Laulaja Kristiina Wheeler uskoi, että voisi valloittaa maailman musiikillaan. Sitten hän sairastui masennukseen. – En ole edelleenkään parantunut, mutta osaan jo sinnitellä paremmin.

Jouni Harala

Kristiina Wheeler, 28, on ylpeä nyt julkaistavasta ensimmäisestä suomenkielisestä albumistaan. Siitä, että kaikista vastoinkäymisistä huolimatta levy lopulta saatiin valmiiksi ja kansiin. Ja siitä, että kappaleista syntyi ehjä kokonaisuus ja että se on nostettu viikon albumiksi muun muassa YleX-kanavalla.

Silti päällimmäiset tunteet laulajan mielessä ovat suru ja pettymys.

– Ensimmäistä kertaa tunnen, ettei musiikkia ehkä ollutkaan tarkoitettu urakseni. Ajatus on hirveän surullinen. Maybe it wasn’t meant to be, suomalaisbrittiläinen Kristiina jatkaa toisella äidinkielellään englanniksi.

Pari vuotta sitten hän sairastui masennukseen. Ulkopuolisuuskokemusten ja urapaineiden lisäksi häntä söivät sydänsurut, kun teinivuosista kestänyt parisuhde alkoi rakoilla.

Keväällä 2009 ahdistus kasaantui kestämättömäksi taakaksi, jota Kristiina kutsuu isoksi rysähdykseksi.

Hän itse ei tunnistanut masennuksen ensi merkkejä. Hän vietti kolmekin päivää sängyssä lähtemättä mihinkään, avaamatta verhoja tai sytyttämättä valoja asuntoonsa. Nainen, joka oli aina nukkunut missä vain ja miten paljon tahansa, ei myöskään saanut unta.

– Sitten aloin turruttaa ahdistusta ja unettomuutta juomalla.
Pahat tuntemukset vaimenivat, kun lähti ulos kaveriporukassa. Viinihiprakka teki kaikesta ihanampaa, eikä humalassa tarvinnut kohdata todellisuutta.

Tunteiden vuoristorata

Kristiinan masennuskierre alkoi näkyä kehossa. Hän sairasti flunssan toisensa perään, atooppinen iho oireili ja kasvoihin puhkesi akne. Ulkonäöstä tuli yksi stressinaihe lisää, ja oirekierre vain syveni.

Syksyllä 2009 Kristiina hakeutui lääkäriin flunssakierteen ja sydänkipujen vuoksi. Hän pelkäsi sairastuneensa sydänlihastulehdukseen.

– Lääkärin vastaanotolla aloin yhtäkkiä itkeä. Hän kuunteli selitystäni hetken ja sanoi, ettei minua vaivannut flunssa vaan masennus. Se oli ensimmäinen kerta, kun joku sanoi ääneen, ettei sulla taida olla kaikki hyvin.

Diagnoosi oli yhtä aikaa järkyttävä ja vapauttava. Tuntui hyvältä avautua murheistaan, mutta samalla puhe mielen sairastumisesta ja sen lääkitsemisestä säikäytti.

– Diagnoosin saaminen oli mullistava fiilis. Vähän kuin buuttaisi tietokoneen ja alkaisi täyttää kovalevyä uudelleen tyhjästä. Istuin siinä vastaanotolla ja tuumin, olenko mä nyt siis hullu, tosiaan näin fucked up? Oli iso sokki kirjautua mielenterveyspotilaaksi.

Vuoden ajan Kristiina on käynyt viikoittaisella vastaanotolla psykiatrisella poliklinikalla. Nyt hoito on enää loppukonsultaatiota vaille.

– En ole edelleenkään parantunut tai selvillä vesillä. Rumasti sanottuna paska ei ole vielä loppu, mutta osaan jo sinnitellä sen keskellä paremmin.

Kristiina ei tiedä, missä kunnossa hän olisi ilman läheisiään.

– Välillä ystävien tuki on ollut ainoa pystyssä pitävä voima.


”Leimautumista en pelkää. Olen ollut aina kapinallinen raja-aitojen kaataja”, Katariina kertoo Ilta-Sanomille.

Kirjailija Katariina Souri, 49, sai vuosi sitten psykiatrilta diagnoosiksi persoonallisuushäiriön ja kaksisuuntaisen mielialahäiriön. Hän kertoi asiasta ensimmäisen kerran viime viikon lopulla Instagramissa julkaisemassaan kuvassa, jossa kuvaillaan hänen tulevaa omaelämäkerrallista Sarana – tunnustuksia taitekohdassa -kirjaansa.

Kirjan kuvauksessa kerrotaan, että Katariina järkyttyi diagnoosia ja esimerkiksi sitä, miten psyykelääke vaikuttaa häneen

Katariina kertoo tilanteestaan myös Ilta-Sanomien haastattelussa.

– Ajattelin että hetkinen, mitä tapahtuu luovuudelleni, Katariina kertoo IS:lle.

Kirjaa kuvailevassa otteessa kerrotaan, että Katariina mietti diagnoosin saatuaan uskaltaako alkaa syödä lääkkeitä ja mitä jos diagnoosi onkin väärä. Iltalehdelle Katariina kertoo, ettei alkanut syödä lääkkeitä, vaikka saikin kaksi eri reseptiä. Sen takia hän ei myöskään päässyt terapiaan.

– Ymmärrän, että jotkut tarvitsevat lääkitystä. Itse en sitä koe tarvitsevani, koska en esimerkiksi ole milloinkaan ollut psykoosissa tai itsetuhoinen.

”Mitä vanhemmaksi tulen, sen vähemmän mietin, mitä muut ajattelevat.”

Katariinalla on aiemmin todettu kaksisuuntainen mielialahäiriö, ja hän on kertonut avoimesti myös kokemistaan paniikkihäiriöistä. Kirjassa hän kertoo myös ongelmistaan alkoholin kanssa. Kirjailija ei pelkää leimautumista mielenterveyspotilaaksi.

– Leimautumista en pelkää. Olen ollut aina kapinallinen raja-aitojen kaataja. Mitä vanhemmaksi tulen, sen vähemmän mietin, mitä muut ajattelevat, hän kertoo IS:lle.

Mt-hoitaja

Katariina Souri järkyttyi psykiatrin diagnoosista – kertoo IL:lle kieltäytyneensä lääkityksestä

Terapiaan pääsee, vaikka kieltäytyisi lääkkeistä. MUTTA, Kelan korvausta ei saa silloin. Terapiatunti maksaa noin 70-120,-/h. Joten jos varaa on ja apua ajattelee saavansa, niin kannattaa miettiä kokonaan itse maksettavan terapian vaihtoehtoa. Paniikkihäiriö ei ole osa kaksisuuntaista. Tiukan tulkinnan mukaan paniikkihäiriö ei edes ole mielenterveysongelma/-häiriö/-sairaus, vaan tilapäinen ahdistuskohtaus.
Lue kommentti

Timon ja hänen puolisonsa Maikin ensimmäinen yhteinen lapsi on poika. 

Timo Lavikaisen, 43, perheessä eletään jännittäviä aikoja.

Timo valmistautuu parhaillaan Putoukseen ja kuvaa sketsejä tammikuussa alkavaa ohjelmaa varten. Samaan aikaan on puhelimen oltava lähettyvillä, sillä Timon puolison Maikin laskettu aika on näillä hetkillä.

– Sitä ei tiedä, jos lähtö tulee tänään vaikka kesken näytöksen, Timo totesi, kun hän saapui 95-elokuvan kutsuvierasensi-iltaan Espoon kulttuurikeskukseen.

Timolla on niin sanotun ”tavallisen kansalaisen rooli” kaikkien aikojen suurimmassa suomalaisessa jääkiekkoelokuvassa. Elokuvaan liittyy jo nyt muitakin tärkeitä muistoja, Timo kertoo.

”Sitä ei tiedä, jos lähtö tulee tänään vaikka kesken näytöksen.”

– Kun minulla oli tässä viimeinen kuvauspäivä, vaimo teki positiivisen raskaustestin. Jouluvauvaa meille odotetaan.

Timolla on parikymppinen tytär, ja Maikilla on 10-vuotias tytär. Pian syntyvä lapsi on parin ensimmäinen yhteinen. Näyttelijä kertoo, että hartaasti odotettu vauva on poika.

– Meillä ehti olla useampi, kolme keskenmenoa ja sitten lopulta tärppäsi näin. Ne olivat kovia paikkoja.

Timo luottaa, että vauvan hoito palailee mieleen vanhasta muistista.

– Suhtaudun luottavaisesti. Uskon, että kasvattajana olen rennompi, kun kaikki ei ole ihan uutta.