Ensin isä sairastui vakavasti, sitten radiotyöstä tuli kenkää. 44-vuotiaana Annika Metsäketo on keskellä vaikeaa elämänmuutosta. –En suostu antamaan periksi paniikille, rakkaudesta voimaa saava Annika sanoo.

Kolme isoa mukillista kahvia. Suunnilleen sen verran tarvitaan juontaja Annika Metsäkedon, 44, käynnistämiseen tänä aamupäivänä. Saatuaan lähtöpassit Radio Novasta helmikuussa Annika päätti antaa itselleen vähän lomaa ja nukkua aamuisin niin pitkään kuin huvittaa.

Suru-uutisten täyttämän alkuvuoden jälkeen hän vaikuttaa taas levänneeltä ja hyvinvoivalta. Takana on kolme viikkoa Istanbulissa, jossa hän sai olla aviomiehensä Baris Kirkgözin, 40, seurassa ja nauttia anoppinsa kokkailuista.

– Kolmessa viikossa tuli neljä lomakiloa, Annika taputtaa kupeitaan nauraen.

Turkin-viikkojen jälkeen Annika ja Baris tulivat yhdessä Suomeen ja viettivät toiset kolme viikkoa täällä. Kuuden viikon putki on pisin yhtäjaksoinen aika, jonka aviopari on koskaan viettänyt yhdessä.

– On ollut ihanaa, kun ei ole tarvinnut koko ajan laskea, paljonko päiviä on vielä jäljellä. Yhteinen arki on tuntunut seesteiseltä ja helpolta.

Annika ja Baris ovat olleet naimisissa puolitoista vuotta. Ensimmäistä hääpäiväänsä pari juhli Lounais-Turkin Özderessä, pienessä merenrantakylässä, jonne Baris oli järjestänyt yllätysloman.

– Meillä on sopimus, että vähintään kerran vuodessa vietämme yhden rakkausviikon. Sinä aikana olemme täysin kahdestaan ilman perhettä, sukua tai ystäviä – vain me kaksi. Nyt sellainen viikko järjestyi hääpäivämme ympärille.

Annikan ja Barisin suhde on sopeutunut kohtuullisen hyvin elämään kahdessa eri maassa ja kodissa.

– Välimatkaa ja ikävää on vain pitänyt oppia sietämään. Nyt alkuvuoden ikävien tapahtumien aikaan ensimmäistä kertaa konkretisoitui, miten hanurista on asua eri maissa, Annika täräyttää.

Yllätys puun takaa

Pariskunta oli kiihkeästi odottanut vuoden 2014 loppumista, sillä siihen oli mahtunut kaikkea ikävää: taloudellisia vaikeuksia, läheisten sairastumisia, epä­onnea. He olivat vakuuttuneita, että uudesta vuodesta tulisi parempi.

Mutta sitten koitti 17. joulukuuta, joka on Annikan isän, muusikko Martti Metsäkedon, 74, syntymäpäivä. Juhlan keskelle tuli pahin mahdollinen yllätys. Martilla epäilty silmätulehdus paljastuikin lymfoomaksi, syöväksi, joka oli levinnyt silmän taakse, ylävartaloon ja selkäytimeen.

– Sairaus tuli aivan puun takaa. Isi oli aina elänyt terveellisesti ja voi hyvin. Diagnoosi oli sokki meille kaikille, mutta erityisesti se musersi äidin. Vanhempani ovat olleet yhdessä yli 50 vuotta, Annika sanoo.

Hoidot aggressiivisten kasvainten pysäyttämiseksi aloitettiin heti. Sytostaattihoidot ovat iskeneet paitsi syöpään, alussa myös miehen kuntoon. Rankimpien hoitojen aikaan ryhti kävi kumarammaksi ja askel lyhyemmäksi, mutta nyt miehen voinnissa on huomattavaa parannusta. Toissaviikolla Martti nähtiin smokissaan jo keikkalavallakin.

– Isi oli välillä hoidoista väsynyt ja kipeä, mutta mies kun on, hänhän ei valita. Vaikka hän on tunteellinen tyyppi, en ole koskaan nähnyt hänen itkevän. Kun isi oli pikkupoikana itkenyt, mummini oli kuulemma tokaissut, että ”pissisit nuokin vedet”. Ehkä hän pitää siitä neuvosta vieläkin kiinni, Annika hymyilee pidätellessään omia kyyneleitään.


Konflikteja veljen kanssa

Martin sairastuttua Annika on pysytellyt tiiviisti vanhempiensa luona Helsingin Siltamäessä. Hän on auttanut arjen pyörittämisessä, ollut tukena, kuuntelijana ja piristäjänä.

– Koin, että vanhempani ovat tarvinneet kannattelijaa. Minun on pitänyt olla vahva, jotta he ovat jaksaneet. Isä sentään suunnittelee tulevaa, mutta äiti panikoi ja pelkää pahinta. Tomin mielestä höösään liikaa, mutta tämä on minun tapani reagoida, Annika sanoo veljestään, laulaja Tomi Metsäkedosta.

Sisarusten välille on syntynyt konflikteja ja erimielisyyttä siitä, miten perheenjäsenten kuuluisi hoitaa roolinsa kriisin keskellä. Tiukassa paikassa erilaiset luonteenpiirteet korostuvat.

– Minä haluan olla konkreettisesti läsnä, veljeni taas antaisi vanhempien olla rauhassa. Välillä ajattelen, että miehillä saisi olla enemmän empatiaprosentteja. Meillä on erilaiset tavat käsitellä asiaa, mutta tähtäämme kuitenkin samaan, isän tervehtymiseen.

Syöpäuutisen aikaan Annika oli Suomessa ilman miestään, sillä Baris oli töissä Turkissa. Mies otti tiedon raskaasti ja tunsi huonoa omaatuntoa, kun ei voinut olla vaimonsa tukena.

– Baris on myötäeläjä, joka konkreettisesti voi huonosti, jos jollain hänen läheisellään on paha olla. Hän tunsi olevansa huono aviomies, kun ei pystynyt olemaan läsnä, Annika kuvailee.

– Minä taas olin salaa iloinen, ettei hän ollut täällä näkemässä, miten rikki itse olin. Kun tulin vanhempieni luota kotiin, olin kuin sumussa, hermostuin pienimmistäkin jutuista ja itkin ahdistustani.

Potkut vai ei?

Samaan aikaan kun kotona opeteltiin arkea syöpähoitojen keskellä, Annika sai työpaikallaan Radio Novassa kutsun yllättävään palaveriin. Kanava uudistaisi ohjelmakarttaansa, eikä uudessa suunnitelmassa ollut enää ohjelma-aikaa Annikan ja Sari Seppälän juontamalle Konttori-ohjelmalle. Se oli ollut kanavan suosituimpia ja myydyimpiä ohjelmia ja Annika Novan tunnetuimpia juontajia.

– Ohjelmauudistuksesta oli kyllä puhuttu pitkään, mutta aina oli painotettu, ettei kukaan saa potkuja. Emme mekään niitä kuulemma nyt saaneet, vaan meille ei vain enää ollut ohjelma-aikaa tarjolla. Mitä muutakaan töiden loppuminen tarkoittaa kuin potkuja? Annika kysyy.

Viimeinen Konttori kuultiin kolme viikkoa palaverin jälkeen.

– Lopetuspäätöstä seurasi hämmentynyt, epätodellinen olo. Ymmärrän uudistukset mutten sitä, että minun ei edes ajateltu pystyvän tekemään ohjelmaa, jota uudistus vaati. Puolestani päätettiin, etten osaisi muuta. Kokemukseni ja ammattitaitoni eivät painaneet mitään. Se tuntui loukkaavalta.

Tökeröltä kuulosti sekin perustelu, että kun putiikki uusii liikeideansa, se uusii myös näyteikkunansa. Radiolle juontajat olivat sen näyteikkuna.

– Meistä kuulemma tulisi liikaa mieleen vanha Nova.

Vanhasta kaartista Sari Seppälä sekä Ile Jokinen jatkavat Novalla ja juontavat sen iltapäiväohjelmaa tutulla nuotilla.

– Takaraivooni on hiipinyt ajatus, ettei lähdössäni ollutkaan kyse pelkästään ohjelmauudistuksesta. Vielä en tarkalleen tiedä, miksi sain lähteä, mutta ehkä se jonain päivänä selviää. Sen ainakin opin, ettei tällaisessa tilanteessa kannata luottaa keneenkään, Annika sanoo.

Omaa suoruuttaankin hän on pohtinut: oliko se liikaa tai koettiinko se ärsyttävänä.

– En silti tahdo muuttaa sitä ominaisuutta itsessäni. Selän takana puhuvia jeesjees-tyyppejä on jo ihan liikaa.

Annika kuvailee itseään hyvällä tavalla kyseenalaistavaksi. Sellaiseksi, joka nyökyttelyn sijaan kysyy mieluummin perusteluja.

– Ikä on saanut minut sentään kyseenalaistamaan nätillä tavalla. Parikymppisenä olin siinä paljon veemäisempi.

Kouluaikoinaan Annikan käytösnumero oli parhaimmillaan kahdeksan, monesti seiskakin. Jos jotain toista kohdeltiin epäreilusti, Annika oli ensimmäisenä äänessä puolustamassa tätä. Epäoikeudenmukaisuus on aina saanut hänet kuohuksiin.

– Joskus olisi ollut viisaampaa sulkea silmäni siltä, mutta en osannut.

Uusia visioita

Radiovuosia Annikalla on takanaan jo kaksikymmentä. Ensin radio NRJ:llä, sitten Stadissa, Novalla ja välillä Kissillä. Nyt päivätöiden päättyessä Novalla hän on 44-vuotias ja elämänmuutoksen edessä.

– Nykymaailmassa tämä on kai tyypillinen ja tilastojen mukaan pahin ikä jäädä työttömäksi, sillä ikäisilleni on tarjolla vain vähän töitä. En kuitenkaan suostu antamaan paniikille periksi. Uskon, että töitä kyllä löytyy, jos niitä on valmis tekemään.

Eikä Annika täysin työtön ole. Erilaiset juontokeikat yleisötapahtumista lanseerauksiin jatkuvat edelleen. Sitä paitsi Annikalla on visioita. Niitä hän on jo aikatauluttanut ja viilannut mielessään.

– Olen peruspositiivinen ihminen. Vaikka elämä on nyt todella koetellut, yritän pitää kiinni ajatuksesta, että hyville ihmisille tapahtuu hyviä asioita. Kaikella on tarkoituksensa, Annika sanoo.

– Ehkä kaikkea seuraakin jotain mahtavaa uutta. On omissa käsissäni, mitä uskallan ja mihin rohkenen.

Annikan uraunelmissa hän onnistuisi yhdistämään kaksi rakkauttaan: matkailun ja työn ihmisten parissa. Turkin-tuntemuksellaan hän voisi vetää pieniä matkailijaryhmiä ja esitellä toisen kotimaansa kävijöille muutakin kuin sen perinteiset turistirysät.

– Olen kehitellyt ideaa erään ystäväni kanssa. Seuraavaksi meidän tarvitsee enää löytää sopiva matkatoimisto kumppaniksemme.

Työntekoa Annika ei pelkää, vaan hän on tehnyt kaikkea laidasta laitaan. Teini-ikäisenä hän aloitti Helsingin Seurakuntayhtymän hautaosastolla, jatkoi sitten sukuselvityksessä ja edelleen puhelinvaihteessa.

Annika on ollut kaupan kassana, vaatemyyjänä, mikroautoradan emäntänä sekä kuntosalin respassa, missä hän veteli lounaaksi hampurilaisia ja pitsoja samalla kun sporttaajat kulkivat salille proteiinipatukoineen. Speden Speleissä Annika viihtyi yli seitsemän vuotta ja mallina reilut kolme.

– En tykännyt olla pelkkä vaatehenkari. Olisin halunnut puhuakin!

Vastoin äitinsä odotuksia Annika työskenteli myös siivoajana sekä risteilyemäntänä.

– Äitiä huvitti, sillä kotini on aina hyrskynmyrskyn ja tulen helposti merisairaaksi.


Kahdessa maassa

Seuraavat työhön liittyvät siirtonsa Annika aikoo tehdä kaikessa rauhassa. Viimeinen palkka tuli maaliskuun lopussa, ja joksikin aikaa tukea tulee ammattiliitosta.

– Välillä olen turhautunut ja meinannut vaipua epätoivoon. Miettinyt, mitä pahaa olen tehnyt ansaitakseni kaikki vastoinkäymiset. Että paljonko tätä paskaa vielä riittää.

Silloin Baris on muistuttanut, että onhan meillä paljon hyvääkin.

– Olemme terveitä, ja vaikka rahaa ei ole törsättäväksi, meillä on katto pään päällä – sekä toisemme.

Aviopari suunnittelee jatkavansa elämistä kahdessa maassa. Toistaiseksi Annika haluaa pysyä mahdollisimman paljon lähellä vanhempiaan.

Annikan mielestä erilaiset arjet Suomessa ja Turkissa ovat hyvää vastapainoa toisilleen.

– Istanbulissa asumme metelin keskellä saman katon alla Barisin perheen kanssa. Täällä taas nautimme hiljaisuudesta ja omasta rauhasta, hän kuvailee.

– Vielä en tiedä, miksi meidän kuuluu elää läpi nämä vastoinkäymiset, mutta niiden tarkoitus varmasti selviää myöhemmin. Hassua, mutta jollain tavalla minulla on helpottunut olo. Uskon, että tässä käy lopulta hyvin.

Lue myös:

Kihlautunut Annika Metsäketo: "Lähipiirin kommentit turkkilaisesta miehestäni satuttivat"

Annika Metsäketo avioliitostaan turkkilaisen Bariksen kanssa: ”Etäsuhde toimii hyvin”

Milloin Annika on viimeksi pussaillut? Katso video menaiset.fi

Annika Metsäketo

Juontaja syntyi Helsingissä 19.2.1971. Naimisissa turkkilaisen Baris Kirkgözin kanssa. Pari meni naimisiin syksyllä 2013 ja asuu Helsingissä sekä Istanbulissa.

Opiskelee turkin kieltä. Harrastaa elokuvia, matkustamista sekä lukemista.

Lopetti työt Radio Novalla helmikuussa.

Laulaja Tomi Metsäketo on Annikan veli ja muusikko Martti Metsäketo isä.