Sami Hedbergin musiikkimaku venyy soulista jazziin ja popista rockiin. Kuva: Milka Alanen
Sami Hedbergin musiikkimaku venyy soulista jazziin ja popista rockiin. Kuva: Milka Alanen

Sami Hedberg oli lapsena tuskallisen ujo poika, josta kasvoi menestyvä stand up -koomikko. –Äitini on ehkä maailman kannustavin ihminen. Koskaan minulle ei sanottu, että älä poika pelleile siinä.

Siinä se jököttää keskellä pöytää. Täysi kulhollinen suklaakonvehteja kiiltävissä kääreissään. Sami Hedberg, 37, kääntää vähän vastahakoisesti katseensa herkuista. Työkseen kansaa naurattavan yrittäjän elämä on kiireistä ja stressaavaa, ja kiusaus paikata energiavajetta pikku naposteltavilla yllättää usein.

– Suklaa kaikissa muodoissaan on paheeni. Fazerin Sininen on parasta mitä tiedän. Jäätelö ja mutakakut ovat myös herkkuja, joita on vaikea ohittaa. En keksi mitään, mikä ei toimisi suklaan muodossa, Sami sanoo ja huokaa vähän.

– Kovia paikkoja minulle ovat myös ”syö niin paljon kun jaksat” -tyyppiset buffet-pöydät. En voi mennä sellaisiin oikeastaan ollenkaan. Ruokahalulle on vaikea vetää rajoja, Sami sanoo.

Osittain ruuantarvetta selittävät miehen mitat. Pituutta Samilla on 189,5 senttiä, paino pyörii tällä hetkellä 115 kilon kieppeillä. Enimmillään vaaka on näyttänyt 132 kiloa, vähimmillään armeijavuosina 87. Tavoite olisi 105.

– Kesään mennessä haluan tästä pois kymmenen kiloa, Sami sanoo ja taputtaa keskivartaloaan isolla kädellään.

– Tiedän, että elämäntavat ovat kaiken avain. Ruokapöydässä olen silti aina santsaamassa. Kunpa oppisin tyytymään vain siihen yhteen annokseen.

Todennäköistä on, että Sami saavuttaa tavoitteensa. Hän on lujatahtoinen mies, joka on onnistunut samassa savotassa ennenkin. Kolmisen vuotta sitten Sami karisti personal trainerin ja ruokavalioremontin avulla painostaan lähes 30 kiloa. Tuolloin vaaka käväisi jo alle sadassa. Osa massasta tuli takaisin, kun Sami joutui lihottamaan itseään pari vuotta sitten Luokkakokous 2 -elokuvan Antti Kulmalan roolia varten.

– Uudelleen laihtuminen ei ollut niin helppoa kuin luulin, hän myöntää.

– Painonhallinta on kamppailua. 6–7 viime vuotta ovat olleet sellaista jojottelua. Kaikki ylimääräinen kertyy leuan alle ja keskivartaloon.

”Vanhempieni elämässä oli myös paljon surua.”

Samin hyvän olon eväät

Isän ja äidin opit

”Jo lapsena opin katsomaan maailmaa humoristisesta vinkkelistä. Vanhemmillani oli hyvä ja lämmin suhde, jossa oli paljon iloa. Kodissamme naurettiin usein. Huumori ei ollut mitään vitsien lohkomista tai alapääläppää, vaan oivaltavaa komiikkaa.

Olin pikkupoikana tuskallisen ujo. Vei vuosia ennen kuin opin puhumaan luontevasti vieraille ihmisille. Kotona ujous ei vaivannut. Olohuoneessa esitin äidille Pirkka-Pekka Peteliuksen Apuva-miestä ja muita hassuja hahmoja. Koskaan minulle ei sanottu, että älä poika pelleile siinä.

Äitini Sirpa on ehkä maailman kannustavin ihminen. Hän opetti, että mitä haluaisit muiden tekevän sinulle, tee se itse heille. Isäni oli valmis auttamaan ketä vain koska vain. Jos joku pyysi vaikka muuttoavuksi lauantai-iltana, faija läksi hätiin saman tien. Kotikaupunginosassamme Helsingin Lauttasaaressa hän oli hahmo, jonka kaikki tiesivät ja jota kaikki arvostivat.

Vasta paljon myöhemmin ymmärsin, että vanhempieni elämässä oli myös paljon surua. Minua ja isosiskojani suojeltiin niiltä kipeimmiltä asioilta. Äitini joutui jäämään sairauseläkkeelle jo 39-vuotiaana, pian minun syntymäni jälkeen. Kasvuvuosinani hän sairasti kaikkea mahdollista reumasta syöpään. Minulle ei kerrottu, kuinka sairas äiti oikeastaan oli. Myöhemmiltä vuosilta muistan kemoterapiat ja turvottavat kortisonihoidot.

”Sitten äkkiä muistan, ettei faijaa enää ole.”

Huumori toimi kodissamme vastavoimana kaikelle synkkyydelle.

Isäni kuoli keuhkosyöpään kahdeksan vuotta sitten. Olimme hyvissä väleissä loppuun asti, ja saimme sanotuksi kaiken tärkeän. Yhä tulee hetkiä, jolloin vaikka rautakaupassa mietin, millaisen ruuvin tarvitsen gyproc-seinään, ja ensimmäinen impulssini on soittaa faijalle ja kysyä. Sitten äkkiä muistan, ettei häntä enää ole.

72-vuotias äitini on yhä hyvässä vedossa. Näemme usein, meillä on samanlainen huumorintaju ja sisustusmaku. Moni kaverinikin tykkää äidistäni ja lähettää usein hänelle terveisiä.”

”Olen yhä se sama Sami kuin aina ennenkin.”

Ystävät

”Ystäväpiirini on laaja ja lämmin. Minulla on yhä kavereita esimerkiksi armeijasta, peruskoulusta ja lukiovuosilta, jolloin olin luokan hauskuuttaja. En ollut kuitenkaan häirikkö, keskiarvoni oli 9,1.

Ex-puolisooni Ilonaankin olen eromme jälkeen halunnut säilyttää lämpimät välit. Olimme niin kauan yhdessä ja niin merkityksellisiä ihmisiä toisillemme, ettei mielestäni muutoin voisi ollakaan.

Yhteinen kotimme Lauttasaaressa myytiin hiljattain. Tuskin muutan kovin kauas vanhoilta kulmiltani.

Kun näen vanhoja kavereitani, iloitsen siitä, että olen yhä se sama Sami kuin aina ennenkin. Kesäisin voimme mennä porukalla Larun rantaan grillaamaan, pelaamaan jalkapalloa ja korista ja heittämään frisbeetä juuri samalla lailla kuin 25 vuotta sitten.

Tykkään myös järkkäillä kaveripiirilleni illanistujaisia ja erilaisia tapahtumia. Mikään ei ole parempaa kuin hienojen hetkien jakaminen muiden kanssa. Asioihin tulee sävyjä ja fiilistä ihan toisella lailla kuin yksin ollessa.

Vaikka olisi kuinka hieno kesämökki, auto, kämppä tai vene, mitä niistä saa irti ypöyksin? Ei yhtään mitään.”

"”aino nousi salakavalasti.”

Ruoka ja viini

”Suhteeni ruokaan on vuosien varrella muuttunut paljon. Lapsena ja nuorena en uhrannut asialle ajatustakaan. 7-vuotiaasta alkaen harrastin aktiivisesti koripalloa. Se oli aikaa ennen tietokoneita, älypuhelimia ja nettiä, joten pelasimme kavereiden kanssa myös pihalätkää ja sählyä ja leikimme rosvoa ja poliisia iltamyöhään. Kaikki, minkä suuhuni pistin, paloi vauhtiin ja kasvamiseen. Olin laiha kuin tikku etenkin jaloistani.

Vaa’an lukema alkoi hiipiä ylöspäin niillä paikkeilla, kun täytin 25. Silloin aloin tehdä stand up -keikkoja, jotka ovat lähes poikkeuksetta iltaisin ja öisin. Urheilu loppui, ja syöminen muuttui epäsäännölliseksi. Ennen esiintymisiä jännitin niin, etten pystynyt nielemään palaakaan. Keikkojen jälkeen oli jo niin myöhä, ettei mitään kunnollista ruokaa enää saanut. Päädyin mättämään rasvaisia grilliruokia.

Paino nousi salakavalasti, ja oloni huononi samaan tahtiin.

Punaviini on paras ruokajuoma. Rakastan kaikkea viiniin liittyvää. Uskon vanhaan hokemaan, että viinissä piilee viisaus."
Punaviini on paras ruokajuoma. Rakastan kaikkea viiniin liittyvää. Uskon vanhaan hokemaan, että viinissä piilee viisaus."

Korjausliikkeen tein personal trainer Tomi Kokon avulla kolme vuotta sitten. Tulosta alkoi syntyä, kun hän karsi ruokavaliostani maitotuotteet ja turhat hiilihydraatit. Esimerkiksi leipää en syö enää juuri lainkaan. Väsymyspiikit katosivat, energiatasoni koheni, paino putosi.

Hiljattain eroon päättyneessä avioliitossani vaimoni Ilona kantoi päävastuun kokkailusta. Hänen myötävaikutuksellaan opin arvostamaan hyvää ruokaa entistä enemmän. Voisin viettää tunnin erikoisliikkeessä ruokatarpeita valikoiden. Rakastan monen ruokalajin aterioita, jolloin pöydässä istutaan ja seurustellaan pitkään.

”Uskon vanhaan hokemaan, että viinissä piilee viisaus.”

Nyt eron jälkeen minun pitäisi hioa omia ruuanlaittotaitojani ja sovittaa säännölliset ateriat työrytmiini.

Paras ruokajuoma on punaviini. Rakastan kaikkea viiniin liittyvää – juoman historiaa ja perinnettä, viinikulttuuria, sitä että viinin tekemiseen uppoaa aikaa ja vaivaa. Oppisin aiheesta mieluusti lisää. Uskon vanhaan hokemaan, että viinissä piilee viisaus. Epäilen vahvasti, etteivät esimerkiksi Mozart tai Tšaikovski säveltäneet yhtäkään mestariteoksistaan ilman viiniä.

Olen vieraillut viinitiloilla Italiassa ja Uudessa Seelannissa. Haaveeni olisi päästä käymään Napa Valleyssa Kaliforniassa.”

”Tykkään kaupunkikohteista ja kulttuurista.”

Matkat ja musiikki

”Rakastan reissaamista ja maailman näkemistä. Yrittäjänä kukaan muu ei huolehdi vapaistani kuin minä itse. Merkitsen lomat ennalta kalenteriini ja varaan matkat ajoissa, muuten vapaa jää helposti aikomuksen tasolle.

En ole mikään trooppisten rantojen bilehile. Tykkään kaupunkikohteista ja kulttuurista. On mahtavaa päästä koskettamaan jotakin muinaista kivijalkaa. Aivan erityisesti rakastan Italiaa – historiaa, arkkitehtuuria ja ruokaa.

En ole yhtään extreme-ihminen, pikemminkin klassinen nautiskelijatyyppi. Minun juttuni on fiilistellä vaikka upeaa auringonlaskua viinilasin ja kirjan kanssa. Suosikkikirjailijoitani ovat Paulo Coelho ja Dan Brown.

Olen myös itseoppinut kitaristi. Lauleskelen niin suihkussa kuin yksin autoa ajaessanikin. Musiikkimakuni venyy soulista jazziin ja popista rockiin.

Ilokseni olen päässyt myös itse tekemään musiikkia. Elastisen kanssa tehtyä Täytyy jaksaa -biisiä on striimattu Spotifyssa 9,6 miljoonaa kertaa. Laulan koomikkobändi The Comediansissa ja olen käyttänyt paljon musiikkia esityksissäni. Kuten komiikan tekemisessä, myös musiikissa rytmitys ja ajoitus ovat tärkeitä.

Eräs haaveeni olisi oppia soittamaan pianoa.”

Koris ja luonto

”Aktiivisen nuoruuden jäljiltä lihasmuistissani ovat edelleen koripallon pelaamisen vaatimat liikkeet ja harhautukset. Tiedän, miten pelin pitäisi mennä. Ärsyttävää on se, että nykyään pelatessani mieleni tekee harhautuksen, mutta raskas kroppani tulee noin neljä minuuttia perässä. Onneksi pelitaitoa voi hioa. Ehkä vielä jonakin päivänä opin donkkaamaan.

"Suurin haaste elämässäni on se, mistä löydän aikaa kaikelle. Viime vuosina työ ja firman vieminen eteenpäin ovat haukanneet ajastani leijonanosan."
"Suurin haaste elämässäni on se, mistä löydän aikaa kaikelle. Viime vuosina työ ja firman vieminen eteenpäin ovat haukanneet ajastani leijonanosan."

Käyn kerran viikossa pelaamassa Naurulokit-jengissä, joka koostuu vanhoista kavereistani. Omistan myös osuuden Suomen pääsarjassa pelaavasta Helsinki Seagulls -korisjoukkueesta. Tänä keväänä suunnitelmissa on kaveriporukan reissu Chicagoon Lauri Markkasen NBA-peliä katsomaan. Korismatsit ovat hauskoja sosiaalisia tapahtumia.

”Harmittaa, etten ole kahteen kesään ehtinyt koskeakaan pyörään.”

Jo vuosia mieltäni on polttanut ikävä luontoon. Leirinuotiolle, vaeltamaan, mökille, veneelle – oikeastaan mihin vain, missä olisi luonnon hiljaisuutta ja rauhaa kiireiden vastapainoksi.

Suomen suvessa rakastan sitä hetkeä, kun saunan kuumuudesta pääsee kesäillan kuulaaseen raikkauteen korkkaamaan yhden oluen ja pulahtamaan järveen.

Samoin nautin siitä tunteesta, kun Harley-Davidson Softail Heritage -moottoripyörälläni ajellessa maisema vaihtuu ja ilmavirta hivelee naamaa. Harmittaa, etten ole kahteen kesään ehtinyt koskeakaan pyörään.

Suurin haaste elämässäni onkin se, mistä löydän aikaa kaikille niille asioille, joista haaveilen ja joissa tahtoisin kehittyä. Viime vuosina työ ja firman vieminen eteenpäin ovat haukanneet ajastani leijonanosan. Siihen tahtoisin muutosta.

Haluaisin ehtiä nauttimaan enemmän elämästäni ja kaikista saavuttamistani asioista.”

Sami Hedberg

Stand up -koomikko, yrittäjä ja näyttelijä syntyi Helsingissä 13.3.1981.

Tuttu esim. tv-sarjoista Grillit huurussa, Talent Suomi, Konttori sekä elokuvista Luokkakokous 1 ja 2.

Guinness World Recordsin maailman-ennätys eniten livekeikkoja vuodessa -sarjassa vuonna 2015. Aktiivinen myös hyväntekeväisyyskampanjoissa.