Yinjoogassa ei tarvitse tehdä muuta kuin venytellä, mutta juuri se saa Kristiina Komulaisen itkemään.

Olen kuullut sanottavan, että jooga alkaa vasta, kun siirrytään epämukavuusalueelle.

Haluan kokeilla, missä kohtaa raja ylitetään ja mitä on sen jälkeen. Kykenenkö viipymään kivan alueen tuolla puolen?

Astangaa ja bikramia olen kokeillut, enkä tosiaan tunne olevani joogi tai edes kohtuullisen venyvä. Olisi silti mukava harpata uudelle tasolle  joogaharrastuksessa eli tutustua mielenhallintaan.

Tähän asti olen pitänyt joogaa liikuntana, jonka täytyy tuntua lihaksissa, tarjota kunnon fyysinen haaste.

Mutta yinjooga ei ole suorittamista.

Miten voi oppia hitaaksi?

Matkalla Pranama-studiolle Satu Tuomelan intensiiviseen oppiin mieleeni muistuu liikuntatunti lukiosta. Kouluun vierailemaan pyydetty taiji-ohjaaja komensi koko ryhmän liikkumaan pitkin jumppasalia hidastetulla nopeudella jalkoja ja käsiä heilutellen.

Tuskastuneena maleksin väenväkisin noin kolme sekuntia, kunnes kävin puolapuille roikkumaan edes jotain fyysistä tehdäkseni.

Ymmärsin jo tuolloin, ettei kykenemättömyyteni hidasteluun ole ylpeyden aihe. Silti en pystyisi parempaan.

Joogastudioon tuodulla pehmeällä olohuoneen matolla Satu jututtaa minua tämänhetkisestä elämäntilanteestani: mitä mielessäni liikkuu, millaista töissä on ja kuinka stressaantunut olen.

Fyysisyyteni ja hektisyyteni vastapainoksi kaipaan kykyä rauhoittua ja tapoja sietää stressiä. Yinjoogassa voisin edetä kehon kautta vaikeasti saavutettaville alueille.

Kuulostaa uudelta ja mielenkiintoiselta!

Taivun, kierrän ja venyn rauhalliseen tahtiin. Parhaimmillani saatan viipyä yhdessä venytyksessä jopa viisi minuuttia. Tuntuu, ettei mitään tapahdu. Keho haluaa kuitenkin epämukavan rajan ylitettyään hypätä omatoimisesti pystyyn ja paeta, vaikka mieli muuta pyytäisi.

Jostain syvältä kehosta nousee kuumuus. Se kihisee ulos kiukkuna, ja tunne on selittämätön. Hiki ei valu, mutta olo tuntuu sietämättömän tukalalta.

En tiennyt ennen ensimmäistä tuntia,  mitä tuleman piti. Ainakaan tätä en odottanut. Olin arvellut, ettei yinjoogassa tulisi yhtään hiki, joten olin laittautunut työpäivää varten ja saapunut salille tukka föönattuna ja täydessä arkimeikissä.

Mieli kuriin, keho tasapainoon

Myös seuraavilla tunneilla pääsen käsiksi tunteisiin. Pintaan nousee vihaa, kiukkua ja raivoa. Välillä silmiin nousevat kyyneleet, enkä keksi selitystä itkulle. Se vain purkautuu, erityisesti eteen ja taakse taivutuksissa.

Sanotaan, että selkärankaan jää helposti tunnelukkoja. Reaktiossani on varmasti kyse niistä, vaikken löydä purkaukseen syytä mieleni syövereistä. Itkeminen kuitenkin helpottaa oloa.

Havaitsen myös, että kehoni on toispuoleinen: oikea puoli on tukkoisempi kuin vasen. Tekisi mieli venyttää vain taipuisampaa ja vahvempaa puolta.
Alan kehittää eri puolia tasaisesti ja pian huomaan sen vaikuttavan muuhun liikuntaan. Juoksuun saan joogasta uutta rullaavuutta, koska pystyn nyt käyttämään etu­reisiä tasaisemmin. Tasapainokin kehittyy.

Etu- ja takareisien venytykset tuntuvat pahimmilta, mistä saan syyttää itseäni. Pelasin nuorena tosissani ringetteä enkä koskaan venytellyt.

Olen kuin blondi vitsissä, jossa nainen kuuntelee hengittämään muistuttavaa äänitettä. Inhottavimmissa venytyksissä niin todella käy: unohdan hengittää. Satu joutuu muistuttamaan asiasta kerta toisensa jälkeen. Hän pyytää keskittymään kehoon, ei ympärillä oleviin asioihin eikä mielessä pyörivään pyykkiin.

Teen kuten Satu käskee, ja mieli alkaa pysyä läsnä harjoitteessa. Nyt tiedän, kuinka mieli saadaan aisoihin ja keskittymään hetkeen. Pidän venytyksiä vähintään yhtä paljon mielen- kuin kehonhuoltona, vaikka 35-vuotiaan lihaksille uusien kujeiden opettaminen on hidasta. Viiden viikon intensiivisen harjoittelun jälkeen kroppani on kuitenkin joustavampi. Välillä jopa hämmästyn:  olen päässyt todella pitkälle joissakin liikkeissä.

Takareisien venytykset saivat Kristiinan kihisemään.

Tunnin jälkeen ikävät tunteet ovat poissa ja takaraivossa hiertänyt stressi on yleensä vähintään puolittunut. Olo on hiukan pölähtänyt, enkä oikein tiedä, mitä ajatella. Juuri nyt pikku hönöys tuntuu hyvältä ja olo on rauhallinen. Veri kiertää jälleen tukkoisessa kehossa.

Kuka pelkää minää?

Kävin yinjoogassa äärirajoilla ja väitän, että juuri siitä lajissa on kyse. Minulle se oli pelkästään hyväksi.

Olen ajanut motocrossia, keikkunut poikien käsivarsilla cheerleaderina ja ties mitä muuta, mutta yinjoogassa jouduin oikeasti haastamaan itseni – tätä lajia ei voi hallita. On pakko antaa mennä, päästää irti. Silmäkulmasta koko kehon läpi varpaaseen asti tuntuvat venytykset sivaltavat läpi kudosten kuin ruoska. Silti ne eivät avaa kehoa, jos lihakset haraavat vastaan.

Hetkittäin tämä on jopa pelottavaa, ja pelon takana vain yksi asia: minä.

Me Naisten juhannusheilavisassa selvitetään, millaista lempeä sinä kaipaat juhannusöihin.

Se on täällä taas – rakkauden kesä ja keskikesän juhla nimittäin! Satoi tai paistoi, jokainen meistä kaipaa lämpöä juhannukseen. Ja tästä lämmöstä huolen pitää tietenkin juhannusheila! 

Kenet sinä valitset völjyyn jussina – tulisen vai varman?

Tee Me Naisten kumman kaa -testi, ja selvitä mitä makusi kertoo sinusta rakastajana. Valitsimme heilakandidaateiksi Suomen viihdemaailman kutkuttavimmat hahmot ja elostelijat.



Olet luonteeltasi seksihurjastelija

 

Mitä rakkauteen ja seksiin tulee, nautit hypystä tuntemattomaan. Olet tulinen rakastaja, ja kaipaat samaa juhannusheilaltasi. Vanhaa seksikeisaria Mikko Alataloa siteeraten, roppasi kaipaa romantiikkaa ja sielusi seksiä. Janoat jännitystä ja vaaraa, mutta varo ettet satuta itseäsi tulisia rakastajia etsiessä.


Ymmärrät hyvän päälle

 

Tahdot varman ja tyydyttävän juhannussutinan. Luotat hyväksi todettuun, etkä helposti vaihda – mitäpä sitä suotta pettymään, kun voi saada priimaa. Arttu Wiskarimaiset nallekarhut ja Paula Koivuniemen kaltaiset varmat romantikot pitävät sinut lämpimänä viileät juhannusyöt. Makusi on aikuinen.


Kumman kaa?


Kumman kaa?


Kumman kaa?


Kumman kaa?


Kumman kaa?


Kumman kaa?


Kumman kaa?


Kumman kaa?


Kumman kaa?


Kumman kaa?

 

Tilaajille
Uusi pääjohtaja joutui heti kovaan paikkaan, kun baletin johtaja Kenneth Greveä syytettin epäasiallisesta käytöksestä. ”Pelastukseni luultavasti oli, että nukun aina yöni hyvin. Mottoni on, että vaikeat asiat on nostettava heti pöydälle”, Gita Kadambi kertoo. Kuva: Liisa Valonen
Uusi pääjohtaja joutui heti kovaan paikkaan, kun baletin johtaja Kenneth Greveä syytettin epäasiallisesta käytöksestä. ”Pelastukseni luultavasti oli, että nukun aina yöni hyvin. Mottoni on, että vaikeat asiat on nostettava heti pöydälle”, Gita Kadambi kertoo. Kuva: Liisa Valonen

Oopperan pääjohtaja Gita Kadambi on kahden kulttuurin kasvatti.  – Koin Intian satumaana. Myöhemmin tajusin, etten sopeutuisi intialaiseen arkeen.

Pääjohtaja Gita Kadambia, 46, on pyydetty kahdesti töihin Suomen Kansallisoopperaan ja -balettiin, ja molemmilla kerroilla hän on suostunut.

Yhden kerran hän olisi itse halunnut taloon, mutta silloin ovet eivät hänelle auenneet. Pakeista on aikaa noin 35 vuotta.

– ...