”Ikä ei tee kaikesta pahempaa tai vaikeampaa”, Minna sanoo elämänmuutoksestaan.
”Ikä ei tee kaikesta pahempaa tai vaikeampaa”, Minna sanoo elämänmuutoksestaan.

Jos Minna Tervamäelle, 45, olisi nuorena kerrottu, että hän saa esikoisensa jäätyään eläkkeelle, tanssija tuskin olisi uskonut. – Nyt osaan suhtautua asioihin rennommin.

Minna Tervamäen, 45, kännykästä löytyy otos jos toinenkin joulukuun alussa syntyneestä tyttärestä. Vaikka hän naureskelee väsymystä ja silmäpussejaan, onnellisuutta ja innokkuutta ei voi olla huomaamatta.

– Vau, nyt saan tutustua tähän pieneen ihmiseen, Minna kuvailee tuntemuksiaan tuoreena äitinä.

Eläkeläinen ja ensisynnyttäjä. Niiden yhdistelmä kuulostaa hullulta, mutta on Minnan kohdalla totta. Kansallisbaletin tähtitanssija jäi eläkkeelle puolitoista vuotta sitten.

Tanssimista hän ei ole lopettanut eikä aiokaan: Minna alkoi suunnitella kauan ennen baletin 44 vuoden eläkeikää omia tanssiteoksia sekä yhteistyötä muiden taiteilijoiden kanssa.

Jos ei tietäisi Minnan synnyttäneen vain muutama viikko sitten, sitä ei osaisi arvata. Hän näyttää hyvältä ja hyväkuntoiselta.

– Ikä ei automaattisesti tee kaikesta pahempaa ja vaikeampaa, Minna sanoo.

Hän haluaa tuoda esille sen, että asiat voivat mennä hyvin myös iäkkäällä
ensisynnyttäjällä – kuten raskaus ja synnytys hänellä menivät.

– Luulen, että kymmenen vuotta sitten olisin ollut stressaantuneempi. Nyt osaan suhtautua asioihin rennommin.

Monessa liemessä keitetty

Monella Minnan läheisellä on lapsia, joten hän on jo ehtinyt nähdä erilaisia tapoja olla äiti. Toisten perheiden näkeminen on antanut myös perspektiiviä omaan äitiyteen.

Sekä Minna että hänen aviomiehensä Mika Järvinen ovat yksityisyrittäjiä,  joten he pystyvät sumplimaan aikataulujaan melko joustavasti.

Pariskunnan perheeseen kuuluu entuudestaan Mikan teini-ikäinen poika, eikä vauva-aika ole vielä mieheltä unohtunut.

– On mahtavaa, että hänellä on kokemusta ja luontevuutta lastenhoidossa. Naureskelenkin, että lapsesta on tulossa isin tyttö, Minna kehuu.

Arki tulokkaan kanssa muovautuu vähitellen sen mukaan, mitä eteen tulee.

– Minut on keitetty niin monessa liemessä, että minulla on hyvä taju siitä, ettei elämä  aina mene niin kuin sen luulee menevän. Voi olla jokin suunnitelma, ja silti mennään vähän eri lailla. Vanhemmuuden lisäksi tämä koskee työelämää. Ennalta-arvaamattomat käänteet saattavat olla uuden luomisen ydin.

Elämänkokemus ja ikä tuovat mukanaan paljon hyvää. Yrittäjäksi ryhdyttyään Minna on jo joutunut venymään uusille alueille ja huomaamaan, että joissakin asioissa ulkoistaminen kannattaa. Sama pätee äitiyteen.

– En yritä saada mitään urhoollisuusmitalia jaksamisesta ja olen oppinut sen, että asioita voi delegoida. Minun ei tarvitse jaksaa eikä osata kaikkea. Jos en pysty siivoamaan, hankin siivoojan. Supersankariaikani ovat ohi.

Erilainen aikajana

Minna on kyllä ehtinyt puurtaa ja venyä jo aikaisemmin. Baletissa hän teki huippurooleja uransa loppuun saakka vammoista huolimatta. Kun Kenneth Greve tuli Suomen Kansallisbaletin johtoon, mies nimesi 41-vuotiaan Minnan ensimmäiseksi tähtitanssijaksi.

– Eteen on tullut sekä suuria haasteita että huippukokemuksia, joista en nuorempana osannut unelmoidakaan. Mutta sellaista elämä on!

Jos kaksikymppiselle Minnalle olisi kerrottu, että hänen jäähyväisnäytöksenä baletissa on Bajadeerin päärooli 44-vuotiaana, nuori nainen olisi tuhahtanut, että just joo.

– Tai että saan ensimmäisen lapseni 45-vuotiaana. Mutta kaksikymppiset ajattelevat aina, että nelikymppisenä elämä on ohi. Minun aikajanani on ollut melko erilainen.

Vuosien karttuessa Minna on oivaltanut, kuinka eri tavalla jokainen ikääntyy ja miten kunkin tavat toimia ja ajatella  vaikuttavat elämään.
Vaikka hän korostaa, että baletin eläke­ikä on varsin järkevä, alkaa ikääntymisen voivottelu Oopperan käytävillä turhan aikaisin. Minna ei kuitenkaan halunnut liittyä voivottelijoiden kuoroon.

– Muistan ajatelleeni, että tätä mantraa minä en lähde hokemaan ja siten ohjaamaan tapahtumia etukäteen. Leikki­mielellä päätin, että aion olla nelikymppisenä parhaimmillani.

Hänen mielestään ennalta-annettujen totuuksien kyseenalaistaminen ja haastaminen vaatii rohkeutta.

– Huomasin, että aloin tehdä juttuja, joita ei enää voisi tai pitäisi. Aloin vapautua ikäajattelusta; siitä, milloin on liian vanha tekemään jotakin.

Äitiyden kohdalla raja tulee kuitenkin jossain vaiheessa vastaan. Biologia ei ole silti Minnan mielestä ainoa tekijä, joka määrittelee ihmisen elämänkulun.

– Ennen kuin rupeaa arvottamaan, pitäisi aina muistaa, että jokaisen tilanteen takana ovat omat syynsä ja taustatekijänsä, eikä niitä voi muut tietää.

Tanssijan ammattiin ja äitiyteen liittyy monia ennakkoluuloja.

– Minultakin on joskus kysytty, että enkö voi hankkia lapsia, koska olen tanssija. Moni tanssija on myös äiti, ja he palaavat usein huippukunnossa töihin.

Vaikka Minna aikoo palata keväällä tanssin pariin, nyt etu­sijalla on uusi perheenjäsen.

Metodit uuteen käyttöön

Minna on tottunut tekemään ja menemään. Mutta nyt etusijalla on pieni ihminen, joka muuttaa tärkeysjärjestyksen.

– Nyt kääntyi uusi sivu. Tässä vaiheessa oivaltaa sen, että siinä on uusi ihminen, jolla on tietty temperamenttinsa ja joka on jo oma yksilönsä. Se herättää kunnioitusta.

Vaikka hän on tanssimisesta nyt äitiysvapaalla, yrittäjänä on työasioitakin hoidettava. Vuodenvaihteessa ilmestyi myös hänen hyvinvointikirjansa Minnan metodit.

Baletinjälkeinen elämä tuntuu erilaiselta mutta upealta. Päähän pulpahtelee koko ajan uusia ideoita ja suunnitelmia.

– On ollut paljon kaikkea inspiroivaa, joka antaa minulle energiaa ja potkua. Välillä liikaakin, mutta koska olen saanut itse valita tekemiseni, se on ollut pikemminkin antoisaa kuin kuluttavaa.

Minnan kehittämään treeni- ja hyvinvointikonseptiin kuuluvat hänen vetämänsä kehonhuoltotunnit sekä luennot liikunnasta, henkisestä hyvinvoinnista ja ravinnosta. Samoja aiheita Minna käsittelee kirjassaan. Hän aikoo laajentaa metodinsa syksyllä myös nettipalveluksi.

Vuosien varrella kehitetyt metodit ovat tulleet äitiyden myötä Minnalle
itselleenkin uuteen käyttöön. Rentoutusharjoituksilla hän paikkaa vajaiksi jääneitä yöuniaan.

– Päivällä on vaikea nukkua niin paljon kuin yöllä jää vajaaksi. 20 minuutin syvärentoutus virkistää eri tavalla kuin että yrittäisi samassa ajassa nukkua päiväunet.

Eikä rentoutusmetodi ole hyödyksi vain pienten lasten äideille.

– Uskon siihen, että lakisääteinen rentoushetki olisi loppupäivän virkeyden kannalta tehokkaampi kuin lakisääteinen kahvipaussi, Minna intoilee.

Rajat ja raajat rikki

Minna kiinnostui hyvinvoinnista ja ravinnosta jo nuorena. Hänen sihteerinä työskennellyt äitinsä piti huolta siitä, että Tervamäillä syötiin terveellisesti.

Herkuttelupäivinä uunista nostettiin rasvaton pannukakku, joka oli lesepitoisuudessaan vertaansa vailla. Vasta maistettuaan kerran isoäitinsä voilla kyllästämää pannukakkua Minna tajusi, että äidin versio herkusta on varsin kuivakka.

Äidin esimerkin lisäksi häntä vei eteenpäin uteliaisuus. Koulussa lempiaineita olivat biologia ja psykologia – oli kiehtovaa oppia, miten keho toimii.

Minna oli nuoresta asti kunnian­himoinen. Yläasteella hän pääsi Oopperan balettikouluun, jonka lisäksi hän oli musiikkiluokalla. Luokka oli kilpailuhenkinen, joten Minnakin halusi pärjätä. Keskiarvon piti olla yli yhdeksän.

– En vieläkään tiedä, miten yhdistin koulun, baletin ja musiikkiluokan esitykset. Elämä oli tosi aikataulutettua, mutta toisaalta opin jo nuorena tehokkaaseen ajankäyttöön ja kurinalaisuuteen.

Lukion viimeisenä vuotena Minna tanssi jo ammatikseen, joten hän suoritti luokan tenttimällä.

Eniten opettivat kuitenkin vastoinkäymiset. Stressi oli nuorelle tanssijalle tuntematon käsite, ja ehkä siksi hän sortui myös ylilyönteihin: ensimmäinen vakava nilkka­vamma sattui alle 20-vuotiaana.

– Ajoin satasella päin seinää aika monta kertaa. Olin tosi hyvä rikkomaan rajoja mutta samalla rikoin myös itseni.

Parikymppisenä Minna alkoi viettää kesälomiaan New Yorkissa, jossa hän treenasi tanssin ohella uusia trendilajeja, kuten joogaa ja pilatesta.

– Juoksin kuin aropupu paikasta toiseen. En ollut kotonani missään ismissä vaan tutustuin erilaisiin ajatustapoihin.

Elämää varten

Kokeilujensa kautta Minna on löytänyt itselleen sopivan tavan huolehtia hyvinvoinnistaan. Kokeilut tuskin loppuvat tähän – sen verran innokkaasti hän pohdiskelee ruokavalioita ja vertailee smoothie-reseptejä.

– Kun jäin eläkkeelle, moni kyseli minulta, olenko nyt alkanut syödä pizzaa. Että nyt olisi lupa repsahtaa. Ikään kuin olisin kaivannut sitä hulluna tai ettei minulla olisi mitään muuta syytä itsestäni huolehtimiseen kuin balettiura, Minna kummastelee.

Päinvastoin – raskausaikana ja nyt hän haluaa antaa itselleen ja lapselleen parhaat mahdolliset rakennusaineet.

– Vastasin kysyjille, että teen tätä elämääni, en uraa tai ulkoista olemusta varten. Haluan olla kahdeksankymppisenäkin hyvässä kunnossa. Mielellään yhdeksänkymppisenäkin. Sen kuvan avulla pystyn hyvin tekemään päätökset siitä, miten elän tässä ja nyt.

Kyllä Minnakin joskus herkuttelee jäätelöllä tai karkeilla, mutta hän myös pitää huolen siitä, että perusta pysyy kunnossa. Yksi parhaista esikuvista on hänen kohta 80-vuotias isänsä, joka on edelleen vetreässä kunnossa.

Pian Minna palaa taas rakkaan tanssinsa pariin. Hänen ja harmonikkataiteilija Kimmo Pohjosen yhteiselle teokselle olisi ollut tilausta jo aikaisemmin, mutta raskauden takia esityksiä siirrettiin kevääseen.

Onneksi synnytyksestä palautuminen on lähtenyt käyntiin
hyvin, eikä Minna ollut siitä edes huolissaan: hän löysi keinoja treenata aina loppuraskauteen asti.

– Toki perimällä on osuutensa, mutta varmasti elämäntapani, kehontuntemukseni ja ravintotottumukseni auttavat asiaa, Minna pohtii.

– Kyky tehdä erilaisia asioita fyysisesti ja henkisesti on minulle hirveän tärkeä. Toisaalta elämä on tuonut myös kokemuksia, jotka ovat osoittaneet, että kaikkeen ei voi vaikuttaa. Tulee vastaan sairauksia, onnettomuuksia tai muuta. Ajattelen kuitenkin, että kaikkeen mihin voin vaikuttaa, minä myös satsaan.

Minna Tervamäki

– Balettitanssija syntyi vuonna 1968 Helsingissä. Asuu siellä edelleen miehensä, poikapuolensa ja tämän koiran kanssa.

– Jäi eläkkeelle Kansallisoopperasta keväällä 2012.

– Freelancer-tanssija, koreografi ja yksityisyrittäjä.

Minnan metodit -hyvinvointikirja (Otava) ilmestyi vuodenvaihteessa. Treenituntien ja luentojen lisäksi haluaa viedä metodeitaan myös yritysmaailmassa hyödynnettäviksi.

”Ensimmäistä kertaa elämässäni olen tilanteessa, että haluan pysähtyä aloilleni”, Antti kertoo.

Laulaja Antti Tuisku avaa tuoreessa Apu-lehden numerossa tulevaisuuden suunnitelmiaan.

Muusikko kertoi marraskuun alussa jäävänsä tauolle kevään 2018 areenakiertueen ja Provinssi Rockin keikan jälkeen. Syystä hän on kuitenkin vaiennut.

Nyt hän paljastaa, että aikoo hankkia tauon aikana hyvinvointivalmentajan pätevyyden.

– Ensimmäistä kertaa elämässäni olen tilanteessa, että haluan pysähtyä aloilleni. Musiikkia haluan tehdä seuraavan kerran vasta sitten, kun itselläni on oikeanlainen kipinä ja visio siitä, mitä todella haluan tehdä, hän kertoo Apulle.

”Olo on äärimmäisen kiitollinen, mutta myös haikea.”

Kun Antti marraskuussa ilmoitti tauostaan, hän kertoi tuntevansa ristiriitaisia fiiliksiä.

– Sen jälkeen aloitankin sitten määrittelemättömän pituisen keikkatauon. Olo on äärimmäisen kiitollinen, mutta myös haikea. Kiertueen päättävän festarivedon jälkeen on aika pistää pillit pussiin ja miettiä elämää muiltakin kanteilta. Ja ladata akkuja tulevaa varten – milloin ikinä sen uuden tulemisen aika sitten onkaan, hän kertoi.

Kesällä Antti kertoi Me Naisten haastattelussa, että haluaa panostaa omaan ja läheistensä hyvinvointiin. Hän rakennutti kotiinsa suolahuoneen, vei äitinsä viime talvena lomalle Los Angelesiin ja siskonsa miehineen Berliiniin Céline Dionin keikalle.

– Olen halunnut satsata siihen, että jaksan tehdä työni mahdollisimman hyvin. Mutta haluan tarjota elämyksiä myös läheisilleni. Hiljattain mökillä yritin sanoa sukulaisille, että kertokaa, jos tarvitsette tänne jotakin, hän kertoi. 

 

Kun näyttelijä Emmi Pesonen alkoi seurustella ohjaaja Paavo Westerbergin kanssa, hän sai kaupan päälle neljä lasta.   

– Useimmat harjoittelevat äitiyttä lapsi kerrallaan, mutta minulle kaikki iät tulivat yhteen syssyyn, Emmi kertoo.

Kun näyttelijä Emmi Pesonen, 40, ensimmäisen kerran vieraili ohjaaja-käsikirjoittaja Paavo Westerbergin, 44, luona, hän katseli lasten kuvia seinällä. 

– Ihmettelin, kun rivistö vain jatkui ja jatkui, ja kaikki ne kuulemma olivat Paavon eri lapsia.

Lapsikatras ei kuitenkaan 27-vuotiasta Emmiä säikäyttänyt, päinvastoin.

– Olin aina ajatellut, että haluan paljon lapsia. Useimmat harjoittelevat äitiyttä lapsi kerrallaan, mutta minulle kaikki iät tulivat yhteen syssyyn, Emmi kertoo. Myöhemmin joukko kasvoi seitsemän hengen suurperheeksi.

– Suurin lahja, joka Emmi on minulle antanut on se, että hän on rakastanut lapsiani, Paavo sanoo.

Vaikeinta aikaa heidän suhteessaan elettiin, kun Paavo ja Emmi teatteritöiden ja arjen pyörittämisen lisäksi remontoivat omakotitaloa.

– Silloin vaatimusten määrä kotona oli niin valtava ja stressitasot niin koholla, että kun pääsi teatterille ja sulki oven takanaan, tuntui päässeensä turvaan ja melkein lomalle, Emmi sanoo. 

– Mutta ainakin elämän tarkoitus oli silloin selvä. Ei ollut aikaa fokusoida itseensä tai kriisiyttää parisuhdetta, kun piti vaan selvitä arjesta, Paavo jatkaa.

Toimiva taiteilijaliitto

Tammikuun alussa ensi-iltansa saa Emmin ja Paavon yhdessä käsikirjoittama ja Paavon ohjaama elokuva Viulisti.

Viulisti on Paavon ensimmäinen leffaohjaus ja Emmin esikoiskäsikirjoitus, jonka tekemiseen hän hyppäsi samalla pelottomalla asenteella kuin suurperheen äidiksi – ilman että ensin olisi vaikkapa kirjoittanut jonkun lyhytelokuvan käsiksen.

Kirjoittaminen oli Emmille monella tapaa avartavaa ja vapauttavaa.

– Näyttelijä on työnsaannin suhteen usein alisteisessa asemassa suhteessa ohjaajaan. Se on välillä tosi kuluttavaa. Kun kirjoitan, saan tehdä ihan mitä haluan, hän sanoo.

Yhdessä pari on työskennellyt aiemminkin.

– Työnteko yhdessä ei ole ikinä ollut meille vaikeaa, sillä työpaikalla roolimme ovat selvät. Eikä Paavo minua ainakaan helpommalla päästa kuin muita.  Siviilielämässä vastuun jakaminen on paljon vaikeampaa, Emmi sanoo.

– Kunnioitamme työtä ja työyhteisöä niin paljon, ettemme siellä rupea riitelemään. Eiväthän muutkaan tuo työpaikalle kotiasioitaan, Paavo jatkaa.

Mihin Emmi Paavossa ihastui? Miten seitsenhenkisen perheen arkea pyöritettiin? Voiko vain taiteilija ymmärtää toista taiteilijaa? Miltä tuntuu, kun lapset muuttavat pois kotoa? Lue lisää Me Naisten numerosta 50-51/2017. Tuoreen digilehden voit lukea täältä.