Johanna (vas.) sai melanoomadiagnoosin viime heinäkuussa. ”Olen seurannut pitkiä syöpätaisteluja, mutta Johannan sairaudella tuntui olevan alku ja loppu”, ystäväänsä tukenut Susan sanoo.
Johanna (vas.) sai melanoomadiagnoosin viime heinäkuussa. ”Olen seurannut pitkiä syöpätaisteluja, mutta Johannan sairaudella tuntui olevan alku ja loppu”, ystäväänsä tukenut Susan sanoo.

Uupuminen, talousvaikeudet, astma ja syöpä. Kuunkuiskaajista tuttujen Johanna Hytin ja Susan Ahon ystävyys on testattu
pahoissa paikoissa. – Olemme kokeneet niin pelottavia ja vaikeita asioita, että niiden jälkeen on pakko olla toiselle auki koko ajan.

Mehän olemme kuin kaksi mummoa, kun tapaamme ja alamme käydä läpi vaivojamme. Sussulla on astma, minulla on allergia, Kuunkuiskaajat-duosta tuttu Johanna Hytti, 39, nauraa.

On varhainen arkiaamu, ja Munkkiniemen rantakahvilan vitriinit on vasta täytetty tuoreilla sämpylöillä ja leivonnaisilla, mutta Johanna ja duon toinen jäsen Susan Aho, 42, eivät meinaa löytää sopivaa syötävää. Terveellisiin elämäntapoihin hurahtaneet ystävykset noudattavat gluteenitonta ja maidotonta ruokavaliota sekä välttävät sokeria ja punaista lihaa.

– Meillä on varmaan liiankin tiivis symbioosi. Jos viettää liikaa aikaa yhdessä, kuukautiskiertokin synkronoituu, ja meillä on kaikki samat vaivat, Susan jatkaa.

Kaksikon iloisesta pulputuksesta tajuaa, että mummojutuista ei taida olla totta edes toinen puoli.

Toisaalta kukaan ei heti uskoisi, mitä kaikkea parhaat ystävät ovat muutaman viime vuoden aikana joutuneet käymään läpi.

Kuin paha etiäinen

Olen itkenyt onnesta/ Nauttinut rakkauden tuskasta/ Huutanut hiljaisuuden pois/ Kuin tämä viimeinen laulu ois/ Olen pelännyt kuolemaa/ Elänyt rakkauden tulella/ sielun paljaan polttanut/ ihoni alle sut haudannut.

Johanna kirjoitti ensi kuussa ilmestyvälle Kuunkuiskaajien levylle jo viisi vuotta sitten kappaleen, joka tuntui ennustavan tulevaa.

”Syöpä tarkoitti minulle samaa kuin kuolema.”

Lokakuussa 2014 Johannan mies huomasi ensimmäisen kerran, että pieni luomi Johannan korvan takana oli muuttunut tummaksi ja suurentunut. Myöhemmin tutkimuksissa selvisi, että luomessa oli melanooma eli ihosyöpä.

Diagnoosi viime heinäkuussa oli järkytys. Tuntui kuin aika olisi pysähtynyt.

– Kun kuulin, että kyseessä on syöpä, se tarkoitti minulle samaa kuin kuolema. Mietin, ketkä laulavat hautajaisissani ja mitä minulla on arkussa päälläni. Meidät on opetettu siihen, että syöpä merkitsee varmaa kuolemaa, vaikka syöpiä on monenlaisia, Johanna kertoo.

Lääkärit kehottivat Johannaa varautumaan siihen, että koko korva joudutaan poistamaan. Pahimmassa tapauksessa syöpä olisi levinnyt aivoihin.

Parin seuraavan kuukauden aikana tapahtui paljon: melanooma leikattiin ja pian sen jälkeen Johannan kaulasta poistettiin imusolmukkeita. Niihin syöpä oli levinnyt, mutta ei onneksi muualle.

Susan yritti tukea ystäväänsä kuuntelemalla.

– Säikähdin varsinkin, kun kuulin, että Johannan syöpä oli levinnyt imusolmukkeisiin. Onneksi kaikki tapahtui nopeasti. Lopulta jouduimme perumaan vain pari Euroopan-keikkaa, ja Johanna oli taas jaloillaan. Suvussani olen seurannut pitkiä syöpätaisteluja, mutta Johannan sairaudella tuntui olevan alku ja loppu, Susan kertoo.

– Totta kai voi tulla uusia syöpiä, mutta niin voi kenelle tahansa. Ja kuka tahansa voi jäädä auton alle seuraavan kulman takana, hän jatkaa.

Johannaa auttoi hänen peruselämänasenteensa. Kun hän oli kohdannut pahimmat palkonsa ja tajunnut elämän rajallisuuden, hän ei halunnut paisutella sairastumistaan enää enempää.

– Ratkaisevaa oli tajuta, että tämä ei eroa mitenkään siitä, jos jään auton alle. Nyt vain olisin ehtinyt hyvästellä läheiset. Jos jään auton alle, lähden läheisteni elämästä hetkessä.

– Ajattelin, että fakta on nyt se, että tällä hetkellä voin hyvin.

 


 

Aikuiset ystävät

Kuunkuiskaajat tulivat tutuksi koko kansalle, kun he edustivat Suomea euroviisuissa vuonna 2010.

Toisiinsa Susan ja Johanna tutustuivat vuosituhannen alussa, kun Susan otti juuri Värttinään liittyneen Johannan siipiensä suojaan.

– Muistin, miten pelottavaa minusta oli aikoinaan tulla bändiin. Oli vaikea löytää paikkansa 12 hengen porukasta, jossa roolit olivat jo valmiina. Värttinän kanssa kierrettiin paljon, ja minulle, ujolle ja epävarmalle parikymppiselle, oli tosi kova juttu asua yksin hotellissa jossain päin Eurooppaa. Johannan kautta koin ne tunteet uudestaan, Susan kertoo.

”Huomasimme pitävämme erilaisista miehistä ja puhuvamme samaa kieltä.”

Ystävyyden naiset sinetöivät työmatkan viimeisenä yönä torontolaisen hotellin aulabaarissa kymmenen vuotta sitten.

– Istuimme koko yön ja kävimme läpi historiamme. Huomasimme pitävämme vanhasta iskelmämusiikista, erilaisista miehistä ja puhuvamme samaa kieltä. Hanat aukesivat silloin, Susan muistelee.

– Minä olisin jatkanut tarinaa vielä seuraavana päivänä lentokoneessa, mutta Susan halusi nukkua, Johanna sanoo.

Susan onkin kantapään kautta oppinut, että hotellihuoneessa ei koskaan pidä avata silmiä ennen kuin on todella hereillä. Johannan loputon puhetulva alkaa sillä sekunnilla, kun hän havaitsee huonetoverissa elonmerkkejä.

– Tämä on meidän konkreettinen eromme: olen laskenut, että Sussu tarvitsee unta vuorokaudessa kaksi tuntia enemmän kuin minä, ja minun taas on pakko saada ruokaa säännöllisesti, Johanna kertoo.

– Se on totta. Sinulla ei puhe kulje silloin, ja siksi yritän välillä pitää sinua nälässä, Susan jatkaa.

– Mutta olemme siksi älyttömän hyvä kombinaatio keikkareissuilla. Harvoin käy niin, ettemme ole saaneet ruokaa emmekä unta, joten toinen on toimintakykyinen ja jaksaa, kun toinen on halvaantunut, Johanna päättää.

Ystävä aikuisena

Molemmat tietävät, että on harvinaista saada aikuisena oikea ystävä. Sellainen, jonka kanssa ei tarvitse tapahtua mitään ihmeellistä ja jonka luo voi milloin tahansa mennä.

– Johannaa pystyn näkemään silloinkin, kun olen väsynyt, räjähtänyt tai rikki. Rojahdan raatona hänen sohvalleen, ja koirat tulevat siihen päälleni. Yhtäkkiä keskustelumme ovat taas syvällä elämän kiemuroissa, Susan kuvailee.

”En halua kuulostaa hörhöltä, mutta uskon, että tapaamisemme on kirjoitettu tähtiin.”

– Kun menen Susanin luo, sieltä tulee kupponen lämmintä ja vähän lakritsinjuurta. Ystävä tietää täysin, mistä toinen tykkää, Johanna sanoo.

– Ei ole tarkoitus kuulostaa hörhöltä, mutta uskon, että tapaamisemme on kirjoitettu tähtiin. Uskon myös, että meidän välinen energiamme tulee tuomaan jotain enemmän ja antamaan myös toisille ihmisille, Johanna jatkaa.

Susan sanoo, että heidän suhteensa on pysynyt tiiviinä, koska he ovat paitsi ystäviä myös työkavereita.

– Samalla se on myös haaste, hän huomauttaa.

– Joissain vaiheessa meillä oli ihannekuva siitä, miten ihanaa on tehdä töitä ystävän kanssa. Sitten jouduimme huomaamaan, että ei hitto, toisessa onkin puolia, joista en pidä, Johanna jatkaa.

Välillä Johanna menettää hermonsa Susanin hitaaseen tempoon: kun ystävä viimein tajuaa, mistä Johanna on vauhkonnut jo pitkään, on tämä siirtynyt jo seuraavaan asiaan eikä enää muista, mistä Susan puhuu.

– Kyse on kunnioittamista: pitää hyväksyä toinen sellaisena kuin hän on, Susan sanoo.

Elovenatytöistä naisiksi

Euroviisuissa kaksi vaaleisiin mekkoihin pukeutunutta naista veivasi paljain jaloin Työlki ellää -rallia. Kuunkuiskaajien viisuveto kuusi vuotta sitten jäi niin vahvasti monien mieleen, että roolista on ollut vaikea päästä eroon.

– Kaikki euroviisujen ympärillä oli niin valtavaa, että meni kaksi vuotta siitä toipumiseen, Johanna kertoo.

– Olimme ensimmäinen euroviisu­edustaja, jolla oli oikeat sponsorit. Kun lensimme Osloon, meillä kaikilla oli samanlaiset valkoiset takit päällämme. Puuttui vain sukset, niin olisimme menneet Suomen hiihtomaajoukkueesta, Susan muistelee.

”Oli hirveää lukea kommentteja, joissa meistä puhuttiin kauheina akkoina.”

Vaikka molemmat muusikot kuuluivat myös menestysyhtye Värttinään, euroviisujulkisuus yllätti heidät. Siihen liittyi ristiriitaisia tuntoja, sillä samaan aikaan menestys myös hiveli, ja molemmat halusivat takoa niin kauan kuin rauta oli kuumaa.

– Some oli silloin vielä lapsenkengissä, mutta oli hirveää lukea kommentteja, joissa meistä puhuttiin kauheina akkoina, Johanna kertoo.

Viisuhuuman jälkeen duo painoi hommia täysillä. Molemmat kuuluivat Kuunkuiskaajien lisäksi useampaan bändiin, Susan esiintyi myös Nukketeatteri Sammossa ja kaiken huipuksi kaksikko työskenteli Himos Folkin taiteellisina johtajina euroviisuvuonna.

– Ei ihme, että jossain vaiheessa tajusimme, että nyt emme ole enää pitkään aikaan olleet toisillemme ystäviä, Susan muistelee.

Raskainta oli huomata, että levytys­sopimusta ei syntynyt, vaikka Susan ja Johanna neuvottelivat siitä parin vuoden ajan viiden eri levy-yhtiön kanssa. Välillä duolle näytettiin vihreää valoa, mutta homma peruttiin, kun ei oikein tiedetty mihin lokeroon nämä naiset pitäisi laittaa.

– Meitä pidettiin kahtena keijuna, paljasjalkaisina elovenatyttöinä, ja me mietimme, että tällaisiako me sitten ollaan, Susan muistelee.

Alan julmuus tuli monessa kohtaa ilmi.

– Vanhemmat miehet tuntuivat ajattelevan, että kaksi blondia ei ymmärrä mistään mitään, Johanna jatkaa.

Kroppa pettää

Pari vuotta sitten ystävät olivat uuvuksissa. Yhteisen firman käynnistäminen takkuili, taloudelliset vaikeudet painoivat ja lisäksi Johannan parisuhde oli päättynyt.

Tahti hiljeni vasta, kun Susanin kroppa alkoi oireilla rajusti.

Kun Susan joutui sairaalaan ja hengityskoneeseen astman takia, hän tajusi, ettei voi jatkaa samalla tavalla.

– Istuin sairaalan penkillä, katsoin ikkunasta ulos ja mietin vaihtoehtojani: haluanko istua täällä useammin vai muutanko jotakin elämässäni? Susan muistelee.

– Olin lähdössä Berliiniin, mutta lääkäri sanoi, että jollen halua koneen tekevän pakkolaskua hengitysvaikeuksieni takia, minun pitää jäädä sairaalaan.

Muusikolle oli kova paikka miettiä, miten astma vaikuttaa hänen hengitykseensä ja sitä kautta laulamiseen.

– Se oli terveellinen itsetutkiskelun paikka: mikä olen, jos en ole enää laulaja? Oli pakko miettiä, onko työ sitten kuitenkaan kaikki kaikessa, kuten oli nuoresta saakka ajatellut. Silloin olin esimerkiksi varma, ettei kukaan mies ikinä menisi työn edelle.

Susan oli tiedostanut tekevänsä liikaa asioita. Rauhoittumaan hän pystyi vasta, kun oli pakko.

– Olin huomannut, etten ollut enää pitkään aikaan ollut oma itseni. Olin koko ajan äkäinen. Jos kuka tahansa pyysi minulta jotakin, koin sen vaatimuksena – jopa kutsun kahville ystävän kanssa, Susan kuvailee.

”Oli vaatinut uskoa ja luottamista, että jumalauta, me selviämme.”

Johannan syöpädiagnoosi kaiken tämän jälkeen tuntuikin olevan liikaa.

– Se oli meille kova pala, koska kannattelemista oli ollut niin paljon jo entuudestaan. Koko ajanjakso oli vaatinut hirveästi uskoa ja luottamista, että jumalauta, me selviydytään sekä henkilökohtaisessa elämässä että Kuunkuiskaajina, Johanna kertoo.

– Mutta onneksi kriisimme ovat menneet limittäin. Vaikka raskasta sekin on ollut, koska juuri, kun toinen on päässyt ylös, on ollut toisen vuoro pudota.

Syövän ja uupumisen jälkeen myös Johanna on oppinut kuuntelemaan paremmin itseään. Molemmat tietävät, että jos hän lähettää viestejä jatkuvalla syötöllä hektisen päivän jälkeen, ollaan pettävällä jäällä.

– Nykyään huomaan, milloin käyn ylikierroksilla. Silloin pysähdyn tekemään hengitysharjoituksia tai lähden kävelylle. Aiemmin luulin, että se on luonteenpiirteeni enkä ole tajunnut, että se on kehoni hälytysmerkki. Olenkin ollut vuosia stressaantunut, Johanna sanoo.

Villasukkapäiviä

Tänä keväänä elämä tuntuukin hymyilevän.

Käsissä on tuleva levy Revitty rakkaus, joka saatiin lopulta tehtyä joukkorahoituksen avulla. Kaikki levyn biisit Johanna ja Susan ovat tehneet itse.

– Myimme levyä etukäteen joukkorahoituskampanjan avulla 18 000 eurolla. Oli hienoa huomata, että olimme olleet mielessä. Vaikka euroviisuhässäkästä oli jo muutama vuosi, fanit halusivat tukea meitä. Suuri kiitos heille kaikille, sillä ilman heitä levyä ei olisi.

Johannan sairaudesta muistuttaa enää arpi, ”taistelun jälki”, kaulassa sekä korvanlehti, jossa kasvaa hentoa karvaa.

– Johanna on meidän hobittikorva. Kallon ihoa venytettiin, jotta siitä saatiin rakennettua uusi korva, ja siksi siinä kasvaa hiuksia.

Arvomaailma on muuttunut paljon: terveyttään ystävät eivät enää halua uhrata yrittäjyyden tai kunnianhimon takia.

– Olen aina ollut ylisosiaalinen, mutta nykyään osaan myös olla yksin. Herään ennen muuta perhettä, jotta saan joka päivä omaa aikaa: juon rauhassa teen, hengittelen ja teen omanlaisiani venytys- ja joogaliikkeitä, Johanna kertoo.

”Olemme kokeneet niin pelottavia ja vaikeita asioita, että toiselle on pakko olla auki koko ajan.”

Susan puolestaan vannoo villasukkapäivien nimiin. Silloin ollaan aamusta iltaan asti pyjamassa kotona, makoillaan, tehdään ehkä kotihommia ja saatetaan käydä koiran kanssa metsässä. Joka vuosi Susan myös matkustaa Thaimaahan, jossa hän viettää kuukauden ilman velvoitteita tai aikatauluja.

Varmaa on, että tämä ystävyys säilyy.

– Olemme kokeneet yhdessä niin paljon jänniä, ihania, pelottavia, vaikeita ja surullisia asioita, että niiden jälkeen toiselle on pakko olla auki koko ajan. Se tekee suhteestamme erityisen.

 

Susan Aho

Syntyi 5.3.1974 Espoossa.

Opiskellut kansanmusiikkia Sibelius-Akatemiassa.

Värttinä-yhtyeen jäsen vuodesta 1997. Jäsenenä suomalais-balttialaisessa Vaeltajat-musiikkiryhmässä vuodesta 1998.

Työskennellyt myös nukketeatteri Sammossa Helsingissä.

 

Johanna Hytti

Syntyi 16.6.1976 Kuusamossa.

Opiskellut musiikin maisteriksi Sibelius-Akatemiassa.

Laulunopettaja, opiskellut myös synnytyslauluvalmentajaksi.

Värttinä-yhtyeen jäsen vuosina 2001–2012.

Suomessa ei olla totuttu näkemään turvamiesjoukkioita tärkeiden ihmisten ympärillä, eikä poikkeusta tapahtunut edes maanantain huippukokouksen jälkeen. Kokosimme 7 esimerkkiä siitä, kuinka ihastuttavan tavallisia suomalaiset ykkösmiehet ja -naiset voivatkaan olla.

1. Suoraan huippukokouksesta terdelle siirtyvä Sauli Niinistö

Helsingin Sanomat ja Seiska julkaisivat tänään uutisen, että tasavallan presidentti Sauli Niinistö siirtyi huippukokouksesta rehdisti suoraan terassille. Jutuissa on myös kuvat presidentin terassimeiningistä: toinen niistä on levinnyt jo parin päivän ajan keskustelupalsta Jodelissa.

Presidentti istui Holidayn terassilla oluensa kanssa kuin kuka tahansa tallaaja kabinettiinsa kuuluvien henkilöiden kanssa. Muualla presidentti tuskin voisi liikkua ilman turvamiesten parvia ympärillä, mutta onneksi Suomessa sellaisia ei kaivata!

Mainittakoon myös, että presidentti on useamminkin nähty täysin arkipäiväisen tekemisen parissa ilman turvallisuustoimia.

Esimerkiksi Ilta-Sanomat julkaisi vuonna 2016 jutun, kuinka Niinistö oli kävelyttämässä yksin presidenttiparin Lennu-koiraa ja pääsi mukaan paikalle törmänneiden opiskelijoiden selfie-kuviin.

2. Ei yhden, vaan monen terassin mies Ben Zyskowicz

Kyllä muutkin poliitikot ovat terasseilla viihtyneet! Kansanedustaja Ben Zyskowicz on monelle tuttu siitä, että hän on ollut erityisesti helsinkiläiskahvila Café Strindbergin vakioasiakas vuodesta toiseen, kuten esimerkiksi Mtv on kertonut.

Zyskowicz kuitenkin kertoi viime vuonna Demokraatti-julkaisun videolla, että on väärä mielikuva luulla häntä vain yhden terassin mieheksi. Kuten monen suomalaisen tapoihin kuuluu, kyllä Zyskowiczkin harrastaa terdekiertelyä!

– Strindberg on kuitenkin vanhin kantapaikka, Zyskowicz toteaa videolla.

3. Vakkariurheilijat Lipponen ja Koivisto

Terassien lisäksi tuttuja kasvoja on ollut mahdollista nähdä myös uimahalleissa ja muissa urheilupuuhissa. Omaliikunta-sivu kirjoitti viime vuonna Töölön Urheilutalon viisikymppisistä kertovassa artikkelissaan, että entinen pääministeri ja eduskunnan puhemies Paavo Lipponen on kuulunut uimahallin vakituisiin kävijöihin.

Artikkelin mukaan myös presidentti Mauno Koivisto viihtyi talon saunassa lentopallovuorojensa jälkeen.

”Manu oli Töölön tähti, mutta niin vaatimaton kuin olla voi.”

– Manu oli Töölön tähti, mutta niin vaatimaton kuin olla voi. Turvasääntöjen mukaan presidentillä piti olla yksityinen pukuhuone, mutta eihän hän sinne mennyt. Hän oli meidän muiden mukana ja viihdytti jutuillaan pelikavereita pukuhuoneessa, Ilta-Sanomien urheilutoimituksen entinen esimies Esa Sulkava sanoo artikkelissa.

4. Bonuksia jahtaava Tarja Halonen

Kyllä ne bonaripisteet kiinnostavat presidenttejäkin! Sen todistaa entinen presidentti Tarja Halonen, joka hankki jääkaapin saadakseen ylimääräisiä bonuseuroja.

Ilta-Sanomat kertoi vuonna 2003, että Halosen omistaman ja eteenpäin vuokraaman asunnon jääkaappi oli hajonnut. Kun pitkäaikainen vuokralainen lähti hakemaan uutta, lähetti Halonen miehensä Pentti Arajärven kaupoille mukaan näyttämään S-etukorttia, jotta presidenttipari saisi haalittua hyviä bonuspisteitä ostosta.

5. Kaikkialle pyöräilevät kansanedustajat

Tuiki tavallinen polkupyörä on ihastuttavan monen kansanedustajan peruskulkuväline. Hiiteen yksityisautot!

Esimerkiksi Ilta-Sanomat on suitsuttanut vihreiden puheenjohtaja Touko Aallon olevan intohimoinen pyöräilijä. Aalto esiintyikin viime vuoden puheenjohtajakampanjansa aikana usein polkypyöränsä kanssa.

Myös esimerkiksi vihreiden kansanedustaja Oras Tynkkynen tunnetaan himopyöräilijänä. Jopa niin intohimoisena sellaisena, että hän voitti vuonna 2010 Vuoden pyöräilijä -tittelin. Yle kertoo, että Tynkkynen myös säilyttää taittevaa pyöräänsä eduskunnassa työpöytänsä alla.

6. Yksityiskoneella itse lentelevä Juha Sipilä

Yksityiskoneella lentely ei lähtökohtaisesti ole tavallisten tallaajien heiniä, mutta on silti aika hienoa, että pääministeri Juha Sipilä voi yhä lennellä yksityiskoneella ihan itsekseen! 

Muun muassa Ilta-Sanomat kertoo viimevuotisesta tapauksesta, jolloin Sipilä lensi yksityiskonetta päästäkseen tapaamaan presidentti Sauli Niinistöä.

Sipilä oli suunnittelemassa jättävänsä erokirjeen presidentille, kunnes viime tipassa päätti toisin matkalla pois Turusta. Naantalin kohdalla tehtiin U-käännös, ja siitä Sipilä nappasi alleen yksityiskoneen päästäkseen nopeasti takaisin.

– Lentokoneet kulkevat aika nopeasti Helsingin ja Turun väliä. Ei löytynyt muuta vaihtoehtoa tähän tilanteeseen kuin lentää itse, Sipilä kertoi lehdelle.

7. Triathloneja rakastava Alexander Stubb

Sen lisäksi, että entinen pääministeri Alexander Stubb tunnetaan lukuisista selfieistään, poliitikko rakastaa myös triathlon-kisoja. Stubb on nähty useaan otteeseen muiden taviksien joukossa hikoilemassa.

Stubb on saanut poliitikonurallaan paljon kritiikkiä, ja toisinaan kommentit ovat myös kohdistuneet tämän liikunnallisuuteen.

”Olen aina ollut faija muiden joukossa.”

– Ihminen ei ole koskaan niin huono tai hyvä, kuin mitä julkisuus antaa ymmärtää. Jokainen meistä on demokratiassa aika normaali. Vanhempainilloissa, koulun juhlissa ja urheilutapahtumissa olen aina ollut faija muiden joukossa. Se on Suomessa hienoa, Stubb sanoi alkuvuodesta Aamulehden haastattelussa.

Muusikko Amadeus Lundberg ja hänen kuvataitelijana työskentelevä vaimonsa Lara Del Mar Sánches haaveilevat muutosta Espanjaan. Kuva: Sakari Majantie
Muusikko Amadeus Lundberg ja hänen kuvataitelijana työskentelevä vaimonsa Lara Del Mar Sánches haaveilevat muutosta Espanjaan. Kuva: Sakari Majantie

Isyys mullisti tangokuningas Amadeus Lundbergin elämän: ”Se teki inhimillisemmäksi, herkemmäksi ja harkitsevammaksi”

Vuoden 2009 tangokuningas Amadeus Lundberg, 29, iloitsee uudesta, viime viikolla julkaistusta Pyyhi tuuli kyyneleet -levystä. Levyllä kuullaan maailmanmusiikkia, mustalaismusiikkia, Amadeuksen itse säveltämiä ja sanoittamia kappaleita sekä hänen isänsä Taisto Lundbergin yhtyeen Hortto Kaalon esittämien kappaleiden covereita.

– Kaikki on oikein hyvin. Olen lomaillut kuukauden ja laulanut vain silloin, kun olen tehnyt ruokaa. Syksyllä lähden taas isoille konserttikiertueille, Amadeus Lundberg kertoo Seinäjoen Tangomarkkinoilla.

Viime vuonna Amadeus teki sata konserttia, mutta uralla on ollut hiljaisempiakin vuosia.

”Joku lehti kirjoitti, että lihomiseni johtui alkoholista, mutta se ei pidä paikkaansa.”

– Vuodet 2012 ja 2013 olivat vaikeampia. Olin silloin kokematon, eikä yhteistyö silloisen ohjelmatoimiston kanssa toiminut kunnolla.

– Musiikkialalla kaikki on epävarmaa, eikä mitään tiedä kuin vuoden päähän. Koko ajan pitää kehittää itseään ja luoda uutta. Uskon kuitenkin oman tekemiseen, enkä aio stressata asiasta sen enempää.

Amadeus kertoo nauttivansa esiintymisestä, mutta välillä lehtiotsikot harmittavat häntä. Viimeksi häntä harmitti uutisointi painon nousemisesta.

– Joku lehti kirjoitti, että lihomiseni johtui alkoholista, mutta se ei pidä paikkaansa. Se johtui muista syistä, mutta en halua kertoa, mistä. Pudotin 12 kiloa painoa ja olen nyt hyvässä kunnossa.

Isyys mullisti elämän

Musiikin tekemisen lisäksi Amadeus Lundberg nauttii perhe-elämästä vaimonsa, kuvataiteilija ja tatuoititaiteilija Lara Del Mar Sánchesin, 40, kanssa. Pariskunta asuu omakotitalossa Järvenpäässä kolme ja puolivuotiaan poikansa Rion ja Laran kahden lapsen kanssa.

– Isäksi tulo mullisti minua mielettömästi. Se teki inhimillisemmäksi, herkemmäksi ja harkitsevammaksi, Amadeus kertoo.

”Veikkaan, että lapsikiintiö on täynnä.”

– Pojan kanssa on kiva nukkua yhdessä päiväunia, potkia jalkapalloa, pyöräillä ja käydä keinumassa. Hän laulaa koko ajan Hämä-hämähäkki -biisiä ja aakkoslaulua. Mikäli hän haluaa joskus musiikkiuralle, aion kannustaa häntä siihen.

Amadeus ja Lara eivät haaveile isommasta perheestä.

– Veikkaan, että lapsikiintiö on täynnä, koska Lara on minua vanhempi ja hänellä on ennestään kaksi lasta.

Haaveissa muutto Espanjaan

Amadeus ja Lara kertovat, että heidän parisuhteessaan on ollut useita kriisejä liittyen uraan, sitoutumiseen, uusperhearkeen ja pariskunnan 11 vuoden ikäeroon.

– Avioero ei ole ollut kaukana. On ollut vaikeita kausia, jolloin olen joutunut pitämään Larasta kiinni kovasti, Amadeus kertoo.

– Vaikeudet johtuivat omasta kokemattomuudesta, hölmöydestä, ikäerosta ja virheistä. Nyt olen vähän kasvanut ja kuronut kokemusta kiinni.

”Normaalissa parisuhteessa on jo paljon haasteita, mutta meillä ne ovat olleet potenssiin viisi.”

Kaikki tekevät virheitä, mutta niistä oppii. En halua päästää irti sellaisesta kuningattaresta kuin Lara on.

Myös Lara myöntää parisuhteen olleen toisinaan haasteellinen.

– Meillä on ollut ylä- ja alamäkiä. Välillä Amppu on dumppaamassa minua ja välillä minä häntä, Lara vitsailee.

– Normaalissa parisuhteessa on jo paljon haasteita, mutta meillä ne ovat olleet potenssiin viisi. Mutta niistä on vahvistuttu ja opittu.

”Fuengirola olisi kiva paikka, koska siellä voi käydä vaikkapa Suomi-baarissa puhumassa suomea.”

Pariskunta on päässyt ongelmista yli.

– Haaveilemme muutosta Espanjaan. Fuengirola olisi kiva paikka, koska siellä voi käydä vaikkapa Suomi-baarissa puhumassa suomea. Lara taas haluaisi Malagaan, Amadeus kertoo.

Espanjasta kotoisin oleva Lara muutti jo nuorena Suomeen. Hänen isänsä on espanjalainen ja äiti suomalainen.

– Olen asunut Espanjassa pienissä pätkissä myöhemminkin. Olisihan se kiva saada jonain päivänä edes yhteinen kakkoskoti Espanjasta, Lara sanoo.