Kuva Liisa Takala
Kuva Liisa Takala

Kuvittaja Eliza Jäppisen, 34, mielestä pienten unelmien toteutuminen on tylsää.

Vietit lapsuutesi Havaijilla, sukunimesi on suomalaiselta mieheltäsi ja olet kuitenkin ruotsinkielisestä suomalaisperheestä. Aika sekavaa?
No nii-in! Kaiken lisäksi olen ainoana perheestäni syntynyt Ruotsissa, jossa isäni sattui työskentelemään silloin. Palasimme pian Suomeen ja muutimme taas isän töiden perässä Havaijille. 15-vuotiaana palasin yksin tänne, mutta suomea en ole oppinut koskaan. Poikani kasvaa kielisekamelskassa. Isäni asuu edelleen Yhdysvalloissa ja työskentelee Nasalle, veljeni on töissä Intiassa ja siskoni asuu Ruotsissa. 

Olet luonut piirroshahmot hittilistoilla keikkuvalle Studio Killers -animaatio­yhtyeelle, joka julkaisee levyn. Miksi bändin muusikot pysyvät piilossa?
Kaikki eivät nauti huomiosta. Kun yhtye pyysi minua piirtämään muusikot, olin ensin, että mitä jos vihaan heidän musiikkiaan. Kävi kuitenkin niin, että rakastuin ensimmäiseen Ode to the bouncer -biisiin ja tajusin piirtäneeni keulahahmon jo vuosia sitten. Muhkea Cherry oli odotellut pöytälaatikossa oikeaa hetkeään. Sen henkiin herääminen oli taikaa, todella hengellinen hetki.

Olet piirtänyt koko elämäsi. Oliko se Havaijin kauneus, valo ja värit, mikä kehitti sinusta taiteilijan ja visualistin?
Voi olla sekin, tosin Havaijilla olin mustiin pukeutuva goottiteini, joka vältteli aurinkoa ja vain murjotti palmun alla – kyllä, palmunkin alla voi murjottaa! Muu perhe urheili ja ulkoili, mutta minä katsoin televisiota, etenkin piirrettyjä. Niiden tuntemisesta on nyt hyötyä.

Animaatiostudiosi virittelee yhteistyötä Amerikkaan. Mistä itse haaveilet?
Urani alussa haaveilin pienesti ja sain kaikki työt, joihin olin hakenut. Unelmiensa saavuttaminen voi kuulkaas olla vähän helvetin tylsistyttävää, joten päätin jatkossa laittaa riman epärealistisen korkealle. Nykyään to do -listani päättyvät kohtaan Valloita maailma.

Lue myös:

Suomalaiskuvittajan piirtämä yhtye iTunesin ykköseksi!

”Leimautumista en pelkää. Olen ollut aina kapinallinen raja-aitojen kaataja”, Katariina kertoo Ilta-Sanomille.

Kirjailija Katariina Souri, 49, sai vuosi sitten psykiatrilta diagnoosiksi persoonallisuushäiriön ja kaksisuuntaisen mielialahäiriön. Hän kertoi asiasta ensimmäisen kerran viime viikon lopulla Instagramissa julkaisemassaan kuvassa, jossa kuvaillaan hänen tulevaa omaelämäkerrallista Sarana – tunnustuksia taitekohdassa -kirjaansa.

Kirjan kuvauksessa kerrotaan, että Katariina järkyttyi diagnoosia ja esimerkiksi sitä, miten psyykelääke vaikuttaa häneen

Katariina kertoo tilanteestaan myös Ilta-Sanomien haastattelussa.

– Ajattelin että hetkinen, mitä tapahtuu luovuudelleni, Katariina kertoo IS:lle.

Kirjaa kuvailevassa otteessa kerrotaan, että Katariina mietti diagnoosin saatuaan uskaltaako alkaa syödä lääkkeitä ja mitä jos diagnoosi onkin väärä. Iltalehdelle Katariina kertoo, ettei alkanut syödä lääkkeitä, vaikka saikin kaksi eri reseptiä. Sen takia hän ei myöskään päässyt terapiaan.

– Ymmärrän, että jotkut tarvitsevat lääkitystä. Itse en sitä koe tarvitsevani, koska en esimerkiksi ole milloinkaan ollut psykoosissa tai itsetuhoinen.

”Mitä vanhemmaksi tulen, sen vähemmän mietin, mitä muut ajattelevat.”

Katariinalla on aiemmin todettu kaksisuuntainen mielialahäiriö, ja hän on kertonut avoimesti myös kokemistaan paniikkihäiriöistä. Kirjassa hän kertoo myös ongelmistaan alkoholin kanssa. Kirjailija ei pelkää leimautumista mielenterveyspotilaaksi.

– Leimautumista en pelkää. Olen ollut aina kapinallinen raja-aitojen kaataja. Mitä vanhemmaksi tulen, sen vähemmän mietin, mitä muut ajattelevat, hän kertoo IS:lle.

Timon ja hänen puolisonsa Maikin ensimmäinen yhteinen lapsi on poika. 

Timo Lavikaisen, 43, perheessä eletään jännittäviä aikoja.

Timo valmistautuu parhaillaan Putoukseen ja kuvaa sketsejä tammikuussa alkavaa ohjelmaa varten. Samaan aikaan on puhelimen oltava lähettyvillä, sillä Timon puolison Maikin laskettu aika on näillä hetkillä.

– Sitä ei tiedä, jos lähtö tulee tänään vaikka kesken näytöksen, Timo totesi, kun hän saapui 95-elokuvan kutsuvierasensi-iltaan Espoon kulttuurikeskukseen.

Timolla on niin sanotun ”tavallisen kansalaisen rooli” kaikkien aikojen suurimmassa suomalaisessa jääkiekkoelokuvassa. Elokuvaan liittyy jo nyt muitakin tärkeitä muistoja, Timo kertoo.

”Sitä ei tiedä, jos lähtö tulee tänään vaikka kesken näytöksen.”

– Kun minulla oli tässä viimeinen kuvauspäivä, vaimo teki positiivisen raskaustestin. Jouluvauvaa meille odotetaan.

Timolla on parikymppinen tytär, ja Maikilla on 10-vuotias tytär. Pian syntyvä lapsi on parin ensimmäinen yhteinen. Näyttelijä kertoo, että hartaasti odotettu vauva on poika.

– Meillä ehti olla useampi, kolme keskenmenoa ja sitten lopulta tärppäsi näin. Ne olivat kovia paikkoja.

Timo luottaa, että vauvan hoito palailee mieleen vanhasta muistista.

– Suhtaudun luottavaisesti. Uskon, että kasvattajana olen rennompi, kun kaikki ei ole ihan uutta.