikä ollut elämänsä aikana allekirjoittanut vielä yhtään oikeaa työsopimusta.

– Hetken aikaa olin hukassa. Puoli vuotta haahuilin ja mietin, että mitähän tästä tulee. Olin ahdistunut, kun en tiennyt, pitäisikö tehdä lapsi vai löytää työpaikka.

”Puoli vuotta haahuilin ja mietin, että mitähän tästä tulee.”

Asiat loksahtivat kohdalleen, kun Minnalle tarjottiin markkinointipäällikön paikkaa. Minna ehti tehdä työtä vuoden ennen äitiyslomaansa.

– Halu hankkia lapsi oli yksi syy, miksi lopetin urheilu-urani. En kuitenkaan halunnut, että lapsi on korvike urheilulle, joten oli ihanaa saada työpaikka ennen lasta. Sen avulla sopeutuminen tavalliseen arkeen urheilu-uran jälkeen meni luonnostaan.

Se sama kunnianhimoinen Minna, joka voitti mitaleita toisensa perään, on kuitenkin edelleen olemassa.

– Nykyään suuntaan kunnianhimoni lapsen kanssa olemiseen. Haluan tehdä tämän asian mahdollisimman hyvin, haluan olla hyvä äiti. Tiedän, että kunnianhimoni tulee vielä tulevaisuudessa näkymään työelämässäkin, mutta juuri nyt haluan keskittyä vauvaan. Enää en tosin laittaisi kaikkea alttiiksi työpaikan takia kuten urheiluaikoinani.

Yhtä asiaa huippu-urheiluajaltaan Minna edelleen kaipaa: todella kovaa fyysistä kuntoa. Peruskunto Minnalla on vieläkin hyvä. Hän urheilee päivittäin käymällä joko vaunulenkeillä tai silloin tällöin suunnistamassa. Muutamiin suunnistuskisoihinkin hän osallistui kesän aikana.

– Kun on tosi hyvässä kunnossa, askel on niin kevyt, että tuntuu kuin lentäisi. Se on äärimmäisen hieno fiilis. Mutta sitä varten pitäisi tehdä todella paljon töitä, eikä minulla ole siihen mitään syytä. Liikun mieluummin siksi, että se on kivaa.

"Enää en laittaisi kaikkea alttiiksi työpaikan takia kuten urheiluaikoinani."
"Enää en laittaisi kaikkea alttiiksi työpaikan takia kuten urheiluaikoinani."

Arki ennen ja nyt

Huippu-urheiluaikana Minnan arki pyöri täysin suunnistuksen ehdoilla. Urheilijana hän meni heti herättyään puolen tunnin aamulenkille, teki puolen päivän aikaan päätreenin ja urheili vielä illallakin. Matkalaukku oli aina pakattuna, treenileirejä ja kilpailuita kun oli jatkuvasti eri puolilla maailmaa.

– Silloin kuvittelin, että minulla oli muutakin elämää, mutta jälkikäteen ajateltuna urheilu kyllä meni kaiken edelle. Jos olin menossa ystävälleni kylään, tein ennen sitä treenin, koska sitä ei vain voinut jättää väliin.

Äitiysloma-arjessa päivän aikataulun puolestaan sanelee lapsenhoito. Minna ja Ukko heräilevät aamuseitsemältä, sitten syödään puurot ja leikitään lattianrajassa. Ukko nukkuu kahdet päiväunet, joiden aikana Minna joko ulkoilee vaunuja työnnellen tai rentoutuu kotona.

”On välillä outoa olla niin paljon kotona.”

Nykyisessä arjessa on urheilu-uraa helpompaa tavata ystäviä kahvilassa, käydä koko perheen kesken lounaalla tai ylipäätään viettää perinteistä kotiarkea.

– On välillä outoa olla niin paljon kotona, sekä minä että Simo olemme niin tottuneet jatkuvaan matkustamiseen. Mutta Simollakin on nykyään kova kiire keikalta kotiin.

Nykyistä Minnaa jopa vähän ihmetyttää se, miten hurjalla sykkeellä hän on aikanaan urheillut.

– Miten urheilu olikin silloin maailman tärkeintä? Lapsen avulla olen päässyt uran ikävöinnistä aika hyvin eroon. Saavutin jo kaiken, minkä halusin. Urani loppuvaihe oli niin vaikea jatkuvien vammojen takia, että siitä luopuminen oli helpotus, Minna miettii.

– Toisaalta huippu-urheilu oli mahtavaa aikaa. Tunsin joka päivä olevani etuoikeutettu, kun sain tehdä sitä työkseni. Jos Ukko joskus löytää intohimonsa urheilusta, minulla ei ole mitään syytä estellä häntä.

Kultaakin kalliimpi

Vaikka Minna on urheilu-urallaan tottunut äärimmäisiin tunteisiin, on oma lapsi silti tuonut tunne-elämään uuden ulottuvuuden: täydellisen rakkauden.

– Lapsi on meille hienointa elämässä. Olemme saavuttaneet valtavan suuria asioita – Simo Suomen ykkösbändissä ja minä maailman ykkösenä omalla alallani – mutta Ukko on suurempi kulta kuin mikään mitaleistani. Jos hän tekee jotain herttaista, minulla nousevat kyyneleet silmiin.

”Ukko on suurempi kulta kuin mikään mitaleistani.”

Positiivisten tunteiden lisäksi äitiys on tuonut mukanaan myös uudenlaisia murheita. Siinä missä Minna aiemmin harmitteli huonoa suoritusta kilpailussa, nyt hän hämmentyy, jos ei saa Ukon itkua heti hiljenemään.

– Meistä taitaa näkyä, että olemme esikoisen vanhempia. Olemme aika epävarmoja ja huolissamme kaikesta, emme osaa ottaa rennosti. Tämä on vielä tällaista opettelua. Onneksi lähipiirissäni on useita äitejä, saan heiltä paljon tietoa.

Minna myöntää olleensa ehdottomampi kasvatusasioissa ennen lapsen syntymää. Hän oli päättänyt, ettei Ukolle näytetä yhtään lastenohjelmia ja ajatellut, että vauvankin voi jättää hoitoon lyhyiksi ajoiksi. Toisin kävi.

– Kummasti ne Teletapit helpottavat elämää. Ja mummu laittoi lapsen nukkumaan ensimmäisen kerran vasta viikko sitten, kun juhlin kavereiden kanssa synttäreitäni. En ole osannut lähteä ilman Ukkoa mihinkään.

"Urheilu-urani loppuvaihe oli niin vaikea jatkuvien vammojen takia, että siitä luopuminen oli lopulta helpotus."
"Urheilu-urani loppuvaihe oli niin vaikea jatkuvien vammojen takia, että siitä luopuminen oli lopulta helpotus."

Ei liikaa hemmottelua

Minna ja Sipe ovat kasvaneet ihan tavallisissa perheissä, toinen Asikkalassa ja toinen Heinolassa. Minna toivoo, että he voivat antaa Ukolle samanlaisen rennon lapsuuden, mutta hän tiedostaa, että asetelma on toinen.

– Pakko myöntää, että Ukolla on isompi kultalusikka suussaan kuin meillä. Olemme kuitenkin tarkkoja siitä, ettemme hemmottele häntä liikaa. Emme esimerkiksi aio ostaa hänelle yhtään joululahjoja, niitä tulee läheisiltä muutenkin jo ihan tarpeeksi, Minna pohtii.

”Pakko myöntää, että Ukolla on isompi kultalusikka suussaan kuin meillä.”

– Puen Ukon enimmäkseen äitiyspakkauksen vaatteisiin tai tutuilta saatuihin, käytettyihin asuihin. Lasten merkkivaatteet ovat ihania, mutta ne eivät ole rakkautta.

Minna itse on 90-luvun laman lapsi. Hänellä on kaksi sisarusta, eikä perheellä ollut lama-aikana liikaa rahaa. Lapsuuden niukkuus näkyy hänen elämässään vieläkin.

– Vaikka tililläni on rahaa, juoksen edelleen alennusten perässä. Jos näen ruokakaupan hyllyllä punaisen ale-lapun, ryntään sinne heti. Toivonkin, että rahan sijaan voin kannustaa Ukkoa ahkeruuteen. Haluan opettaa hänet nauttimaan tekemisestä.

Lapsena Minna oli innokas touhuaja. Hän harrasti kaikkea mahdollista tenniksestä telinevoimisteluun. Minnalle on tärkeää, että myös Ukko saa liikkua ja testata erilaisia harrastuksia.

– Kasvatuksemme peruspilari on touhuta niin paljon kuin mahdollista. Lapsella pitää olla paljon harrastuksia. Hänen pitää saada juosta ja kuluttaa energiansa. Sellainen minä olin lapsena ja olen edelleenkin.

Samaan aikaan Minna on kuitenkin huolissaan lasten harrastusten ammattimaistumisesta. Harrastamisen kuuluu hänen mielestään olla ennen kaikkea kivaa.

– Tuntuu, että jotkut nuoret noudattavat treeniohjelmiaan niin tiukasti, etteivät he ikinä edes käy missään. Osaavatko he enää rentoutua vai onko koko elämä harrastusten sanelemaa? Jos vetää täysillä vain yhteen ääripäähän, ei enää elä, Minna pohtii.

– Kyllä minä opiskeluaikoina kävin bileissä ja osasin pitää hauskaa treenileireillä, vaikka samaan aikaan otin urheilun tosissani. Se, että osaa levätä arjessa, tuo rentoutta myös omaan urheilusuoritukseen.

"Simo on hyvä edustusvaimo", Minna nauraa.
"Simo on hyvä edustusvaimo", Minna nauraa.

Viides kerta Linnassa

Ukon syntymän jälkeen Minna ja Sipe eivät ole juurikaan päässeet viettämään kahdenkeskistä aikaa. Tilanteeseen tuli muutos itsenäisyyspäivänä, kun Minna sai kutsun Linnan juhliin.

– Onneksi Simo on hyvä edustusvaimo, Minna nauraa.

Minna on ollut itsenäisyyspäivän vastaanotolla aiemmin neljästi, Sipe kerran. Tuolloin Minnakin oli saanut kutsun, mutta jätti juhlat väliin. Pari oli alkanut tapailla vain muutamaa viikkoa aiemmin, eivätkä he halunneet vielä silloin paljastaa suhdettaan muille.

Minna ja Sipe ehtivät tavata toisiaan kolme kuukautta julkisuudelta salassa, kunnes ensimmäinen yhteinen elokuvailta leffateatterissa paljasti parin.

”Ensitreffimme olivat New Yorkissa.”

– Ensitreffimme olivat New Yorkissa. Menimme sinne samalla lennolla, mutta istuimme eri penkkiriveillä. Leffaan menimme myöhemmin yhdessä, koska hävisin Simolle yhden vedon. Hän ei enää halunnut elää kaapissa, Minna muistelee.

– Nykyään saamme onneksi kulkea Lahden kaduilla ihan rauhassa. Pyörimme vauvauinneissa ja ruokakaupoissa ihan kuten kuka tahansa lapsiperhe.

Suomen menestynein suunnistaja syntyi Asikkalassa 25.11.1982.

Asuu Lahdessa avopuolisonsa, Apulanta-muusikko Sipe Santapukin ja lapsensa Ukon, 10 kk, kanssa.

Opiskeli Jyväskylän yliopistossa kieliä, kasvatustieteitä, journalistiikkaa ja taloustieteitä.

Perhevapaalla Novasol-yrityksen markkinointipäällikön töistä.