"Kaksisuuntainen mielialahäiriö ei ole mulle enää vaikea asia. Kerroin siitä ensin vanhemmilleni ja sisaruksilleni sekä keikkaryhmälleni. Ja sitten kavereilleni. He ovat tienneet jo pari vuotta, koska tiesin, että asia tulee myös elämäkertaan", Jare Tiihonen sanoo. Kuva: Sanoma-arkisto / Jonas Lundqvist
"Kaksisuuntainen mielialahäiriö ei ole mulle enää vaikea asia. Kerroin siitä ensin vanhemmilleni ja sisaruksilleni sekä keikkaryhmälleni. Ja sitten kavereilleni. He ovat tienneet jo pari vuotta, koska tiesin, että asia tulee myös elämäkertaan", Jare Tiihonen sanoo. Kuva: Sanoma-arkisto / Jonas Lundqvist

Jare Tiihonen ei ole hävennyt kaksisuuntaista mielialahäiriötä enää vuosiin. – Kenenkään ei pitäisi, hän sanoo.

Kun Cheek, eli Jare Tiihonen, 34, raahautui vuonna 2006 ensimmäisiä kertoja terapeutille, hän näytti kuin olisi ollut pornokauppaan menossa. Hän hiipi sinne aina kaulukset pystyssä, korvat luimussa. Ei Jare vielä tuolloin ollut koko kansan tuntema Cheek, mutta hän pelkäsikin törmäävänsä ystäväänsä, joka asui vastapäätä terapeutin vastaanottoa. Enää Jarea ei hävetä. Vaikka mielenterveysongelmat saattavat olla muille kuin hänen läheisilleen yllätys, hän itse on elänyt niiden kanssa jo vuosia.

– Tämä asia on kypsynyt mielesssäni pitkään. Pikku hiljaa olen oppinut ymmärtämään itseäni ja olen tajunnut, että kukin meistä on sellainen kuin on. Kaikilla on omat heikkoutensa ja vahvuutensa. Ei mielenterveysongelmia – eikä mitään itsessään – tarvitse hävetä. Ei kenenkään. It is what it is, Jare sanoo.

"Aika monta tyyppiä on laittanut mulle viestiä, että hei mullakin on kaksisuuntainen."

Jare puhuii kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstään ensimmäistä kertaa viikko sitten Helsinkgin Sanomien Kuukausiliitteen haastattelussa. Myös JHT – Musta lammas -kirjassa hän puhuu siitä suoraan.

Keskustelupalstoilla suurin osa pitänyt tekoa rohkeana, mutta on niitäkin, jotka ovat ilkeilleet, että onko kyse vain Cheekin mediatempusta. Varsinkin nyt, kun Mikael Gabrielista povataan Vain elämää -ohjelman ansiosta uutta tähteä. Jare itse on saanut vain hyvää palautetta.

– Aika monta tyyppiä on laittanut mulle viestiä, että hei mullakin on kaksisuuntainen. Ja olen saanut myös palautetta siitä, miten hienoa on, että annan sairaudelle kasvot, Jare sanoo.

"Maniavaiheet eivät ole mulla niin diippejä kuin monilla"

Kaksisuuntainen mielialahäiriö on ehkä henkilökohtaisinta, mitä Jare on koskaan julkisesti kertonut. Miksi yksityisyyttään vuosia tarkasti varjellut räppäri haluaa kertoa tästä nyt?

– Enhän mä halunnutkaan. Mutta ei mulla ollut mitään vaihtoehtoa kuin kertoa. Olin päättänyt, että kirjassa kerrotaan kaikki. Haluan olla rehellinen ja halusin tehdä rehellisen kirjan. Rehellisessä kirjassa pitää kertoa kaikki, ja tämä asia on siellä yksi asia muiden joukossa.

"Maniasta ei ole ollut mulle hirveästi haittaa."

Elämäkerrassaan Jare kuvailee yksityiskohtaisesti paniikkihäiriökohtauksiaan, itseinhoaan, epävarmuuttaan ja pahimpia masennusvaiheitaan. Mutta maniavaiheista Jare ei kirjassa juurikaan puhu. Jotkun kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä kärsivät pitävät maniavaiheita pahimpina, mutta myös parhaimpia. Voi tuntea, että pystyy mihin tahansa. Jaksaa, vaikkei nukkuisi lainkaan. Kaikki sujuu lähes yliluonnollisella tavalla – tai siltä itsestä tuntuu. Tästä Jarella ei ole kokemusta.

– Masennusvaiheet ovat mulla äärimmäisiä, maniavaiheet ei. Maniasta ei ole ollut mulle hirveästi haittaa, koska se ei ole mennyt tollaiseksi hulluudeksi. Se ei ole niin diippiä kuin monilla muilla. Mania on mulla läsnä enemmänkin jatkuvana ylivireytenä ja tarpeena tehdä koko ajan hulluna jotain. Jos vaikka istun liian kauan auton takapenkillä, huutelen sieltä koko ajan jotain ja höpöttelen. Mun on vaikea olla paikallaan, Jare kertoo.

Koska Jaren maniavaiheet eivät ole äärimmäisiä, yksi lääkäri epäili jossain vaiheessa, kärsiikö Jare ainoastaan masennuksesta.

– Ensimmäinen lääkärini diagnosoi mulle kaksisuuntaisen, mutta sitten kun lääkärini vaihtui, hän halusi tehdä lisää testejä. Hän mietti aluksi,  jos kärsinkin vain masennuksesta. Mutta testien jälkeen tulos oli selvä: kyllä se on kaksisuuntainen.

Omatoiminen annostuksen pienentäminen ei kannattanut

Kaikki paha valuu päälleni, musta huppu kaappaa mieleni sisäänsä. Vajoan lattialle sikiöasentoon. Miten näin kelvoton jätkä voi tehdä yhtään mitään?

En osaa mitään muuta kuin räpätä. Jos en enää pysty siihenkään, mitä teen loppuelämälläni? Itsesyytökset ja itsehalveksunta astuvat päälleni kuin likainen saastuttava tahma. En ole ansainnut paikkaani. Miten näin lahjaton jätkä on ikinä päässyt tällaiseen asemaan? Viekää Cheek teuraaksi saman tien, voivat ainakin vihaajat onanoida onnesta.

Tällaisia ajatuksia Jarella oli vuonna 2014, kun hän oli Los Angelesissa tekemässä Alpha Omega -levyään. Jare itse arvelee, että itseinho ja romahdus olivat seurausta siitä, että hän oli omatoimisesti vähentänyt annostustaan, ilman lääkärin lupaa.

"Ei oo kivaa herätä joka aamu väsyneenä. Se on se syy, miksi vähensin annostusta."

– Ei oo kivaa herätä joka aamu väsyneenä. Se on se syy, miksi vähensin annostusta. Olin pikku hiljaa vähentänyt annostusta, ja sitten leikkasi pahasti kiinni vähän pidemmäksi aikaa. Tajusin, että hetkinen, mähän syön enää neljäsosan siitä, mitä mun pitäisi syödä.

– Kai se oli sellaista kaipuuta, että voi kun ei tarvis syödä lääkkeitä. Mutta tällaiset asiat ovat muistutuksia siitä, että tarvitsen niitä.

Jarea harmittaa yhä, että lääkkeiden takia aamut ovat sumuisia. Ei hän silti sitä päivittäin ajattele.

– Siksi mä en buukkaa palavereja ikinä aamuksi. Mutta mä oon hyväksynyt sen, että aamulla kestää käynnistyä. Se on ollut jo niin kauan sellaista. 2009, 2010, 2011, 2012, 2013, 2014, 2015, 2016, Jare laskeskelee.

Miksi mikään ei riitä?

Yhdeksän albumia, joista kolme on ylittänyt kultalevy-, kaksi platina- ja kaksi multiplatinarajan. Yhteensä yli 450 000 myytyä levyä. Kaksi loppuunmyytyä Olympiastadion-keikkaa ainoana suomalaisena artistina. Loppuunmyyty jäähallikiertue eli 75 000 myytyä konserttilippua. Yli 100 miljoonaa Youtube-katselua. Historiallinen Spotify-ennätys. Yksitoista Emma-patsasta. Jare vs. Cheek -dokumentti. Ja nyt elämäkerta. Cheek on saavuttanut lähes kaiken, mitä artisti voi Suomessa saavuttaa.

Se ei silti tunnu riittävän hänelle. Hän vaatii muilta, mutta varsinkin itseltään täydellisyyttä. Se selviää paitsi dokumentista, myös elämäkerrasta. Miksi hän on niin ankara ja ehdoton?

– Ajattelen, että aina voi olla parempi. Hyväksyn, että kaikessa ei voi olla paras tai kaikkea ei voi tietää. Mutta jos "ihan hyvä" riittää itselle siinä, mikä on oma intohimo, niin ei sillä eteenpäin pääse. Jos kaikki on aina saatanan hyvää, niin mikä on sitten se seuraava askel?

– Mutta kyllä mä oon usein myös tyytyväinen. Olen tosi tyytyväinen tosi useinkin.

"Kun se on valmis, mä sanon, että siinä oli teille – ja tää oli muuten tässä."

Jare on vihjaillut monesti, ettei tiedä, miten pitkään hänellä on enää annettavaa Cheekinä. Hän on puhunut mystisestä, kolmiosaisesta saagasta. Se tarkoittaa aikakautta hänen stadionkeikkojensa jälkeen. Ensimmäinen osa oli Alpha Omega -albumi ja siihen liittyvä jäähallikonserttikiertue. Toinen on tuore elämäkerta. Kolmatta osaa on Jarelta turha edes kysyä. Mutta haaveensa hän suostuu silti paljastamaan.

– Haaveilen siitä, että saan tämän saagan finaaliin. Kun se on valmis, mä sanon, että siinä oli teille – ja tää oli muuten tässä. Ja sitten joskus... Ehkä joskus tämän jälkeen voi rauha syntyä sisälläni. Ehkä.

JHT  Musta lammas (Otava, kirj. Mikko Aaltonen) ilmestyi tänään 6.10.

Kapellimestari ja säveltäjä Esa-Pekka Salonen ja Jane-vaimo ehtivät olla yhdessä lähes 27 vuotta.

Lontoon filharmonisen orkesterin ylikapellimestari Esa-Pekka Salonen, 59, ja hänen vaimonsa Jane eroavat, kertoo Iltalehti.

Lehden mukaan avioeroa on hakenut Jane Salonen, joka on jättänyt avioerohakemuksen Los Angelesissa sijaitsevalle oikeustalolle kesäkuussa 2017.

Salonen on yksi kansainvälisesti tunnetuimmista suomalaisista. Ennen Lontoon-pestiään hän toimi Los Angelesin filharmonikkojen musiikillisena johtajana ja ylikapellimestarina. Hän on tehnyt paljon yhteistyötä myös New Yorkin filharmonikkojen kanssa.

Esa-Pekka ja Jane menivät naimisiin vuonna 1991. Heillä on kolme täysi-ikäistä lasta.

Jenni Dahlman ja Ossi Väänänen ovat kummatkin täysipäiväisesti kotona vauvan kanssa. Välillä Jennin on kuitenkin päästävä tuulettumaan. – Uskon olevani parempi äiti, kun olen välillä erossa lapsestani.

Kuulisitpa tämän tyhjän surinan, joka pääni sisällä käy, Jenni Dahlman, 36, parahtaa. Vaikka Jenni yrittää pinnistellä muistellakseen, millaista elämä oli ennen lasta, kaikki ajatukset palautuvat bumerangina nykyhetkeen ja omaan kymmenkuiseen poikaan.

– Poikani on vilkas tapaus. Hän taitaa olla tullut äitiinsä, sillä oma lempinimeni oli aikanaan Turbo. Hän on tosi hyväntuulinen ja erittäin hymyilevä. Moni kysyy meiltä: eikö hän itke koskaan? Jenni kertoo hymyillen.

Jennin elämä on vuodessa vaihtunut kansainvälisestä ja lennokkaasta elämästä vauva-arkeen Espoossa. Jenni asui Sveitsissä yli kymmenen vuotta, osan ajasta ex-miehensä, F1-kuski Kimi Räikkösen kanssa. Eron jälkeen Jenni oli ajatellut jäävänsä ulkomaille, mutta tavattuaan jääkiekkoilija Ossi Väänäsen hän päätti muuttaa Suomeen.

– Kyllä lapsi on muuttanut paljon. Ex tempore -elämäni on vaihtunut elämään vauvan ehdoilla. Silti lapsi on paras asia maailmassa, en vaihtaisi päivääkään.

”Ossi on äärettömän hyvä isä. Arvostan sitä, että hän on vahvasti mukana lapsen elämässä.”

Lapsen isä Ossi lopetti aktiivisen jääkiekkouransa heinäkuussa 2016. Hän ehti pelata NHL:ssä seitsemän kautta ja oli sen jälkeen Jokereiden kapteeni. Nyt kuitenkin sekä Jenni että Ossi viihtyvät kotona täysipäiväisesti.

– Koska Ossi ei enää pelaa, hänellä on aikaa meille. Olen kiitollinen siitä, että voimme molemmat olla lapsen kanssa kotona. On mahtavaa, että saamme olla läsnä lapsellemme nyt, kun hän on vielä niin pieni, Jenni iloitsee.

– Ossi on äärettömän hyvä isä. Arvostan sitä, että hän on vahvasti mukana lapsen elämässä. Tiedän, ettei se ole itsestäänselvyys. Vaikka isä hoitaa lasta omalla tavallaan ja äiti omallaan, lapsi tottuu siihen kyllä.

Jenni ja Ossi tapasivat vuonna 2013 ja ehtivät viettää usean vuoden yhdessä ennen vauvan tuloa. Jenni kertoo olevansa iloinen, että lapsi tuli juuri nyt.

– Minulle oli tärkeää, että meille ehti kehittyä hyvä ja tasapainoinen suhde ennen lasta. Olin 35-vuotias, kun minusta tuli äiti, joten olen ehtinyt kokea kaikenlaista. Mutta kaikki on lopulta mennyt juuri oikein. Menneisyys on muokannut minusta minut. En kadu mitään.

Suomeen asettumisensa jälkeen Jenni on tehnyt jonkin verran tv-töitä: hänet on nähty sekä Possessa että juontamassa Mallikoulu-ohjelmaa. Silti Jenni pitää tv-töitä harrastuksenaan. Hän ei ole koskaan tehnyt töitä kahdeksasta neljään, vaan aina projektiluontoisesti.

– Juuri nyt minulla ei ole sen suurempia suunnitelmia tulevaisuuden varalle. Nautin kotielämästä. En oikein itsekään tiedä, mitä haluaisin tehdä. Käyn neuvotteluja muutamasta tulevasta projektista, mutta mikään ei ole vielä varmaa.

Jennin hyvän olon eväät


Koti

Koti on minulle tosi tärkeä paikka, paras, mitä maailmassa on. En silti ole kotihiiri, vaan haluan mennä ja tehdä asioita. Tykkään kutsua kotiini myös ystäviäni.

Kodissa pitää olla hyvä fiilis, kun sinne astuu sisään. Siksi haluan panostaa sisustukseen. Erityisen paljon tykkään puhtaista linjoista. Tavaraa ei saa olla liikaa, mutta silti pitää tuntua kodikkaalta. Olen rakastunut Balmuirin tuotteisiin, ne ovat samaan aikaan tyylikkäitä, kodikkaita ja kaiken lisäksi suomalaisiakin.

Minulle on tärkeää, että koti on siisti. Haluan, että lakanat ovat puhtaat ja tavarat niille varatuilla paikoillaan. Lapsen kanssa tästä on tosin tullut lipsuttua: painavat kynttilänjalat on ollut pakko siirtää pois hänen ulottuviltaan. Tykkään myös harmonisista väreistä, vaikka lapsen värikkäät lelut ovatkin tuoneet siihen pienen lisämausteen.”

Hassuttelu ja huumori

”Nauraminen on parasta. Jos muuten ei naurata, itselleen voi nauraa aina. Kotonamme hauskuutellaan ja heitetään paljon läppää. Ehkä poikamme iloinen olemus on perua siitä? Ainakin hän saa minulle aina hymyn huulille.

Myös Ossi on erittäin huumorintajuinen ja hassutteleva. Välillä huumorimme on niin rankkaa, että osan voisi jättää sanomattakin. Silti minusta on mahtavaa, että kotona on ihminen, joka on huumorissa kanssani samalla tasolla – tai astetta pahemmallakin. Olen tosin aika helppo nauratettava, sitä varten ei tarvitse hirveästi vääntää.

Myös ystävilläni on samanlainen huumorintaju. Vanessa Kurrilla on tosi räiskyvä huumori ja kielenkäyttö. Kun pääsemme hänen kanssaan vauhtiin, pitää katsoa, ettei kukaan kuule: tuntemattomat saattaisivat olla jutuistamme ihmeissään.”

Jenni on ollut aina lapsirakas. "Minulla on monta kummilasta."
Jenni on ollut aina lapsirakas. "Minulla on monta kummilasta."

Tyttöjen illat

”Meitä on Espoossa tiivis äitiporukka, johon kuuluvat minun ja Vanessan lisäksi Janina Fry ja Suvi Tiilikainen. Olen saanut meistä lapsen viimeisimpänä, ja on helpottavaa, että voin kysellä kokeneemmilta ystäviltäni mielipiteitä ja suuntaa-antavia vinkkejä vanhemmuuteen.

Äitiporukallemme on myös tärkeää viettää aikaa yhdessä vain naisten kesken. Yleensä menemme syömään ravintolaan, otamme muutaman lasin kuplivaa ja vaihdamme kuulumiset. Emme useinkaan ehdi soitella, joten jutellessa ilta tuntuu aina loppuvan kesken.

Vaikka tapaamisemme vaativat aikamoista järjestelyä, kukaan ei pahastu, jos joku ilmoittaa viime hetkellä olevansa liian väsynyt lähtemään. Kaikki tajuavat tilanteen. On ihanaa, että ymmärrämme toisiamme.

Olen lähdössä pian Suvin kanssa Sveitsiin viettämään tyttöjen viikonloppua. Odotan sitä innolla. Nautin tällaisista irtiotoista ihan eri tavalla kuin ennen, koska nykyään ne ovat niin harvinaisia.

Minulla on muutenkin laaja kaveripiiri. Osa ystävistäni on kulkenut mukana liki 30 vuotta. Osaan arvostaa näitä ystävyyssuhteita iän myötä yhä enemmän. Ystäväni ovat aina olleet tukenani, mikä on vuosien myötä tullut todistettua. Se tuntuu hyvältä.”

Matkailu

”Ennen olin spontaani ja lähdin matkalle päivänkin varoitusajalla. Mieleeni on jäänyt erityisesti vuoden 2015 kamala kesäkuu: satoi, oli jäätävän kylmä ja minulla päälläni kevytuntuvatoppatakki. Silloin totesin, että nyt saa riittää. Katsoin netistä, missä oli lämmintä ja lensin seuraavana aamuna Barcelonaan viikoksi.

”Suomessa on ihanaa asua, mutta kyllä se lamauttaa, kun ei ole valoa.”

Lapsen kanssa matkustelu vaatii aika paljon lisää suunnitelmallisuutta, mutta on toki mahdollista. Vietimme perheen kesken marraskuun Espanjassa paossa pimeää aikaa. Huomasin, että energiatasoni siellä olivat aivan erilaiset kuin kotimaassa. Suomessa on ihanaa asua, mutta kyllä se lamauttaa, kun ei ole valoa.

Ulkomailla rakastan istua ostoskaduilla kahviloissa ja katsella ohikulkijoita. Lapsi on tuonut matkailuun uuden lisän: hänelle pysähdytään juttelemaan, jopa suukottelemaan, ja kysytään hänen nimeään. Viime reissulla poika oppi oikein odottamaan sitä.

Myös Sveitsissä asuessani totuin siihen, että ihmiset tervehtivät vaikkapa iltakävelyllä toisiaan. Kun muutin Suomeen ja moikkasin naapuria rappukäytävässä, hän melkein pelästyi. Mutta ei se ruoho silti aina ole vihreämpää aidan toisella puolella: ovat sveitsiläisetkin omanlaisensa, sisäänpäin kääntynyt kansa.

Suomalaisissa parasta on aitous. Me olemme ehkä ujoja, mutta kyllä täällä silti asiat ovat kokonaisuudessaan hyvin. Nyt, kun olen lapsen myötä tutustunut muun muassa julkiseen neuvolaan, ei voi kuin ihailla sitä, miten hienosti täällä on asiat järjestetty. Haluan ehdottomasti kasvattaa lapseni Suomessa.”

Itsestä huolehtiminen

”Aina toisinaan tarvitsen äitiydestä pientä happihyppelyä. Lapsi on minulle ykkösprioriteetti, mutta haluan, että minulla on muutakin elämää. Vaikka minulla on vauva, voin silti käydä hieronnassa, kasvohoidossa tai ostaa kauniita asioita. Mikään niistä ei ole pois vauvalta.

Äitiys on niin kokonaisvaltaista, että itsestä huolehtiminen unohtuu helposti. Vastasyntynyt toki tarvitseekin äitiä jo ihan imetyksen takia, eivätkä silloin ole kasvohoidot ensimmäisenä mielessä. Mutta se ei silti tarkoita, että on pakko vain pyöriä tukka pystyssä kotona.

Uskon olevani parempi äiti, kun olen välillä erossa lapsestani. Olen silti häneen ihan yhtä hurahtanut kuin kuka tahansa vanhempi.

Välillä tarvitsemme Ossin kanssa myös parisuhdeaikaa ilman lasta. Olemme onnekkaita, sillä meidän molempien vanhemmat haluavat olla mukana poikamme elämässä. Heidän avullaan yhteinen aika onnistuu. Ei se vaadi mitään ihmeellistä: jo rauhallinen lounaskin tekee hyvää.”

"Kodissa pitää olla hyvä fiilis, kun sinne astuu sisään. Siksi haluan panostaa sisustukseen."
"Kodissa pitää olla hyvä fiilis, kun sinne astuu sisään. Siksi haluan panostaa sisustukseen."

Hevoset

”En kaipaa kilparatsastuksen aiheuttamaa stressiä. Olen todella kilpailuhenkinen ja otin ratsastuksen niin tosissani, että väsyin. Oli henkisesti raskasta elää jatkuvan paineen alla, joten lopetin urani. Nyt olen ihmisenä paljon vapautuneempi.

Vuonna 2011 tipuin hevosen selästä ja mursin nilkkani, joka piti leikata. Sen jälkeen rohkeuteni ei enää riittänyt. Lopetinkin urani vuotta myöhemmin.

Kun olin tänä syksynä ystäväni kanssa katsomassa Helsinki Horse Show’ta, hän haikaili kilparatsastuksen perään. Huomasin, ettei minulla ollut yhtään samanlainen olo. Siitä tiesin tehneeni oikean ratkaisun.

Jouduin luopumaan kesällä viimeisestä omasta hevosestani. Se jouduttiin ikävä kyllä lopettamaan, koska sen jalassa oli parantumaton vamma.

Nykyään ratsastus on nautinto eikä työ. Parasta siinä on keskittyminen: hevosen selässä on oltava täysin läsnä. Ja onhan se myös äärettömän hyvä kuntoilumuoto. Tykkään myös talli-ilmapiirin rentoudesta, siellä on samanhenkisiä ihmisiä kuin minä.

Ylipäätään olen aina ollut eläinrakas. Minulla on 12-vuotias jackrussellinterrieri, jonka kanssa tykkään käydä pitkillä kävelyillä luonnossa.”

 

Jenni Dahlman

Syntyi 27.10.1981 Piikkiössä.

Asuu Espoossa jääkiekkoilija Ossi Väänäsen ja parin kymmenkuisen pojan kanssa.

Oli Kimi Räikkösen kanssa naimisissa vuosina 2004–2014.

Työskennellyt mallina ja juontajana. Miss Suomen perintöprinsessa vuodelta 2000.