Yinjoogassa ei tarvitse tehdä muuta kuin venytellä, mutta juuri se saa Kristiina Komulaisen itkemään.

Olen kuullut sanottavan, että jooga alkaa vasta, kun siirrytään epämukavuusalueelle.

Haluan kokeilla, missä kohtaa raja ylitetään ja mitä on sen jälkeen. Kykenenkö viipymään kivan alueen tuolla puolen?

Astangaa ja bikramia olen kokeillut, enkä tosiaan tunne olevani joogi tai edes kohtuullisen venyvä. Olisi silti mukava harpata uudelle tasolle  joogaharrastuksessa eli tutustua mielenhallintaan.

Tähän asti olen pitänyt joogaa liikuntana, jonka täytyy tuntua lihaksissa, tarjota kunnon fyysinen haaste.

Mutta yinjooga ei ole suorittamista.

Miten voi oppia hitaaksi?

Matkalla Pranama-studiolle Satu Tuomelan intensiiviseen oppiin mieleeni muistuu liikuntatunti lukiosta. Kouluun vierailemaan pyydetty taiji-ohjaaja komensi koko ryhmän liikkumaan pitkin jumppasalia hidastetulla nopeudella jalkoja ja käsiä heilutellen.

Tuskastuneena maleksin väenväkisin noin kolme sekuntia, kunnes kävin puolapuille roikkumaan edes jotain fyysistä tehdäkseni.

Ymmärsin jo tuolloin, ettei kykenemättömyyteni hidasteluun ole ylpeyden aihe. Silti en pystyisi parempaan.

Joogastudioon tuodulla pehmeällä olohuoneen matolla Satu jututtaa minua tämänhetkisestä elämäntilanteestani: mitä mielessäni liikkuu, millaista töissä on ja kuinka stressaantunut olen.

Fyysisyyteni ja hektisyyteni vastapainoksi kaipaan kykyä rauhoittua ja tapoja sietää stressiä. Yinjoogassa voisin edetä kehon kautta vaikeasti saavutettaville alueille.

Kuulostaa uudelta ja mielenkiintoiselta!

Taivun, kierrän ja venyn rauhalliseen tahtiin. Parhaimmillani saatan viipyä yhdessä venytyksessä jopa viisi minuuttia. Tuntuu, ettei mitään tapahdu. Keho haluaa kuitenkin epämukavan rajan ylitettyään hypätä omatoimisesti pystyyn ja paeta, vaikka mieli muuta pyytäisi.

Jostain syvältä kehosta nousee kuumuus. Se kihisee ulos kiukkuna, ja tunne on selittämätön. Hiki ei valu, mutta olo tuntuu sietämättömän tukalalta.

En tiennyt ennen ensimmäistä tuntia,  mitä tuleman piti. Ainakaan tätä en odottanut. Olin arvellut, ettei yinjoogassa tulisi yhtään hiki, joten olin laittautunut työpäivää varten ja saapunut salille tukka föönattuna ja täydessä arkimeikissä.

Mieli kuriin, keho tasapainoon

Myös seuraavilla tunneilla pääsen käsiksi tunteisiin. Pintaan nousee vihaa, kiukkua ja raivoa. Välillä silmiin nousevat kyyneleet, enkä keksi selitystä itkulle. Se vain purkautuu, erityisesti eteen ja taakse taivutuksissa.

Sanotaan, että selkärankaan jää helposti tunnelukkoja. Reaktiossani on varmasti kyse niistä, vaikken löydä purkaukseen syytä mieleni syövereistä. Itkeminen kuitenkin helpottaa oloa.

Havaitsen myös, että kehoni on toispuoleinen: oikea puoli on tukkoisempi kuin vasen. Tekisi mieli venyttää vain taipuisampaa ja vahvempaa puolta.
Alan kehittää eri puolia tasaisesti ja pian huomaan sen vaikuttavan muuhun liikuntaan. Juoksuun saan joogasta uutta rullaavuutta, koska pystyn nyt käyttämään etu­reisiä tasaisemmin. Tasapainokin kehittyy.

Etu- ja takareisien venytykset tuntuvat pahimmilta, mistä saan syyttää itseäni. Pelasin nuorena tosissani ringetteä enkä koskaan venytellyt.

Olen kuin blondi vitsissä, jossa nainen kuuntelee hengittämään muistuttavaa äänitettä. Inhottavimmissa venytyksissä niin todella käy: unohdan hengittää. Satu joutuu muistuttamaan asiasta kerta toisensa jälkeen. Hän pyytää keskittymään kehoon, ei ympärillä oleviin asioihin eikä mielessä pyörivään pyykkiin.

Teen kuten Satu käskee, ja mieli alkaa pysyä läsnä harjoitteessa. Nyt tiedän, kuinka mieli saadaan aisoihin ja keskittymään hetkeen. Pidän venytyksiä vähintään yhtä paljon mielen- kuin kehonhuoltona, vaikka 35-vuotiaan lihaksille uusien kujeiden opettaminen on hidasta. Viiden viikon intensiivisen harjoittelun jälkeen kroppani on kuitenkin joustavampi. Välillä jopa hämmästyn:  olen päässyt todella pitkälle joissakin liikkeissä.

Takareisien venytykset saivat Kristiinan kihisemään.

Tunnin jälkeen ikävät tunteet ovat poissa ja takaraivossa hiertänyt stressi on yleensä vähintään puolittunut. Olo on hiukan pölähtänyt, enkä oikein tiedä, mitä ajatella. Juuri nyt pikku hönöys tuntuu hyvältä ja olo on rauhallinen. Veri kiertää jälleen tukkoisessa kehossa.

Kuka pelkää minää?

Kävin yinjoogassa äärirajoilla ja väitän, että juuri siitä lajissa on kyse. Minulle se oli pelkästään hyväksi.

Olen ajanut motocrossia, keikkunut poikien käsivarsilla cheerleaderina ja ties mitä muuta, mutta yinjoogassa jouduin oikeasti haastamaan itseni – tätä lajia ei voi hallita. On pakko antaa mennä, päästää irti. Silmäkulmasta koko kehon läpi varpaaseen asti tuntuvat venytykset sivaltavat läpi kudosten kuin ruoska. Silti ne eivät avaa kehoa, jos lihakset haraavat vastaan.

Hetkittäin tämä on jopa pelottavaa, ja pelon takana vain yksi asia: minä.

Reilu vuosi sitten Sauli Koskinen opiskeli itsensä personal traineriksi.

Sauli Koskinen, 32, tuli alun perin tunnetuksi Big Brother -voittajana, sittemmin juontajana. Reilu vuosi sitten Sauli opiskeli itsensä personal traineriksi. 

– Olen pidemmän aikaa treenannut aktiivisesti. Kun aloin harjoitella personal trainerini Jari Sorsan kanssa, ymmärsin, että pt:n homma kiinnostaisi minuakin. Lopulta kävin koulun ja tykkäsin kovasti.

Nuorena Sauli kokeili kaikkea jalkapallosta mäkihyppyyn ja lumilautailuun. Omaa lajia ei silti löytynyt.  Aktiivisemmasta treenaamisesta hän innostui vuonna 2010, kun hän muutti Los Angelesiin, jossa asui hänen silloinen miesystävänsä poptähti Adam Lambert.

– Siellä tuli pieni muutos myös ruokavalioon. Losissa on trendikästä olla hyvässä kunnossa, ja minun aikana siellä yleistyivät vihersmoothiet. Oma ruokavaliokin muuttui siihen suuntaan.

”Ollaan tosi hyviä kavereita. Nähdään aina kun nähdään.”

Losissa Sauli treenasi salilla, patikoi kukkuloilla ja kävin ohjatuilla tunneilla. Kun hän muutti neljän Kalifornian vuoden jälkeen Suomeen, treenaaminen jatkui. Amerikka-vuosien jälkeen Sauli kotiutui Suomeen hyvin.

– Vaikka onhan se ilmasto kiva, niin arvostan sitä, että Suomessa asiat on helppo järjestää. Ja olen käynyt Kaliforniassa kuitenkin aika usein.

Välit Adamiin ovat pysyneet hyvinä eron jälkeenkin.

– Ollaan tosi hyviä kavereita. Nähdään aina kun nähdään, mutta hän on minulle yhä tärkeä ihminen, Sauli kertoo XS Sports Nutrition –ravinnesarjan lanseerauksessa.

Näyttelijäpari Minka Kuustosen ja Aku Sipolan lapsen laskettu aika on helmikuussa.

Näyttelijäpariskunta Minka Kuustonen, 32, ja Aku Sipola, 27, saavat lapsen. Minka kertoi asiasta Ilta-Sanomille.

– Lapsi on odotettu ja toivottu, ja tämä on ihana asia, Kuustonen kertoo IS:lle.

Minka aikoo jäädä äitiyslomalle vuodenvaihteen jälkeen.

– Vauvan laskettu aika on helmikuussa.

Aku Sipola Syysprinssi-elokuvan ensi-illassa vuosi sitten. Aku näytteli itsekin elokuvassa. Kuva: Jonna Öhrnberg
Aku Sipola Syysprinssi-elokuvan ensi-illassa vuosi sitten. Aku näytteli itsekin elokuvassa. Kuva: Jonna Öhrnberg

Minka ja Aku ovat olleet yhdessä 3,5 vuotta. Minka tunnetaan muun muassa Putous- ja Tellus-sarjoista. Lisäksi hän on näytellyt Onnenonkijat- ja Kesäkaverit-elokuvissa. Aku on näytellyt esimerkiksi Uusi päivä -sarjassa.