Krista kuvailee itseään kärsimättömäksi ja nopeaksi. ”Asialliset hommat hoidetaan ja muuten ollaan kuin ellun kanat.” Kuvat: Jouni Harala
Krista kuvailee itseään kärsimättömäksi ja nopeaksi. ”Asialliset hommat hoidetaan ja muuten ollaan kuin ellun kanat.” Kuvat: Jouni Harala

Ystävät ovat näyttelijä Krista Kososelle niin tärkeitä, että hän on melkein riippuvainen heistä. –Tosiystävyyden merkki on, että vaikka olisit moraaliton kusipää, ystävä on aina puolellasi ja ymmärtää näkökulmasi.

Jos näyttelijä Krista Kosonen, 34, on ­jotain oppinut vanhempainvapaansa ­aikana, niin ainakin arvostamaan työtään entistä enemmän.

– Olen parin vuoden ajan näytellyt tosi vähän ja tajunnut, miten paljon työ minulle merkitsee ja miten suuria onnen tunteita se tuottaa, Krista sanoo.

Arki pienen lapsen kanssa kotona on ollut paitsi ihanaa, välillä myös uuvuttavan tylsää. Krista myöntää jo odottavansa syksyä, jolloin hänen ja ohjaaja Antti Jokisen pian kaksivuotias tytär aloittaa päiväkodin.

– Päiväkoti tuntuu tällä hetkellä uskomattoman hienolta systeemiltä. Minusta kauhistuttaa ajatuskin, että lapsi viettäisi vuosikausia kahdestaan äidin kanssa kotona. Sinne vaan muiden pienten ihmisten pariin ­oppimaan sääntöjä. Tyttäreni on ­hyvä tajuta, että maailmassa on muutakin kuin hänen kaikkivoipaisuutensa, Krista napauttaa.

– Olen varma, että minun on helpompi taas tylsistyä kotona, kun olen välillä saanut käydä tekemässä rakastamaani työtä.

Vanhemmuudessa juuri mikään ei ole yllättänyt ­Kristaa.

– Välillä pinna on äärimmäisen lyhyt, mutta se kuuluu asiaan. Jos jotain en osannut etukäteen kuvitella, niin ­ehkä äidinrakkauden syvyyttä.

Kristan seitsemän kollegaa saivat esikoisensa suunnilleen samaan aikaan. Seurasta tai vertaistuesta ei ole ollut pulaa äitiyslomalla. Nyt moni näyttelijöistä on Kristan ­tavoin palailemassa työelämään, joten äitiporukka ei ­kokoonnu enää yhtä usein.

– Tapasimme usein, kun olimme vielä kotona kalsareissa oksennuksen hajuisina. Meillä on edelleen oma Facebook-ryhmä, jonne voi laittaa viestiä, kun ei osaa käyttää nenäimuria tai kaipaa aikuista seuraa.

”Joskus lapsen on kivempi olla puistossa hoitajansa kanssa, kuin että me kaksi toisiimme kyllästynyttä pyörisimme keskenämme.”

Krista ajattelee, ettei äidin tarvitse jaksaa yksin. Apua voi pyytää heti, jos siltä tuntuu.

– Kärvistely on turhaa, onhan lapsenvahdit keksitty. Joskus lapsen on kivempi olla puistossa hoitajansa kanssa, kuin että me kaksi toisiimme kyllästynyttä pyörisimme keskenämme. Sillä aikaa minä voin mennä vaikkapa Akateemiseen Kirjakauppaan etsimään lukemista, Krista heittää.

– Samaan aikaan tajuan, että joskus vielä tolkuttomasti kaipaan näitä loputtoman tylsiä päiviä ja ajattelen, että tämä oli elämäni parasta aikaa.

Asialliset hommat hoidetaan

Eikä Krista ole viettänyt kahta vuotta pelkästään verkkareissa kotona. Viime syksynä hän näytteli ison leffaroolin ­Zaida Bergrothin ohjaamassa elokuvassa Miami, joka saa ensi-iltansa tällä viikolla.

Töihinpaluun riemun voi aistia leffan ensimmäisestä tanssikohtauksesta, jossa Kristan esittämä show-tanssija Angela tuntuu tanssivan kimaltavassa pikkumekossaan valkokankaalta ulos suoraan katsojien syliin.

– Olin ollut vuoden kotona vauvan kanssa, ja elokuva oli ensimmäinen työni äitiyslomani jälkeen. Olin niin ­onnellinen, että roolihahmon hymy on kyllä ihan täysin siviilihymyni. Sillä hetkellä tuntui, että rakastan kaikkea työssäni: jokaista valomiestä, puomittajaa ja kuvauksiin liittyvää hälinää, Krista kuvailee.

Miami on naisten road movie, rikoselokuva ja kasvukertomus, jollaista ei ole Suomessa aiemmin tehty. Erillään kasvaneiden siskosten tapaamisesta käynnistyvä ­tarina pohtii sisaruuden, haaveiden, rakkauden ja osattomuuden teemoja hengästyttävästi ja uskottavasti – kiitos Kristan ja pikkusiskon roolissa loistavan Sonja Kuittisen.

Kristan esittämä Angela, nuhjuisia yökerhoja kiertävä tanssija, on ristiriitainen hahmo, johon on helppo ihastua, mutta jota on vaarallista rakastaa.

– Arki ei ole Angelaa varten. Hän on hurmaava ja huumaava eikä välitä yhtään, mitä ihmiset hänestä ajattelevat. Angela on myös aika rikkinäinen ja traaginen hahmo, joka saattaa yllättäen olla aggressiivinen ja hyökkäävä, Krista kuvailee.

Näyttelijänä Krista pyrkii aina rakentamaan roolihahmostaan mahdollisimman erilaisen tyypin kuin hän itse on. Hän myöntää, että Angelan ja hänen temperamentissaan on kuitenkin paljon samaa.

– Olen tosi nopea ja kärsimätön. Asialliset hommat hoidetaan ja muuten ollaan kuin ellun kanat. Yritän elää hetkessä enkä suunnittele kauhean pitkälle. Laskut sentään pystyn maksamaan, kiitos lapsuudenkotini oppien. Juristi-äitini painotti, että laskut pitää maksaa ajallaan eikä verottajaa saa huijata, Krista kertoo ja nauraa.

Kristan hyvän olon eväät

MATKUSTELU

”Olin tehnyt melkein 10 vuotta aamusta iltaan töitä teatterissa, elokuvissa ja televisiossa, ennen kuin minusta­ ­tuli äiti. Äitiysloma onkin ollut minulle ikään kuin pakollinen tauko töistä ja tilaisuus tehdä jotain ihan muuta: olen pistänyt kaikki säästöni matkustelemiseen. En ole mikään koti-ihminen, vaan ajattelen, että heti kun on mahdollista lähteä, kannattaa lähteä.

Tyttäremme on matkustellut jo monessa maassa. Lapsen kanssa reissaaminen on ollut ihan huippua, varsinkin, kun on päässyt perille, ja varsinkin paikoissa, joissa suhtaudutaan lapsiin luontevammin kuin Suomessa.

En ole reppureissaaja tai seikkailija. Saan adrenaliinipiikkini näyttelemisestä, joten vapaalla en kaipaa extreme-lajeja. Tykkään loputtomiin maata rannalla ja lukea kirjaa. Toisaalta rakastan historiaa ja kaupunkikulttuuria.

Tämän kesän matkassa yhdistyvät nämä molemmat. Lähdemme Ellun (Elina Knihtilä) ja Tommin (Korpela) kanssa Roomaan, josta jatkamme Italian rannikolle ­pieneen kylään. Katsoin jo etukäteen, että ajoreittimme varrella on valtavia rauniota, joilla haluan pysähtyä.

Rooma menee suosikkipaikoissani jopa Pariisin ohi. Roomassa istuu ensin jossain prosecco-lasillisella ja kävelee siitä 10 metriä, niin siinäpä onkin ollut antiikin Rooma. Historia on siellä niin läsnä, ettei sitä voi olla ihmettelemättä. Samasta syystä Berliini ja Praha ovat minulle pysäyttäviä kaupunkeja. Krakovan-reissulla kävimme myös Auschwitzissa. Minusta on tärkeää, että kammottavakin historia näkyy ja tuollaiset paikat säilytetään jälkipolville. On meidän velvollisuutemme muistaa ja pitää muistoa yllä.

Lopuksi lennämme vielä tuttuun ­kylään Espanjassa. Se on minulle rentoutumispaikka, jossa vain makaan ­altaalla ja luen järjetöntä tiiliskivi­romaania. Välillä haemme purtavaa tai vesimelonia ja sitten mietimme, missä sitä illalla söisi. Seuraava päivä toistuu samanlaisena, ja se on ihanaa. Tunnemme kaikki kylän kauppiaat ja ravintoloitsijat, ja heti sinne saavuttuamme minun on pakko saada pikkusimpukoita ja mustekalaa.”

VIINI

”Viini edustaa minulle hyvää elämää. Rakastan viiniä, ­enkä ikinä kieltäydy lasillisesta. Jos pubissa vaihtoehtona on valkoista tai punaista, otan valkoista enkä ala snobbailla. Mutta jos voin valita, päädyn rutikuivaan kuohuviinin tai samppanjaan, pinot grisiin tai sauvignon blanciin.

Suomessa alkoholista puhutaan usein pelkästään kielteiseen sävyyn. Se on ymmärrettävää, onhan se monelle iso ongelma. Ajattelen, että omassa elämässäni olen kuitenkin vielä reilusti plussan puolella siinä, mitä hyvää ­alkoholi on siihen tuonut.

”Lasi ­viiniä ajaa saman asian kuin liikunta.”

Väsyneenä saatan olla kireä ja ärsyttävä, mutta kun otan lasin viiniä, tajuan, että ’ai niin, tällainen minä oikeasti olen, rento ihminen enkä nihkeä suorittaja’. Lasi ­viiniä ajaa saman asian kuin liikunta. Myös moni tärkeä asia elämässäni on tapahtunut pienessä sievässä.

Nousuhumala on voittoisimpia tiloja, joita tiedän. ­Rakastan sitä riemua ja iloa sekä pulpahtelevaisuutta ja keskusteluja, joita siihen liittyy. Omasta mielestäni olen tietenkin aina hirveän ihana henkilö humalassa.

Minulle ei myöskään tule seuraavan päivän morkkista. Jos on ollut syytä juhlaan, ja kaikilla on ollut kivaa, mitä sitten, jos vähän päätä särkee.”

KIRJAT

”Lukeminen on ainoa asia, jonka voin mainita vaikuttaneen siihen, että minusta tuli näyttelijä. Olen varma, että lukeminen kehittää mielikuvitusta, kieltä ja tietenkin empatiaa, kun tarinoiden kautta eläytyy muiden elämään.

Lapsena vietin paljon aikaa Haukilahden kirjastossa. Ensin luin sarjakuvia, sitten ahmin fanaattisesti heppajuttuja. Rakastin Marvi ja Merja Jalon sarjoja, kirjoitin itsekin tarinoita ja lähetin fanikirjeitä Jaloille. Myöhemmin Tuija Lehtinen oli kova, ja muistan S.E.Hintonin kirjat, joissa käsiteltiin nuoruuteen liittyviä tunteita. Kierrän välillä kouluissa puhumassa nuorille itsetunnosta ja patistan heitä aina lukemaan.

Ystävät ovat Krista Kososelle tärkeitä. ”Olen melkein riippuvainen heistä.”
Ystävät ovat Krista Kososelle tärkeitä. ”Olen melkein riippuvainen heistä.”

Tällä hetkellä lukeminen on arjessani vähäisemmässä roolissa kuin haluaisin. Minulla on usein monta kirjaa kesken. Tällä hetkellä menossa on Miki Liukkosen ­romaani, joka kiinnosti, koska kirjailija antoi haastatteluissa itsestään niin pöyhkeän ja röyhkeän kuvan. Halusin selvittää, onko hän niin hyvä ja kun on, sehän on vielä hurmaavampaa.

Pidin paljon Saara Turusen romaanista Rakkaudenhirviö, Hanna Weseliuksen Alma!:sta sekä Aino Kallaksen päiväkirjoista. Jos pitäisi valita yksi kirja, se luultavasti olisi Rikos ja rangaistus.

Luen myös runoja, varsinkin nyt, kun harjoittelen joulukuista Musiikkitalon runoiltaa varten. H-P Björkmanin kanssa esitämme suomalaista runoutta sadan vuoden ajalta. Mukana on myös Susanna Mälkki orkestereineen.

Usein ajatellaan, että runot ovat vaikeita. Minulla on kaikkeen taiteeseen asenne: se joko toimii tai ei. Ei kaikki runous ole hyvää, ei kaikki teatteri tai nykytanssikaan. Mutta parhaimmillaan runoilija pystyy sanomaan yhdessä lauseessa asian tavalla, jolla kukaan toinen ei ole sitä kuvaillut. Esimerkiksi jotkin sota-ajan runot ovat saaneet minut itkemään, vaikka niissä ei suoraan puhuta kuolemasta. Ne ovat olleet niin vaikuttavia.”

LIIKUNTA

”Kun liikun, tavoitteenani on saada syke nousemaan, hiki pintaan ja pää tyhjäksi. Lajilla ei ole väliä, mutta jos en vähään aikaan ole tehnyt mitään, kroppaan tule ikävä olo ja muutun kiukkuiseksi.

Useimmiten juoksen Helsingin Tervasaaressa tai käyn salilla. Saatan käydä jumppatunnillakin, koska siellä en kehtaa luovuttaa kesken, kun muut näkisivät. Myös jooga ja nyrkkeily toimivat. Nyrkkeilyssä on parasta, että siinä pääsee purkamaan, jos jokin asia ottaa päähän.

”Valitsin kuntosalinkin sen perusteella, että siellä on lapsiparkki.”

Olen aiemmin harrastanut korista, ratsastusta ja salsaa, mutta nyt tuntuisi vaikealta aloittaa harrastus, jossa pitää olla tiettyyn aikaan tietyssä paikassa. Valitsin kuntosalinkin sen perusteella, että siellä on lapsiparkki. Se on nerokas keksintö, jossa kaikki voittavat.”

YSTÄVÄT

”Ystävät ovat minulle niin tärkeitä, että olen melkein riippuvainen heistä. Rakastan asioiden puimista yhdessä, kuulun kaiken maailman keskusteluryhmiin ja haluan koko ajan tietää, mitä ystävieni elämään kuuluu. Jos ­emme ehdi nähdä kasvotusten, viestittelemme melkein päivittäin.

Pidän yhä yhteyttä Espoon-kavereihini, joista osan olen tuntenut viisivuotiaasta. Myöhemmin elämään on tullut uusia ystäviä, joista monet ovat näyttelijöitä. ­Ellun, Laura Birnin, Maria Sidin ja Laura Musterhjelmin kanssa perustimme Enid Blyton Associationin. Armi Toivanen on tyttäreni kummitäti, ja muista kurssi­kavereistani läheisiä ovat esimerkiksi Emmi Parviainen, Iina Kuustonen ja ­Noora Dadu.

Useimmat ystävistäni ovat älykkäitä, voimakkaita, herkkiä ja huumorintajuisia tyyppejä. Tapamme käsitellä asioita on usein aika ronski. Tietenkin he ovat myös luotettavia. Tosiystävyyden merkki on, että vaikka olisit moraaliton kusipää, ystävä on aina puolellasi ja ymmärtää näkökulmasi. En ikinä ole ollut tilanteessa, jossa ystävä tuomitsisi minut.

Suurten muutosten hetkellä ystävät ovat olleet tärkeitä. Kun olin juuri eronnut enkä jaksanut jauhaa aiheesta, Ellu toi vitsikkään selviytymispakkauksen. Koska Ellu tunsi minut, hän ei lässyttänyt mitään, vaan sai minut nauramaan vaikealla hetkellä. Useimmiten muistankin ystävistäni hauskanpidon ja loputtoman naurun. Voin ­itkeskellä yksin, mutta nauramiseen tarvitsen muita.”

KRISTA KOSONEN

  • Näyttelijä syntyi 28.5.1983 Espoossa. Asuu Helsingissä ohjaaja Antti Jokisen ja tyttären kanssa.
  • Näytellyt teatterissa muun muassa Andriy Zholdakin ohjaamassa Anna Kareninassa ja Vanja-enossa.
  • Elokuvarooleja: Kätilö, Puhdistus, Kaikella rakkaudella, Jadesoturi.
  • Nähty televisiosarjoissa Putous, Kingi ja Uutishuone.
  • Miami-elokuvan ensi-ilta 4.8.

Laulaja Tomi Metsäketo kertoo tuoreessa Facebook-päivityksessään olleensa vauhtisokea ja stressaantunut.

Laulaja Tomi Metsäketo on suljettu pois huomenna televisiossa nähtävästä Tähdet, tähdet -ohjelman lähetyksestä. 

– Tämän hetkisillä tiedoilla päädyimme ohjelman tuotantorauhan takaamiseksi ratkaisuun, että Tomi Metsäketo ei jatka Tähdet, tähdet -ohjelmassa, sisältöjohtaja Marko Karvo toteaa MTV:n tiedotteessa.

Seiska uutisoi torstaina, että viisi naista syyttää Metsäketoa sopimattomasta käytöksestä. 

Metsäketo kommentoi väitteitä Facebook-sivullaan. Laulaja kertoi, että hänestä kirjoitetaan ikävään sävyyn naisten Facebook-ryhmässä ja että ryhmää sekä siihen kuuluvia kirjoittajia vastaan on tehty rikosilmoituksia. Samalla hän myös pyysi anteeksi.

Myöhemmässä päivityksessään Metsäketo toivoi malttia somekeskusteluun ja jatkoi pahoittelua.

”Tiedän, että anteeksianto on vaikeaa.”

”Pyydän samalla anteeksi kaikilta niiltä, joita olen omalla ajattelemattomalla käytökselläni joskus loukannut. Se ei ole ollut tarkoitukseni,” hän kirjoitti.

Stressiä, vauhtisokeutta ja juhlimista

Tieto Metsäkedon poisjäämisestä Tähdet, tähdet -ohjelmasta tuli tänään lauantaina. MTV:n sisältöjohtaja Karvon mukaan ohjelmassa jatkaa yhdeksän artistia. 

Tomi Metsäketo kommentoi poisjääntiään Facebook-sivullaan ja lähettämässään tiedotteessa. Pitkässä kirjoituksessaan hän kertoo viime vuosien työkiireistään, isänsä kuolemasta, kärkkäästä naisseuran hakemisesta, stressistä, vauhtisokeudesta ja juhlimisesta, joka on hänen sanojensa mukaan välillä karannut käsistä. 

Hän kuvailee olleensa vuosia poikamies ja hakeneensa naisseuraa ”joskus liiankin suurella yksipuolisella tahdonvoimalla”.

”Jos voisin kääntää kelloa taaksepäin, niin sen myös tekisin. Tiedän, että anteeksianto on vaikeaa, mutta sitä nyt tässä kuitenkin hartaasti toivon.”

”Olen ollut öykkärimäinen”

Ei ole julkisesti tiedossa, millaisista teoista Metsäkedon väitetyssä epäasiallisessa käytöksessä tarkalleen ottaen on kyse. 

”Olen käyttäytynyt elämässäni typerästi ja ollut monille ihmisille öykkärimäinen. En lähde näitä tosiasioita kiistämään,” Metsäketo itse kuvailee tapahtunutta Facebookissa.

Kaija Koota on tituleerattu esimerkiksi voimaeläimeksi, kansallisaarteeksi ja naiseuden puolestapuhujaksi. Kukapa meistä ei haluaisi olla ainakin himpun verran kuin hän!