Anu Palevaara turvautuu hiljaisempina kausina säästöihinsä. "Pitkä pesti Salatut elämät -sarjassa tuntui hyvältä, kun lapsi oli pieni."
Anu Palevaara turvautuu hiljaisempina kausina säästöihinsä. "Pitkä pesti Salatut elämät -sarjassa tuntui hyvältä, kun lapsi oli pieni."

Kaksin poikansa kanssa asuva näyttelijä Anu Palevaara on tottunut elämään niukasti. – Eron jälkeen elän väli­vaihetta, jossa en uskalla tehdä isoja taloudellisia siirtoja.

Anu Palevaara, 46, on varovainen lainanottaja ja tottunut säästäjä. Salatuista elämistä tutun freelancer-näyttelijän ja tanssinopettajan tulot ovat epäsäännölliset, ja hiljaisempina aikoina on turvauduttava säästöihin.

– Säästän ihan koko ajan. Kun tietokone hajosi ennen joulua, piti vain raapia rahat kasaan. Tällaisissa tilanteissa on tärkeää, että on säästöjä, jotta ei tarvitse maksaa osamaksulla tai korollisella luotolla.

Anu valmistui 1990-luvulla Lontoon Laine Theatre Art -koulusta ja on työskennellyt aina freelancerina tai määräaikaisella työsopimuksella. Opiskeluaika Lontoossa ja suurista lukukausimaksuista selviäminen opettivat niukkuudessa elämistä. Siitä taidosta on myöhemmin ollut hyötyä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

– Tässä työssä kaikki vuodet ovat erilaisia. Nuorempana se tuntui jännittävältä, mutta kyllä 13 vuoden pesti Salatut elämät -sarjassa tuntui hyvältä, kun lapsi oli pieni. Työ oli suhteellisen säännöllistä, ja viikonloput olivat vapaita. Silti työ oli epävarmaa, Anun mukaan hahmo saatettiin milloin vain kirjoittaa ulos sarjasta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

”Välillä vähän ahdistaa, kun nykyään pitää olla koko ajan viisi askelta edellä.”

– Epävarmuuteen olen tottunut, mutta välillä vähän ahdistaa, kun nykyään pitää olla koko ajan viisi askelta edellä eli sopia ja myydä seuraavia töitä, kun tekee vielä edellisiä.

Tällä hetkellä Anu asuu espoolaisessa vuokrakolmiossa kahdestaan lukioikäisen poikansa ja kahden kissansa kanssa.

– Eron jälkeen olen elänyt nyt tällaista välivaihetta, jossa en uskalla tehdä isoja taloudellisia siirtoja, kuten ottaa uutta asuntolainaa, Anu sanoo.

– Odotan pojan itsenäistymistä. Sitä ennen haluan tarjota hänelle mahdollisuudet toteuttaa itseään, niin pitkälle kuin palkoillani ja säästöilläni voin.

Maanantai

Bussikortin lataus 40 €

Lapsuudenkodissani puhuttiin aina avoimesti, mitä mikäkin maksaa ja mihin rahaa kuluu. Samanlaiseen rehellisyyteen olen itsekin kasvattajana uskonut. Ajattelen, että realiteetit eivät näin tule lapselle yllätyksenä, kun hän muuttaa omilleen.

Viikon aluksi piti ladata bussikortti, jotta poika pääsee taas kuukauden ajan kouluun. Kun lukio alkoi, olin pöyristynyt, miten kalliita lukiolaisen e-kirjat ovat. Ennen kirjat pystyi ostamaan käytettyinä vanhemmilta oppilailta, mutta e-kirjoja ei pysty.

Poikani pelaa jääkiekkoa, joka on kallis harrastus. Pelkästään uusi maila saattaa maksaa parisataa euroa.

Kun itse olin lapsi, harrastaminen oli erilaista. Kunta ja koulu järjestivät erilaisia ilmaisia kerhoja. Harrastin jalkapalloa, suunnistusta, hiihtoa, ratsastusta, ringetteä ja kävin kuvataide- ja tanssikerhossa. Kun pelasin ringettessä maalivahtina, sain maalivahdin varusteet seuralta. Kallein satsaus vanhemmilleni olivat tanssituntini, jonne matkustin Nurmijärveltä monta kertaa viikossa. Vanhemmat maksoivat bussilippuni ja tunnit siihen asti, kunnes pääsin vapaaoppilaaksi.

Nykyään lasten harrastusmaksut ovat jopa tuhansia euroja vuodessa. Olen halunnut tukea poikani harrastamista ja elämää, mutta sanon myös suoraan, jos rahaa ei ihan heti ole johonkin uuteen hankintaan. Esimerkiksi kun ysiluokan päättäjäisiin piti ostaa uusi puku, säästin sitä varten hetken, emmekä vain marssineet suoraan kauppaan.

Välillä mietin, että minulla on vain yksi lapsi, mutta miten vaikka neljän lapsen yksinhuoltajalla riittävät rahat?

Auto on välttämätön kiireaikoina, kun näyttelijän täytyy suhata paikasta toiseen.
Auto on välttämätön kiireaikoina, kun näyttelijän täytyy suhata paikasta toiseen.

Tiistai

Lasinpesuneste autoon 5 €

Ruokaostokset 61 €

Teen tällä hetkellä kahta työtä. Toimin tanssinopettajan viransijaisena toisen asteen oppilaitoksessa, jossa opetan kahtena päivänä viikossa yhdeksän viikkotuntia. Koulupäivä alkoi tänään kello 8.15, joten jouduin lähtemään kotoa ennen puoli kahdeksaa.

Pesti kestää kaksi vuotta, ja siihen kuuluu tietty määrä maksuttomia kouluruokailuja. Tänään lounaaksi oli kasvispihvejä, perunamuusia ja salaattia.

Iltapäivällä ajoin Vantaalle kulttuurikeskus Martinukseen harjoittelemaan Blondi tuli taloon -näytelmää.

”Ennen lasta elin leivällä ja nuudeleilla.”

Harjoitukset ovat lähellä ensi-iltaa melkein joka päivä kello 16–21. Tänään ehdin kauppaan vasta yhdeksän jälkeen. Lähellämme on ympäri vuorokauden auki oleva supermarket, jossa hoidan suurimman osan ruokaostoksista. Ostin muun muassa jugurttia, nuudeleita, pikakahvia, ruisleipää, Dr Pepper -limsaa ja kaksi valmisruokaa.

Ennen lasta elin leivällä ja nuudeleilla, mutta pojan synnyttyä opettelin kokkaamaan. Minulle ei ole ongelma syödä samaa ruokaa vaikka kolmenakin päivänä peräkkäin. Ulkona syön harvoin.

Illalliseksi söimme viikonloppuna tekemääni meren­eläväpastaa. Evääksi asti sitä ei jäänyt, joten jouduin nappaamaan kaupasta poikkeuksellisesti äitien tekemää valmisruokaa. Kun perheessä on kasvuiässä oleva miespuolinen urheileva henkilö, joudun koko ajan myös miettimään eväitä. Laitan pojalle ja itselleni usein evääksi samoja helposti mukana kulkevia syötäviä, kuten hedelmiä, erilaisia kaurajuomia tai kylmiä ruokia, jotka voi syödä missä vain.

Keskiviikko

Tankillinen bensaa 60 €

Vessapaperia ja mandariineja 4,50 €

Auto on minulle superylellisyys, arjen luksus. Hiljaisimpina työaikoina se tuntuu kalliilta, mutta tällaisena kiireaikana se on pakollinen. Itse suhaan nyt Vantaalle päivittäin näytelmän harjoituksiin, enkä julkisilla ehtisi joka paikkaan.

Vien autolla myös pojan treeneihin. Ison lätkäkassin kanssa julkisilla kulkeminen ei ole yksinkertaista. Onneksi meillä on myös ollut alusta asti muiden vanhempien kanssa kimppakyytirinki.

Auto nielee niin paljon rahaa, että muuhun luksukseen en halua tuhlata, säästän mieluummin.

Säästän myös siinä, että en juuri käy kampaajalla enkä osta usein uusia vaatteita. Ostan kirppiksiltä tai käytän roolihenkilöiden vaatteita. Joskus oikein havahdun, että hei, mähän olen nainen ja minulla on kaapissa näin vähän asuja!

Nyt roolia varten tuotanto maksoi minulle kampaajakäynnin. Hiuksiini leikattiin otsatukka, ja ne värjättiin brunetista blondiksi. Minulle ei ole niin väliä, millainen tukkani on.

Teen töitä kasvoillani, ja siksi kauneudenhoitoon pitäisi ehkä panostaa. Mutta kun niputan menojani, se tipahtaa ensimmäisenä pois listalta. Jos olisin mies, minulla olisi tässä työssä siinä mielessä mukavampaa ja helpompaa.

Kakkupala on arjen pientä luksusta. Juuri muuhun luksukseen Anu ei törsää.
Kakkupala on arjen pientä luksusta. Juuri muuhun luksukseen Anu ei törsää.

Torstai

Ruokaostoksia 24 €

Kokkaan aika perusruokaa. Jääkaapissa on aina perunaa ja porkkanoita ja kuivakaapissa kaikenlaista varuiksi. Ostan usein myös tarjouksesta ison lohen, josta saatan tehdä keiton. Loput vedän fileiksi ja laitan pakkaseen. Meillä syödään aika paljon kalaa. Hiljaisimpina työkausina olen ehtinyt käydä pilkillä ja olen pakastanut saamiani ahvenia.

Usein perunan ja juuresten kanssa on klöntti lihaa tai maksaa. Myös erilaiset keitot ovat käteviä, ja tietysti sieniruuat. Minulla on pakastin täynnä sieniä plus kuivatut päälle.

Tänään söimme harjoitusten jälkeen eurooppalaiseen aikaan, vasta kymmeneltä illalla. Niinä viikkoina, kun poika on minulla, pyrin siihen, että syömme joka ilta illallisen yhdessä, vaikka sitten myöhemmin.

Välillä poika tekee ruuan, hän on minua parempi kokki. On ihana yllätys, kun tulen kotiin ja poika on tehnyt ruuan ja siivonnut keittiön, vaikka en olisi pyytänyt. Minulla on hyvä poika.

Perjantai

Ruokaostoksia ja saunakaljat 18 €

Kissanruokaa eläinlääkäriltä 100 €

Tänään oli viikon toinen opetuspäivä, ja lisäksi kertasin näytelmän tekstejä kotona. Olen iltaihminen ja voisin nukkua puoleenpäivään, jos olisi mahdollisuus. Olen perinyt äidiltäni tarpeen nukkua pitkään, yritän nukkua yhdeksän tuntia yössä. Tänään nukuin vielä päikkärit ennen kuin hain Maukka-kissallemme ruokaa eläinlääkäriltä.

Vähän aikaa sitten selvisi, että Maukka on allerginen teolliselle ruualle, ja siksi hänelle pitää ostaa eläinlääkäriltä kallista erikoisruokaa. Sadan euron satsista riittää kyllä pitkäksi aikaa.

Maukka on Misu-kissamme poika. On ihana, että kotona on aina joku vastassa. Kissat ovat tärkeä osa perhettämme, ja heidän terveyteensä satsaaminen on itsestäänselvyys. Vaikka täytyy myöntää, että olinkin yllättynyt, kun kuulin, että kissakin voi olla allerginen.

Lauantai

Ruokaostokset herkkuineen 19 €

Ateriat Mc Donald’silta 18 €

Vietin koko päivän teatterilla. Päivän jälkeen hain herkkuja viikonlopuksi: karkkia, sipsejä ja Nutellaa.

Olen tottunut epäsäännölliseen työhöni ja viikonlopputöihin. Kun pääsin Lontooseen opiskelemaan, jouduin tekemään töitä, että saisin edes osan lukukausimaksuista kasaan. Maksu oli useita kymmeniä tuhansia markkoja, ja tuolloin ulkomailla opiskelevat eivät saaneet opintotukea. Lisäksi eläminen Lontoossa oli kallista.

Tein ennen Lontooseen lähtöä ja kesälomalla suursiivouksia tosi kivan perheyhtiön kautta. Lisäksi siivosin lauttasaarelaista koulua. Tein välillä jopa 12-tuntisia päiviä ja sain kerättyä hyvän potin.

Säästöjen päälle oli silti pakko ottaa opintolainaa. Sen lisäksi jouduin ottamaan vielä kovan pankkilainan. Sellaisen sai vielä vuonna 1990 helposti vain kävelemällä pankkiin.

Toisena opiskeluvuonna iski lama, ja lainojen korot nousivat 14–16 prosenttiin. Sinä syksynä mietin, pystynkö ostamaan lentolippua ja pääsenkö jouluksi kotiin. Rahaa ei välillä yksinkertaisesti ollut. Yhden viikon elin Suomesta tuomallani Neljän viljan Nalle-puurolla. Tein siitä uunipuuroa, puurokeksejä ja kouluun evääksi puuroleipää.

Koska Suomi ei vielä tuolloin kuulunut EU:hun, minulla ei ollut maassa työlupaa. Niinpä tein töitä pimeästi pubeissa ja siivosin yksityisiä asuntoja. Elin kaksi vuotta laittoman siirtolaisen elämää, jotta saisin pankkilainan korot maksettua.

Koulussa oli opiskelijoita eri taustoista, mutta oli hienoa, että varallisuuserot eivät näkyneet siellä mitenkään. Itse en ole ikinä arvottanut ihmisiä varallisuuden perusteella enkä tuolloinkaan ajatellut, että joudun tekemään urani eteen enemmän kuin toiset.

Palasin valmistumisen jälkeen Suomeen ja tein itselleni tiukan takaisinmaksusuunnitelman. Halusin ensimmäisenä eroon pankkilainasta, jonka maksoin lopulta takaisin korkojen kanssa. Kaikista opiskeluun otetuista lainoista pääsin eroon kuuden vuoden kuluttua valmistumisesta. Sen kokemuksen jälkeen lainanotto on aina vähän hirvittänyt.

Sunnuntai

Menot 0 €

Sunnuntaina olin pieruverkkareissa kotona. Nukuin, katsoin vähän olympialaisia ja pelasin X-boxia. Tykkään kunnon räiskintäpeleistä, joissa saa ampua.

Olen pelannut nuoresta asti, ja ennen pojan syntymää saatoin työkeikan jälkeen pelata Pleikkaa kolmeenkin yöllä. Nykyisin pelaamme välillä pojan kanssa yhdessä. Pelaamme myös lautapelejä ja korttia. Molemmat ovat ihan yhtä hyviä tapoja viettää aikaa yhdessä. Rentoudun myös metsässä sienestäen. Sienessä vierähtää helposti tuntikausia.

Lapsena haaveilin, että saisin pelata jääkiekkoa, mutta siihen aikaan tytöt ohjattiin automaattisesti ringetteen. Olen pelannut jääkiekkoa naisporukassa nyt aikuisiällä. Muut harrastukseni ovat ilmaisia: hiihdän ja käyn luistelemassa luonnonjäillä.

Periaatteessa ihminen ei tarvitse paljon hyvään elämään: kunhan on katto pään päällä, vähän vaatetta, ruokaa ja pääsee liikkumaan paikasta toiseen. Kun haluan repäistä, ostan uuden pelin X-boxiin.

Viikon menot yhteensä 349,50 €

Anu Palevaara

46-vuotias näyttelijä, tanssija ja tanssin­opettaja.

Tuttu Jennin roolista Salatut elämät -sarjassa. Muistetaan myös Kuningasjätkä-elokuvasta ja Iskelmäprinssi-tv-sarjasta.

Näyttelee pääroolia Blondi tuli taloon -näytelmässä Kulttuurikeskus Martinuksessa Vantaalla.

Asuu poikansa ja kahden kissan kanssa Espoossa.

Blondi tosiaan

Satanen kissaruokaan - mitä tuhlausta.
Jos olisi oikeasti säästäväinen, jättäisi
roskaruoat kauppaan ja mäkkäreihin!

Sisältö jatkuu mainoksen alla